Vastaus hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden turvaamista koskevaan välikysymykseen 1/2000 vp (Mauri Pekkarinen /kesk ym.) 22.3.2000
Peruspalveluministeri Eva Biadet
Arvoisa puhemies,
Vastauksena edustaja Mauri Pekkarisen 10. päivänä maaliskuuta 2000 lukemaan välikysymykseen esitän hallituksen puolesta seuraavaa:
Julkinen valta velvoitetaan uudessa perustuslaissa muun ohella edistämään työllisyyttä ja turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkinen valta, keskeisimmin valtio ja kunnat, on kokonaisuus, jonka tekoja kansalaiset myös arvioivat kokonaisuutena.
Palveluja tarvitsevan ihmisen kannalta ei ole mielekästä synnyttää vastakohta-asetelmia julkisen vallan eri osien kesken. Vain hyvällä yhteistyöllä voimme saada tuloksia aikaan. Julkisen vallan apua tarvitseva ja palveluja käyttävä kansalainen on oikeutettu tekemään johtopäätöksensä palveluista asuinseudullaan ja kotikunnassaan saamiensa kokemustensa nojalla.
Julkisen vallan voimavarakysymyksiäkin pitää arvioida kokonaisuutena. Maamme kokema syvä lama ja sen aiheuttama velkaantuneisuus vaikuttavat niin valtion kuin kuntien taloudenpitoon edelleenkin. Valtion velka on nyt saatu hivenen alentumaan, mutta velanhoitomenot ovat vielä vuosien ajan varsin raskaat. Niihin liittyvät edellisten hallitusten toimeenpanemat menojen leikkaukset olivat vaikeita ratkaisuja. Niiden myötävaikutuksella on kuitenkin saatu aikaan käänne taloudessa. Talouskasvu jatkuu varsin vahvana, uusia työpaikkoja syntyy vauhdilla, julkisensektorin velka suhteessa kokonaistuotantoon pienenee ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvavat.
Lama tuotti kunnille suuria vaikeuksia huolehtia riittävistä palveluista, ja taloudellinen epävakaus johti muun muassa siihen, että kunnat vähensivät henkilöstöä. Laitospaikkoja supistettiin, mikä oli palvelurakennemuutoksen tavoitteenakin. Kunnat eivät samalla kuitenkaan ohjanneet korvaavia resursseja avohoitoon ja tästä kärsivät erityisesti mielenterveyspalvelut ja päihdehuolto.
Hallitus on tarttunut näihin epäkohtiin huolehtimalla valtionosuuksien tason pysyvyydestä, kasvattamalla valtionosuuksien tasoa kolmen seuraavan vuoden aikana sekä lisäämällä harkinnanvaraisia valtionosuuksia. Vaikeuksista huolimatta palvelujen alueellinen kattavuus on voitu säilyttää samalla kun tuottavuus on lisääntynyt. Kuntien väliset erot ovat kaventuneet ja kustannusten perusteella voidaan sanoa pikemminkin alueellisen tasa-arvon kasvaneen kuin vähentyneen.
Hallituksen harjoittaman politiikan avulla maan talous on saatu hyvään kuntoon. Väestön ikärakenteen muuttumisen takia hallituksen ensi sijaisena tavoitteena on varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon infrastruktuuri säilyy elinvoimaisena. Hallitus tulee huolehtimaan siitä, että henkilöstön riittävyyden lisäksi huolehditaan sen ammattitaidosta sekä investoidaan uuteen teknologiaan.
Hallitusohjelman mukaan hallituksen sosiaalipolitiikan lähtökohtana on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen. Tavoitteena on kehittyvä yhteiskunta, joka takaa kaikille mahdollisuuden oman elämänsä hallintaan ja aktiiviseen osallistumiseen. Hallituksen keskeisenä painopistealueena on edistää toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään vakavia köyhyysongelmia, syrjäytymistä ja huono-osaisuuden kasautumista. Hallituksen tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja saatavuus koko maassa. Hallitusohjelmassa painotetaan sitä, että julkisen vallan järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kaikkien saatavilla ja ne tulee kustantaa pääosin verovaroin.
Ensimmäinen nelivuotiskautta 2000 - 2003 koskeva sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma hyväksyttiin valtioneuvostossa syksyllä 1999. Ohjelman tavoitteet ovat luonteeltaan suosituksia, joilla hallitus tehostaa ohjausta ja samalla sitoutuu omalta osaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen.
Ohjelman painopistealueita ovat hyvinvointia tukeva ympäristö, ongelmien estäminen ajoissa ja palvelujen toimivuuden parantaminen. Jotta kansalaisten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata kaikkialla maassa tulevaisuudessakin, hallitus korostaa hallinnonalat ja erityisesti kuntarajat ylittävää yhteistyötä palvelujen tuottamisessa.
Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan pääosin kuntien ja valtion verovaroin. Asiakasmaksujen osuus rahoituksesta on noin 10 prosenttia. Valtio osallistuu kunnallisten palvelujen tuottamisesta aiheutuvien käyttökustannusten rahoittamiseen laskennallisella valtionosuudella. Nykyiseen laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään siirryttäessä pyrittiin lisäämään kuntien kustannustietoisuutta ja päätäntävaltaa palvelujen järjestämisessä.
Hallitusohjelman mukaisesti kuntien valtionosuusjärjestelmää tarkistetaan vuoteen 2002 mennessä. Tähän liittyen sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Stakesissa on meneillään laaja tutkimus sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta kuvaavien määräytymistekijöiden selvittämiseksi. Tutkimustulosten perusteella on tarkoitus tarpeelliselta osin tarkistaa yksittäisiä määräytymistekijöitä ja niiden painoarvoja.
Hallituksen tarkoituksena on varmistaa, että pienissäkin kunnissa palvelut voidaan turvata ilman, että yksittäinen kunta joutuu kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin yksittäisen asiakkaan poikkeuksellisen suurten hoitokustannusten takia. Tähän liittyen vuosina 2000 - 2001 selvitetään erillisryhmien, kuten vaikea- tai monivammaiset henkilöt sekä mielenterveyspotilaat, erityisen tuen tarpeet. Tässä yhteydessä otetaan huomioon muun muassa erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmien kokemukset.
Hallitus on tietoinen, että kuntien väliset erot ja samalla väestön eriarvoisuus palvelujen saannissa uhkaavat kasvaa kuntien erilaisen taloudellisen aseman ja muuttoliikkeestä johtuvan väestökehityksen johdosta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on tänään julkistanut Sosiaalibarometri 2000:n, joka perustuu asiantuntijoiden arvioon hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden nykytilanteesta. Sosiaalibarometristä ilmenee, että vuodesta 1995 jatkunut kuntien sosiaalis-taloudellisen aseman heikkeneminen on muuttanut suuntaa 1990-luvun lopulla. Suomalaisten hyvinvointi on kohentunut, mutta samalla on nähtävissä, että eräiden väestöryhmien asema on säilynyt ennallaan. Heikoimmassa asemassa ovat pitkäaikaistyöttömät sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaiset.
Välikysymyksen perusteluissa todetaan, että eriarvoistumis- ja syrjäytymiskehitys on vakava ongelma myös kasvukeskuksissa eri kaupunginosien välillä. Paikallisen kehityksen suunta on myönteinen nyt myös niillä alueilla, joiden suhteellinen asema on 1990-luvun kuluessa heikentynyt. Heikoimpienkin alueiden tilanne on kohentumassa vuokratalokantaan kohdistuvan peruskorjauksen ja erilaisten lähiöprojektien myötä.
Kunta voi omin valinnoin vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaiset mahdollisuudet sillä on toteuttaa hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Erityislainsäädäntö, joka velvoittaa kuntia hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut, antaa kunnalle varsin vapaat kädet palvelujen järjestämisessä hoitamalla toiminnan itse, sopimuksin yhdessä toisen kunnan tai kuntien kanssa tai hankkimalla ostopalveluja.
Yksi keskeinen pidemmän aikavälin muutoslinja suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on asiakaslähtöisyyden vahvistaminen. Ehkä selkein esimerkki asiakkaan aseman vahvistamisesta on nykyiseen pienten lasten hoitojärjestelmään sisältyvä vanhempien valinnanmahdollisuus, joka koostuu subjektiivisesta oikeudesta päivähoitopaikkaan ja sen vaihtoehtona lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta.
