FI SV

Tekemättä ei voi jättää

17.9.2015 9.25
Kolumni

Taloutemme kurja tila ei voi enää olla yllätys kenellekään. Kansantaloutemme on supistunut. Kasvun ennustetaan olevan tulevinakin vuosina varsin vaatimatonta, Euroopan alhaisinta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla on rapautunut, eikä missään muussa Euroopan maassa työttömyys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme mitoittaneet julkisen sektorimme menot pysyvästi liian suuriksi tuloihin nähden. Tarvitsemme muutoksen Suomen suuntaan. Meidän on pystyttävä uudistumaan kaikilla tasoilla. Tämä koskee meitä kaikkia.

Vaihtoehtoja on aina. Nyt voimme johtaa muutosta aktiivisesti, olla itse tekemässä uutta nousua. Toinen vaihtoehto on pysähtyä paikalleen ja jättäytyä muiden vietäväksi – osaksi jonkun toisen suunnitelmaa. On aivan selvää, että näistä ensimmäinen on parempi.

Vielä aivan hiljattain olimme herkästi tuomitsemassa Kreikan päättäjät holtittomasta julkisen talouden hoitamisesta. Emme pitäneet edes ajatuksesta joutua Irlannin tai Portugalin tai muiden ongelmamaiden maksumieheksi. Olimme oikeutetusti sitä mieltä, mutta nyt pitää vastata huutoon. Meidän on huolehdittava omasta taloudenpidostamme.

Hallituksen perustuslaillinen velvollisuus on edistää työllisyyttä ja turvata peruspalvelut. Vahva julkinen talous on kansalaisen paras turva. Tulojen on oltava vuosien mittaan suunnilleen yhtä suuret kuin menot. Maltillinen velkaantuminen on aivan normaalia, jopa järkevää. Mutta nykymenolla velkaannumme melkein miljoona euroa tunnissa. Tästä lasku on lankeamassa lapsillemme ja lastenlapsillemme. Yksikään vastuullinen päättäjä ei toimi näin. Me emme ainakaan.

Siksi hallitus on nyt tarttunut toimiin, joilla talous käännetään kasvuun työn avulla. Kaksi kertaa karille menneiden yhteiskuntasopimusneuvottelujen tärkeimpänä tavoitteena oli tehdä Suomesta jälleen maa, johon voi investoida, joka palkkaa uusia työntekijöitä ja joka kykenee kestävän talouskasvun avulla turvaamaan laadukkaat julkiset palvelut kaikille. Oli valitettavaa huomata, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät tässä löytäneet toisiaan.

Olennaista on edelleen tavoite eli Suomen kilpailukyvyn palauttaminen. Hallitus on valmis ottamaan vastaan työmarkkinaosapuolten esityksen hallituksen keinojen sijasta. Esityksen on oltava kaikkien osapuolten, työntekijöiden ja työnantajien yhteinen.

Esimerkiksi entinen Euroopan sairas mies, nykyisin talouden mallimaaksi usein kuvattu Saksa on onnistunut työtekijöiden ja työnantajien välisessä sopimisessa meitä paremmin. Työntekijät tulevat usein työnantajaansa vastaan vaikeassa tilanteessa, ja työnantajat puolestaan pohtivat aktiivisesti, miten työ voitaisiin jatkossakin tehdä kotimaassa.

Samaa henkeä on löydyttävä myös Suomesta. Sitä on löytynyt ennenkin. Sotien jälkeen Suomi nousi köyhyydestä työllä ja ahkeruudella. Maa rakennettiin uudestaan, lapset laitettiin koulutielle ja terveydenhuolto koheni roimin askelin. 1990-luvun lamasta, joka tosin ei ole sotiin verrattava vitsaus, nousimme siitäkin ripeästi.

On oltava realisti. Edessä on monta vaikeaa vuotta. Mutta Suomi on edelleen yhteiskunta, jonka monet peruselementit ovat erinomaisessa kunnossa. Kansalaiset ovat hyvin koulutettuja, poliittinen järjestelmä on vakaa ja oikeusjärjestelmä lujalla pohjalla. Pohja, jolta ponnistamme, on edelleen paljon lujempi kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa.

Kilpailukykyä vahvistavat toimet ovat vain yksi osa kokonaisuutta, jolla Suomen talouden uutta nousua luodaan. Tämän lisäksi tarvitsemme rakenteelliset uudistukset, kuten kuntien tehtävien karsintaa, paikallisen sopimisen edistämistä, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen sekä työttömyysturvan uudistamisen. Muuten talouden sopeutustoimet leikkauslistoineen jatkuvat vuodesta toiseen ja se koskee erityisesti ihmisiin, joilla ei ole työn tuomaa turvaa.

Uusi, parempi päivä koittaa varmasti. Mutta se on meidän suomalaisten itse tehtävä. Vaihtoehtoja on, tekemättä ei voi jättää.

Juha Sipilä
Timo Soini
Alexander Stubb

Alexander Stubb Juha Sipilä Timo Soini