Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Työelämä 2020 -blogi: Ei koskaan lomaa

Julkaisuajankohta 22.1.2014 6.42
Uutinen N5-63723
Ylitarkastaja Ismo Suksi pohtii Työelämä 2020 -blogissa, miten hallita työn vaatimusten ja palkitsevuuden välistä tasapainoa.

Työterveyslaitoksen aluejohtaja Guy Ahonen heitti sosiaali- ja terveysministeriölle haasteen pohtia työn ja vapaa-ajan toisistaan erottamista.

Niin työelämän säädösten kuin kuormituksenkin näkökulmasta työt pitäisi tehdä lain määräämässä ajassa. Yleensä se tarkoittaa keskimäärin kahdeksaa tuntia. Meillä länsimaissa kyseinen käytäntö toimii varsin hyvin.

Kuormittumisen hallintaa

Terveyden näkökulmasta asiassa on kyse kuormittumisen hallinnasta. Työaika ei välttämättä ole siihen paras mahdollinen mittari, mutta toistaiseksi ei ole kehitetty ranteeseen laitettavaa monitoria, jolla voitaisiin kuormittuminen mitata.

Erilainen biomonitorointi on kuitenkin tulossa. Avaruuslentäjien kuormittumista on mitattu jo vuosikymmenet. Kai sellainen tekniikka joskus tulee tänne siviilipuolellekin.

Kuormitusta mittaavia älyvaatteita odotellessa pitää tyytyä yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Toisaalta on vahvaa tutkimusnäyttöä sille, että jatkuvasti pitkittyvät työpäivät, eli yli kymmenen tunnin työpäivät sairastuttavat ihmisen vääjäämättä.

Tämän luulisi olevan melko selvä asia, mutta kokemus ei aina tue tutkimustuloksia. Se ehkä pätee pakkotahtiseen palkkatyöhön, mutta ei niinkään itsenäiseen ammatinharjoittajaan tai yrittäjään.

Puolisoni mummo oli yrittäjä, joka ei koskaan pitänyt lomaa. Silti hän eli terveenä ja elinvoimaisen lähemmäs 90-vuotiaaksi.

Hän kyllä kävi säännöllisesti pari kertaa vuodessa viikon verran kylpylässä hoitamassa terveyttään. Sen lisäksi hänellä oli Jalasjärven komein kukkapuutarha. Kesämökillä saammekin yhä ihailla hänen kukkaistutuksiaan.

Tietenkin joillakin meistä on vain erilaiset lähtökohdat - geneettiset ja/tai opitut. Siksi liikaan yleistämiseen ei ole varaa. Ja olihan sillä mummullakin omat rentoutumisen saarekkeensa. Hetket jolloin hän pääsi eheyttämään sieluaan - putsaamaan mieltä kaivelleet asiat. Kauppiaana ja maatalon tyttärenä fyysinen aktiivisuus puolestaan tuli hoidettua siinä arjessa työn ohella - ei sitä varten tarvinnut erikseen lähteä lenkille tai kuntosalille.

"Ollaan kuin Ellun kanat"

Ehkä tässä työn ja vapaa-ajan erottamisessa onkin enemmän kyse mahdollisuudesta lomittaa niitä hetkiä, joita me nyt kutsumme vapaa-ajaksi ja työajaksi. Työtä tehdään silloin, kun on sesonki, muulloin "ollaan kuin Ellun kanat".

Tästä esimerkkeinä käyvät työaikapankit, joiden yleistymistä vastikään solmituissa TESeissä vauhditetaan. Muutosta vauhdittaa se, että työ on irtautumassa ajan ja paikan kahleista.

Myös työn ansaintalogiikka on muuttumassa. Se ei tulevaisuudessa enää ole nykyisessä määrin pelkästään säännöllistä palkkatyötä vaan pienistä keikka- ja projektipalkkioista koostuvaa. Se on toki eri tavalla kuormittavaa, mutta sitä voi tasapainottaa työstä saatavat uudenlaiset palkkiot.

Tällaisia palkintoja ovat julkinen arvostus - siis niin sanottu peukuttaminen - muulloinkin kuin työuran lopussa tai kokemus siitä, että tekee työtä sellaisten asioiden puolesta, joita pitää tärkeänä.

Elämäntapatyötä

Ehkä kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua ei enää puhuta työn ja vapaa-ajan erottamisesta, vaan suurin osa ihmisistä tekee eräänlaista elämäntapatyötä. Se muistuttaa etäisesti entisajan maanviljelijän tai yrittäjän työtä, jossa työ ja vapaa-aika lomittuivat jouhevasti toisiinsa.

Kuva ei ole romanttinen vaan todellisuutta jo monellakin alalla vaikkapa controllerin etätyönä, taitelijan keikkahommina, pohjoisten hiihtokeskusten rinnetyöntekijänä tai moniammatillisena matkailuyrittäjänä. Jopa hoivatyö, joka tapahtuu hoidettavan kotona, on muuttumassa tällaiseksi.

Vaikka sanonnalla on kolkko kaiku, niin ehkä runoilijan sanoissa on sittenkin totuuden siemen "työ se vapautta on vaan..."


Ismo Suksi. Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolla työskentelevä ylitarkastaja.


Sosiaali- ja terveysministeriö on mukana hallituksen Työelämä 2020 -hankkeen blogikampanjassa. Hankkeen tavoite on rakentaa Suomen työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Blogikampanjassa eri organisaatiot kertovat eri näkökulmista, mitä ne tekevät paremman työelämän eteen. Tarkoituksena on jakaa oppeja ja vinkkejä sekä lisätä keskustelua työelämän kehittämisestä. Lisätietoja hankkeesta: www.tyoelama2020.fi


 
Sivun alkuun