Pienten lasten hoitojärjestelmän toteutuksessa on onnistuttu siinä, että lähes poikkeuksetta kaikissa kunnissa pystytään tällä hetkellä tarjoamaan päivähoitopaikka kaikille tarvitsijoille. Lisäksi maksuton esiopetus toteutetaan kaikissa kunnissa viimeistään syksystä 2001 alkaen. Kun näiltä osin palvelujärjestelmä toimii hyvin, on valtiolla ja kunnilla mahdollisuus panostaa tulevaisuudessa erityistä huomiota vaativien palveluiden, kuten vanhustenhuolto ja mielenterveyspalvelut, kehittämiseen ja parantamiseen.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa on 1990-luvulla kehitetty periaatteena palvelurakenteen uudistaminen erityisesti laitoshoidon osuutta vähentämällä. Kun tämä uudistus sattui samaan aikaan vaikean taloudellisen laman kanssa, vaikeutui korvaavien vaihtoehtoisten palvelumuotojen kehittäminen. Tästä on kärsinyt erityisesti vanhustenhuolto ja mielenterveyspalvelut. Vanhustenhuollossa avopalvelujen määrä ei ole lisääntynyt tarvetta vastaavasti. Vanhustenhuollon kehittämistyön painopiste suunnataankin nyt ennaltaehkäiseviin työmuotoihin - muun muassa kotona asumista tukien - sekä palvelujen riittävyyteen ja laatuun.
Mielenterveyspalveluiden kehittämiseksi on sosiaali- ja terveysministeriössä vuodesta 1998 ollut käynnissä Mielekäs Elämä -ohjelma. Helmikuussa 2000 on valmistunut selvitys mielenterveyspalveluiden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä, jonka pohjalta on laadittu toimenpide- ja kehittämisehdotuksia mielenterveyden avopalveluista, nuorten ja lasten palveluista sekä nuorten oikeuspsykiatriasta.
Terveyden tasa-arvo on 1990-luvulla jonkin verran parantunut 1980-lukuun verrattuna sukupuolten välisten ja alueellisten erojen suhteen. Huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevien terveydentila on parantunut hitaammin kuin paremmin koulutettujen ja toimeentulevien. Kansanterveyden neuvottelukunta valmistelee parhaillaan uutta Terveyttä kaikille 21 ohjelmaa, joka suuntaa terveyspolitiikkaa seuraaville viidelletoista vuodelle painottuen terveyden edistämiseen. Eräs uuden ohjelman painoalueista tulee olemaan terveyden tasa-arvon parantaminen. Tähän pyritään parantamalla terveyden suhteen huono-osaisimpien asemaa ja terveyden edellytyksiä. Sosiaali- ja terveystoimen lisäksi tässä työssä tarvitaan kaikkien sektoreiden aktiivista panosta. Kuntien ohella myös järjestöillä ja elinkeinoelämällä on tärkeä rooli.
Laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen kaikille asuinpaikasta riippumatta edellyttää riittävää, hyvin koulutettua ja motivoitunutta henkilökuntaa. Tulevaisuudessa ehkä merkittävin haaste palvelujen varmistamisessa on riittävän työvoiman varmistaminen. Lääkäripulan poistamiseen on vaikutettu lisäämällä lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja vuodesta 1997 yli sadalla paikalla. Erikoislääkärikoulutuksen tehostamiseksi erityisvaltionosuusjärjestelmää uudistettiin tämän vuoden alusta. Nykyään yliopistosairaaloiden lisäksi erikoistumiskoulutusta voidaan antaa myös keskus- ja aluesairaaloissa sekä terveyskeskuksissa.
Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollossa työssä olevan henkilöstön eläkkeelle siirtyminen nopeutuu huomattavasti kuluvan vuosikymmenen lopulla. Tähän on tarpeen varautua hyvissä ajoin. Määrällisen varautumisen lisäksi on syytä huolehtia siitä, että tällä hetkellä työssä olevan henkilöstön tieto-taito saadaan säilymään työyhteisössä. Kunnat ovatkin lama-ajan supistusten jälkeen jonkin verran lisänneet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä. Lähivuosien työvoimatarpeen tyydyttämiseksi kunnat voivat jo nyt panostamalla työolosuhteisiin lisätä tämän sektorin houkuttelevuutta työpaikkana.
Arvoisa puhemies,
Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1999 - 2004 tavoitteena on tasa-arvoisen ja laadukkaan perusopetuksen mahdollistaminen maan eri osissa.
Koulujen voimavarat ovat olleet niukkoja samanaikaisesti kun kasvatustehtävä on vaikeutunut. Peruskoulun oppimistuloksien kehityksestä saadut arviot 1990-luvulla osoittavat erojen kasvaneen erityisesti matematiikassa, luonnontieteissä, äidinkielessä ja vieraissa kielissä.
