Vastaus välikysymykseen Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta VK 1/2008 (Martti Korhonen/vas. ym.) 13.2.2008
Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies!
Oppositio on tehnyt välikysymyksen valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta valtion osakkuusyhtiön, Stora Enso Oyj:n, tekemien tuotannon supistamispäätösten vuoksi.
Maailmantaloudessa palaset toisensa jälkeen menevät uusiksi. Globalisaatiossa entisiä kehitysmaita muuttuu uusiksi taloudellisiksi ja poliittisiksi mahdeiksi. Moni kehittynyt maa sen sijaan yrittää ymmärtää, miksi perinteikkäät tehtaat häviävät entisen rautaesiripun taakse ja kaukaisimmille markkinoille.
Globalisaatio ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita globalisaation pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi voi sopeutua, itse asiassa se on ainoa vaihtoehto. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on kyetä selvittämään, mitä rakennemuutos tarkoittaa, löytää keinovalikoima sopeutumiseen ja vaikuttaa kansainvälisiin pelisääntöihin. Yksittäisistä takaiskuista huolimatta maahamme on luotu tuhansittain uusia työpaikkoja ja työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt noin 28 000 hengellä viimeisen vuoden kuluessa.
Metsäteollisuus Euroopassa on kuitenkin rakennemuutoksessa. Suuret toimijat Pohjoismaissa, kuten Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-Real ja Stora Enso, ovat vuorollaan ilmoittaneet saneerauksista. Nämä toimet ovat supistaneet paperiteollisuuden suoria työpaikkoja noin 8 000:lla parin viime vuoden kuluessa.
Syy saneeraustarpeelle on valitettavan ilmeinen: Suomessakin metsäteollisuuden yhteenlaskettu kannattavuus 2000-luvulla on ollut hyvin vaatimaton samaan aikaan, kun monet muut perinteiset teollisuusalat ovat nauttineet hyvästä kasvusta. Heikon kannattavuuden ja kiristyneen kilpailun seurauksena erityisesti sellu- ja paperiteollisuus on joutunut parantamaan tuotannon tehokkuutta. Tämä on näkynyt työntekijämäärän vähenemisenä kahdeksallatuhannella viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kolme suomalaista metsäyritystä kuuluu maailman kymmenen suurimman joukkoon. Se on hämmästyttävä saavutus pieneltä kansakunnalta. Meidän tulee tehdä parhaamme pitääksemme metsäyritystemme toimintaympäristön jatkossakin iskukykyisenä. Pankkikriisistä muistamme, miten yhden toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle.
Ihmisten mieliä on hämmennetty tietoisesti osin populistisella ja sekavalla keskustelulla. Siksi on hyvä käydä perusteellisesti, reilusti ja suoraan eduskunnassa läpi niin periaate- kuin käytännön tasollakin, miten valtion omistajuus toimii ja miksi se on niin tärkeää koko kansakunnalle. Vastaava keskustelu käytiin perusteellisesti valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä viime syksynä, kahteen kertaa täysistunnossa ja perusteellisen valiokuntakäsittelyn kautta. Väite, ettei asioita ole käsitelty eduskunnassa, on siis vailla pohjaa.
Arvoisa puhemies!
Suomen valtio on ylivoimaisesti suurin Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden omistaja. Tämän salkun yhteenlaskettu arvo on nyt noin 25 miljardia euroa. Koko pörssin yhteenlasketusta arvosta valtion omistusosuus on ollut suunnilleen kymmenyksen luokkaa ja yhtiöiden kotimaisesta omistuksesta arvioiden mukaan suunnilleen viidenneksen luokkaa. Valtio on saanut kasvavassa määrin osinkotuloja yhtiöistään, viime vuonna jopa 1,6 miljardia euroa.
Valtion osakeomistukset ovat osa kansallisvarallisuuttamme. Omistajapolitiikan huomioarvo on siksi suuri. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että yhtiöiden omistajana valtion tulisi poukkoilla päivänpoliittisten suhdanteiden mukaan. Päinvastoin valtion on omistajana huolehdittava siitä, että omistajien toimenpiteillä luodaan pohja yhtiöiden pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Valtiolla on strategisia omistuksia, kuten enemmistöomistukset energiayhtiöissä Fortum ja Neste Oil, sekä finanssisijoituksia monessa muussa suuryhtiössä kuten Sampo, Outokumpu, Rautaruukki, TeliaSonera ja Stora Enso. Yhteistä näille kaikille pörssiyhtiöille on se, että yhtiöt toimivat avoimessa kilpailutaloudessa. Niiden omistajakuntaan kuuluu paitsi koti- ja ulkomaisia instituutiosijoittajia, myös runsas joukko kotimaisia yksityishenkilöitä osakesäästäjinä. Kaikissa finanssisijoitusyhtiöissä valtio on vähemmistöomistaja.
Yhtiöt on aikoinaan viety pörssiin niiden pääomahuollon turvaamiseksi, joka on ollut niille elinehto muun pääomituksen puuttuessa. Listautuneet yritykset ovat järjestään pystyneet kehittymään huolimatta kovasta kansainvälisestä kilpailusta ja kasvun kautta luoneet työtä ja hyvinvointia.
Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiin meno on koitunut valtion ja veronmaksajien hyväksi. Valtion osinkotulot ovat vuosien saatossa roimasti kasvaneet 70 miljoonasta eurosta vuonna 1994 nykytasolleen eli kaksikymmenkertaistuneet ja osakkeiden myynneistä on kertynyt myyntituloja. Tuloilla on voitu rahoittaa ja pitää yllä kasvava osuus hyvinvointiyhteiskunnastamme tukien siten koulu- ja terveyspalveluita, vanhustenhuoltoa ja muita peruspalveluita.
Yhtiöiden listautuminen on tarkoittanut sitä, että valtio on hyväksynyt oman roolinsa muuttuneen. Yhtiökokouksia ei enää listautumisen jälkeen pidetä vastuuministerin työhuoneessa, vaan valtio on yksi osakkeenomistaja muiden joukossa. Listautumisten ja yritysjärjestelyjen yhteydessä valtio on sitoutunut toimimaan ennustettavalla tavalla muita osakkeenomistajia kohtaan.
Eri hallitukset ovat linjanneet omistajapolitiikkaa neljästi vuosina 1994, 1999, 2004 ja 2007 samansisältöisin periaattein. Kaikki merkittävät poliittiset puolueet - myös SDP ja Vasemmistoliitto - ovat olleet eri hallituksissa näitä periaatteita laatimassa ja siunaamassa.
Tämä pitkäjänteinen lähes 15 vuotta kestänyt linja on myös merkinnyt sitä, että valtion osakkuusyhtiöiden sidosryhmät, niin työntekijät, johto, hallitus, asiakkaat, tavarantoimittajat kuin kotimaiset ja ulkomaiset osakesäästäjät ovat voineet luottaa Suomeen valtioon lakeja ja pelisääntöjä kunnioittavana ja uskottavana omistajana. Yksikin poikkeama aikaisemmasta perimästä romuttaisi siksi 15 vuoden johdonmukaisen työn, jolla valtionyhtiöitä on kehitetty.
Stora Enson muodostumisen aikana vuonna 1998 Lipposen I hallitus linjasi silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen sanoin: ”Valtion osakeomistuksia ja omistajapolitiikkaa arvioidaan entistä korostetummin sijoittajanäkökulmasta. Sijoittajanäkökulmassa keskeinen tavoite on osakesijoituksen hyvä tuotto ja osakeomistuksen arvon nousu. Tähän tavoitteeseen pyritään myös Stora Enson yhdistymisellä.”
Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa periaatelinjauksissaan sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten perintöä ja vahvistanut samansisältöiset omistajalinjaukset kesäkuussa 2007. Kansallisvarallisuuden hoidossa jatkuu siten muuttumattomana pitkäjänteinen ja tuloksia tuottava linja.
Arvoisa puhemies!
Monen nykyisen valtionyhtiön tausta on elinkeinopoliittinen. Uusia yhtiöitä on vuosikymmeniä sitten perustettu valtion toimesta, kun yksityistä ja ulkomaista pääomaa ei ollut tarjolla, toteuttamaan jotain yhteisesti hyvää tarkoittavaa päämäärää tai paikkaamaan ilmeistä puutetta tuotantorakenteessamme.
