Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Ylijohtaja Riitta Kaivosojan puhe kirkolliskokouksessa 8.11.2022

Julkaisuajankohta 8.11.2022 16.03
Puhe

Ylijohtaja Riitta Kaivosojan puhe Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa 8.11.2022.

Suomessa pidetään eduskuntavaalit keväällä 2023, ja uusi hallitus linjaa ohjelmassaan lähivuosien politiikasta. Tähän tarpeeseen ministeriöt ovat julkaisseet yksiin kansiin kootun tulevaisuuskatsauksen, jonka tavoitteena on tuottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hallitusneuvottelujen pohjaksi tilanne- ja kehitysarvioita yhteiskunnan tilasta ja poliittista päätöksentekoa edellyttävistä kysymyksistä. 

Omassa tulevaisuuskatsauksessaan opetus- ja kulttuuriministeriö on nostanut esiin muun muassa sivistyksen merkityksen henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämisessä. Sivistys onkin – sekä päämäärä itsessään – että myös väline saavuttaa muita meille tärkeitä asioita, kuten vapautta, turvallisuutta, hyvinvointia, talouskasvua, demokratiaa ja kestävää kehitystä. 

Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan kansakunnan kykyä kestää erilaisten turvallisuustilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja kykyä selviytyä niiden vaikutuksista. Sekä koronapandemia että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tehneet näkyvämmäksi henkisen kriisinkestävyyden merkityksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle. 

Henkinen kriisinkestävyys ilmenee tahtona toimia valtiollisen itsenäisyyden, väestön elinmahdollisuuksien ja turvallisuuden ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa. Henkisen kriisinkestävyyden luominen ja ylläpitäminen ovat eri hallinnonalat läpileikkaavaa ja pitkäjänteistä työtä, jota tehdään kolmessa ajallisessa ulottuvuudessa: normaalioloissa, kriisin aikana ja kriiseistä toivuttaessa. Henkinen kriisinkestävyys onkin nostettu yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa yhteiskunnan elintärkeäksi toiminnoksi, joka on yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön ja jota ylläpidetään kaikissa tilanteissa.

Koska henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämiseen tähtäävät toimet kohdistuvat erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, ministeriössä on pohdittu tarvetta selvittää kokonaisvaltaisesti hallinnonalan eri toimijoiden mahdollisuuksia edistää väestön henkistä kriisinkestävyyttä.

Tiedämme, että taide ja kulttuuri opettavat luontaisesti kohtaamisen taitoa, positiivista uteliaisuutta, empatiaa, luottamusta ja rohkeutta mennä kohti uutta epäselvyyden ja epävarmuuden olosuhteissa, jossa kaikkia polkuja ei ole vielä tiedossa.

Taiteen ja kulttuurin sekä hengellisten yhteisöjen toiminnan avulla on mahdollista käsitellä vaikeita tilanteita ja haastavia tunteita luoden osallisuuden kokemuksia, vaikuttamismahdollisuuksia ja -taitoja sekä verkostoja. Olemme myös pohtineet, olisiko valtioneuvostossa tarve tarkastella eri hallinnonalojen henkiseen kriisinkestävyyteen kohdistuvia toimia aiempaa kokonaisvaltaisemmin ja koordinoidummin.

Eftersom åtgärderna för upprätthållande av mental kristålighet riktas särskilt till undervisnings- och kulturministeriet och dess förvaltningsområde, har man i ministeriet övervägt behovet av en omfattande utredning om de olika aktörernas möjligheter inom förvaltningssområdet att främja befolkningens mentala kristålighet.
  
Vi vet att konst och kultur på ett naturligt sätt lär konsten att mötas, positiv nyfikenhet, empati, förtroende och mod att gå mot något nytt under oklara och osäkra förhållanden, där inte alla stigar är kända ännu. 

Genom konst och kultur samt religiösa eller andliga samfunds aktiviteter kan man behandla svåra situationer och svåra känslor, vilket kan i sin tur skapa upplevelser av gemenskap och samhörighet, påverkningsmöjligheter och -färdigheter samt nätverk.
    
Vi har även övervägt om det skulle finnas ett behov i statsrådet att på ett mer övergripande och samordnat sätt än tidigare se på de åtgärder som man riktar till mental kristålighet inom olika förvaltningsområden. 

 Kirkon hallitusohjelmatavoitteita lukiessa on helppo huomata, että havaintomme yhteiskunnan tilasta ja sen tarpeista henkisen kriisinkestävyyden suhteen ovat yhteneväiset. Tämä ei yllätä, sillä kirkko on aina pyrkinyt olemaan siellä, missä avun tarve on suurin, ja tarjoamaan apuaan niille, jotka sitä eivät jaksa itse edes pyytää. 

Lämmin kiitos koko valtioneuvoston puolesta pitkäaikaisesta, monimuotoisesta ja asiantuntevasta työstänne kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien henkisen kriisinkestävyyden edistämiseksi. Uskon, että valtioneuvoston ja kirkon välinen yhteistyö tämänkin asian äärellä jatkuu yhtä hyvänä ja lämminhenkisenä kuin se on ollut tähänkin asti. 

 
Sivun alkuun