Perusopetus on tasa-arvon toteutumisen lähtökohta ja jatko-opintojen perusta. Tärkeintä on, että opetuksen, oppimisen ja kasvatuksen tuloksissa ei ole perusopetuksen järjestäjästä ja koulusta riippuvia suuria tasoeroja. Peruskoulua arvioidaan jatkuvasti.
Kunnat saavat v. 2001 valtionosuuksina lisää yli 700 milj. markkaa koulutukseen. Koulutuksellisen tasa-arvon kannalta korostuu kunnallisten päättäjien vastuu opetukseen käytettävien voimavarojen turvaamisessa.
Maaseudun kouluverkon ylläpitämistä tuetaan niin, etteivät lasten ja nuorten koulumatkat tule kohtuuttoman pitkiksi. Valtioneuvoston hyväksymässä kehittämissuunnitelmassa on todettu, että haja-asutus-alueiden laadukkaan kouluverkon säilyttämiseksi jatketaan kokeiluja hyvien mallien saamiseksi sekä tietotekniikan ja verkostoitumisen hyväksikäyttämiseksi pienissä kouluissa. Peruskoulun opetusta ja alueellista kattavuutta kehitetään niin, että lähikoulu voi aina tarjota mahdollisuuden korkeatasoiseen ja monipuoliseen opetukseen. Peruskoulun uusittu opetussuunnitelma otetaan käyttöön esiopetuksen toimeenpanon jälkeen asteittain lukuvuodesta 2002-2003 alkaen.
Valtioneuvosto on asettanut tavoitteeksi tarjota kaikille peruskoulusta pääseville jatko-opintopaikan ja on varmistanut ammatillisen koulutuksen tarjonnan riittävyyden.
Hallitus on sitoutunut turvaamaan opiskelijoiden oikeudet riittävään ja ammattitaitoiseen opetukseen ja ohjaukseen sekä turvalliseen opiskeluympäristöön.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen vastausta välikysymykseen jatkaa alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen.
Arvoisa puhemies,
Kuntatalous on kokonaisuutena vahvistunut vuodesta 1997. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate oli viime vuonna 8.5 miljardia markkaa. Vuosikate ei kuitenkaan riittänyt kattamaan nettoinvestointeja, joiden määrä oli noin 11 mrd. Useimmat kunnat eivät kuitenkaan joutuneet ottamaan uutta velkaa investointien rahoittamiseksi. Vuosikatteen, nettoinvestointien ja velan kehityksen perusteella arvioituna kuntatalous on pysynyt vuodesta 1998 lähtien vakaana. Vakauden paraneminen on perustunut erityisesti verotulojen, lähinnä yhteisöveron kasvuun. Huomattava merkitys on ollut myös kuntien käyttötalouden säästötoimenpiteillä. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti on koko maan tasolla lievästi kohonnut.
Kuntatalouden tilanne säilyy edellä kuvatun kaltaisena myös ensi vuonna. Tämän jälkeen kuntatalous kokonaistasolla vielä jonkin verran vahvistuu siten, että lainakanta alenee noin 20 miljardiin markkaan ja kassavarat kasvavat noin 19 miljardiin markkaan vuoteen 2004 mennessä.
Kuntaryhmittäin tarkasteltuna mennyt kehitys poikkeaa kokonaiskehityksestä siten, että rahoituksen ongelmat ovat kahtena viime vuotena olleet tyypillisiä erityisesti alle 6000 asukkaan kunnille.
Kuluvan vuoden valtion talousarvio on kuntatalouteen kohdistuvilta kokonaisvaikutuksiltaan valtionosuuksia lisäävä. Kuntien valtionosuudet ja -avustukset kasvavat 1.2 mrd. mk edelliseen vuoteen verrattuna. Valtion kuluvan vuoden talousarvio muodostaa siten taitekohdan, jossa valtionosuuksien vuodesta 1994 alkanut aleneva suunta on voitu ensimmäisen kerran pysäyttää ja kääntää nousuun.
