Kaksi työllisyysongelmaa

Valtiovarainministeriö 12.8.2016 17.14
Kolumni

Suomen muita Pohjoismaita huomattavasti matalampi työllisyysaste on iso ongelma sosiaalisesti ja taloudellisesti. Samaan aikaan teknologinen kehitys ja globalisaatio luovat paineita palkkaerojen kasvulle ja helposti myös työllisyysasteen laskulle, jonka nostamisesta tulee tavallaan liikkuva maali.

Miksi palkkaerot kasvavat?

Yritys- ja työntekijätiedot yhdistävien aineistojen saaminen tutkijoiden käyttöön on mahdollistanut palkkaerojen syiden aiempaa paremman analysoinnin. Esimerkiksi USA:n, Saksan, Ison-Britannian, Tanskan, Ruotsin ja Brasilian aineistoilla saadut tulokset viittaavat siihen, että palkkaerot ovat kasvaneet erityisesti yritysten välillä sekä toimialojen ja ammattien sisällä, eivät niinkään yritysten sisällä.

Yhtenä syynä kehitykseen näyttää olevan työntekijöiden aiempaa voimakkaampi ja tarkempi valikoituminen yrityksiin. Korkean osaamisen henkilöt valikoituvat yhä enemmän korkean tuottavuuden yrityksiin. Kehityksen taustalla näyttävät olevan juuri teknologia ja globalisaatio.

Håkanson ym. (2015) päätyvät siihen, että palkkaerot ovat kasvaneet Ruotsissa yritysten välillä lähinnä teknologisen muutoksen vuoksi. Akerman ym. (2013) osoittavat Ruotsin teollisuuden aineistolla, että huomattava osa Ruotsin teollisuuden palkkaeroista on toimialojen ja ammattien sisäistä. Tulokset ovat johdonmukaisia Grossmanin ym. (2015) tulosten kanssa, joiden mukaan ulkomaankaupan lisääntyminen (globalisaatio) on lisännyt palkkaeroja toimialojen ja ammattien sisällä Brasiliassa, ei niinkään niiden välillä.

Koulutus hillitsee palkkaeroja. Jos mm. teknologian muutos kuitenkin jakaa yrityksiä aiempaa enemmän jyviin ja akanoihin, ei hyväkään koulutus voi taata saman alan yrityksissä tai saman ammatin ihmisille samoja palkkoja. Jos palkkaratkaisut rajaavat tietyn alan tai ammatin palkat tietylle tasolle, johtaa se helposti työllisyystappioihin huonommin pärjäävissä yrityksissä Suomessa.

Miten työllisyysastetta voidaan nostaa?

Miten sitten työpaikkansa menettänyt ja ehkä pitkään työttömänä ollut henkilö työllistyy uuden alan töihin? Hänen tuottavuutensa uudessa työssä voi olla alussa matala, ja siksi kukaan ei ole valmis palkkaamaan häntä edes työehtosopimuksen alimmilla palkoilla. Sama voi päteä nuoriin, joilla ei ole vielä työkokemusta ja maahanmuuttajiin, joiden on sopeuduttava uusille työmarkkinoille. Saksan ratkaisu on ollut ns. minijobit, joissa tuntipalkka voi olla muutama euro, jota sosiaaliturva täydentää.

Suomen yksi ratkaisu pitkäaikaistyöttömien nykäisemiseksi työelämään on palkkatuki, jonka yritys saa määräajaksi. Kun henkilö oppii työn, hänen osaamisensa karttuu ja tuottavuus nousee, voi työnantaja olla valmis palkkaamaan henkilön pysyvämmin ilman palkkatukea.

Avoimia kysymyksiä on paljon. Johtaako esimerkiksi työntekijöiden valikoituminen tuottavimpiin yrityksiin ja tuotannon helppo skaalaus siihen, että monet toiminnot keskittyvät enemmän yhä harvempiin rajallisesti työllistäviin yrityksiin? Onko palkkatuki yrityksille tehokas keino pitkään työttömien työllistämiseksi?

Suomen työllisyysongelmasta tai globalisaation ja teknologisen muutoksen vaikutuksista ei ole yhtä totuutta, ja työllisyysastetta voivat nostaa hyvinkin erilaiset keinot. Keskustelun avaaminen vaatii blogitekstiä pidemmän kirjoituksen, joten laitan piakkoin näille sivuille kaksi muistiota. Yksi keskittyy Suomen 2010-luvun työttömyyden kasvun syihin. Toinen keskittyy mekanismeihin, joilla globalisaatio ja teknologia voivat lisätä palkkaeroja ja alentaa työllisyysasteita.

Martti Hetemäki

valtiosihteeri kansliapäällikkönä
martti.hetemaki(at)vm.fi

Lähteet: