Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen tervehdyspuheenvuoro piispa Jukka Keskitalon adventtivastaanotolla Oulussa 30.11.2019

(muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Kiitos kutsusta, kotikaupunkiini sijoittuvat vastaanotot ja puhetilaisuudet ovat tervetulleita. Tänä syksynä ne ovaterityisen tervetullutta vaihtelua. Kovin moni puheenvuoro on pidetty vieraalla kielellä ja vieraalla maalla, Brysselissä, Strasbourgissa tai Luxemburgissa. Puheenjohtajuus EU:n yleisten asiain neuvostossa on tietysti ollut mielenkiintoista. Ja ennen muuta: se on ollut ja on kunnia-asia. Velvollisuuteni ja oikeuteni on ollut edustaa koko neuvostoa, koko Euroopan unionia. 

Muutaman viikon kuluttua puheenjohtajuus on ohi ja Suomen asema muuttuu. Olemme silloin yksittäinen jäsenmaa, joka omat tavoitteet jäsenyydestä korostuvat enemmän.

Vielä ensi vuonna ja koko vaalikauden ajan Suomi on kuitenkin hallitusohjelmansa mukaisesti tekemässä EU-politiikkaa arvojen pohjalta. Olemme toki kiinnostuneet unionista tulevista välittömistä hyödyistä ja teemme työtä turvataksemme Suomen alueiden elinvoimaa ja suomalaisen maaseudun ja maatalouden tulevaisuutta. Nettomaksulaskuri ei kuitenkaan ole tärkein, saati ainoa mittari, jolla arvioimme onnistumista. Kannatamme eurooppalaista yhteistyötä ja Euroopan unionia, koska se tukee rauhaa, vapautta ja hyvinvointia Euroopassa ja koko maailmassa. 

Politiikan arvopohjaisuus kaipaa julistuksen lisäksi sisältöä. Ensimmäisiin arvosisältöisiin asioihin, joihin olemme tarttuneet, kuuluu oikeusvaltioperiaatteen edistäminen. Olemme korostaneet, että oikeusvaltio ei ole vain poliittinen mielipide tai saavuttamaton ihanne. Euroopan unionissa se on laki, jota on kaikessa viranomaistoimessa noudatettava. Se sitoo jokaista jäsenvaltiota ja jokaista tuomioistuimen tai hallinnon virkamiestä jäsenvaltioissa.

Julkisessa keskustelussa on ollut jossain määrin hankalaa viestittää, mistä eurooppalaisessa oikeusvaltiokeskustelussa on ollut kysymys. On siksi tarpeen todeta, ettei yksikään jäsenmaista ole torjunut ajatusta siitä, että oikeusvaltioperiaatetta on noudatettava eikä sitäkään, että asia on unionin yhteinen. Olemme jatkaneet oikeusvaltiodialogia. Lisäksi olemme tuoneet oikeusvaltioperiaatteen Unionin rahoituskehyskeskustelun lähtökohdaksi. Oikeusvaltiopuutteet eivät saa vaarantaa yhteisiä varoja.

Hyvät kuulijat,

Oikeusvaltion turvaamiseksi on välttämätöntä noudattaa valistusajan oivallusta vallanjaon kolmijaon opista. Vallanjako-oppi erottaa lainsäätäjän ja hallinnon ja tuomioistuinlaitoksen toisistaan. Oikeusvaltiolle on erityisen tärkeää, että tuomioistuinlaitos tekee työtään hallitusvallasta riippumatta, että tuomioistuimet noudattavat lakeja, eivät ministereiden tai muiden poliittisten päättäjien toivomuksia.

Mikä sitten turvaa kolmijaon ja oikeusvaltion? Valistusfilosofit uskoivat voivansa rakentaa perustuslailliset järjestelmät koneistoiksi, jotka automaattisesti estäisivät vallanjako-opin rikkomisen ja turvaisivat oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Tässä he taisivat olla väärässä. Perustuslait ja muut lait eivät tee tehtäväänsä, elleivät yhteiskunnassa noudatetut normit niitä tue. 