Vuosien 2001 - 2004 valtion talousarvion kehyspäätöksellä on lähivuosina huomattava kuntataloutta vakauttava ja tasapainottava vaikutus. Kehyspäätöksellä valtio osallistuu hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen sillä lisäosuudella, minkä valtion oma taloudellinen liikkumavara nyt tekee mahdolliseksi. Valtionosuuksien nelivuotistarkistus toteutetaan lisäämällä peruspalvelujen valtionosuusrahoitusta ensi vuonna 1.2 mrd. Seuraavana kahtena vuotena valtionosuuksia lisätään edelleen siten, että vuonna 2003 saavutetaan täysimääräinen 2.4 mrd. markan tason tarkistus. Tämän lisäksi vuotuinen ennakoiva kustannustasotarkistus lisää valtionosuuksia jo ensi vuonna noin 400 milj. mk.
Edellä mainitut valtionosuuksienkokonaistarkistukset lieventävät kokonaistasolla painetta kunnallisveroasteen nousuun ensi vuonna summalla, joka vastaa noin puolen veroprosenttiyksikön keskimääräistä kunnallisveron tuottoa koko maassa.
Valtionosuuksien nelivuotistarkistus ajoitetaan kolmen vuoden aikajänteelle. Koska kuntatalous koko maan tasolla on tällä hetkellä vakaa ja koko kansantalouden kehitysarviot ovat positiiviset, valtionosuuksien nelivuotistarkistuksen ajoitus kolmelle vuodelle varmistaa kuntatalouden vakaana pysymisen myös tulevina vuosina, jolloin koko kansantalous kasvaa arvioiden mukaan hitaammin kuin viime vuosina.
Vaikka koko maan tasolla kuntatalous on tasapainossa, kuntien välillä on edelleen taloudellisen liikkumavaran eroja. Näihin eroihin reagoidaan. Viime vuonna negatiivisten vuosikatteiden yhteismäärä oli 130 milj. mk, kun se vuonna 1997 oli vielä 340 milj. markkaa. Tänä vuonna ongelmaa hallitaan lisätyn harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen avulla. Harkinnanvaraisten avustusten kokonaismäärää esitetään korotettavaksi tänä vuonna vielä 100 milj. mk:lla eli yhteensä 420 milj. markkaan. Kustannustenjaon tarkistuksen tuomasta valtionosuuksien lisäyksestä viidennes kohdistuu pieniin alle 6000 asukkaan kuntiin eli kehysratkaisukin helpottaa näidenkin kuntien taloustilannetta.
Valtionosuuksiin esitetyillä tasokorotuksilla on taloutta tasapainottava vaikutus erityisesti niissä kunnissa, joilla on alhaiset omat verotulot ja tästä johtuva riippuvuus valtionosuusrahoituksesta. Nämä ovat pääsääntöisesti samoja kuntia, joissa vuosikatteet ovat olleet heikkoja ja joita siis voidaan tukea aikaisempaa enemmän myös harkinnanvaraisella avustuksella. Valtionosuuksien kustannustenjaon palauttaminen parantaa nimenomaan pienten, talousvaikeuksissa olevien kuntien mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen ylläpitämisessä. Niillä on taloutta tasapainottava vaikutus koko kuntakentässä. Kustannustenjaon tarkistus ja valtionosuuksien indeksikorotus lisää valtionosuuksia ensi vuonna koko maassa asukasta kohti noin 300 mk. Vaikutus vaihtelee kuitenkin alueellisesti siten, että se on esimerkiksi Uudellamaalla noin 200 mk, Lapissa noin 400 mk ja Kainuussa noin 550 mk asukasta kohti.
Harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia ei ole järkevää käyttää ratkaisukeinona, mikäli yksittäisten kuntien taloudellisten vaikeuksien taustalla on periaatteellisempi kuntien rahoitusrakenteen ongelma. Sisäasiainministeriö on asettanut valtiotieteiden tohtori Jukka Pekkarisen kuntatalouden selvitysmieheksi. Selvitystyössä arvioidaan kuntien rahoitusasema kokonaisuutena huomioiden kannustavuus ja kuntien tehtävät hyvinvointipalvelujen järjestäjinä ja alueellisen tasapuolisuuden toteutuminen palvelujen saatavuudessa. Selvitystyölle on varattu aikaa kuluva vuosi.
