Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys päästökauppadirektiivin uudistamisen vaikutuksista Suomelle

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 30.6.2017 9.36
Tiedote 325/2017

Neljännelle päästökauppakaudelle 2021-2030 ehdotetut muutokset päästökauppadirektiiviin vaikuttavat Suomen teollisuus- ja energiasektoreihin merkittävästi, mikäli päästöoikeuden hinta lähtee kiristyvän päästötavoitteen ja markkinavakausvarannon vaikutuksesta nousuun. Suurin vaikutus suomalaiselle teollisuudelle muodostuu päästökaupan epäsuorien vaikutusten kautta eli päästöoikeuden hinnan siirtymisestä sähkön hintaan. Energiasektorilla fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytön kustannukset kasvavat, jolloin uusiutuvien energialähteiden käytön kannattavuus paranee. Näin todetaan selvityksessä Päästökauppadirektiivin uudistamisen vaikutukset Suomen energiasektoriin ja teollisuuteen.

Euroopan unionin päästökauppa on jaettu erillisiin päästökauppakausiin, joista neljättä päästökauppakautta (2021-2030) varten komissio on esittänyt päästökauppadirektiivin muutoksia, joiden tavoitteena on saattaa päästökauppajärjestelmä vuoteen 2030 ulottuvien EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden mukaiseksi. Komission ehdotuksen jälkeen myös Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto ovat esittäneet omat ehdotuksensa, joiden pohjalta käydään parhaillaan neuvotteluja direktiivin lopullisesta muutoksesta.

Direktiivimuutoksista eniten päästöoikeuden hintaan vaikuttava tekijä on markkinavakausvaranto (Market Stability Reserve, MSR) ja siihen vuosittain siirrettävien päästöoikeuksien määrä, sekä kokonaispäästöjä vuosittain alentavan lineaarisen vähennyskertoimen nosto. Muutoksia ehdotetaan myös mm. ilmaisjaon määriin ja perusteisiin, ja lisäksi ehdotetaan innovaatiorahaston perustamista.

Suomen energiasektoriin direktiivimuutokset vaikuttavat pääasiassa kolmella tavalla. Kohoava päästöoikeuden hinta nostaa fossiilisia polttoaineita ja turvetta käyttävien energiantuottajien päästöoikeuksien hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia. Tuotetun sähkön arvo kuitenkin nousee, kun päästöoikeuden hinta välittyy sähkön markkinahintaan. Lisäksi muutokset ilmaisjaossa muuttavat kaukolämpötoimijoiden päästöoikeuksien hankkimisesta aiheutuvaa kustannusta. Kuluttajille sähkön hinta nousee jonkin verran, mikäli päästöoikeuden hinta nousee. Kaukolämmön kustannuskehitys puolestaan riippuu tuotantomuodosta ja polttoaineista. Myös mm. maalämmön käytön kustannukset nousevat sähkön hinnan noustessa.

Teollisuudelle vaikutukset muodostuvat ilmaisjaon muutosten, päästöoikeuksien hinnan ja sähkön hinnan muutosten kautta

Päästöoikeuksia jaetaan edelleen neljännellä päästökauppakaudella ilmaiseksi teollisuudelle ja lämmön tuotannolle. Hiilivuodolle alttiit alat saavat päästöoikeuksia perustuen EU:n laajuisiin vertailuarvoihin. Myös muille teollisuuden sektoreille ja lämmölle ilmaisjako perustuu vertailuarvoihin (benchmark-arvot), mutta ilmaiseksi saatavien päästöoikeuksien osuus on huomattavasti pienempi. Loput päästöoikeudet huutokaupataan jäsenmaiden toimesta. Mitä alhaisempi ilmaisjakomäärä on, sitä suurempia ovat jäsenvaltioiden saamat huutokauppatulot ja toisaalta teollisuuden päästöoikeuksien hankinnasta koituvat menot.

Komission direktiiviehdotuksessa muutetaan hiilivuodolle merkittävästi alttiina olevan, ja näin ilmaisjakoon oikeutetun teollisuuden määritelmää. Selvityksessä arvioitiin, että muutos hiilivuotolistan määrittelyssä voi johtaa siihen, että noin 10 % suomalaiselle teollisuudelle päästökaupan kolmannella kaudella kohdistuneesta ilmaisjaosta jää neljännellä kaudella saamatta. Neljännelle päästökauppakaudelle on esitetty myös ilmaisjaon perusteena olevien vertailuarvojen päivittämistä huomioiden toteutunut tuotekohtainen päästökehitys. Ilmaisjakoon oikeutettujen teollisuudenalojen ilmaisjaon arvioidaan tämän perusteella pienenevän neljännellä kaudella noin 5 % verrattuna vuoteen 2017.

Suomalaisen vientiteollisuuden kilpailuasemaan vaikuttaa eniten päästöoikeuksien hinnan muutos. Suurin vaikutus on epäsuorilla kustannuksilla eli päästöoikeuksien hinnan siirtymisellä sähkön hintaan. Teräs- sekä paperi- ja selluteollisuuden päästöintensiivisyys on Suomessa pienempi kuin Euroopassa keskimäärin, mutta sähköintensiivisyys puolestaan korkeampi. Tämän seurauksena korkeampi päästöoikeuden hinta nostaisi suomalaisen teollisuuden kustannuksia enemmän kuin eurooppalaisten kilpailijoiden. Tämä puolestaan pienentäisi teollisuuden kannattavuutta ja saattaisi heikentää yritysten kykyä investoida.

Suomalaisen teollisuuden ja teknologisten innovaatioiden kehittämisen kannalta positiivista on, että päästökauppadirektiivissä ehdotetaan myös nykyisen NER300-rahaston muuttaminen Innovaatiorahastoksi, johon sisältyy laajempi joukko teknologioita. Mahdollisuudet saada rahoitusta kehityshankkeille paranevat, jos suurempi joukko pienempiä yrityksiä ja hankkeita ovat tukikelpoisia. Tätä voitaisiin edelleen tukea kansallisella ohjelmalla, jonka puitteissa voitaisiin koota laajempi joukko yrityksiä yhden kehityshankeen ympärille. Lisäksi kehityshankkeita voitaisiin tukea kansallisen regulaation kautta siten, että demonstraatiohankkeiden liiketaloudelliset edellytykset varmistuisivat. Lopulliset innovaatiorahaston kelpoisuuskriteerit ovat vielä avoinna, mutta direktiivin muutosehdotukset mahdollistavat pienempien ja aikaisemman teknologisen kypsyysasteen hankkeiden sisältymiseen Innovaatiorahaston piiriin.

Lopulliset EU-päätökset direktiivimuutoksista saataneen vuoden 2017 aikana. Päästökauppadirektiivi on myös pohjana Suomen päästökauppalaille, jonka uudistamistyö käynnistetään lopullisten EU-päätösten jälkeen.

Selvityksen toteutti Pöyry Management Consulting Oy osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Päästökauppadirektiivin uudistamisen vaikutukset Suomen energiasektoriin ja teollisuuteen -selvitys

Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi

Lisätiedot:

johtava konsultti Juha Känkänen, Pöyry Management Consulting Oy, p. 040 348 5340, juha.kankanen(at)poyry.com

teollisuusneuvos Timo Ritonummi, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 029 506 4798, timo.ritonummi(at)tem.fi

neuvotteleva virkamies Marjo Nummelin, ympäristöministeriö, p. 029 250 227, marjo.nummelin(at)ym.fi 

 
Sivun alkuun