Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon puhe Lääkäripäivät 2018 -tapahtumassa

Sosiaali- ja terveysministeriö 10.1.2018 17.30
Puhe

(muutosvarauksin)

Arvoisa arkkiatri, hyvät kutsuvieraat; naiset ja herrat! Olen iloinen siitä, että saan olla avaamassa yhtä merkittävimmistä suomalaisista lääketieteen koulutustapahtumista ja keskustelufoorumeista. Suomalainen lääkärikunta ja sen edustajat ovat osallistuneet jo yli sadan vuoden ajan yhteiskuntamme kehittämiseen.

Framtidsvisionen är att vår hälso- och sjukvård ska fungera ännu bättre samt vara effektivare och mer jämlik. Dessutom ska de begränsade yrkesmässiga och monetära resurserna användas på bästa möjliga sätt. Till finländska framgångsfaktorer hör även utbildning och med anknytning till den forskning och utveckling samt ibruktagande av nya teknologier och tekniker. De är i nyckelställning när vi funderar över hur vi i en föränderlig värld ska klara oss även i fortsättningen.

Tulevaisuuden visiona on, että terveyden- ja sairaanhoitomme on entistä toimivampi, vaikuttavampi ja tasa-arvoisempi, ja että rajalliset ammattilais- ja rahalliset resurssit saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Suomalaisiin menestystekijöihin kuuluvat myös koulutus ja siihen liittyen tutkimus ja kehittäminen sekä uusien teknologioiden ja tekniikoiden käyttöönotto. Ne ovat avainasemassa kun mietimme, miten pärjäämme jatkossakin muuttuvassa maailmassa.

Tarkoitukseni on puheenvuorossani avata muutamalla sanalla tämän hetken ja lähitulevaisuuden toimintaympäristöä ja haasteita. Näitä ovat niin väestömme ikääntyminen, perinteisten auktoriteettien ja totuuksien kyseenalaistaminen kuin paradoksaalista kyllä - yhä nopeammin kehittyvä lääketiede ja terveysteknologia. Lisäksi avaan lyhyesti hallituksen joulukuisia linjauksia koskien valinnanvapautta, kerron valmistelun tämänhetkisestä tilanteesta ja kommentoin asiasta käytyä keskustelua. Lopuksi palaan vielä lyhyesti sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme uudistamisen lähtökohtiin.

Arvoisat lääkärit, hyvät terveysalan ammattilaiset,

Sotien jälkeen hoidettiin suuren syntyvyyden vuosina nuorta kansaa, nyt hoidetaan ikääntyvää väestöä. Pitkä matka on kuljettu kulkutauteja vastaan taistelemisesta elintasosairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tuberkuloosin ja kurkkumädän sijaan tänä päivänä rasitteena ovat erityisesti sydän- ja verisuonitaudit sekä syöpätaudit. Uudella tavalla hoitotyössä ja vaikkapa työelämässä näkyvät myös mielenterveysongelmien kohtaaminen ja huomiointi. Läpileikkaavana teemana digitalisaatio muuttaa kaiken toiminnan logiikkaa. Se tuo uusia työkaluja niin terveydenhuoltoon kuin omahoitoon ja tarjoaa mahdollisuuden sujuvampien toimintatapojen ja työnjaon kehittämiseen.

Kodin rooli korostuu terveydenhuollon toimintaympäristönä entistä enemmän. Yhä useampi ikääntyvä haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään ja haluaa myös tulla hoidetuksi kotona. Tämän mahdollistaminen on myös laajempi, hallitusohjelmaan kirjattu tavoite. Yksi hallituksen kärkihankkeesta kehittää ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistaa kaikenikäisten omaishoitoa. Myös sote-uudistus tähtää osaltaan siihen, että voimavaroja ikääntyvien kansalaisten hyvään hoitoon on jatkossakin. Kuntoutuksen rooli kasvaa, ja tähän työhön kuntoutuskomitean raportti viime vuoden lopulta tarjoaa erinomaisia suuntaviivoja. Jokaisella ihmisellä on toiminta- tai työkykyä, jonka vaaliminen on arvokasta elämänkaaren kaikissa vaiheissa.

