Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho Sivistys 100 –juhlaseminaarissa

Opetus- ja kulttuuriministeriö 4.12.2017 15.34
Puhe
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho Sivistys 100 –juhlaseminaarissa

Muutosvarauksin /// Arvoisa juhlayleisö!

Valtiollinen itsenäisyys tarkoittaa kansakunnan oikeutta ja valtaa päättää omista asioistaan. Kokemus oikeudesta päättää omista asioistaan kehittyy vähitellen itsenäisyyden kehitysedellytysten kanssa. Pohjimmiltaan tässä on kyse kulttuurisesta prosessista.

Kansakuntaa yhdistävät kulttuuriset erityispiirteet, joita edustamaan ja ylläpitämään syntyy vähitellen institutionaalisia rakenteita. Kulttuurisia erityispiirteitä ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne, identiteetti ja kieli. Kulttuuristen instituutioiden lisäksi tarvitaan hallinnollisia, oikeudellisia ja poliittisia instituutioita.

Suomessa tämä kehitysvaihe käytiin läpi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.  Kansallistunne kasvoi yhdessä yleiseurooppalaisen kansallisuusaatekehityksen kanssa. 

Näkemykselliset, luovat ja voimakastahtoiset yksilöt kulttuurin eri alueilla – Lönnrot, Runeberg, Topelius, Kivi, Gallén-Kallela, Canth, Schjerfbeck, Sibelius, Leino, Ackté… tuttuja nimiä, jotka loivat toiminnallaan pohjaa myös itsenäistymiselle. Mutta yhtä lailla on syytä muistaa kansalaisyhteiskunnan yhdistykset ja muut yhteenliittymät, jotka innoittuivat kansakunnan henkisten ja muiden voimavarojen kasvattamisesta.

Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmeninä urheilijat olivat niitä, jotka kuljettivat suomalaisuuden soihtua näkyvästi maailmalla. Thunberg, Kolehmainen, Nurmi, Ritola, Iso-Hollo, Jakobsson… Nämä tutut nimet muistuttavat meitä noista ajoista. Myöhemmin he saivat seurakseen monia muita ansioituneita nais- ja miesurheilijoita.

Tässä lyhyessä puheenvuorossa ei ole mahdollista käydä läpi itsenäisyyden ajan suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin, urheilun tai muunkaan alan historiaa – ei edes suurten kehityslinjojen tasolla. Riittänee, kun toteamme, että kyse on monin osin menestystarinasta.

Nimenomaan kokonaisuutena suomalainen yhteiskunta itsenäisyyden aikakaudella on menestystarina. Sen sisään asettuvat yksittäisemmät kulttuurin, urheilun ja muiden alojen omat menestystarinat, joista täällä tänään näemme erinomaisia esimerkkejä.

Millainen mahtaa olla tulevaisuus näillä aloilla? Vuonna 1990 julkaistiin tulevaisuuteen tähyävä Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen mittava juhlakirja nimeltä Suomi 2017. Yli 700-sivuinen kirja sisältää eri alojen asiantuntijoiden kirjoituksia mahdollisista tulevaisuuden kehityssuunnista. Tuolloin tulevaisuuden maamerkiksi oli siis asetettu tämä vuosi.

Pääasiassa tutkijoiden laatimat ennusteet olivat varsin varovaisia. Mm. suomalaisen kulttuurin kehityksestä kirjoittanut professori Ilkka Heiskanen hahmotteli erilaisia mahdollisia kehityksen ”kriisiskenaarioita”.

Lopulta hän päätyi kuitenkin toteamukseen, että ”suomalaisen kulttuurin kehitys on koko itsenäisyyden ajan ollut erittäin vakaata” ja että ”vaikka harhapolkujakin on otettu ” niin ”vakiintuneet kulttuuriset kehityssuunnat ovat aina päässeet voitolle”. Havainto menneestä näytti sisältäneen ennusteen tulevasta.

Millaisia kuvia tulevaisuudesta luodaan tänä päivänä? Ehkäpä tiettyä varovaisuutta ennustamiseen tuo se tieto, että mainitun mittavan kirjan toimeksiantajana ollut henkivakuutusyhtiö Suomi on lopettanut toimintansa juuri tänä vuonna 127 vuoden ikään ehtineenä. Mikään ei ole ikuista.

Moni vakiintunut ala pysyy, mutta toimijakentässä voi tapahtua eri syistä dramaattisiakin muutoksia – erityisesti yksityisellä sektorilla, mutta ei julkisenkaan sektori ole niiltä suojattu.  Pitemmän aikavälin perspektiivissä kokonaisia toimialojakin voi kadota tai ainakin niiden yhteiskunnallinen tai taloudellinen merkitys voi muuttua. Vastaavasti jotkin toiset alat kasvattavat merkitystään tai kokonaan uudet tulevat tilalle.

