Direktiivin synty

Direktiivi on lainsäädäntöä

 

Direktiivit ja asetukset ovat EU:ssa tehtävää lainsäädäntöä, joka valmistellaan komission ehdotuksen pohjalta joko jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa tai jäsenvaltioiden sekä Euroopan parlamentin yhteistyönä. Asetukset tulevat välittömästi voimaan myös Suomessa. Direktiiveissä puolestaan määritellään tavoitteet, jotka Suomen tulee toteuttaa kansallisesti esimerkiksi muuttamalla tarvittaessa omaa lainsäädäntöään.

 

EU:ssa tehtävän lainsäädännön taustalla on usein havainto siitä, että asiasta tarvitaan EU-tason sääntelyä. Esimerkki tällaisista asioista on yritysten yhdenmukaisen kohtelun turvaaminen yhteisillä eurooppalaisilla markkinoilla

 

Direktiiviehdotukset komissiolta

 

Komissio voi tehdä direktiiviehdotuksia niissä asioissa, jotka EU:n perustamissopimuksessa on määritelty Euroopan unionin toimivaltaan kuuluviksi ja joissa perustamissopimuksen mukaan voidaan direktiivejä antaa. Direktiiviehdotuksen voi siis tehdä komissio ja ehdotuksen pitää aina perustua johonkin perussopimuksen artiklaan.

 

Komissio käyttää direktiiviehdotuksen valmistelussa apunaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja kuulee erilaisia etutahoja. Komission valmistelun pohjana on komission vuosittainen työohjelma, jossa luetellaan valmisteltavana olevat direktiivihankkeet.

 

Direktiivistä neuvotellaan jäsenvaltioiden välillä ja Euroopan parlamentin kanssa

 

Kun direktiiviehdotus on hyväksytty komission sisällä, komissio antaa virallisen direktiiviehdotuksen sekä EU:n jäsenvaltioiden muodostamalle neuvostolle että Euroopan parlamentille. Direktiiviehdotuksen käsittely alkaa näissä toimielimissä rinnakkain

Perustamissopimuksessa määrätään kussakin asiassa siitä, millaisen päätöksentekomenettelyn mukaisesti direktiivi neuvostossa ja Euroopan parlamentissa hyväksytään.

 

Erilaisten päätöksentekomenettelyjen erona on se, pitääkö direktiivi hyväksyä kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä vai voidaanko se hyväksyä määräenemmistöllä sekä se, missä määrin Euroopan parlamentti voi vaikuttaa lainsäädännön sisältöön. Suuri osa direktiiveistä on hyväksyttävä niin sanotussa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteisellä päätöksellä.

 

Suomi vaikuttaa kaikkien direktiivien sisältöön

 

Jokaiselle direktiiviehdotukselle on Suomessa määritelty vastuuvirkamies jostakin ministeriöstä. Kun komissio on tehnyt direktiiviehdotuksen, sen käsittely alkaa jäsenvaltioiden kesken neuvoston työryhmässä. Työryhmään osallistuu virkamies jokaisesta EU:n jäsenvaltiosta. Suomesta työryhmään osallistuu direktiiviehdotuksen vastuuvirkamies ministeriöstä sekä pääsääntöisesti myös alan vastuuvirkamies Suomen pysyvästä EU-edustustosta Brysselistä.

 

Työryhmässä Suomen edustaja vaikuttaa direktiiviehdotuksen sisältöön Suomen tavoitteiden mukaisesti. Nämä Suomen tavoitteet asetetaan käymällä tarkkaan läpi jokaisen direktiiviehdotuksen oikeudelliset, sisällölliset, poliittiset ja taloudelliset elementit.

Suomen kannat valmistellaan vastuuministeriössä yhdessä muiden ministeriöiden kanssa. Eduskunta, Ahvenanmaan maakunnan hallitus ja yhteiskunnan etutahot voivat osallistua kantojen valmisteluun. Suomen kantojen valmistelun kattavuus varmistetaan EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmän avulla.

 

Direktiivin loppumetrit

 

Direktiiviehdotuksen käsittelyajat vaihtelevat. Direktiiviehdotuksen käsittelyn etenemistä voi seurata esimerkiksi Euroopan parlamentin OEIL-tietokannasta. Virkamiestason työryhmäkäsittelyn jälkeen direktiivi käsitellään EU-suurlähettiläiden kokouksessa (Coreper) ja hyväksytään lopullisesti neuvoston kokouksessa, jossa Suomea edustaa pääsääntöisesti ministeri.

 

Tullakseen voimaan direktiivi on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaikilla unionin virallisilla kielillä, mukaan lukien suomi ja ruotsi. Voimassa oleva EU-lainsäädäntö on saatavissa sähköisesti esimerkiksi EUR-Lex-palvelusta.