Elämänkaaren alkupäässä olemme sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmänä ja lääketieteessä monella mittarilla mitattuna maailman parhaita. Lapsikuolleisuus on matalaa, neuvolajärjestelmämme on toimiva, ja lapsi- ja perhepalveluja kehitetään tälläkin hetkellä voimakkaasti. Oma tavoitteeni on, että Suomi olisi myös elämänkaaren loppupäässä maailman paras paikka.

Vastaanotin joulukuussa uudet palliatiivisen hoidon ja saattohoidon suositukset. Niissä annetaan osaamis- ja laatukriteerit sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän eri tasoille. Kriteerien avulla tulisi päästä tilanteeseen, että saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa on tarjolla kattavasti ja yhdenvertaisesti koko Suomessa. Tällä hetkellä tämä ei valitettavasti ole tilanne. Jotta hyvä asia ei jäisi rahasta kiinni, suositusten jalkauttamiseen palvelujärjestelmään on myönnetty tälle ja ensi vuodelle määräraha.

Kuten hyvä elämä, hyvä kuolemakin kuuluu kaikille. Hyvän kuoleman näyttämönä voi saattohoidon kehittämisen myötä tulevaisuudessa toivottavasti entistä useammin olla myös oma koti.

Hyvät kuulijat!

Oli kyse sitten keskustelusta koskien rokotuksia, vaikeita neurologisia sairauksia tai erilaisia oireyhtymiä, olemme niin te terveydenhuollon ammattilaiset kuin me päättäjätkin monien uudenlaisten tai ainakin uusiin asuihin pukeutuneiden haasteiden edessä. Sosiaalisen median siivittäminä leviävät monenlaiset totuudet ja vaihtoehdot viralliselle, tieteen kautta koetellulle lääketieteelle ja perinteisille auktoriteeteille. Lääketiede ei ole koskaan valmis, kuten ei määritelmällisesti mikään tiede. Vielä vastaamattomille tai kiistanalaisille kysymyksille on netti pullollaan vaihtoehtoisia selityksiä ja aukkopaikkojen täyttöjä. Koettu terveys, karismaattiset omaa asiaansa ajavat yksilöt sekä vertaisryhmien keskustelut ajavat huolestuttavan usein ohi sen, mitä ammattilainen kertoo tutkimuksiin perustuen. Moni tulee vastaanotolle netistä löytämänsä omadiagnoosin kanssa.

Olen havainnut, että palvelujärjestelmämme ei aina vastaa parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi erilaisiin oireyhtymiin tai harvinaissairauksiin sairastuneiden tai monisairaiden tilanteeseen. Niin tilanteen tunnistamisessa kuin hoitoon ohjaamisessa on parantamisen varaa. Jos lisäksi tarvittaisiin jo varhaisessa vaiheessa sosiaalipalveluiden tukea eikä tätä saada, on maaperä otollinen vaihtoehtoisten hoitojen ja selitysten etsimiselle. Pahimmillaan asiat, joiden kuuluisi olla lääke- ja hoitotieteiden aluetta, myös politisoituvat.

Lääketieteen ammattilaisten - kuten päättäjienkään - ei pidä kuitenkaan alistua mielipidevaikuttamisen ja ”vaihtoehtoisten faktojen” edessä. Ei ole vaihtoehtoisia faktoja. On tieteellinen metodi, tieteellinen näyttö ja tiede, joka oman koetellun metodologiansa avulla korjaa itseään ja tuottaa toistaiseksi parhaaksi todetulla tavalla faktoja - tietoa ja tuloksia, joiden tehosta on todistettua näyttöä. Kuitenkin ihmisten hädän edessä tulee olla nöyrä. Potilaan ja heidän omaistensa tietoja ja kokemusta pitää kuulla ja etsiä helpotusta tilanteeseen käytettävissä olevin keinoin. Tähän hätään voimme vastata palvelujärjestelmää kehittämällä. Hoitoketjujen sekä ammattilaisten yhteistyön ja työnjaon tulee olla sujuvia. Yhdenvertaiset hoidon kriteerit ja osaamisen keskittäminen ovat tärkeässä roolissa. Voimme vastata huoleen myös dialogilla esimerkiksi potilasjärjestöjen kanssa ja perustelemalla asioita huolellisesti. Pitää myös tunnistaa ja tunnustaa se, että tieteellinen tutkimuskin voi tehdä virheitä tai olla vajavaista. Siksi tiedeyhteisön ja vertaisten sisäinen kriittinen keskustelu on tärkeää.

Toinen mutkikas mutta samalla positiivinen ongelma on lääketieteen, lääkkeiden ja terveysteknologian huima kehitys. Yksilöllistyvä lääketiede tuo eteemme uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä, joista osa on alkuvaiheessa varsin kalliita. Ongelma ei ole täysin uusi - hoitoalan ammattilaiset ovat joutuneet kamppailemaan hoitojen kustannusvaikuttavuuteen ja eettisyyteen liittyvien kysymysten kanssa toki kautta aikojen. Kuitenkin nyt puhutaan ehkä nopeammasta muutoksesta kuin koskaan. Voisiko peräti sanoa, että olemme suorastaan paradigmanmuutoksen kynnyksellä. Genomitutkimus, räätälöidyt lääkkeet ja hoitomuodot mahdollistavat hoitoa, jossa niin lainsäätäjän, verorahoilla rahoitetun järjestelmän kuin hoitoalan ammattilaisten on vaikea pysyä perässä.
Arvoisat ammattilaiset,

Näiden erilaisten toimintaympäristön muutoksien vuoksi terveydenhuoltojärjestelmämme tarvitsee rakenteiden uudistamista ja sen työntekijät tietojen ja osaamisen päivitystä ja jatkuvaa ylläpitoa. Tässä lääkärikunnalla lääketieteellisestä hoidosta vastaavana ammattikuntana sekä heidän jatkokoulutuksellaan on suuri merkitys. Tällaiset valtakunnalliset koulutuspäivät tarjoavat myös alustan keskustella yhteiskunnallisista ilmiöistä tai vaikka filosofisista tai eettisistä aspekteista, jotka liittyvät lääkärin ammatilliseen osaamiseen ja työhön laajemminkin.

Sote-uudistus ja maakuntauudistus eivät ole vain palvelujärjestelmän, vaan myös toimintakulttuurin muutoksia. Uudistus muuttaa niin tutkimusta, kehittämistä kuin innovaatiotoimintaakin. Jotta toimintakulttuuri voi aidosti uudistua, myös lääketieteen ammatillisen koulutuksen tulee vastata entistä paremmin niin väestön, palvelujärjestelmän kuin koulutettavan ja kouluttajan tarpeisiin.

Tavoitteena on, että edelleen Suomen lääkäreillä on vahva ammatillinen jatkokoulutuspohja ja että noin 4/5 heistä erikoistuu. Yliopistojen rooli vahvistuu entisestään - ne vastaavat koulutuksen laadusta ja sisällöstä sekä tekevät koulutussopimukset. Erikoistuminen tapahtuu palvelujärjestelmässä, joten vuoropuhelu palvelujärjestelmän ja yliopistojen kanssa on oleellista. STM seuraa ja ohjaa erikoistumista erikoisalakohtaisesti, jotta koulutusuudistuksen tavoitteet toteutuvat valtakunnallisesti. Alueellisesti erikoistuvien määrää erikoisaloittain voidaan tarkastella ja säätää ja siitä huolehtivat alueelliset neuvottelukunnat.

Hyvät kuulijat,

Ette ole varmasti voineet välttyä huomaamasta, että sote-uudistuksen lainsäädäntöä on työstetty koko viime vuoden ajan. Ennen joulua hallitus linjasi potilaan valinnanvapauden laajuudesta. Keskustelua kävimme erityisesti erikoissairaanhoidon valinnanvapaudesta. Viimeistelemme parhaillaan hallituksen esitystä. Esitys annetaan eduskunnalle maaliskuussa.