Taiteesta ja kulttuurista sekä liikunnasta ja urheilusta ilmiöinä voi melkoisella varmuudella sanoa, että ne eivät mihinkään katoa. Molemmissa on pohjimmiltaan kyse perustavanlaatuisesta ihmisen itseilmaisun tarpeesta. Se, millaisia muotoja nämä itseilmaisun muodot tulevat saamaan, on jo toinen kysymys.

Ministeriö järjesti muutama vuosi sitten kulttuurin alan toimijoille tulevaisuustyöpajan, jossa kartoitettiin alan kehitysnäkymiä vuoteen 2050 saakka. Siellä visioitiin mm. ihmisistä, jotka pukevat ylleen älytaidevaatteita ja kokonaisista kaupungeista, jotka toimivat taiteellisina tiloina. Mahdollista – tai sitten ei.

Nähtävissä olevassa lähitulevaisuudessa näyttää kuitenkin selvältä, että taiteen ja kulttuurin merkitys sekä osana arkielämää, että sosiaalista ja taloudellista toimintaa kasvaa edelleen. Ainakin mahdollisuudet siihen ovat olemassa, kysymys on vain siitä, osaammeko realisoida noita mahdollisuuksia.

Luovien alojen taloudellista merkitystä on tarkasteltu viimeksi viime vuoden vaihteen molemmin puolin työskennelleessä työryhmässä. Hallitus sisällytti sen ehdotusten edistämisen osaksi puolivälin tarkistuspäätöstään huhtikuussa. Päätöksessä tunnistetaan luovien alojen merkittävä kasvupotentiaali.

Luovien alojen ytimessä on taide. Myös taiteellisen ilmaisun muodot muuttuvat ja moninaistuvat.

Eri taiteenaloja muutokset koskevat eri tavoin.

Tämä asettaa haasteen taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämiselle, ja siksi juuri on käynnistänyt työnsä työryhmä, jonka tehtävä on laatia keskeiset tavoitteet sellaiselle taide- ja taiteilijapolitiikalle, jossa tunnistetaan taiteen kehityksen ja taiteen toimintaympäristön muutokset sekä taiteen alojen erilaisuudet.

Ajankohtainen digitalisaatiokehitys vaikuttaa myös taiteen ja kulttuurin aloille eri tavoin. Joidenkin alojen sisällöt ovat nykyisin digitaalisesti tuotettuja ja merkittävä osa jakelusta tapahtuu digitaalisesti. Etujen lisäksi siihen liittyy mm. tekijänoikeudellisia haasteita.

Tämä kehitys, ja mediamaailman murros laajemmin, tullee vain voimistumaan lähitulevaisuudessa. Taide- ja kulttuuripalvelujen saatavuuteen sekä yleisötyön ja -suhteen kehittämiseen digitaalisuus tuo myös uusia mahdollisuuksia.

Kulttuuriperinnön alueella digitalisoitujen aineistojen karttuminen tuo kulttuuriperintösisällöt kaikkien saataville. Kulttuuriperintösisältöjä tuodaan myös esille yhä enemmän vuorovaikutuksessa eri yhteisöjen ja tavallisten ihmisten kanssa – kulttuuriperintö on meidän kaikkien kulttuuriperintöä!

Kirjastot ovat olleet suomalaisen sivistyksen ja lukukulttuurin kehtoja. Kirjastolaitoksen näihin päiviin saakka jatkunutta suurta merkitystä todistaa se, että kansankirjastolaki säädettiin v. 1928. Uusin kirjastolaki tuli voimaan sopivasti itsenäisyyden juhlavuoden ensimmäisenä päivänä.

Suomalaisten elämänolot ja elinympäristö ovat muuttuneet monin tavoin viime vuosikymmeninä. Muutokset koskevat mm. ajankäyttöä ja elintapoja. Tämä näkyy päivittäisen liikkumisen määrässä ja tarpeessa. Liikkumisen tavat muuttuvat.  Liikuntaa ei aina saada luontaisesti jokapäiväisen työn ja toiminnan yhteydessä, vaan sitä on erikseen ”harrastettava”. Menneiden vuosikymmenten suomalainen kummastelisi suuresti tämän päivän kuntosaleja ja personal trainereita.

Liikunnan harrastamisen merkitys kasvaa sitä enemmän mitä vähemmän arkipäiväinen muu elämänmuotomme sitä sisältää. Liikunta on tärkeä edellytys terveydelle ja hyvinvoinnille.

Polku liikkuvaan elämään alkaa jo varhaislapsuudesta. Tutkimusten mukaan alle kouluikäisistä lapsista nykyisin vain 10-20 prosenttia saavuttaa normaalia kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia edellyttävän ja suositusten mukaisen fyysisen aktiivisuuden määrän. Tämä on huolestuttava tieto.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla lasten ja nuorten liikkumisen mahdollisuuksia tuetaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen, harrastamisen ja kansalaistoiminnan osa-alueilla.

Liikkuva koulu -ohjelma koskettaa peruskouluikäisiä, ja se laajenee nyt toiselle asteelle.  Kouluikäisiä koskee myös fyysisen toimintakyvyn tiedonkeruu- ja palautejärjestelmän luominen (MOVE!), jonka avulla saadaan ainutlaatuista tietoa lasten ja nuorten toimintakyvystä väestötasolla.

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastamiseen. Ministeriömme työryhmä kokosi vast’ikään harrastamisen hyviä käytäntöjä ja esteitä, ja teki ehdotuksia harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi. Harrastuspassia kehitetään usean toimijatahon yhteistyönä.

Myös harrastamisen hintaan on kiinnitetty runsaasti huomiota viime vuosina, ja hyvä niin. Tosin on hyvä tiedostaa, että lapsille ja nuorille löytyy jo nyt myös edullisia mahdollisuuksia harrastamiseen. Liikunnan kannalta hyvällä yhteiskunta- ja lähiliikuntapaikkasuunnittelulla on tärkeä tehtävä.

Totesin alussa, että jo 1800-luvulla kansalaistoiminnalla oli tärkeä rooli kansakunnan valmistaessa itseään valtiolliseen itsenäisyyteen. Vapaaehtoisuuden henki on siivittänyt suomalaisia sen jälkeenkin.  Sotien aikana siihen liittyi uhrautumisvalmis ja jälleenrakennuksen vuosikymmeninä voimakas halu nostaa Suomi taas jaloilleen ja kehittymään hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Tänä päivänä kansalaistoiminta on jossain määrin muuttunut. Omakohtainen osallistuminen on vähentynyt. Järjestöt ovat ammattilaistuneet ja mm. urheiluseuroissa tekeminen on siirtynyt osin palkatulle henkilöstölle. Tämä merkitsee samalla sitä, että vapaaehtoisten työtaakka kasvaa.

Tähän kehitykseen on varmasti monia syitä, kiireinen elämänmeno ja ajan puute ainakin. 

Toisaalta omakohtaisessa vapaaehtoisessa toiminnassa on sellaista myönteistä voimaa, että sitä ei ole varaa hukata minkään syyn varjolla ”katoavaksi luonnonvaraksi”.

Nykyisten aikuissukupolvien haaste on saada nykyinen nuori sukupolvi kiinnostumaan niin liikunnan seura- kuin muustakin vapaaehtoistoiminnasta.

Vanhan sanonnan mukaan tulevaisuus on nuorissa. Myös suomalaisen nuorisotyön juuret ulottuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle. Itsenäisen Suomen nuorisotyön alku ajoittuu toisen maailmansodan aikaan, kun alettiin kiinnittää huomiota koulun ulkopuoliseen nuorisokasvatukseen. Nuorten kasvatus ja vapaa kansalaistoiminta ovat edelleen peruselementit niin nuorisotyössä kuin politiikassa. 

Hallitus hyväksyi lokakuussa uudistetun nuorisolain mukaisen uuden valtakunnallisen nuorisotyön ja politiikan ohjelman. Ohjelmassa on laajempia tavoitekokonaisuuksia, mutta myös tarkkoja toimenpiteitä.  

Mikä on tulevaisuuden kuva nuorisotyössä? Näyttää siltä, että epävirallinen oppiminen ja siinä opittu tulee korostumaan niin järjestetyssä kuin omaehtoisessa nuorisotoiminnassa. Digitalisaatiokehitys näkyy myös luonnollisesti nuorison parissa tehtävässä työssä, ovathan nuoret tämän kehityksen asiantuntijoita.

Ministerivastuisiini kuuluvat myös opintotukiasiat.  Opintotukijärjestelmä Suomessa syntyi 1960- ja -70-lukujen taitteessa. Nykyinen opintotuki on peräisin 1990-luvulta. Järjestelmä on siis saavuttanut aikuisen iän kokien monia kehitysvaiheita.

Tuki on yhdistelmä opintorahaa ja opintolainaa, lisäksi opintoasteesta riippuen eräistä muista tuen osista. Näillä turvataan opintotuen perusidea siitä, että suomalaisilla on mahdollisuus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.  Opintotuen tulee jatkossakin turvata tämän periaatteen toteutuminen.

Satavuotias Suomi on menestystarina. Se tarkoittaa, että tuona aikana – ja itse asiassa jo paljon kauemmin historiassa – vaikuttaneet sukupolvet ansaitsevat meiltä mitä syvimmän kumarruksen ja kiitoksen. Meidän tehtävämme on olla tuon menestystarinan arvoisia työn jatkajia!