Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Maarit Lassander ja Emmi Korkalainen: Useat päällekkäiset kriisit kuormittavat erityisellä tavalla

valtioneuvoston kanslia
Julkaisuajankohta 14.11.2022 12.02
Kolumni
Kuvassa ihmisiä istumassa ulkoportailla kauppakeskuksen edessä Kalasatamassa. Muutama pyöräilee ohi.
Kuva: Finland Toolbox

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut monissa meissä esiin vaikeita tunteita ja ajatuksia. Sota on kokemus hallitsemattomuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja järjettömyydestä. Kriisitilanteessa on tärkeää kohdata kanssaihmiset ja tunnistaa, että käsittelemme kriisikokemuksia eri tavoin.

Tilanteessa, jossa uutisointi Venäjän hyökkäyssodasta tuntuu arkipäiväistyvän eikä sota nouse jokapäiväisiin keskusteluihimme, voi muodostua tunne, etteivät kanssaihmiset enää aiemman tavoin välitä Euroopassa riehuvan sodan uhreista. Kun emme näe muiden tunteita ja ajatuksia, vaarana on, että alamme tulkita toisten käytöstä omien epäilystemme ja pelkojemme kautta. Kansalaispulssi-kyselyssä lokakuun alkupuolella kolme neljästä suomalaisesta totesi olevansa huolissaan Ukrainan kriisin mahdollisista vaikutuksista Suomen turvallisuuteen. Huoli on noussut selvästi syksyn aikana, vaikka ei ylläkään alkuvuoden lukemiin.  Myös huoli Suomen taloudesta on pysynyt korkealla. Samaan aikaan tuki Venäjään kohdistuville talouspakotteille ja Ukrainalle on kuitenkin pysynyt vahvana. Tämä osoittaa, että harvinaisen vaikeassakin tilanteessa näemme tärkeänä pysyä sodan uhrien puolella. 

Kriisitilanteille on ominaista, että ne voivat herättää muistoja toisista, samankaltaisista kokemuksista. Muistot voivat olla myös sukupolvelta toiselle siirtyneitä. Jaksamisen kannalta on tärkeää tunnistaa, että elämme useiden, päällekkäisten kriisien aikaa. Samaan aikaan, kun olemme huolissamme Venäjän hyökkäyssodan välittömistä vaikutuksista Eurooppaan, koemme myös arjen tasolla sodan vaikutuksia esimerkiksi hintojen nousuna ja energian säästötarpeina. Myöskään korona ei ole poistunut keskuudestamme ja pandemiasta palautuminen on vielä monin paikoin kesken. Kriisit ovat samaan aikaan yhteisesti jaettuja sekä yksityisesti koettuja. Kaikki kriisit eivät myöskään saavuta selkeitä päätepisteitä, joiden jälkeen voisimme keskittyä niistä toipumiseen. 

Luottamus on jaettu vahvuus

Kyselytuloksista tunnistamme, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia ovat ihmisten keskinäinen luottamus ja oikeudenmukaisuuden kokemukset. Tiedämme, että luottamus ja yhteisöllisyys toimivat henkisen kriisinkestävyyden perustana. Henkinen kriisinkestävyys taas on edellytys muiden yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen onnistumiselle ja toisaalta pärjäämme yksilöinäkin paremmin, jos voimme luottaa yhteiskunnan toimivan hyväksemme. Resilientti yhteisö voi myös luottaa siihen, että vaikka emme olisi aina yksimielisiä, emme muserru erilaisista näkemyksistä ja ajattelutavoista. 

Kriisitilanteissa koetut tunteet, kuten suuttumus, viha, pelko tai pettymys, voivat vaihdella nopeastikin. Nopeat ja vahvat, vaistomaiset tunnereaktiot voivat ruokkia ehdottomia mielipiteitä ja polarisaatiota, jopa väestöryhmien välistä vastakkainasettelua. Siinä missä turvallisuuden tunne on keskeinen selviytymiskykymme edellytys, voi turvallisuuden tunteen välitön tavoittelu joskus kääntyä epäluuloksi muita kohtaan. Kun turvallisuuden tunne on koetuksella, myös luottamuksen kokemukset voivat tulla haastetuiksi. Näiden mekanismien kautta syntynyt vastakkainasettelu voi haastaa koko yhteiskuntaa. 

Tulevaisuususko ja mielekäs auttaminen

Kriisinkestävyys pohjaa yhteisöllisyyteen: haluamme saada muilta turvaa sekä olla toistemme tukena. Kyky tunnistaa kokemiaan tunteita ja olla turvallisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa on tärkein yksilön mielenterveyttä ja hyvinvointia ylläpitävä tekijä. Valtioneuvoston kanslian huhtikuussa 2022 tilaamassa kansalaishaastattelussa haastatellut kertoivat, että he auttaisivat mielellään kriisi- ja häiriötilanteissa omien kykyjensä mukaisesti. Osa haastatelluista koki Venäjän hyökkäyssodan suhteen myös riittämättömyyttä, kun ukrainalaisten auttamisen kanavia ei ollut tiedossa. 

Onkin olennaisen tärkeää, että viranomaiset ohjeistavat selkeästi, millaista apua kussakin tilanteessa kaivataan ja miten ihmiset voivat osallistua auttamiseen. Auttaminen voi konkreettisena toimintana osaltaan vahvistaa auttajan toimijuuden kokemusta ja tuoda lievitystä tilanteen aiheuttamaan epävarmuuteen. Erilaiset järjestöt tarjoavat kanavia auttamiseen, joka huomioi kulloinkin ensisijaiset ja kiireisimmät avun tarpeet. Auttaminen pohjautuu tulevaisuususkoon ja muistuttaa meitä siitä, että ihmisyyteen kuuluu olennaisesti taipumus toimia yhteiseksi eduksi. 

Omaa henkistä kriisinkestävyyttään voi tukea vaikkapa näin:

  1. Luo yhteyksiä toisiin, jaa ja kuuntele kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. 
  2. Huolehdi omasta ja läheistesi rutiineista ja perustarpeista: ravinnosta, levosta ja liikunnasta. 
  3. Selvitä halutessasi, mitä voit itse tehdä ja mihin voit vaikuttaa. Hyväksy, että yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.
  4. Jos huolen tai vihan tunteet kuormittavat voimakkaasti tai vaikuttavat toimintakykyysi, pyri hakemaan apua terveydenhuollon ammattilaiselta. 

Maarit Lassander ja Emmi Korkalainen työskentelevät erityisasiantuntijoina valtioneuvoston käyttäytymistieteellisen ennakoinnin ja tiedontuotannon hankkeessa.

 
Sivun alkuun