Palaan vielä tekemiimme linjauksiin koskien valinnanvapauslakia ja siinä erityisesti erikoissairaanhoidon rooliin. Hallitus sopi, että asiakasseteleistä valinnanvapauden työkaluina jätetään lähtökohtaisesti velvoittavuus pois erikoissairaanhoidon osalta. Maakunta voi kuitenkin halutessaan käyttää asiakasseteliä siinä laajuudessa, kuin se katsoo tarkoituksenmukaiseksi. Erityistason palveluja on asiakassetelillä tuotettavissa palveluissa mukana myös kotisairaanhoidossa, jota maakunnan tulee tuottaa asiakassetelipalveluna.

Muutoin asiakassetelin käyttö tulee velvoittavaksi erikoissairaanhoidossa vain silloin, jos terveydenhuoltolain mukainen hoitotakuu eli kuuden kuukauden raja uhkaa ylittyä. Näin asiakasseteli toimii oikeassa paikassa jonoja purkamassa ja varmistamassa hoitoon pääsyä ajoissa. Hoitotakuun rajoihin ei siis ole tarkoitus tässä yhteydessä puuttua, vaan ne säilyvät ennallaan. Maakuntalaki- sekä sote-järjestämislakiesitys antavat maakunnalle mahdollisuuden hankkia palveluja toiselta maakunnalta. Tämä sekä yhteistyöalueen sopimus ovat osaltaan varmistamassa, että hoitotakuun aikarajat pystytään yhä paremmin täyttämään. Tunnistamme, että erikoisalojen ja maan eri alueiden välillä on eroja hoitotakuun toteutumisessa. Koko hoidon saatavuuden toteutumisen laajempaa näkökulmaa pohditaankin jo ministeriössä parhaillaan käynnissä olevassa työryhmän työssä tämän vuoden loppuun.

Sote-keskuksia koskien hallitus linjasi, että maakunta päättää väestön palvelutarpeen perusteella, mitä erikoisalojen palveluja sote-keskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastaanotto- ja konsultaatiopalveluihin sisältyy. Sote-keskuksessa on oltava muita kuin yleislääketieteen alaan kuuluvia palveluita vähintään kahdelta lääketieteen erikoisalalta.

Sovimme siis, että sote-keskuksen perustasoa vahvistamaan tarkoitettu erikoisalojen tuki on velvoittavaa, mutta erikoisaloja, joita maakunnan tulee sote-keskuksiin viedä, ei määritellä. Näin ollen sote-keskus voi vahvistaa toimintaansa esimerkiksi sydänhoitajalla ja geriatrilla tai päihdehoitajalla ja lastenlääkärillä - tai halutessaan näistä kaikilla.

Erikoisalojen tuominen sote-keskuksiin on periaatteena tärkeää, jotta perus- ja erityistason raja-aitoja voidaan madaltaa, ammattilaisten yhteistyötä lisätä ja asiakkaan edelleen lähettämistä vähentää. Tästä erityisosaamisen viemisestä perustasolle on olemassa erinomaisia esimerkkejä kentällä jo nyt, ja se vastaa hyvin sote-uudistuksen tavoitteisiin. Koko sote-uudistuksen, myös liittyen hoidon saatavuuteen, ydin on perustason palvelujen parantamisessa. Tätä ei tule unohtaa.

Arvoisat lääkärit, hyvät kuulijat

Palaisin vielä lopuksi alkulähteille, sote-uudistuksen perusteisiin. Jos jokin on uudistuksessa selvää, se on se, että mikään ei ainakaan asiaa julkisuuden kautta katsoen ulospäin selvältä näytä. Kuitenkin uudistuksen perusasiat ovat säilyneet samoina jo yli kymmenen vuotta, eli koko sen ajan, mitä tätä suurta muutosta on tehty.

Rajalliset käytettävissä olevat resurssit on saatava käyttöön tavalla, joka takaa riittävät palvelut kaikille kansalaisille asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Painopisteen on siirryttävä voimakkaammin perustason palveluihin niin ennaltaehkäisyn kuin kustannusten hillinnän näkökulmasta. Keskeisenä välineenä uudistuksessa on järjestämisvastuun siirto kunnilta selkeästi vahvemmalle taholle, eli uusille perustettaville maakunnille. Kun vastuu palveluiden rahoituksesta ja järjestämisestä on samalla toimijalla, voidaan poistaa päällekkäisyyksiä, sujuvoittaa palveluketjuja ja katsoa palveluja nykyistä paremmin kansalaisten tarpeista lähtien.

