Ministeri Huovinen Tietoyhteiskuntaohjelman päätösseminaarissa

Olemme päättämässä jälleen yhtä tietoyhteiskuntapolitiikan jaksoa Suomen historiassa. On aika arvioida maamme tietoyhteiskuntakehitystä sekä erityisesti tietoyhteiskuntaohjelman panosta siinä. Olemme myös jatkopäätösten äärellä. Lähiaikoina on sovittava siitä, missä muodossa tietoyhteiskuntapolitiikkaa Suomessa seuraavan hallituskauden aikana toteutetaan. Tämä taas riippuu paljolti siitä, mikä on tietoyhteiskuntapolitiikan merkitys yhteiskunnalle ja mikä on sen keskeinen ydin seuraavan neljän vuoden aikana.

Suomi on tehnyt aktiivista tietoyhteiskuntapolitiikkaa vuodesta 1995 – siis jo yli kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana on nähty, että edistämällä tekniikan hyödyntämistä yhteiskunnassa, voidaan parantaa tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä lisätä hyvinvointia.

Tietoyhteiskuntaohjelmassa keskeisenä tavoitteena ovat olleet julkisen sektorin tietohallinnon kehittäminen, tietoyhteiskuntaosaamisen parantaminen sekä laajakaista- ja tietoturvapolitiikka. On vaikea arvioida, mikä merkitys ohjelmalla on ollut ministeriöiden omien hankkeiden etenemiselle. Kokemukseni kuitenkin on, että ministeriöiden panos ohjelman toteuttamisessa on ollut merkittävä. Ohjelma puolestaan on onnistunut verkottamaan sidosryhmiä ministeriöiden tavoitteiden taakse.

Oman toimialani osalta ohjelmaan on linkitetty valtioneuvoston laajakaistastrategia, tietoturvastrategia sekä digitaalisen television edistäminen. Kaikilla viestintäministeriön hankkeilla on ollut oma seurantaryhmänsä – tietoturvastrategialla jopa oma neuvottelukunta. Kaikista teemoista on laajasti keskusteltu myös tietoyhteiskuntaohjelman ministerityöryhmässä ja tietoyhteiskuntaneuvostossa. Keskeisin poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava ryhmä on kuitenkin ollut viestintäpoliittinen ministerityöryhmä.

Sekä laajakaistastrategian että tietoturvastrategian saavutukset ovat olleet merkittäviä. Suomesta on tämän hallituskauden aikana tullut laajakaistatarjonnan mallimaa Euroopassa. Laajakaistastrategian aikana uusia liittymiä on hankittu yli miljoona! Laajakaistaliittymien hinnat ovat romahtaneet. Suomi on noussut liittymämäärillä mitattuna maailmanlaajuisessa vertailussa viidenneltätoista sijalta seitsemänneksi. Euroopassa olemme nousseet kuudennelta sijalta kolmanneksi. Alueellista saatavuutta on onnistuttu kasvattamaan kaksikymmentä prosenttiyksikköä, noin 76:sta 96:een. Tämä tarkoittaa sitä, että noin puolelle miljoonalle aiemmin katveessa olleelle kotitaloudelle on luotu mahdollisuus hankkia laajakaista. Tämä on hieno saavutus.

Loistavista numeerisista tuloksista huolimatta pidän kuitenkin merkittävimpänä sitä uutta toimintatapaa, jonka laajakaistastrategia on luonut. Eri toimijoiden yhteistyöllä ja erityisesti hyödyntämällä langattomia tekniikoita kohtuuhintainen laajakaista on tuotu lähes kaikkien ulottuville. Haasteitakin riittää. Ei pelkkä laajakaista riitä. Verkkoa ja tietoa pitää osata entistä enemmän itse hakea, lajitella, poimia oleellinen valtavasta epäoleellisen massasta. Onko kaikilla taitoja tähän? Syrjäytyminen laadukkaasta sisällöstä on mielessä pidettävä uhka, jolta vältymme ainakin jos pidämme huolta perusopetuksen korkeasta tasosta. Myös verkkojen epäterveet lieveilmiöt, suoranainen rikollisuus ovat suuria haasteita.

