Valtiovarainministeri Matti Vanhasen puhe sote-maakuntakierroksella
Valtiovarainministeri Matti Vanhasen puhe hallituksen sote-maakuntakierroksen tilaisuudessa Vantaalla keskiviikkona 2.9.2020.
Hyvät Vantaan ja Keravan päättäjät ja sote-alan toimijat!
Sote-uudistuksella on valtiovarainministeriön näkökulmasta kaksi päätavoitetta
- suomalaisten yhdenvertaisuutta tukevat ja mahdollistavat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä
- sote-palveluiden kustannusten kasvun hillintä ja kustannusten siirtäminen nykyistä kantokykyisemmille ”harteille”.
Minulla on sote-uudistamisesta jo historiallista perspektiiviä. Ensimmäinen kuntien sote-yhteistyötä kirittänyt uudistustyö eli PARAS-hanke aloitettiin pääministerikaudellani 2000-luvun alkupuolella. Sieltä asti kuntarakenteen uudistaminen ja sote-uudistus ovat kietoutuneet eri tavoin ja jännitteisesti yhteen. Erilaiset vaihtoehdot on testattu niin poliittisesti kuin perustuslain näkökulmastakin.
Nyt lausunnoilla olevassa esityksessä on paljon jatkuvuutta suhteessa Sipilän hallituksen työhön. Laajin poliittinen yhteisymmärrys on syntynyt sen taakse, että sote-järjestämisvastuu siirretään kuntaa suuremmalle itsehallintoalueelle eli maakunnalle. Tiedän että asiasta on täällä Vantaalla ollut paljon keskustelua ja arvostan sitä, että olette tulleet kansallisesti mittavan uudistuksen taakse.
Uudenmaan osalta pidän kansanvaltaisen päätöksenteon ja palveluiden ihmisläheisyyden kannalta onnistuneena erillisratkaisua eli jakamista viiteen sote-maakuntaan. Näin kyetään paremmin luomaan myös tiivis yhteys esimerkiksi Vantaa-Kerava sote-maakunnan sekä Vantaan ja Keravan kaupunkien palveluiden välille. Se mahdollistaa ihmisten hyvän arjen sujuvuuden. Esimerkiksi kouluissa lasten ja nuorten kannalta ei saa tulla vedenjakajaa siinä kuka eri palvelut järjestää vaan niiden kaikkien pitää yhdessä tukea kasvua ja oppimista.
Sote-ratkaisu edistää palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, terveyserojen vähentämista sekä hyvän elämän ja turvallisen arjen mahdollisuuksia eri puolilla maata. Sote-maakuntien rahoitus on järjestetty tätä tavoitetta tukevaksi. Se ei perustu alueiden nykyisiin sote-menoihin vaan palvelun tarpeeseen, joka on arvioitu mahdollisimman objektiivisesti sairastavuutta, ikärakennetta ja työllisyyttä kuvaavin mittarein. Palvelutarpeen ohella on luonnollisesti huomioitu myös asukasmäärä ja kieliolot.
Uudellamaalla asuu paljon nuorta väkeä, kansansairauksia on vähemmän kuin esimerkiksi Itä-ja Pohjois-Suomessa ja työllisiä on enemmän kuin muualla. Työterveyspalveluilla on merkittävä rooli. Myös talouden kasvun edellytykset täällä ovat erinomaiset. Tästä syystä sote-palveluiden rahoituksessa Uudellamaalla asukaskohtainen valtionosuus on huomattavasti pienempi kuin Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Uuteen pääasiassa tarveperusteisesti määräytyvään rahoitukseen edetään kuitenkin pitkän seitsemän vuoden siirtymäajan kautta. Enimmäismuutosta muutenkin rajataan.
Rahoitusperuste on aiheuttanut kitkaa ja tyytymättömyyttä puolin ja toisin. Palvelutarpeeseen painottuva rahoitus on kuitenkin asiantuntijoidenkin puoltama tapa kohentaa yhdenvertaisuutta ja vähentää terveyseroja. Toki kokonaisuus vielä arvioidaan lausuntokierroksen jälkeen mutta suuria muutoksia tähän perusratkaisuun en lähtisi ennakoimaan.
Tämä ei poista tietenkään sitä tosiasiaa, että Vantaalla ja Keravalla kuten muissakin suurissa kaupungeissa on erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia ratkottavana. Kasvu edellyttää paljon investointeja infrastruktuuriin ja sivistyspalveluihin. Tulevaisuuden kunnat tarvitsevat sote-uudistuksen jälkeen ilman muuta kunnolliset toimintaedellytykset ja niitä hallitus ryhtyy pikapuoliin selvittämään.
