Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen puhe kirkolliskokouksessa Turussa 3.8.2021

Opetus- ja kulttuuriministeriö
3.8.2021 15.15
Puhe

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen puhe Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa tiistaina 3.8.2021

Arvoisa arkkipiispa, hyvä kirkolliskokousväki,

Lämmin kiitos kutsusta. On kunnia saapua tänne käyttämään valtioneuvoston puheenvuoro uutena ministerinä. Kunnioitan ja arvostan kirkon toimintaa erittäin korkealle. Kirkkoasioista hallituksessa vastaaminen on minulle mieluinen tehtävä.

Tänä kuumana kesänä olen monien muiden suomalaisten tavoin viettänyt aikaa uimarannoilla. Pohjalaisena olen nauttinut erityisesti Pohjanlahden rannikon upeista pitkistä hiekkarannoista.

Pari viikkoa sitten rantavedessä kävellessä mieleeni muistui vanha tarina, joka erityisesti on koskettanut minua seurakuntalaisena ja kristittynä. Tarina kaksista jalanjäljistä. Siitä, miten ihmisen elämässä hiekalla kulkevat kahdet jalanjäljet. Paitsi elämän kaikista vaikeimpina hetkinä. Silloin rannassa kulkevat vain yhdet jalanjäljet kun meitä kannetaan, sillä emme muuten itse jaksaisi jatkaa taivalta.

Tämä tarina antaa meille jokaiselle voimia painiin jokapäiväisten erilaisten haasteidemme kanssa.

Kirkollisasioista vastaavana ministerinä haluan tukea ja edistää kirkon, kuten muidenkin uskonnollisten yhdyskuntien toimintaa. Kirkko on myös tärkeä julkisen vallan kumppani.

Tulen kunnioittamaan kirkon autonomiaa. En tule puuttumaan sopimattomasti kirkon sisäisiin kysymyksiin. En myöskään näe muutostarpeita kirkon ja valtion välisisissä suhteissa.

Arvoisat kuulijat,

Haluan kiittää. Kiitos unohtuu arjessa aivan liian usein.

Isänmaata ja ihmiskuntaa koetellut pandemia on laittanut meidät kaikki koville. Olemme olleet todellisessa testissä. Vaikka tilanne ei valitettavasti ole ohi vieläkään, uskallan jo tänään sanoa, että olemme onnistuneet. Yhdessä.

Kiitos teille venymisestä, yhteistyöstä ja yhteydestä! Kiitos siitä, että olette vaikean tilanteen keskellä tuoneet lohtua yksinäisille, kärsiville ja sureville. Olette kulkeneet rinnalla.

Edeltäjiltäni olen myös kuullut, että korona-ajan vaikeiden päätösten tekemistä on edeltänyt arvokas dialogi kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa.  Haluan pitää tästä kiinni.

Kirkollisasioista vastaavana valtioneuvoston jäsenenä aion jatkossakin kuulla kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien näkemyksiä muun muassa siitä, missä määrin uskonnolliseen elämään kohdistuvat rajoitustoimet ovat hyväksyttäviä ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuvien uhkien torjumiseksi. Uskonnolliset yhteisöt ovat vastanneet kutsuun ja tulleet saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta. Tällainen dialogi on maailman mittakaavassa poikkeuksellista.

Tässä yhteydessä on välttämätöntä korostaa uskonnonvapauden merkitystä perus- ja ihmisoikeutena. Itse haluan painottaa positiivista uskonnonvapautta eli ihmisen oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan. Suhtaudun uskonnollisiin yhteisöihin myönteisesti.

Uskonnonvapauden painottaminen on tärkeää aina. Korona-aikana se on korostunut aivan poikkeuksellisella tavalla. Olemme joutuneet päättämään erilaisista rajoitustoimista ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Uskallan sanoa, että olemme onnistuneet tehtävässämme olosuhteisiin nähden hyvin.

Haluan jatkaa tällä yhteistyön tiellä. Kutsuinkin uskonnollisia yhteisöjä pyöreän pöydän keskusteluun melkein heti aloitettuani työni kulttuuri- ja tiedeministerinä. Evankelis-luterilainen kirkko toi tuossa tilaisuudessa esiin muun muassa sen, että koronapandemia on saanut kirkon eri toimijoita hakeutumaan vahvaan yhteistyöhön. Näin on tapahtunut myös laajemmin yhteiskunnassamme. Paljon kytkeytyy sanan ”luottamus” ympärille.

Mielestäni juuri ”luottamus” on se tärkein viesti.

2020-luvun isoimmat kysymykset koko yhteiskunnassa liittyvät kahtiajakautumiseen, keskustelun puutteeseen ja äänenpainojen koventumiseen. Näinhän on meillä ja maailmalla. Yksikään yhteisö tai elämänalue ei pääse tätä ajan kuvaa pakoon; me kaikki olemme joutuneet sen kohtaamaan

Yhtä ratkaisua kahtiajakautumiseen ja vastakkainasetteluun ei varmasti ole olemassa. Väsymättä ja kärsivällisesti meidän pitää mielestäni silti etsiä väyliä yhteyden löytymiselle ja yhteistyölle. Välillä se tuntuu turhauttavalta, mutta dialogi, toisen ymmärtäminen ja toisen asemaan asettuminen ovat silti ainoa oikea tie.

Pysyvää parannusta saadaan aikaan vain asioista neuvottelemalla ja niistä sopimalla. Toivon, että tämä sovun ja yhteistyön henki kantaa myös työtänne täällä kirkolliskokouksessa, jossa te päätätte kirkkoa koskevista keskeisistä linjauksista ja valmistelette esitystänne kirkkolainsäädännön uudistamiseksi. Tunnistan siihen liittyvät haasteet. Me olemme opetus- ja kulttuuriministeriössä valmiita viemään esitystänne eteenpäin, kun sen aika koittaa.

Arvoisat kuulijat,

Yhteisistä onnistumisista korona-aikana haluaisin nostaa esimerkkinä valtionkin taloudellisesti tukeman diakoniatyön, josta oli suuri apu usealle heikommassa asemassa elävälle ihmiselle ja josta oli apua monille yksineläville sekä perheille jaksamisessa rankimpien aikojen yli.

On myös ilahduttavaa, että valtio on pystynyt tukemaan kirkkoa ja muita uskonnollisia yhdyskuntia kesätyöntekijöiden palkkaamisessa menneenä kesänä. Näiden työpaikkojen myötä nuoret saavat arvokasta työkokemusta ja varmasti myös seurakunnat voivat hyödyntää niitä uusia taitoja, joita näillä nuorilla on.

Oma toiveeni on, että myös tuleva kumppanuutemme voisi kytkeytyä muun muassa näiden ihmisen kokoisten teemojen ympärille. Kun mietin koronan jälkeistä jälleenrakennuksen aikakautta, mielessäni esille nousee juuri lasten ja nuorten asia sekä yksinäisyyden torjuminen kaikin mahdollisin tavoin.

Voisimmeko kehittää tämän ympärille vielä jotain uutta ja syvälle menevää? Voisimmeko vahvistaa nuorten kasvua, olla apuna ja tukena nivelvaiheissa? Voisimmeko kulkea rinnalla vielä enemmän siellä, missä on yksinäisyyttä?

Seurakuntien tekemä upea työ lasten ja nuorten parissa ei ole niin laajassa tietoisuudessa kuin sen kuuluisi olla. Kolmas sektori tekee Suomessa laajemminkin upeaa työtä nuorten parissa. Tulen kutsumaan toimijoita laajasti koolle keskustelemaan siitä, miten me voisimme tehdä yhdessä ja yhteistyöllä vielä enemmän. Jos saisimme kaiken toiminnan yhteisen varjon alle, voisimme ehkäistä pudokkuutta vielä enemmän. Kaikkien päämäärä on yhteinen - syrjäytymisen vähentäminen ja osallisuuden lisääminen.

Yksinäisyyttä on keskuudessamme liikaa koko ajan - korona-aika nosti sen esille entistä voimakkaampana. Yksinäisyydestä kärsivät valitettavan paljon ikäihmiset, mutta myös nuoret.

Toivon, että voimme yhdessä etsiä keinoja siihen, miten lisäisimme kohtaamisia, kumppanuutta, yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä. Valtiolla ja seurakunnilla on valtava määrä erilaisia tiloja. Voitaisiinko niitä saada vielä monipuolisempaan käyttöön siten, että niissä syntyisi lisää kohtaamisia?

Esimerkiksi kirkot ovat myös kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita. Niiden osalta on myös itseisarvoisen tärkeää, että niistä pidetään hyvää huolta kaikkialla maassamme osana suomalaista sielunmaisemaa ja kansallisomaisuutta. Haastava taloustilanne ei tee tästä helppoa, mutta tulevien sukupolvien kannaltakin ajateltuna onnistuminen on välttämätöntä. Kirkkoja tiloina ei saa eristää muusta yhteiskunnasta.

Arvoisa kirkolliskokous,

Lopetan siihen, mistä aloitinkin. Ministerinä tulen edustamaan evankelis-luterilaisen kirkon työn kunnioittamista, jatkuvuutta, yhteistyötä ja uusien kumppanuuksien edistämistä.

Kiitos kirkolle toiminnastanne suomalaisten henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämisessä vaikeina aikoina. Kiitos, että olette järjestäneet toimintanne koko korona-ajan esimerkillisesti ja vastuullisesti terveysturvallisuudesta huolehtien.

Erityisesti haluan kiittää niistä esirukouksista, joita olen saanut osakseni ryhdyttyäni tähän erittäin vaativaan ministerin tehtävään. Se on merkinnyt minulle paljon.

Näillä sanoilla toivotan menestyksellistä kirkolliskokousta!

Antti Kurvinen Kirkollisasiat
 
Sivun alkuun