Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kaksi päätöstä koskien kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut 29. tammikuuta 2015 kaksi Suomea koskevaa päätöstä. EIT totesi, ettei kummassakaan tapauksessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaista kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti (ne bis in idem – periaate) ollut loukattu.

Tapauksista ensimmäinen koski valittajia, joille oli mm. määrätty polttoainemaksu ja lisävero ja jotka oli myöhemmin tuomittu törkeästä veropetoksesta. Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko molemmat päätökset tehty samojen tosiasioiden pohjalta ja soveltuiko kielto syyttää ja rangaista kahdesti tapaukseen.

EIT katsoi, että polttoainemaksua ja lisäveroa ei ollut määrätty samojen tosiasioiden perusteella kuin mihin myöhempi törkeää veropetosta koskeva tuomio oli perustunut. Polttoainemaksuihin liittyvä prosessi oli koskenut valittajien ajoneuvoissaan käyttämää verollista dieseliä halvempaa dieselöljyä ilman asianmukaista ilmoitusta. Rikosprosessi puolestaan liittyi valittajien ajoneuvoistaan erilliseen säiliöön siirtämään 234,138 litraan dieselöljyä. EIT katsoi, että tämä siirto oli tehty muista kuin ajoneuvojen korjaustarkoituksesta johtuvista syistä ja maksamatta olivat täten jääneet maahantuontiverot, tullimaksut ja arvonlisäverot.

Tapauksista toinen koski valittajaa, jolle oli määrätty veronkorotuksia ja joka oli myöhemmin tuomittu törkeästä veropetoksesta. Tässäkin tapauksessa oli kysymys siitä, oliko molemmat päätökset tehty samojen tosiasioiden pohjalta ja soveltuiko kielto syyttää ja rangaista kahdesti tapaukseen.

EIT katsoi, että veronkorotus- ja veropetosprosessit perustuivat toisistaan eriäviin tosiasioihin. Ensinnäkin EIT katsoi, että vaikka kyseessä oli sama valittaja, kyseinen henkilö oli toiminut eri prosesseissa eri ominaisuudessa. Veronkorotusprosessissa valittaja oli toiminut henkilökohtaisessa kapasiteetissaan kun hän oli jättänyt ilmoittamatta yhtiöltään nostamia varoja. Veropetosprosessissa taas valittaja oli toiminut yhtiön oikeudellisena edustajana, kun hän oli jättänyt ilmoittamatta erinäisiä yhtiön toimintaan liittyviä tilinpidollisia toimia. Tästä syystä EIT katsoi, että ne bis in idem –kielto ei soveltunut kyseiseen tapaukseen.

Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Mia Spolander, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, puh. 0295 351 176.