Kiitoksena Vantaalle on sanottava, että työllisyydenhoidon alalla olette toimineet esimerkillisesti. Asiakaslähtöisillä palveluilla ja elinvoimapolitiikalla olette nostaneet työllisyysasteenne jo nyt yli hallituksen tavoitteleman 75 prosenttia. Olette Keravan kaupungin kanssa mukana työllisyyden kuntakokeilussa joka alkaa tammikuussa. Hallituksen valmistelussa on parhaillaan työllisyyspalveluiden tulevaisuuden vastuunjako. Siinä kunnilla tulee varmasti olemaan hyvin keskeinen rooli.
Hyvät kuulijat,
Totesin alussa että soteuudistuksen tavoite on sekä ihmisten yhdenvertaisuus että kustannusten kasvun hillintä. Muutama sana tästä toisesta puolesta.
Sote-palveluiden ja pelastustoimen menot siis siirtyvät uudistuksessa kunnilta valtion rahoitettavaksi. Etenkin pienenempien kuntien kannalta tämä helpottaa kuntatalouden ennakoitavuutta. Kuntaveron sijaan verotulot sote-rahoitukseen kerätään kansalaisilta valtionverotuksen kautta.
Sote-maakunnille siirtyy jatkossa valtion budjetissa reilut 19 miljardia, josta noin 500 miljoonaa on laskennallisesti pelastustoimen osuutta. Lisäksi maakunnilla on käytössään laskuttamansa asiakasmaksut sekä vähäisiä muita tuloja.
Sote-menojen nimellinen kasvutahti on noin 4 prosenttia vuodessa. Tämä kertyy yleisten kustannusten noususta sekä ikääntymisestä aiheutuvasta palvelutarpeen kasvusta joka on reilun prosentin verran vuodessa. Valtion tulot eivät kasva samaa tahtia vaan parhaimmillaan 2-3 prosenttia vuodessa. Tämä tulojen ja menojen kasvun epäsuhta kerryttää julkisen talouden kestävyysvajetta etenkin 2040 vuoteen saakka.
Valtiolla on huolehdittavana paitsi sote- myös kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet. Lisäksi tavoitteena on vakauttaa valtion velanotto suhteessa bruttokansantuotteeseen tällä vuosikymmenellä. Näistä syistä sote-menojen kasvuvauhtia on hillittävä.
Maakuntien rahoituksessa onkin maltillinen, menojen kasvua rajoittava leikkuri. Se nipistää noin 40-50 miljoonaa vuodessa menojen vuotuisesta kasvuvauhdista. Tämä ”leikkuri” koskee siis ennen budjettivuotta tulevaa rahoitusta. Valtion vuosittaisella ohjauksella ja tiiviillä vuoropuhelulla jokaista maakunta kannustetaan pysymään tällä tavoitellulla menouralla. Jos ja kun tässä onnistutaan, budjettivuoden jälkeen tulevassa rahoituksen tarkistuksessa rahoitustarpeet ovat mahdollisimman pieniä ja ennakoituja.
Hallituksen sote-mallissa ei ole siis tiukkaa menokehityksen ”pakkopaitaa”. Valtion piikki ei kuitenkaan ole myöskään auki. Valtion ohjaus, tuki ja vuoropuhelu maakuntien kanssa tulee olemaan tiivistä. Muistutan, että myös investoinnit tulee kattaa valtion vuotuisella kokonaisrahoituksella.
Jos maakunta epäonnistuu oman budjettinsa tasapainottamisessa useamman kerran, se joutuu arviointimenettelyyn. Tällöin maakunnan tulevaisuus itsenäisenä yksikkönä tulee harkintaan.
Jatkossa julkisen talouden suunnitelma eli nelivuotinen JTS-kehys ohjaa sosiaali- ja terveys- sekä sisäministeriötä maakuntien ohjauksessa. Lisäksi JTS-prosessissa arvioidaan kunkin maakunnan taloutta, tuottavuutta ja kustannuskehitystä. Samalla asetetaan maakuntien kiinteistöinvestointeihin liittyvä pitkäaikaisen lainanoton kiintiö.
Sote-päätöksentekoa seurataan myös tämän maan rajojen ulkopuolella. Valtio ottaa korona-aikana niin kuntien, ihmisten kuin yritystenkin taakkoja kantaakseen ja velkaantuu tänä vuonna noin 20 miljardilla eurolla. Kansainväliset luotonantajat arvioivat säännöllisesti Suomen valtion luotettavuutta velanottajana. Suomen eduksi on tähän mennessä laskettu luottoluokittajien arvioissa hyvä päätöksentekokyky. Sekä sote-ratkaisun eteneminen että työllisyysastetta nostavat toimenpiteet ovat tänä syksynä aiempaakin tarkemmassa luottoluokittajien syynissä. Epäonnistuminen näissä voisi johtaa valtion velanoton korkokustannusten nousuun.
