Elinkeinoministeri Mika Lintilän puhe Suomen Pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) kevätseminaarissa 16.3.2017

Työ- ja elinkeinoministeriö 17.3.2017 16.32
Puhe

Suomalainen pääomasijoittaminen saavuttaa tänä vuonna 50 vuoden virstanpylvään. Vuonna 1967 perustettiin Suomen Pankin johdolla Sponsor Oy laajentamaan ja monipuolistamaan vientiä ja auttamaan etenkin pieniä- ja keskisuuria yrityksiä niiden rakennemuutoksissa. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin teema on edelleen ajankohtainen.

Pääomasijoittaminen voi Suomessa hyvin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomi on ollut pääomasijoitusten bruttokansantuoteosuudella mitattuna Euroopan kärkikastia. Start up- ja kasvuyrityksiin tehdyissä pääomasijoituksissa Suomi oli vuonna 2015 suhteellisesti jopa Euroopan ykkösmaa.

Pääomasijoittajien omistamien yritysten asema talouselämässä on tärkeä ja suhteellisesti merkittävämpi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomessa pääomasijoittajien omistamissa yrityksissä on noin 130.000 työpaikkaa eli noin 8 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista. Luku on suhteessa lähes kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna. Pääomasijoituksen saaneiden yritysten liikevaihto suhteessa bruttokansantuotteeseen on Suomessa puolestaan yli 12 prosenttia eli puolet korkeampi kuin Ruotsissa.

Suomessa pääomasijoituksen saaneet yritykset kasvavat nopeammin, työllistävät enemmän ja ovat kansainvälisempiä kuin verrokkinsa.

Erityispiirre Suomessa näyttää olevan, että lähes puolet pääomasta viime vuosien pääomasijoituksissa suomalaisiin yrityksiin on tullut ulkomaisista rahastoista. Ruotsissa vastaava luku on noin 30 prosenttia. Etenkin suuriin yksittäisiin kohteisiin tehdyissä sijoituksissa raha on tullut ulkomailta. Tämä onkin ymmärrettävää, koska suomalaisten pääomarahastojen hallinnoimat pääomat yhteenlaskettuna ovat suuruusluokaltaan vain 6 miljardia euroa, josta vapaata sijoitettavaa pääomaa on noin 2 miljardia euroa.   

Onkin vähän epäreilua osoittaa sormella, että Suomesta on myyty esimerkiksi tärkeää infrastruktuuria isoille ulkomaisille pääomasijoittajille. Kotimaassa sellaisia rahastoja ja rahoja, jotka kykenevät miljardiluokan hankkeisiin, ei ole ollut. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla tilanne jatkossa.

Suomen olemassa olevaan perusinfrastruktuuriin kohdistuu lähivuosikymmeninä merkittäviä investointitarpeita. Rahaa pitäisi löytyä myös kokonaan uusiin strategisiin infra-investointeihin. Samaan aikaan valtion velkaantumiskehitys ja pitkän aikavälin kasvun hiipuminen edellyttävät, että valtion on tehostettava omaisuutensa hoitoa. On ”pantava valtion taseet töihin” kuten hallitus on linjannut. Käytännössä se voi merkitä valtion omaisuuden osittaista myyntiä ja uusia yhteistyömuotoja, joissa julkinen ja yksityinen raha kohtaavat. 

On perusteltua, että esimerkiksi meitä kaikkia hyödyttävien infrastruktuuri-investointien tuotostakin iso osa jäisi kotimaahan. Suomeen tarvittaisiinkin muutama paikallisesti johdettu ja pääosin omistettukin isoihin buy-out- ja infrastruktuurisijoituksiin kykenevä rahasto. On luontevaa ja kansantaloudellisesti järkevää että valtiolla olisi merkittävä rooli tämän tyyppisten rahastojen käynnistämisessä. Rahat näihin valtion ankkurisijoituksiin saataisiin realisoimalla osa valtion noin 20 miljardin pörssiyhtiöomaisuudesta. On parempi että valtion sijoitukset ovat rahastoissa luomassa aktiivisesti uutta kasvua kuin passiivisina omistuksina jo vakiintuneissa yhtiöissä.

Hyvät sijoittajat,

Pääomasijoittaminen on Suomessa harvojen herkkua. Sanon herkkua siksi, että pääomasijoitukset tuottivat esimerkiksi työeläkeyhtiöiden salkuissa 10 vuoden jaksolla vuodesta 2006 vuoteen 2015 keskimäärin yli 11 prosenttia vuodessa, kun tavanomaiset osakesijoitukset jäivät tuotossa alle puoleen, reiluun 5 prosenttiin.

Suomessa yli kaksi kolmasosaa pääomarahastojen pääomasta on peräisin kotimaisilta työeläkeyhtiöiltä ja valtiollisilta tahoilta.

Paisi ulkomaisten sijoittajien ovia, pääomarahastojen kannattaisikin kolkutella myös yksityissijoittajien ovia. Suomeen rekisteröidyissä sijoitusrahastoissa oli viime vuodenvaihteessa pääomia lähes 108 miljardia euroa. Siitä kotitalouksien osuus oli noin 20 miljardia euroa. Kotitalouksien varoja on pankkitalletuksissa noin 80 miljardia. Yksityissijoittajat voisivatkin olla huomattavasti nykyistä suurempi pääoman lähde pääomasijoittajille.

Hyvät tulevat ja nykyiset eläkeiän ylittäneet,

Yritysten omistajat vanhenevat siinä missä me muutkin. Suomessa on arviolta 80.000 yritystä, joiden omistajayrittäjä on 55 vuotta täyttänyt, eli käytännössä jäämässä eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana. Se on yli neljäsosa kaikista Suomen yrityksistä. Suomen Yrittäjien mukaan näissä yrityksissä työskentelee 250.000 ihmistä, jotka maksavat vuosittain yli 1,5 miljardin euron verot. Ei ole yhteiskunnan kannalta yhdentekevää mitä näille yrityksille tapahtuu.

Suomen Yrittäjien Omistajanvaihdosbarometrin mukaan lähes 40 prosenttia eläkeikää lähestyvistä yrittäjistä aikoo myydä yrityksensä. Seuraavalle sukupolvelle yrityksensä aikoo siirtää vajaa neljännes näistä yrittäjistä. Onnistunut omistajanvaihdos tai sukupolvenvaihdos pyöreästi 50.000 yrityksessä vuosikymmenessä on iso yhteiskunnallinen haaste. Kyse on käytännössä noin joka kuudennesta yksityisen sektorin työpaikasta.

On looginen tosiasia, että uransa loppupuolella oleva yrittäjä ei investoi kasvuun. Kansantalouden kannalta olisi tärkeää saada investoinnit liikkeelle myös näissä yrityksissä mitä pikimmiten. Haastankin pääomasijoittajat kampaamaan tiheällä kammalla tätä yritysjoukkoa, ettei yksikään yritys, jolla on edellytyksiä onnistuneeseen omistajanvaihdokseen jäisi sitä vaille.

Hyvät seminaariin osallistuvat,

Tiedämme kaikki että kestävä kasvu edellyttää toimivia rahoitusmarkkinoita. Rahoituksen suhteen Suomessa on totuttu ajattelemaan, että pankki on hyvä, mutta pääomasijoittaja paha.

Pankit vakuuttavat, että pankkirahoituksen saatavuus on hyvä ja jopa 80 % kaikista luottohakemuksista hyväksytään. Kentältä kuitenkin kuuluu, että yritykset ovat tyytymättömiä pankkirahoitukseen. Finanssikriisin jälkeen pankkien vakavaraisuusvaatimukset ovat tiukentuneet erityisesti yritysluotoissa. Pankit laskevat reaalivakuuksille matalamman arvon ja yrityksen tulokseen ja taseeseen sidotut lainojen kovenanttiehdot ovat kiristyneet. Pankki myös saattaa edellyttää toista pankkia jakamaan riskiä.

Pankkirahoituksen epäjatkuvuuskohdat ovat yleismaailmallinen ilmiö. Finanssikriisin jälkimainingeissa varjopankkitoiminta on nostanut päätään niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Suoraan myös PK-yrityksille rahaa lainaavat pääomarahastot ovat yleistyneet Euroopassa. Jotkut valtiotkin - esimerkiksi Iso-Britannia - ovat kanavoineet sijoituksia PK-yrityskentässä pankkirahoituksen kanssa kilpaileviin tai sitä täydentäviin yksityisiin pääomarahastoihin.

Suomessa pankkisektori on etenkin yritysrahoituksessa hyvin keskittynyt ja suurelta osin ulkomaisten pankkien käsissä. Pankkikilpailua tarvitaan lisää, mutta myös uusia instrumentteja täydentämään pankkirahoitusta. Siksi en pitäisi huonona ajatuksena, jos Suomeenkin perustettaisiin suoriin yritysluottoihin erikoistuneita pääomarahastoja. Valtion roolia näissä olisi tarkasteltava ennakkoluulottomasti.

Kestävä kasvu syntyy kannattavista investoinneista, joita viime vuosina on ollut tarjolla poikkeuksellisen niukasti. Siksi en usko, että veroratkaisuilla tai edes veronalennuksilla voidaan suoraan luoda kasvua. Sen sijaan verotukseen liittyvällä epävarmuudella ja huonosti harkituilla verouudistuksilla voidaan tuhota kasvun edellytyksiä. Sen vuoksi Suomessa pitäisi vielä tällä vaalikaudella laatia verotuksen tiekartta, jossa hahmotelaan yritysverotuksen suuntaviivat pitkälle 2020-luvulle saakka, yli vaalikausien.

Yritysverotuksessa pidän välttämättömänä, että yrityksen ja sen omistajan verotusta tarkastellaan kokonaisuutena. Samassa yhteydessä on myös syytä tarkastella pääoman verotusta. Eri rahoitusmuotojen verotuksellista neutraalisuutta on tarpeen lisätä. Myös eri sijoitusinstrumenttien tulisi olla verotuksellisesti neutraaleita, ellei erityisestä syystä - esimerkiksi pitkäaikaissäästämisen edistämiseksi - haluta suosia tiettyä sijoitusmuotoa. Veropohjan tulisi olla laaja ja pitävä, mikä mahdollistaisi kohtuulliset veroprosentit niin yritys- kuin pääomatulojenkin verotuksessa. 

Suomessa on toimivat pääomasijoitusmarkkinat. Valtion ei ole tarpeen kilpailla pääomasijoittajana yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Sen sijaan valtion sijoituksia voidaan jatkossakin kanavoida yksityisiin pääomarahastoihin mm. Teollisuussijoituksen kasvurahastojen rahaston kautta. Julkisella rahoituksella voi olla myös merkittävä rooli kokonaan uudentyyppisten, kuten rahastojen esimerkiksi ison suomalaisen infrarahaston tai yritysluottorahastojen ankkurisijoittajana. Teollisuussijoituksen roolia yksityisen rahan kanssasijoittajana suorissa sijoituksissa yrityksiin ei ole tarpeen muuttaa.  

Toivotan kaikille hyvää seminaaripäivän jatkoa!