Suomen hallitusten historiaa

Itsenäisessä Suomessa on vuodesta 1917 lähtien ollut 72 hallitusta, pääministerinä on toiminut 42 eri henkilöä ja ministereinä runsaat 560 eri henkilöä.

 

Hallituksista 44 on ollut enemmistöpohjaisia, vähemmistöhallituksia on ollut 19 ja virkamieshallituksia yhdeksän. Viimeisin vähemmistöhallitus ja viimeisin virkamieshallitus toimivat 1970-luvun puolivälissä.

 

Hallitusten keski-ikä on Suomessa vain reilu vuosi, noin 15 kuukautta. Viimeisen 20 vuoden aikana hallitukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti istuneet koko neljän vuoden mittaisen vaalikauden ajan.

 

Lyhytikäisistä vähemmistöhallituksista pitkäikäisiin enemmistökoalitioihin

 

Hallituspohja on itsenäisyyden aikana muuttunut parlamentaarisesta epävakaudesta kohti pysyviä enemmistökoalitioita. Ennen talvisotaa toimineesta 19 hallituksesta 14 oli vähemmistö- ja virkamieshallituksia. Enemmistöhallituksetkin olivat lyhytikäisiä. Poikkeuksen lyhytikäisten hallitusten sarjassa teki T. M. Kivimäen johtama keskustapuolueiden vähemmistöhallitus vuosina 1932–36 lähes neljän vuoden hallituskaudellaan.

 

Keskustan ja oikeiston porvarilliset puolueet muodostivat yleensä hallitukset. Sosiaalidemokraatit tulivat hallitusvastuuseen ensimmäisen kerran vuosina 1926–27 muodostaessaan yksinään vähemmistöhallituksen ja seuraavan kerran vuonna 1937, jolloin muodostettiin ensimmäinen punamultahallitus.

 

Sota-aikana ja heti sodan jälkeen kansallinen yksimielisyys edellytti laajapohjaisia hallituksia. Silti sotavuosienkin hallitukset olivat melko lyhytikäisiä. Sodan jälkeen myös äärivasemmisto nousi hallitusvastuuseen.

 

1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin oli vaihtelevia ja usein vaihtuvia hallituskoalitioita. Keskeinen hallituspuolue oli Maalaisliitto/Keskusta. Vuosina 1966–1987 hallitsivat pääasiassa keskustan ja vasemmiston yhteishallitukset, joista toisinaan käytettiin kansanrintamahallituksenkin nimeä.

 

Vuosina 1987–1991 toimi sosiaalidemokraattien ja oikeiston sini-punahallitus, jota seurasi vuosina 1991–1995 keskustan ja kokoomuksen johtama porvarihallitus. Vuosina 1995 toimintansa aloittaneessa Lipposen hallituksessa oli edustettuina koko vasemmisto, oikeisto ja vihreät.

 

Vuonna 2003 Jäättenmäen hallituksen ja sen työtä jatkaneen Vanhasen hallituksen myötä palattiin perinteiselle keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyölinjalle. Keväällä 2007 aloittanut Vanhasen II hallitus oli keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten muodostama enemmistöhallitus, kuten on sen seuraajaksi 22.6.2010 nimitetty Kiviniemen hallitus. Ruotsalainen kansanpuolue on ollut hallitusten yleispuolue, joka on mahtunut mukaan lähes jokaiseen hallituskoalitiovaihtoehtoon. Nykyisessä 22.6.2011 nimitetyssä Kataisen hallituksessa on kuusi puoluetta; kokoomus, sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto, rkp, vihreät ja kristillisdemokraatit.

 

Lempinimiä

 

Hallituspohjan värikirjon ja poliittisen tilanteen mukaan erilaiset hallituskoalitiot ja hallitukset ovat saaneet erilaisia nimityksiä. Yleisesti puhutaan punamullasta ja kansanrintamasta, sinipunasta ja sateenkaarestakin. Historian lehdille ovat jääneet elämään myös K-A. Fagerholmin ”yöpakkashallitus” (1958–1959), Teuvo Auran ”vapaapalokunnat” (1970–1972), Rafael Paasion johtama ”nappulaliiga” (1972) ja Martti Miettusen ”hätätilahallitus” (1975).