Muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen:
Tarkka taloudenpito on A ja O hyvinvointialueiden toiminnassa

”Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa.”

Sanonta kertoo henkilöstä, jonka tienestit hupenevat syömiseen raskaan työn takia. Itse kuulin lauseen aikoinaan yliopistolla kansantaloustieteen kurssilla. Luennoitsijan viesti oli, että kaikessa toiminnassa menot on syytä mitoittaa käytössä oleviin tuloihin.

Myös hyvinvointialueilla toiminta pitää sopeuttaa käytössä olevaan rahoitukseen. Talouden säännöt esimerkiksi alijäämien kattamisesta ovat hyvinvointialueille jopa tiukemmat kuin kuntien vastaavat. Sääntöjen kireyteen vaikuttaa valtion rahoitus ja se, että hyvinvointialueilla on kuntia vähemmän mahdollisuuksia taloutensa tasapainottamiseen. 

Lisärahoitus on toki mahdollista tilanteissa, jossa perustuslain mukaiset palvelut ovat uhattuina. Toistuessaan lisärahoitus voi kuitenkin johtaa arviointimenettelyyn.

Liikkumavara hyvinvointialueiden talouden suunnittelussa on niukka

Alueen asukkaiden palvelut ja alueen päättäjien näkemykset palveluiden parantamisesta pitää sovittaa käytössä olevaan rahoitukseen. Myös lainsäädäntö rajoittaa alueiden itsenäistä päätöksentekoa esimerkiksi palvelumitoitusten kautta. Asiakasmaksutkaan eivät loputtomasti jousta, vaan niiden määräytymistä säätelee asiakasmaksulaki. 

Lisäksi on huomioitava ensimmäisinä vuosina uudistuksesta aiheutuvat muutoskustannukset, siirtyvään rahoitukseen liittyvä epävarmuudet sekä yleiset talouden realiteetit, kuten mahdollinen arvioitua korkeampi inflaatio.

Talouden lisäksi kielen pitää olla keskellä suuta investointien suunnittelussa. Käytännössä investoinnit pitää mitoittaa niin, että alueella on kyky maksaa investoinneista aiheutuvat kustannukset. Investointeihin voi käyttää käytössä olevaa rahoitusta tai kertynyttä ylijäämää. Pitkäaikaista lainaa saa ottaa vain investointisuunnitelmaan sisältyviin hankkeisiin ja silloinkin vain lainanottovaltuuden verran. Lainanottovaltuus määritetään laskennallisesti vuosittain alueen talouden tunnusluvuista. 

Ei, en kadehdi hyvinvointialueiden talouden valmistelijoiden työsarkaa.

Voiko hyvinvointialueen talous toimia?

Onko laskennallinen rahoitus ja muutoinkin rahoitusmalli mahdoton yhtälö hyvinvointialueiden talouden ja toiminnan kannalta? Johtaako tiukka, talouden tunnuslukuihin sidottu lainanottovaltuus siihen, että kaikki uudet investoinnit ovat mahdottomia? 

Mielestäni yhtälö ei ole mahdoton. Ratkaisu on tarkka taloudenpito, sitoutuminen toiminnan uudistamiseen kustannusvaikuttavasti ja rönsyjen karsiminen hyvinvointialueiden toiminnan alkumetreiltä lähtien. Kun kädet ovat rahoituksen ja asiakasmaksujen suhteen sidotut, pitää liikkumatilaa talouteen hakea toiminnan uudistamisesta ja säästämällä rahaa sukanvarteen muun muassa investointeja varten. 

Loppujen lopuksi hyvinvointialueiden talouden suunnittelu on hyvin samanlaista kuin oman kotitalouden menojen ja tulojen tasapainottaminen. Kaiken A ja O on käsitys käytössä olevista tuloista ja rehellinen suunnitelma siitä, mihin niiden perusteella on varaa.

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja