Henkilökuva

Kehitysministeri Heidi Hautala

 

Heidi Hautala syntyi 14.11.1955 Oulussa. Hänen isänsä oli yleisesikuntaeversti evp. ja pankinjohtaja, äiti kotirouva ja perheessä oli kolme vanhempaa sisarusta. Nuorimpana, yli kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen iltatähtenä syntyneenä lapsena hän sai nauttia perheen huolenpidosta. Hänet muistetaan myös hyvin puuhakkaana ja kekseliäänä lapsena, mutta silti harva olisi ajatellut, että teini-ikäisestä Heidistä tulisi myöhemmin näkyvä poliitikko, jopa kaksinkertainen presidenttiehdokas.

 

Koulunsa Hautala kävi Oulussa Opettajainvalmistuslaitoksen harjoituskoulussa ja Oulun Normaalilyseossa. Kun perhe isän jäätyä Yhdyspankista eläkkeelle vuonna 1968 päätti muuttaa suvun lähelle etelään, Heidi jatkoi koulua Lauttasaaren yhteiskoulussa, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1974. Tuohon aikaan hän oli innokkaasti perustamassa Oraansuojelijat ry -nimistä yhdistystä ja sen Kasvisravintolaa Helsingin Korkeavuorenkatu kolmeen. Ravintolan tarkoituksena oli yhdistää luonnonmukainen ravinto ja työpaikkojen luominen vaihtoehtoisen elämäntavan etsintään. Legendaksi muodostunut Kasvis toimi Helsingissä yli 25 vuotta ja Heidi ehti toimia siellä kaikissa mahdollisissa tehtävissä, myös ruoanlaittokurssien pitäjänä.

 

Helsingin yliopistossa Hautala opiskeli maatalous- ja metsätieteitä vuodesta 1974, ei kuitenkaan alkuvuosien jälkeen kovin ahkerasti. Suurin osa ajasta kului Vaihtoehtoisen viljelyn opintopiirin perustamiseen ja Kemiraan ja Hankkijaan varauksellisesti suhtautuvien opiskelutoverien kanssa luomuviljelyä edistäessä, paljon ennen ”luomu”-sanan ilmaantumista suomenkieleen. Lopulta Heidikin silti valmistui 1988, ja puutarhatieteen gradu käsitteli typpilannoituksen vaikutusta persiljan, punajuurikkaan, kyssäkaalin ja kiinankaalin nitraattipitoisuuteen.

 

Herätyksen globaaleihin kysymyksiin Hautala sai opiskeluaikoinaan kääntäessään nälkäongelmasta kirjoitettuja kirjoja. Kahdeksankymmentäluvulla eurooppalaiset vihreät tuulet alkoivat puhaltaa Suomessakin ja Hautala tempautui mukaan ympäristöliikkeeseen, erityisesti ydinvoiman vastaiseen liikehdintään. Samaan aikaan hän oli mukana perustamassa ensin Uuden Ajan Aura -lehteä ja myöhemmin Suomi-lehteä, jotka olivat aikansa tärkeitä mielipide- ja kulttuurilehtiä. Ensimmäiset äänestäjänsä hän uskoo saaneensa kasvisruokakursseilta, joita veti usean vuoden ajan 1980-luvulla.

 

Politiikkaan Hautala päätyi osittain vahingossa, halutessaan edistää asioita, joihin uskoo. Vihreään liittoon hän liittyi perustettuaan puolueen, koska mitään muutakaan ei voinut äänestää. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä (1985–1994), Vihreän liiton puheenjohtajana (1987–1991) ja kansanedustajana (1991–1995  ja 2003–2009). Lisäksi hän oli vihreiden presidentinvaaliehdokas vuosina 2000 ja 2006.

 

Eduskunnasta Hautala siirtyi Euroopan parlamenttiin, jossa on työskennellyt kahteen otteeseen, vuosina 1995–2003 ja 2009–2011. Ensimmäisellä kaudella hän tuli tunnetuksi muun muassa taistelustaan asiakirjojen avoimuuden puolesta. Jälkimmäisellä kaudella Hautala toimi parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana, jolloin hänellä oli suomalaisessa poliittisessa historiassa ainutlaatuinen mahdollisuus puuttua koko maailman ihmisoikeustilanteeseen.

 

Vuosien varrella Hautala on osallistunut aktiivisesti myös lukuisten kansalaisjärjestöjen ja yhteisöjen työhön Tasa-arvoasiain sekä Stakesin neuvottelukunnissa, Neste Oilin hallintoneuvostossa, Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa, Suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan, Teatteri Raivoisien Ruusujen, Ihmisoikeusliiton ja Suomen Sadankomitealiiton hallituksissa. Kansainvälisiä luottamustehtäviä edustaa muun muassa puheenjohtajuus Green European Foundationissa, Euroopan vihreiden poliittisessa säätiössä.

 

Ympäristökysymykset, globaali oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat kulkeneet punaisena lankana Heidi Hautalan työssä jo usean vuosikymmenen ajan. Hän uskoo vahvasti avoimuuden voimaan ja rajat ylittävään yhteistyöhön. Hän kokee olevansa kehitysministerinä unelmatehtävässään, koska se on niin laaja-alaisesti ja syvästi yhteiskuntien tulevaisuutta pohjustava toimintakenttä.

 

Heidi Hautala pitää pyöräilystä, kävelystä ja ruoanlaitosta. Hän rentoutuu raivaamalla esiin kulttuurimaisemaa ja korjaamalla vanhaa hirsitaloa.

 

Hautalalla on yksi aikuinen lapsi.