Vuodenvaihteen molemmin puolin on julkisuudessa keskusteltu mm. soten rahoituksesta ja kyseenalaistettu uudistuksen mahdollisuudet hillitä ja hallita kustannuksia. Osa argumentaatiosta perustuu osittaisiin väärinkäsityksiin. Keskeisin uudistus sote-rahoituksessa rahavirtojen paremman ohjaamisen ohella on se, että nykyisestä menoperusteisesta rahoituksesta siirrytään malliin, jossa maakunnat päättävät itsenäisesti valtiolta saamansa rahoituksen käytöstä alueen väestön tarpeiden mukaisesti.

Mallissa on kannusteita taloudellisuuteen, mutta toisaalta maakunnalla on velvoite taata se, että asukkaat saavat heille kuuluvat lakisääteiset palvelut. On huomattava myös se, että vaikka kustannusten kasvua hillitään, sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävissä oleva rahamäärä tosiasiallisesti kasvaa, mutta nykytahtia maltillisemmin. Vanhenevassa Suomessa satsataan palveluihin jatkossakin.

Itse näen suunnitellulla kokonaisuudella kaikki mahdollisuudet hallittuun taloudenpitoon samalla kun sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää uudistetaan toiminnallisesti. Juuri toiminnallinen uudistaminen on edellytys sille, että hyvä laatu on mahdollinen yhdessä kustannusten hillinnän kanssa. Jos eri puolilla maata olevat parhaat käytännöt olisivat valtavirtaa kaikkialla, koko sotea ei ehkä edes tarvittaisi. Nyt käyttöön otettava vahvan järjestäjän malli yhdistettynä valtion ohjausvälineisiin sekä sairaalaverkon ja tietojärjestelmien uudistamiseen mahdollistavat pidemmällä tähtäimellä sen, että myös parhaita käytäntöjä saadaan levitettyä aikaisempaa paremmin. Toisaalta valinnanvapausmalli kannustaa kilpailuun laadulla ja tätä kautta nopeuttaa toiminnallista uudistumista.

Arvoisat terveydenhuollon ammattilaiset,

Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasa-arvo ei Suomessa ole sillä tasolla, jolla sen kaltaisessamme hyvinvointiyhteiskunnassa tulisi olla. Vaikka suomalaisten terveys on kokonaisuutena viime vuosikymmeninä parantunut, tuloryhmien välinen terveyden kuilu on suuri. Joidenkin tutkimusten mukaan ero köyhien ja rikkaiden välillä on jopa kasvanut. Sosioekonomisten kuilujen lisäksi meillä on eroja niin maan eri osien välillä kuin kaupunkien sisällä.

Oikeudenmukaisuus ei kaikilta osin toteudu myöskään terveydenhuollossa, kuten kertoo mm. tuore väitöstutkimus viime vuodelta. Tutkimuksen mukaan sosioekonomiset erot terveyspalveluiden laadussa ja vaikuttavuudessa ovat kasvaneet. Huonotuloinen kuolee hyvätuloista useammin sellaisiin syihin, jotka olisivat olleet vältettävissä oikea-aikaisella ja laadukkaalla hoidolla.

Olen itse saanut varttua Suomessa, jossa hyvinvointi on ollut huipussaan. Päätöksentekijänä ja kansalaisena en haluaisi tilanteeseen, jossa oman sukupolveni tehtäväksi jäisi hyvinvointivaltion purkaminen ja hyvinvointierojen ja niiden kasvun hyväksyminen. Ainoa tie saada vähittäinen rapautuminen haltuun on uudistamisen tie. Tästä, hyvät ystävät, on kyse myös sote-uudistuksessa.

Toivotan kaikille antoisia koulutuspäiviä ajankohtaisten aiheiden parissa sekä mielenkiintoisia kohtaamisia ja keskusteluja kollegoiden kanssa. Ja ennen kaikkea - voimia, viisautta ja intoa työhönne!

Kiitos.