Päättäjien on käytännön toimissaan sitouduttava normeihin, joilla turvataan ja kunnioitetaan oikeusvaltioperiaatetta.Näitä normeja ei voi aina kirjoittaa ulos, mutta ne ovat silti voimassa, ne ovat silti todellisia.

Asiasta käydystä keskustelusta voi ottaa esimerkin: Unkarin poliittinen johto on arvostellut Suomea siitä, että täällä tasavallan presidentti nimittää tuomarit. Jos he olisivat kiinnittäneet huomiota siihen, että kunnallispäättäjät nimittävät käräjäoikeuksien lautamiehet, olisi väite ollut vielä kärjekkäämpi. Tiedämme kuitenkin, ettei tuomareiden nimitys politisoi oikeuslaitosta ja vaaranna oikeusvaltiota. Tiedämme sen, koska nimittäjiä sitovat normit estävät lakien väärinkäytön. 

Valtiollisen järjestelmän toimintaa ohjaavien lakien ja normien ohella oikeusvaltion turvaamiseksi tarvitaan perusoikeuksien suojaa. Perusoikeuskeskustelussa ovat tänä vuonna ajankohtaisia olleet kysymykset sanavapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Esillä ovat olleet varsin vanhat, klassiseen liberalismin perinteeseen kuuluneet oikeudet, kun viime vuosina ovat enemmän puhuttaneet sote-keskustelun kannustamat sosiaaliset perusoikeudet.

Hyvät kuulijat,

Perusoikeuksista puhuttaessa on johdonmukaista aloittaa uskonnonvapaudesta. Uskonnonvapaus on ehdottomasti ja monessa merkityksessä perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Ennen kuin Euroopassa oli varsinaisia poliittisia ideologioita, omantunnonvapaus liittyi juuri uskonnonvapauteen. Uskonnonvapaus on siksi kaiken mielipiteenvapauden historiallinen perusta. 

Euroopan historiassa uskonnonvapaus rakentui mielipiteenvapauden ja ihmisoikeuksien perustaksi jo keskiajalla. Perustellusti voi sanoa, että katolisen kirkon kiista saksalais-roomalaisen keisarikunnan kanssa – jota Canossan-matka symboloi - sydänkeskiajalla oli yhtäältä valtapolitiikkaa mutta toisaalta myös pyrkimys turvata kirkon itsenäisyys valtioon nähden. Keskiajan päättyessä reformaatioon oli kristillisen Euroopan monimuotoisuus varmistettu. Vaadittiin vielä valistusaika, että Euroopan uskonnon- ja mielipiteenvapaus sai nykyisen muotonsa. Kristillinen Eurooppa hyväksyi myös muut uskonnot. 

Uskonnonvapaus ei turvaa vain uskontoa. Se turvaa myös ns. sekulaaria yhteiskuntaa, siis yhteiskuntaa, joka ei perustu minkään uskonnon ylivallalle. Sekulaari yhteiskunta pidättyy ohjaamasta minkään uskonnon sisältöä, sillä kunuskonto ei kuulu valtiolle, ei valtio kuulu millekään uskonnolle. Euroopan kristillinen perusta ei merkitse muiden uskontojen ja filosofioiden sulkemista pois. Sille perustalle rakennetut arvot ovat universaalien ihmisoikeuksien lähtökohta. Ne eivät ole eurooppalaisia tai länsimaisia, vaan koko ihmiskunnan arvoja.

Hyvät kuulijat,

Sananvapaus on erityisesti Suomen ja Ruotsin ylpeyden aihe: painovapausasetus on 253 vuotta vanha. Meillä oli pitkälle turvattu sananvapaus ennen kuin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta tai Ranskan vallankumouksesta oli aavistustakaan.

Perusoikeuksia joudutaan usein vertailemaan ja punnitsemaan. Yhden oikeuden käyttö ei saa kohtuuttomasti haitata toista perusoikeutta. Siksi sananvapautta on sen tärkeydestä huolimatta kuitenkin aina säädelty, paitsi yksityisten ihmisten suojelemiseksi, myös yleiseksi katsottujen etujen nimissä. Sananvapaudella ei saa loukata kenenkään oikeutta elämään. 

On aihetta muistaa Euroopan historia: kun juutalaisia verrattiin tuhoeläimiin, siitä ei kestänyt kauaa, kun heitä alettiin tuhota. Puhe vieraslajeista ei ole samankaltaistapuhetta, vaan samaa puhetta.

Hyvät kuulijat,

Tänä vuonna olen saanut etuoikeuden pitää eurooppalaisilla foorumeilla puheenvuoroja, joissa on muisteltu 30 vuoden takaisia tapahtumia. Tuon ajan politiikka on minulle enemmän historiaa kuin omakohtaista kokemusta. Tuosta ajasta on kuitenkin välittynyt ilo: ilo Euroopan vapautumisesta, ilo Euroopan yhdentymisestä, muurien murtumisesta ja aitojen purkamisesta. 

Tänä päivänä ajatukset ja puheet ovat synkempiä. Oikeusvaltion tai perusoikeuksien kohdalla puhutaan enemmän uhista kuin mahdollisuuksista. Itse en kuitenkaanhalua antaa valtaa tälle synkkyydelle. Viime vuosikymmenten saavutuksia ei kovin helposti voida purkaa. Hyvin erilaisten ihmisten arvomaailmassa on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Vakavien asioiden ja vakavien puheiden lopuksi haluan korostaa uskoa tulevaisuuteen. Pimeyden keskelle tulee valoa.

Nyt, aivan kuin 30 vuotta sitten, on olemassa yhteiskunnallista tilausta positiiviselle ja rakentavalle keskustelulle siitä, mitä EU-yhteistyö ja eurooppalainen lähentymisen merkitsevät Suomelle. Iloitsen myös siitä, että voin osallistua keskusteluun EU-puheenjohtajan ominaisuudessa.

Minulla on ollut eri yhteyksissä tapana verrata tätä suurta projektia, EU-puheenjohtajuutta, suuren orkesterin johtamiseen. Musiikkimaailmassa Suomi on erityisesti tunnettu hyvistä kapellimestareistaan. Tahtipuikon pitely myös politiikassa sopii meille hyvin. 

Isäni, joka on eläkkeellä oleva viulisti Oulun kaupunginorkesterista, on sanonut, että hyvä kapellimestari saa orkesterin soittamaan hyvin yhteen. Vertauskuva Suomesta Euroopan kapellimestarina istuu hyvin. Mekin olemme viimeiset kuukaudet johtaneet yhdessä laadituista nuoteista teosta, joka ei ole meidän kirjoittamamme, mutta jonka synnyttämän äänimaailman me haluamme rakentaa mahdollisimman vivahteikkaaksi, sointuvaksi ja harmoniseksi. On meidän tehtävämme saada yhteinen eurooppalainen orkesterimme soittamaan mahdollisimman hyvin yhteen.

Viime viikolla pidin puheen Euroopan parlamentissa järjestetyssä juhlassa Berliinin muurin murtumisen 30-vuotisjuhlassa. Berliinin muuri oli kylmän sodan kahtia jaetun Euroopan näkyvin symboli. Muuri jakoi paitsi Berliinin ja sen asukkaiden perheet, elinpiirin ja unelmat, myös Saksan ja koko mantereen. Toivo on kuitenkin sitkeä kasvaja. Se löysi itselleen tarttumapintaa ja kasvualustan jopa Berliinin muurin pinnalta. Betonin murtuessa kasvavan vapauden vaatimuksen edessä Eurooppa siirtyi uuteen aikaan: lähentymisen ja yhteistyön aikaan.

Meiltä kaivataan rohkeutta ja toiveikkuutta. Liberaalin demokratian ja globalisaation turvaaminen edellyttää, että olemme optimistisia ja toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.