Hallitus on käynnistämässä myös kuntien arvonlisäveron takaisinperintää koskevan selvitystyön. Työn tavoitteena on vähentää nykyiseen takaisinperintäjärjestelmään liittyviä epäkohtia.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen linjauksia hallinnon kehittämiseksi ovat toimivallan delegointi mahdollisimman lähelle kansalaisia, tietotekniikan tehokas hyödyntäminen palvelutuotannossa, asiakkaiden tarpeiden tehokas huomioonottaminen, palvelutuotannon kansanvaltaisen ohjauksen tehostaminen sekä laajan yhteistyön luominen palveluiden suunnittelussa, tuottamisessa ja jakelussa. Kaikki nämä linjaukset tähtäävät myös palvelujen turvaamiseen.
Hallitus on lisäksi käynnistänyt laajan selvitystyön valtion keskushallinnon keventämiseksi ja uudistamiseksi siten että ministeriörakenne ja toimintatavat mahdollisimman hyvin vastaavat kansainvälisen ja kansallisen toimintaympäristön muutoksiin sekä kansalaisten palveluodotuksiin. Keskushallinnosta on tarkoitus siirtää tapaus- ja hankekohtaista päätöksentekoa aluehallintoon. Ministeriöistä kehitetään hallituksen esikuntayksiköitä, jotka keskittyvät hallituksen päätösten valmisteluun ja niiden toimenpanon tulosohjaukseen.
Toimivallan delegointi vahvistaa kansalaisille palveluja tuottavia hallinnon tasoja ja tietotekniikka antaa mahdollisuuksia palvelujen tuomiseen lähelle kansalaisia.
Käynnissä oleva hajautettu ja joustava palveluhallinto -hankkeen keskeisimpiä tavoitteita ovat toimivallan delegoiminen alue- ja paikallishallintoon sekä aluehallinnon kokoamisen jatkaminen ja verkostoitumisen edistäminen. Toimivaltaa ja palvelutehtäviä lisää saavilla yksiköillä on tulevaisuudessa paremmat edellytykset ylläpitää palveluita isomman volyymin ansioista.
Palveluja halutaan turvata myös hyvän arviointityön avulla. Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys arvioinnin saattamisesta lääninhallitusten lakisääteiseksi tehtäväksi.
Lääninhallitukset arvioivat vuosittain mm. peruspalvelujen saatavuutta ja laatua läänin alueella. Arviointi palvelee kuntia peruspalvelujen kehittämistyössä ja tuottaa alueellista tietoa palveluista säädösvalmistelua ja taloussuunnittelua varten.
Valtioneuvosto teki 4.11.1999 periaatepäätöksen valtion paikallisten aluejaotusten selkeyttämisestä ja yhtenäistämisestä. Periaatepäätöksen mukaisesti seutukuntajako, työvoimatoimistojen toimialueet ja verotoimistojen toimialueet yhtenäistetään kihlakuntajaon kanssa. Päätöksessä velvoitetaan sisäasiainministeriö neuvottelemaan Kansaneläkelaitoksen kanssa sen vakuutuspiirijaon yhtenäistämisestä kihlakuntajakoon. Yhtenäisten aluejakojen puitteissa voidaan yhteistyössä suunnitella alueiden palvelutarpeita sekä palvelujen ja palveluverkon järjestämistä.
Kihlakuntahallinnon kehittämisen päälinjoista on laaja yksimielisyys vastikään eduskunnassa käsitellyn kihlakuntauudistuksesta annetun selonteon pohjalta. Kihlakunnanvirastojen kyky tarjota peruspalveluja omalla alueellaan on keskeinen peruste kihlakuntajakoa kehitettäessä.
Verkkopalvelujen mahdollistamiseksi on säädetty laki sähköisestä asioinnista ja luotu sähköinen henkilökortti, joka mahdollistaa sähköisen allekirjoituksen. Julkisten palvelujen laajeneminen myös verkkoihin parantaa oleellisesti näiden palvelujen saatavuutta irrottamalla ne tiukasta fyysisestä paikasta ja laajentamalla aikaa, jona palvelut ovat käytettävissä.
Hallituksen hankesalkussa on valtion paikallishallinnon vahvistamiseen tähtäävä hanke, jonka yhtenä toimenpiteenä on yhteispalvelun laajentaminen. Yhteispalvelupisteiden tietoteknisen varustelun tavoitteena on, että yhteispalvelupisteistä tulisi myös kansalaisten verkkopalvelujen asiointipaikkoja.