Vuosikymmeniä sitten myös aluepoliittinen tavoite saattoi olla merkittävä osasyy esimerkiksi yksittäisen tehtaan sijoittamiseen valtionyhtiöjoukossa. Nyt Stora Enson omistama Kemijärven tehdaskin pohjautui pitkälle tähän näkökulmaan. Tätä taustaa vasten on aivan ymmärrettävää, miten katkerasti Itä-Lapissa nyt koetaan sellutehtaan lakkautus.
Tänä päivänä pörssiin listattu yhtiö toimii avoimessa kilpailutaloudessa. Sille ei voi asettaa ylimääräisiä yhteiskunnallisia velvoitteita, jollei sille makseta siitä eri korvausta. Siksi pörssilistatulla yhtiöllä ei voi olla aluepoliittisia velvoitteita, ei varsinkaan, jos yhtiökokonaisuuden syntymisen aikainen maan hallitus vuonna 1998 ei ole siitä muille kertonut.
Stora Enson aluepoliittinen rooli on ollut eduskunnassa perinpohjaisesti esillä yhtiökokonaisuuden muodostuessa vuonna 1998. Edustaja Vähänäkki kantoi huolta siitä, ettei vanhanaikainen kehitysaluepolitiikka saisi vaikuttaa uuteen suuryhtiöön, vaan sen tulisi antaa toimia selkeillä liiketaloudellisilla periaatteilla. Vastauksessaan Lipposen I hallitus vakuutti ministeri Kalliomäen sanoin: ”Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä”
Nykyhallitus noudattaa tätä samaa linjaa. Mikään muu ei olisi mahdollistakaan, koska Suomen valtion samansisältöiset omistajaperiaatelinjaukset viimeiseltä 15 vuodelta on eri yhtiöiden listautumisissa ja myyntitilanteissa vahvistettu niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille samalla tavalla myös muiden yhtiöiden kohdalla. Sen sijaan rakennemuutostilanteessa hallitus toimii elinkeino- ja rakennepoliittisin keinoin. Tätä tavoitetta tukee myös työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen, joka mahdollistaa palvelujen saamisen yhden luukun alta.
Aikaisempia lupauksia tulee siis kunnioittaa. Siksi hallitus aikoo jatkossakin antaa työrauhan pörssiyhtiöille eikä aluepoliittisista syistä voi tai aio vaatia niitä toimimaan vastoin yhtiön omaa etua, jollei siitä makseta eri korvausta tai jos siitä ei ole muille osakkeenomistajille etukäteen kerrottu.
Valitettavasti valtion osakkuusyhtiöt ovat joutuneet vähentämään henkilöstöään aikaisemminkin eikä Stora Enson lokakuinen päätös ole ainutkertainen. Fortum, Metso, Rautaruukki, Telia Sonera, Outokumpu ja Stora Ensokin ovat tällä vuosituhannella järjestelleet toimintojaan henkilöstövaikutuksin ilman vaatimusta valtion puuttumisesta. Se mikä tekee tämän kerran erilaiseksi, on opposition pääpuolueiden irtaantuminen – ilmeisen poliittisista syistä – yhdessä muodostetusta kansallisesta omistajuuslinjasta.
Sen sijaan yksittäisissä osakejärjestelyissä hallitus aikoo jatkossakin huomioida alue- ja työllisyyspoliittisia vaikutuksia pelkkien taloudellisten asioiden lisäksi, aivan kuten valtionyhtiölain käsittelyssä eduskunnassa kuluneena syksynä todettiin. Viime vuonna toteutettu Kemira GrowHow:n myynti perustui osaltaan juuri tähän, koska yhtiön myynnin norjalaiselle Yaralle odotetaan antavan paremman mahdollisuuden – jo pitkään vireillä olleen – Soklin kaivoksen avautumiselle Itä-Lappiin.
Arvoisa puhemies!
Kaikki edelliset hallitukset ovat pörssilistautumisten jälkeen noudattaneet selkeätä pelisääntöä, jonka mukaan pörssilistatun yhtiön hallitus vastaa yhtiön liiketoiminnallisista päätöksistä. Vuonna 2005 silloisen oikeusministeri Koskisen johdolla valmisteltu ja eduskunnan sittemmin hyväksymä osakeyhtiölaki velvoittaa yksiselitteisesti samaan. Arvopaperimarkkinakäytäntö ei muuta mahdollistaisikaan. Oikeuskansleri on vuonna 2002 ns. Sonera-jutussa päätynyt johtopäätökseen, jossa valtion puhevaltaa osakkeenomistajana tulee käyttää yhtiökokouksessa.