Mm. edellä mainituista syistä tietoturva ei ole pikku näpertelyä. Tietoturvastrategiaan kuului monia erilaisia ja eritasoisia hankkeita. Teema oli tärkeä myös siksi, että se oli EU-puheenjohtajuus kautemme painopiste. Keskeisiä osa-alueita ovat olleet mm. kansallisen tietoturvan tilannekuvan ylläpitäminen, tietoisuuden lisääminen sekä tietoturvan merkityksen korostaminen palvelukehityksessä. Strategian keskeisin saavutus on mielestäni yleisen tietoturvatietoisuuden merkittävä nousu. Erityisesti kansallinen tietoturvapäivä on muodostunut tapahtumaksi, joka kerran vuodessa kohdistaa koko kansan huomion tietoturvallisuuteen. Tästä hyvästä tavasta oli ilo kertoa Euroopassa. Toivottavasti kollegat ovat ottaneet hyvä idean myös käyttöön. Lisäksi Viestintävirasto, tietoturva-alan yritykset sekä media ovat onnistuneet myös ennaltaehkäisevässä varoitustoiminnassa.

Digitaaliseen televisioon siirtyminen ensi syksynä on merkittävin, kaikkia kansalaisia koskeva viestintäpoliittinen hanke vuosikymmeniin. Uskon, että onnistumme siinä. Ala on tehnyt jo vuosia yhteistyötä onnistuneen siirtymän takaamiseksi. Yhteistyö tiivistyy tänä keväänä. Tulossa on vielä uusia kampanjoita ja varsinkin kaapelitalouksiin tullaan panostamaan. Toivon, että myös tietoyhteiskuntaohjelman piiristä saadaan hankkeelle kaikki mahdollinen tuki. Kyseessä on yhteinen kansallinen ponnistus.

Olen seurannut myös digitelevisiota epäilevien argumentteja. Yhtäältä ymmärrän hyvin pelkoa, joita uusi teknologia synnyttää. En ole itsekään teknologiaorientoitunut joten tunnistan inhimillisen uuden opettelemisen kammon. Toisaalta niin sanottujen asiantuntijoiden jotkin kommentit ovat hämmästyttäneet minua. Kuka on väittänyt, että digisovittimien hankintatahti olisi tasaisen vauhdin taulukolla mitattavissa? Minun arkijärkeni sanoo, että tietenkin monet ihmiset odottavat – varsinkin jos luodaan kuva päivämäärän mahdollisesta uudelleenarvioinnista.

Yhtä kaikki, digitaaliseen televisioon on siirryttävä ja siirrytään Suomessa elokuussa. Digitaalisuus lisää katsojien valinnan mahdollisuuksia, alentaa jakelukustannuksia, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä mahdollistaa tulevaisuudessa myös vuorovaikutteisuuden lisääntymisen. Television katselu muuttuu vähitellen. Perinteisen television rinnalle tulee uusia katselutottumuksia kuten internet-televisio ja mobiilitelevisio. Mutta viestintäkäyttäytyminen ei muutu yhdessä yössä. Se tapahtuu vähitellen, mistä syystä digitaalista maanpäällistä televisiojakelua tarvitaan vielä pitkään.

Oman ministerikauteni aikana olen ollut todistamassa teknisen murroksen esiinmarssia. Se on erityisesti viestintäpolitiikassa vaatinut nopeaakin poliittista uudelleenarviointia. Olen tästä syystä pitänyt esillä käsitettä ”Uusi arjen tietoyhteiskunta”. Siinä tiivistyy muutoksen luonne, sen tarjoamat mahdollisuudet sekä kehitykseen liittyvä uhat.

Ubiikkiyhteiskunta on kehittymässä oleva tietoyhteiskunnan seuraava aste, jossa toimintatavat perustuvat aina ja kaikkialla käytettävissä oleviin tieto- ja viestintäpalveluihin. Edistyksellisimpien tietoyhteiskuntien strategiat perustuvat nykyisin tälle ubiikkiajattelulle. Keskeistä uudessa arjen yhteiskunnassa on se, että perinteiset televerkot korvautuvat internet-verkoilla ja eri verkot sulautuvat uudeksi nk. seuraavan sukupolven viestintäverkoksi. Nykyistä monipuolisempi, helppokäyttöisempi ja älykkäämpi tekniikka on yleisesti käytössä, tietotekniikan käyttäminen halpenee ja koneiden ja esineiden välinen viestintä yleistyy. Voi olla, ettei kehitys ole vain myönteistä vaan se saattaa aiheuttaa myös riskejä esimerkiksi yksityisyydensuojalle.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää vahvistaa kansalaisten luottamusta tietoyhteiskuntaan. On selvää, että yksikin huono kokemus voi viedä halun uusien palvelujen käyttämiseltä pitkäksi aikaa. Siksi luottamusta on vahvistettava.