Suomessa on tällä hetkellä noin 180 yhteispalvelupistettä. Yhteispalvelussa mukana olevat yleisimmät tahot ovat kunta, Kansaneläkelaitos, työvoimatoimisto, poliisin lupapalvelut, maistraatti ja verotoimisto. Lisäksi joissain yhteispalvelupisteissä tarjoavat palveluja myös lääninhallitus, tielaitos, maanmittauslaitos, posti, seurakunta ja matkahuolto. Suunnitteilla on noin 30 uuden yhteispalvelupisteen perustaminen. Tällä hetkellä ollaan myös kehittämässä yhteispalvelulainsäädäntöä.
Julkisiin peruspalveluihin kuuluvat postipalvelut. Hallituksen linjaus on, että postipalvelujen laatu ja saatavuus turvataan koko maassa. Postin toimipaikkaverkon laajuus säilytetään nykyisenä noin 1500 toimipaikkana ja jokaisessa kunnassa on vastaisuudessakin postitoimipaikka.
Palvelukyselyissä asiakkaat ovat arvioineet Postin omien konttoreiden ja asiamiespostien palvelut keskiarvoltaan yhtä hyviksi. Asiamiespostit ovat asiakkaiden mielestä jopa Postin omia konttoreita parempia jonotusajoissa ja sujuvuudessa. Asiamiespostit ovat yleensä avoinna pitkään, myös iltaisin ja osin viikonloppuisin.
Sivukylien ja lähiöiden palvelut tarvitsevat tukea toisiltaan. Kauppa ja posti voivat pysyä hengissä yhdessä. Postin päätöksessä ei siis ole kyse postin palvelujen alasajosta niin kuin välikysymyksessä väitetään.
Posti on arvioinut, että 1 500 yt-neuvotteluissa olevasta postilaisesta ainakin puolelle löytyy töitä Posti-konsernin sisältä. Myös Leonia on jo palkannut useita kymmeniä postilaisia. Jos yhtiön sisältä ei löydy uutta työtä, Posti sopii riittävän suuresta kehittämisrahasta, joka antaa henkilöille siirtymävaiheen turvaa tai alkurahoitusta yrityksen perustamiseen tai omaehtoiseen kouluttautumiseen.
Laskelmien mukaan henkilöstön kehittämisohjelmaan ja kehittämisrahaan tarvitaan 210 miljoonaa markkaa. Toimitiloista olisi siirtymävaiheessa maksettava 90 miljoonan markan ylimääräiset kustannukset.
Hallitus katsoo, että Postin tulos kestää tämän 300 miljoonaa markkaa maksavan järjestelyn toteuttamisen. Tämän mukaisesti liikenneministeriö ei esitä osinkoa tuloutettavaksi viime vuodelta. Voittovarat jätetään Postin kehittämiseen. Postihan yhtiöitettiin pääministeri Ahon hallituskaudella vuonna 1994.
Postitoimilain uudistamisen yhteydessä määritellään nykyistä selkeämmin Postin peruspalvelut ja selkeytetään kilpailutilanne. Kehitykseen ja kilpailuun vastaaminen edellyttää Postilta tuloksellista toimintaa ja tervettä taloudellista pohjaa. Posti on yhteiskunnallinen palvelija vain, jos sen talous on kunnossa.
Postipalvelujen julkisen luonteen, jatkuvuuden ja kattavuuden tarpeen vuoksi Postille luontevia yhteistyökumppaneita palveluverkon ylläpitämiseen ovat etenkin muu julkinen sektori ja erityisesti valtion palveluja tuottavat yksiköt.
Sisäasiainministeriö on käynnistänyt neuvottelut Postin kanssa siitä, miten yhteispalvelupisteitä voidaan hyväksikäyttää postipalvelujen säilyttämiseen paikkakunnilla, joissa postikonttori joudutaan lopettamaan. Tavoitteena on, että Postin ja muiden valtion palveluja tuottavien tahojen yhteistyö muodostuisi maantieteellisesti mahdollisimman laajaksi ja organisatorisesti syväksi.
Postin palveluiden välitön turvaaminen pyritään hoitamaan niin pitkälle kuin mahdollista yhteispalveluina sen ja erityisesti työvoimahallinnon, kihlakuntahallinnon sekä verohallinnon kesken. Hallituksen tavoitteena on, että ratkaisuista neuvotellaan keskitetysti Postin kanssa ja että yhteispalveluilla turvataan yhdenvertaiset palvelut koko maassa. Tarkoituksena on myös neuvotella Kansaneläkelaitoksen kanssa yhteistyöstä ja pyrkiä aikaansaamaan sopimus, joka mahdollistaisi sen mukaantulon hallinnon kanssa yhtäläisistä lähtökohdista.