Budjettiriihessä hallitus tulee jatkamaan julkisen talouden kestävyystiekartan valmistelua eli toimia joilla sopeutamme julkista taloutta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä noin 5 miljardilla. Sote-uudistuksen rahoitusratkaisun eli maltillisen menojen kasvun leikkurin potentiaaliksi tästä on ennakoitu puoli miljardia.
Tämän lisäksi valtiovarainministeriössä on valmistelussa mittava kokonaisuus julkisen sektorin ja palveluiden tuottavuuden ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Tässä tulemme tarvitsemaan tiivistä yhteistyötä niin kuntien kuin tulevien sote-maakuntienkin kanssa. Nykyisillä määrärahoilla pitää saada tuotettua enemmän terveyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi terveyskeskusten jonojen purkamiseen sekä lastensuojelumenojen kasvun hillintään haetaan tätä kautta uusia tehokkaita toimintamalleja jo lähivuosina.
Sote-toimijoita ja kuntia ohjataan tuottavuuteen myös tukipalveluissa eli hankinnoissa, tila- ja ict -ratkaisuissa. Nykyistä parempia työkaluja tiedolla johtamiseen on luvassa. Teemme tiivistä yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Tuottavuus- ja vaikuttavuustoimien potentiaali julkisten menojen kasvun hillinnässä ja kestävyysvajeen voittamisessa on moninkertainen verrattuna sote-rahoitusmallin ”kustannusleikkuriin”. Valtiovarainministeriö ja STM:n tulevat johtamaan tuottavuustyötä määrätietoisesti. Tuottavuutta edistävä vuoropuhelu sote-toimijoiden ja kuntien kanssa aloitetaan tänä syksynä.
Hyvät kuulijat,
Lopuksi on hyvä siirtää katse myös sote-rakenteiden ulkopuolelle. Menojen kasvua voidaan hillitä vain rajallisesti sote-järjestelmän sisällä. Ihmisten hyvinvointi ei synny sote-palveluissa vaan arjen ympäristöissä ja yhteisöissä. Tärkein ”integraatio” ei ole so- ja te-palveluiden keskinäistä vaan kaikkien erilaisten palveluiden ja ihmisten arjen välistä yhteensovitusta. Tarkoitan tässä myös sivistyspalveluita.
Mitä paremmin ehkäistään kansansairauksia, vähennetään tapaturmia tai tuetaan vanhemmuutta, sitä vähemmän kustannuksia siirtyy erikoissairaanhoitoon ja lastensuojeluun.
Mitä paremmin kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja nuorisotyössä kohdataan lapset ja nuoret, sitä vähemmän erilaiset pulmat kärjistyvät.
Mitä osaavammin työpaikoilla ja työterveydessä toimitaan, sitä lyhyemmiksi jäävät sairaslomat ja työkyvyttömyyseläköitymisen vähenee.
Sekä ihmisten hyvinvoinnin että menojen kasvun hillinnän kannalta tulevien sote-maakuntien sekä kuntien, järjestöjen ja seurakuntien tiivis yhteistyö on välttämätöntä.
Tämä koskee niin lapsia ja nuoria, työikäisiä kuin ikäihmisiäkin. Ihmislähtöiset, hyvän elämän tukipalvelut ylittävät hallinnonalojen rajat. Ihmisille ei pitäisi olla merkitystä onko palveluiden järjestäjä kunta vai maakunta.
Palaan vielä sote-prosessiin, jota voi verrata maratonjuoksuun. Ensimmäiset kilometrit juostiin tosiaan jo Paras- hankkeen aikaan. Edellisellä hallituskaudella taisi tulla jonkin verran radalta eksymisiäkin kun perustuslain rajoja etsittiin.
Nyt on Marinin hallituksessa otettu loppukiri. Toivoa sopii että alamme kohta lähestymään maratonin stadionosuutta. Tämän osuuden nopeuteen voimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa.
On tärkeä päästä yli sote-uudistamista haitanneista poliittisista jännitteistä ja vastakkainasetteluista.
Kyse on sekä ihmisten hyvästä elämästä, tulevien sukupolvien kannalta kestävästä julkisesta taloudesta sekä suomalaisen politiikan päätöksentekokyvyn näytön paikasta.