Valtion omistajaohjauksen edustajat eivät siksi ole siunanneet Stora Enson tekemiä päätöksiä tuotannon supistamisesta lokakuussa etu- tai jälkikäteen, koska päätös ei kuulu yksittäisen osakkeenomistajan toimivaltaan.
Tiettävästi maan edelliset hallitukset eivät myöskään pelisääntöjä kunnioittaen ole yrittäneet puuttua Stora Enson vuosien takaisiin merkittäviin päätöksiin, kuten menoon Pohjois-Amerikan markkinoille vuonna 2000, omien metsävarantojen siirtämiseen Tornator Oy:lle, jossa yhtiö jatkaa vähemmistöomistajana tai oman energiatuotantonsa myyntiin.
Suomen valtio on vähemmistöomistaja Stora Ensossa noin 12,3 % omistusosuudella. Yhtiön omistuksesta noin ¾-osaa on ulkomaista, mutta yhtiön pääkonttori on edelleen Suomessa ja se on jatkossakin merkittävä yhtiö Suomelle. Siksi sen menestyminen kansainvälisessä kilpailussa on tärkeää paitsi valtiolle ja muille osakkeenomistajille, myös kansantaloudellisesti.
Stora Enson lokakuun päätöksen jälkeen hallitus on korostanut eri yhteyksissä jälkitoimien tärkeyttä yhtiölle. Sitoutunut ja aktiivinen osallistuminen jälkitoimiin on irtisanomistilanteissa osoitus yhteiskuntavastuun kantamisesta.
Avointa ja ennakoivaa tiedottamista on ylipäätään syytä korostaa rakennemuutostilanteissa. Pelkkä sijoittajaviestintä ei riitä, vaan yhtiöiden tulisi kyetä oman etunsa nimissä kertomaan avoimesti omalle henkilökunnalleen ja myös muulle yhteiskunnalle syistä, miksi rakennemuutostoimet ovat välttämättömiä, sekä myös osoittamaan suunnitelmat jälkitoimista. Pitkällä juoksulla avoimuus ja ennakoitavuus toimivat kaikkien eduksi, varsinkin kun näköpiirissä on uhka osaavan työvoiman riittävyydestä.
Arvoisa puhemies!
Jo hallituskauden alussa hallitus toteutti edellisen hallituksen päättämän uudistuksen, jossa markkinaehtoisten yhtiöiden toimintaympäristön säätely ja omistajaohjaus erotettiin ja keskitettiin valtioneuvoston kanslian hallintaan. Tällä toimenpiteellä edistettiin hyvää hallintotapaa eriyttämällä omistajuus linjaministeriöiden säätelystä.
Viime syksynä hyväksyttiin eduskunnassa laajan keskustelun jälkeen uusi valtionyhtiölaki, joka myös oli hallitusohjelman tavoitteena.
Hallitus on valmis myös kehittämään omistajaohjausta jatkossa. Toimia, joilla tulevien sukupolvien perintöä voidaan vahvistaa, pitää totta kai harkita avoimesti.
Hallitus jakaa täysin Stora Enson leikkauspäätöksen kohteeksi joutuneiden huolen tulevaisuudestaan ja on aktiivinen elinkeinopoliittisin keinoin. Hallituksen selkeänä tavoitteena on siksi löytää mahdollisimman paljon uutta korvaavaa työtä Itä-Lapissa ja Kymenlaakson alueilla. Jo samana päivänä kun yhtiö ilmoitti aikeestaan supistaa tuotantoaan, hallitus teki suuruudeltaan 15 miljoonan euron päätöksen rakennemuutosrahan ohjaamisesta näille alueille. Kaikkiaan käytettävissä on yli 50 miljoonaa euroa rakennemuutospaikkakunnille.
Yhteistoimintamenettelyjen päätyttyä ja lopullisten työpaikkojen vähentymismäärien todennuttua on työssä korvaavien työpaikkojen löytämiseksi edistytty ripeästi. Kemijärvellä on solmittu aiesopimus, joka turvaisi huomattavan osan menetetyistä työpaikoista eli noin 100 työpaikkaa. Kymenlaaksossa on pää saatu auki toisen noin 100 työpaikan turvaamiseksi. Tämä kaikki on saatu aikaan hyvin nopeasti.
Kemijärven tapauksessa valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen tukien myöntämisestä uudelle yritykselle, joka ryhtyy hyödyntämään Stora Ensolta vapautuvia tehdastiloja. Tämä yritys myös jatkaa Itä-Lapin puuvarojen hyödyntämistä. Kymenlaaksossa valtiolla on samanlainen valmius nopeisiin ratkaisuihin elinkelpoisten hankkeiden osalta. Rakennemuutostyöryhmä seuraa aktiivisesti eri hankkeiden edistymistä niin alueellisten TE-keskusten, Stora Enson kuin uusien yrittäjäkandidaattien kanssa.
Voikkaan tapauksen jälkihoito uusine työpaikkoineen antaa aiheen optimismiin. Siitä myös opittiin se, että nopeus valtion toiminnassa on tärkeä onnistumisen edellytys. Kuluneet viikot positiivisine uutisineen ovat jo merkittävästi parantaneet onnistumisen mahdollisuuksia niin Itä-Lapissa kuin Kymenlaaksossakin.
Myös Perloksen tapauksessa Joensuun seudulla on onnistuttu luomaan uusia korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle.
Uusien korvaavien lisätyöpaikkojen luonti on jatkossakin hallituksen ykköstavoite sekä Itä-Lapissa että Kymenlaaksossa. Alku näyttää jo lupaavalta, mutta työrauhaa ja myönteisyyttä uutta yritystoimintaa kohtaan tarvitaan.
Arvoisa puhemies!
Suomi on toistaiseksi ollut globalisaatiossa voittaja. Suomalaiset yritykset ovat laajalla rintamalla kansainvälistyneet ja luoneet siten työtä ja toimeentuloa.
Globaalisen rakennemuutoksen kääntöpuolella on tehtaiden sulkemisia ja jopa uhkia kokonaisten toimialojen siirtymisestä maastamme muualle.
Suuri osa perinteisestä teollisuudestamme on hyötynyt globalisaatioista, mutta metsäteollisuudessa uhat ovat merkittäviä. Tätä uhkaa ei mitenkään lievennä kysymys Venäjän puutulleista ja sitä kautta raaka-aineen saatavuus- ja hintataso-ongelma. Rakennejärjestelyitä voi siten olla edessä jatkossakin.
Olemme selvinneet vaikeuksista ennenkin. Kaikkien metsäalan toimijoiden edun mukaista on löytää ratkaisuja, jolla metsäteollisuuden toimintaympäristöä parannetaan. Metsäklusterin tavoitteet lisätä innovaatioita teollisuudessa ja nostaa puun jalostusarvoa ovat hyviä. Olemme edelleen markkinajohtajia metsäteknologiassa, joka antaa hyvän pohjan jatkolle. Hallituksen asettama Ahon laajapohjainen työryhmä pohtii keinoja parantaa metsäteollisuuden toimintaympäristöä. Vain käärimällä hihat yhdessä ylös voimme voittaa uhat.
Omistajana valtio aikoo noudattaa jatkossakin edellisten hallitusten perintöä ja jatkaa pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa. Voidaan vain kuvitella, miten haitallinen vaikutus omistajapolitiikan totaalisella linjanmuutoksella olisi valtion omistamille yhtiöille, pidemmän päälle myös niiden työntekijöille, valtiolle itselleen ja tavallisille osakesäästäjille, jos valtion nähtäisiin muuttavan viimeisen 15 vuoden hyväksi havaittua toimintatapaa.
On siten aivan väärin väittää, että hallitus olisi ollut toimettomana markkinavoimien armoilla. Hallitus tekee sen, mikä hallituksen vastuulle kuuluu, mutta on samalla ymmärtänyt oman toimintansa rajat. Toiminnan pohjana tulee yksittäisen toimialan rakennemuutoksessakin olla tervejärkinen kuva siitä, miten globalisaatio muuttaa maailmaa ja miten yhdessä käännämme uhkat uusiksi työpaikoiksi.