Maaseutupolitiikan keskeinen tavoite on maaseudun peruspalvelujen säilyminen. Sen vuoksi kehitetään palvelujen uusia muotoja ja etenkin yhdistelmäpalveluja. Vaikka palveluhankkeiden määrää ei ole vielä saatu nousemaan toivotulle tasolle, on tässä työssä Euroopan unionin aluekehitysohjelmien avulla edistytty. Palveluja uudistetaan ja turvataan myös osaamiskeskuksilla ja maaseudulle erittäin tärkeällä pienempien osaamiskeskittymien verkolla.
Arvoisa puhemies,
Poliisipalvelujen saatavuutta ja laatua on selvitetty viime vuosina sekä poliisin normaalin toiminnan kehittämisen yhteydessä että erillisselvityksillä. Syksyllä 1999 tehdyn poliisin turvallisuusbarometrin mukaan yli 91% kansalaisista katsoo poliisin onnistuneen tehtävässään hyvin tai erittäin hyvin. Kansainvälisten tutkimusten perusteella kansalaisten luottamus poliisin toimintaan on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Myös palvelujen laatuun ollaan tyytyväisiä. Poliisipalveluita on erillisselvityksenä tutkittu myös esimerkiksi kihlakunnanuudistuksen toteutumisen seurannan yhteydessä.
Poliisilla on laaja, koko maan kattava palveluverkosto, josta osa hoidetaan yhteispalveluina. Poliisin turvallisuusbarometrin mukaan matka lähimmälle poliisiasemalle on keskimäärin 7 km ja lähimmälle lupapalvelupisteelle 6 km. Yli 20 kilometrin matka lähimmälle poliisiasemalle on vain 6%:lla vastaajista. Poliisin toimintavalmiusaika eli aika, joka kuluu asiakkaan esittämästä pyynnöstä poliisin paikalletuloon, on ollut viime vuosina 12-14 minuutin välillä. Toimintavalmiusaika on pystytty pitämään kohtuullisella tasolla huolimatta tehtävämäärien kasvusta ja resurssitilanteesta. Harvaanasuttujen seutujen poliisipalvelujen turvaamista on lisäksi selvittänyt työryhmä, joka on laatimassa asiasta toimenpide-ehdotuksia.
Poliisin toiminnan rahoitusta on lisätty 1990-luvun puolivälin jälkeen lähes kymmenen prosenttia. Tavoitteena on ollut turvata poliisipalvelujen kohtuullinen saatavuus ja palvelutaso. Henkilöstön määräon kasvanut jonkin verran. Myös peruskoulutuksen määrää on lisärahoituksen ansiosta voitu nostaa. Viime vuosien rahoitustason nostolla on kurottu umpeen 1990-luvun alkupuolen alentunut rahoitustaso. Voidaan arvioida, että vuonna 2000 on saavutettu uudelleen vuoden 1992 rahoituksen taso.
Nykyisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi poliisin toimintaedellytysten parantaminen ja poliisin voimavaroja onkin tarkoitus vahvistaa. Poliisipalvelujen tarpeita suhteessa yhteiskunnan muihin peruspalveluihin arvioidaan myös hallituksen hankesalkkuun sisältyvässä kehittämishankkeessa vuoden 2000 aikana.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen antaman määrärahakehystä koskevan tiedonannon mukaan hallitus tulee jatkamaan kuntatalouden vahvistamista. Menokehysten toimenpiteet kohdistuvat erityisesti niihin kuntiin, joiden tulorakenteessa valtionosuudet ovat merkittävät. Menokehyksiä koskevaan päätökseen ei myöskään sisälly kuntien menoja lisääviä toimenpiteitä. Kuntien menoja lisää lähinnä jo päätetty esiopetusuudistuksen toteuttaminen.
Valittu finanssipolitiikan linja ja erityisesti työllisyystilanteen paraneminen vahvistavat kuntatalouden kehitystä. Hallitus pitää tärkeänä, että myös kunnat osallistuisivat omalta osaltaan meneillään olevan taloudellisen tilanteen hallintaan. Hallitus odottaa kunnilta kustannustietoisuutta, alueellisten palvelujen uusia järjestämisratkaisuja sekä seudullisen yhteistyön tiivistämistä.