Kuntaministeri Sirpa Paateron puhe Keva-päivässä

Kuntaministeri Sirpa Paateron videotervehdys Keva-päivässä torstaina 11. maaliskuuta 2021.

Arvoisat Kevan toimijat ja kuulijat!

Kiitos mahdollisuudesta tuoda tervehdys tämän vuoden Keva-päivään. Keva tekee erittäin tärkeää työtä perustehtävässään eläkevakuuttamisessa ja työhyvinvoinnin saralla ja puhunkin täällä mielelläni.

Yhteiskuntaa ravistaa tällä hetkellä monta saman aikaista haastetta. Koronakriisi ei tunnu vielä hellittävän, vaikka kansalaiset ja organisaatiot ovat tehneet parhaansa rajoitusten ja suositusten kanssa. Viruksen muunnos tekee lisärajoituksista välttämättömiä, ja hallitus onkin siksi esittänyt eduskunnalle lisätoimenpiteiden käyttöön ottamista. 

Työ ja vapaa-aika ovat tällä hetkellä kaukana siitä normaalista, johon olemme avoimessa yhteiskunnassa tottuneet. Poikkeukselliset järjestelyt töissä, kouluissa, ravintoloissa ja harrastuksissa sekä kulttuurin alalla aiheuttavat meille monille taloudelliseen toimeentuloon leikkauksia ja toisaalta jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin heikennyksiä. Vaikka Suomi on taloudellisten mittareiden mukaan parhaiden joukossa, joudumme korjaamaan erilaisia vaurioita vielä pitkään. 

Keva julkaisi muutama viikko sitten selvityksen liittyen julkisen sektorin työvoiman saatavuuteen. Lisäksi Kevalla on pitkä kokemus julkisen sektorin työolojen tutkimuksesta ja tästä asiasta saamme tänään taas uutta ja tarpeellista tietoa. Keräämällä tietoa tilastollisesti ja toisaalta suoraan julkisen sektorin työntekijöiltä, saamme mahdollisuuden tarttua esille tuleviin mahdollisiin epäkohtiin ja toisaalta vahvistaa hyväksi koettuja asioita. Julkisen sektorin koettu työhyvinvointi on yleisesti pysynyt hyvällä tasolla, ja olen siitä iloinen, joskin myös haasteita on näkyvissä. 

Kuntasektorin mahdollisuus rekrytoida kaikkialle Suomeen osaavaa työvoimaa on huolestuttava. Meillä eläköityy ennätysmäärä julkisen sektorin työntekijöitä lähivuosina. Hoiva-ala on yksi niistä aloista, joissa työvoimapulan ennustetaan olevan jo vuonna 2030 suuri. Osaavaa työvoimaa ja työssä pysymistä tarvitaan siis lähivuosina merkittävästi vielä nykyistäkin enemmän.

Keva selvittää lisäksi työkyvyttömyyseläkkeiden syitä ja seurauksia sekä kustannuksia. Julkisen sektorin menot työkyvyttömyydestä johtuen ovat n. 2 miljardia euroa vuodessa. Kaikkia työkyvyttömyyksiä ei varmasti koskaan pystytä torjumaan, mutta on tärkeää, että työkyvyttömyyksiä pystytään merkittävästi vähentämään. Etenkin nuorten mielenterveyteen liittyvät työkyvyttömyyseläkkeiden määrät ovat huolestuttavia ja nuorilla on haasteita kiinnittyä työpaikkaan. Tuki- ja liikuntaelin sairauksia on jo opittu paremmin ehkäisemään, vaikka ne ovatkin edelleen kuntasektorilla yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. 

Työkyvyttömyyseläkepäätös on aina tragedia yksilön kannalta. Se on ensisijainen syy huolehtia ihmisten jaksamisesta, osaamisesta ja kyvystä selviytyä työtehtävistään. Toinen keskeinen tekijä on julkinen talous. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrää on vähennettävä, jotta voimme käyttää julkisia rahoja paremmin tai säästää niitä. 

Yksi keskeinen tekijä kaikkien edellisten haasteiden kanssa on työhyvinvoinnin ja julkisen sektorin työolojen parantaminen. Palkalla on vaikutusta siihen, mihin ihmiset hakeutuvat töihin, mutta muut asiat työssä ja työpaikoilla ratkaisevat vähintään yhtä paljon. 

Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittyä työssään ja oppia uutta sekä halutessaan edetä työuralla. Työtehtävien tulee olla suhteessa osaamiseen, jonka karttumista voidaan hyvällä johtamisella ja koulutusmahdollisuuksilla lisätä. Esimiestyö onkin avainasemassa, kun yritetään tehdä julkisesta sektorista entistä houkuttelevampi työnantajana. Omaan työhön vaikuttaminen on myös keskeistä. Hoiva-alalla on esimerkiksi hyviä kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta, jota johtamisessa joskus turhaan pelätään. Viime kätinen työnjohto-oikeus on aina työnantajalla, mutta käskemällä ei yleensä synny kovin hyvää lopputulosta. 

Keva on tehnyt hyvää työtä ja suunnittelua työhyvinvoinnin, jaksamisen ja johtamisen parissa. Kuntien on lähdettävä vielä nykyistäkin tarmokkaammin ja avoimin mielin mukaan vastaamaan rekrytoinnin ja työhyvinvoinnin haasteisiin. Työkyvyn ylläpitäminen ja ongelmien ennalta ehkäiseminen on aina tehokkaampaa kuin ratkaisujen löytäminen ongelmiin vasta siinä vaiheessa, kun työ- ja toimintakyky on jo selvästi heikentynyt. 

Hyvinvointiyhteiskuntamme on näyttänyt kykynsä nyt korona-kriisin aikana ja se pystyy takaamaan samaan aikaan julkisen talouden kestävyyttä ja hyvää työelämää, sekä hyvää elämää yleensä kaikille kansalaisille myös kriisin jälkeen. Näen, että parhaiten pidämme huolta toisistamme yhdessä.