Asetin lokakuussa 2005 liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia tulevaisuuskatsaus uusimman tieto- ja viestintätekniikan yhteiskunnallisista vaikutuksista ja sen haasteista viestintä- ja liikennepolitiikalle vuoteen 2015 mennessä. U-johtoryhmän laatima tulevaisuuskatsaus luovutettiin viime kesäkuun lopussa valtioneuvoston kanslialle edelleen eduskuntapuolueille toimitettavaksi. Loppuraportissaan työryhmä päätyi esittämään, että liikenne- ja viestintäministeriössä laadittaisiin vaalien jälkeen uusi arjen tietoyhteiskuntastrategia. Sen toimenpitein saatettaisiin tieto- ja viestintäteknologian sovellukset luontevaksi osaksi arkea ja päivittäisiä palveluita. Suhtaudun tähän uuteen avaukseen myönteisesti, vaikka päätökset jäävätkin seuraavalle hallitukselle.

Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma on julkaissut uuden tietoyhteiskuntastrategian, joka sisältää monia mielenkiintoisia avauksia seuraavan hallituksenkin tietoyhteiskuntapolitiikalle. Keskustelua näistä aloitteista tulee jatkaa seuraavalla hallituskaudella. Pitää ratkaista, miten kyseiset asiakirjat voidaan onnistuneella tavalla niveltää yhteen.

Kuten jo aikaisemmin totesin, olennaista on arvioida, mikä on tietoyhteiskuntapolitiikan keskeinen ydin seuraavan neljän vuoden aikana. Mielestäni on selvää että tietoyhteiskuntapolitiikan keskiössä tulisi olla kansalaisten hyvinvointi, tasa-arvo ja yhteiskuntamme moniarvoisuus. Huomion pitäisi myös tietoyhteiskuntapolitiikassa keskittyä heikompiosaisiin, perusoikeuksien toteuttamiseen ja lasten sekä nuorten hyvinvointiin. Tarvitaan myös kriittistä arviota siitä, millaisia muutoksia uusien laitteiden ja palveluiden kasvava käyttäminen aiheuttaa elämisen tavoille. On siis mietittävä lisäarvon lisäksi, tuoko kehitys mukanaan kielteisiä ilmiöitä. Jos, niin millaisia ja miten niihin voidaan tarttua.

Tietotekniikkaa tulisi mielestäni nykyistä paljon suunnitelmallisemmin ja laajemmin hyödyntää perheen ja työelämän yhteensovittamisessa. Se toisi joustoa erityisesti nuorten lapsiperheiden arkeen etenkin alueilla, jossa töihin sukkuloidaan yhä pidempien etäisyyksien päästä. Etätyön tukeminen vähentäisi työmatkaliikennettä, mikä yhtenä osana taisteltaessa kasvihuoneilmiötä vastaan. Tämän lisäksi pitää edelleen nopeuttaa julkisen hallinnon sähköisten palveluiden kehittämistä ja kytkeä tämä työ läheisesti kunta- ja palvelu-uudistukseen. Emme voi myöskään unohtaa kansallista kilpailukykyämme globalisaation olosuhteissa.

Miten meidän tulisi sitten edetä? Tämä hallitus on työnsä tehnyt. Seuraavan hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikan keskeiset aloitteet löytyvät mm. tietoyhteiskuntastrategian toteuttamisohjelmasta sekä valmisteilla olevasta uuden arjen toimenpideohjelmasta. Viestinnän kentällä tietoturvatyötä pitää ehdottomasti jatkaa ja käynnissä olevaan tekniseen murrokseen valmistautua. Yhteyksien laatuun ja kattavuuteen pitää koko ajan kiinnittää huomiota. Ennen kaikkea pitää vahvistaa edelleen kansalaisten luottamusta ja jatkaa työtä helppokäyttöisyyden puolesta. Yleisesti ottaen on tärkeää toteuttaa joustavaa tietoyhteiskuntapolitiikkaa, jolla kyetään varautumaan yllättäviin ja suuriinkin sekä markkinoilla että tekniikassa tapahtuviin muutoksiin.

Viestintäministerinä olen toiminut sekä tietoyhteiskuntaneuvoston että ohjelman ministerityöryhmän varapuheenjohtajana. Haluan kiittää kaikkia tietoyhteiskuntaohjelmaan osallistuneita ja tähän työhön panostaneita. Kanssanne on ollut ilo työskennellä. Erityisen suuren kiitoksen ohjelma ansaitsee julkisen sektorin tietohallinnon vauhdittamisesta. Julkisen hallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välinen yhteistyö tietoyhteiskuntaohjelman puitteissa on ollut erinomaista. Yhteistyö hallinnonalojen yli sen sijaan on haasteellista. Siksi politiikkaohjelmat ylipäätään olivat hyvä ja rohkea avaus. Yhä parempiin ja tehokkaampiin toimintamalleihin pitää jatkuvasti pyrkiä. Tämä hallitus on tehnyt paljon yhteistyön kehittämiseksi. Uskon, että seuraavan hallituksen kannattaa pyrkiä samaan.