Pääministerin ilmoitus eduskunnalle vakausohjelman tarkistuksesta

valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies,

Taloutta pidetään usein kovana arvona, jonka realiteetit jyräävät alleen kaikki hyvät toiveet ja aikomukset. Uskallan olla eri mieltä.

Talous ei ensinnäkään ole mikään arvo. Se on väline toteuttaa hyvää. Realismiakin se toki tuo, mutta realismi lienee vain hyväksi. Eräs tunnettu yhteiskuntatieteilijä on varoittanut meitä pelkillä hyvillä aikomuksilla päällystetystä tiestä.

Selkeät arvot ja tavoitteet, sekä realistinen käsitys niiden toteuttamiseen vaadituista toimista, ovat paras yhdistelmä maailman muuttamiseen. Siksi poliittiselle päätöksentekijälle julkisen talouden tuntemus ja sen tulevat näkymät ovat kaikki kaikessa.

Sinivihreän hallituksen talouspolitiikan keskeiset arvot ovat vastuullisuus ja kannustavuus. Vastuu on vastuuta vakaasta talouskehityksestä sekä kestävästä yhteiskunnan rahoituspohjasta. Se on myös talouspolitiikkaa, jossa on mukana vastuu ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista. Kannustavuus on puolestaan sitä, että jokainen meistä voi yrittää parhaansa ja saada siitä myös palkkion.

Kaikkein eniten kestävästä julkisesta taloudesta hyötyvät yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat. He ovat myös ensimmäisiä kärsijöitä, jos tuo tasapaino vaarantuu.

Hallitus päättää vuosittain EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti kansallisen vakausohjelman tarkistuksesta. Tänä vuonna päätimme tuoda vakausohjelman tarkistuksen eduskunnan keskusteluun pääministerin ilmoituksella. Menettely on poikkeuksellinen, mutta siihen on hyvä syy.

Suomi ikääntyy nopeasti. Vakausohjelman valmistelusta vastanneiden valtiovarainministeriön asiantuntijoiden mukaan laadukkaiden ja kattavien hyvinvointipalveluiden - päiväkotien, koulujen ja terveydenhuollon - järjestäminen muuttuu jatkossa vaikeammaksi.

Asiantuntijoiden laskelmien lopputulokset antavat aihetta huoleen. Tästä eduskunnankin tulee ylintä budjettivaltaa käyttävänä elimenä olla tietoinen.

Arvoisa puhemies,

Vakausohjelman tarkistus perustuu uusimpiin arvioihin talouskasvusta sekä julkisten tulojen ja menojen kehityksestä, joiden pohjalta on laadittu taloutemme tulevan kehityksen perusura. Tämä perusura kertoo, millaiseen tilanteeseen julkisessa taloudessa päädytään ”ellei mitään uutta tehdä”.

Perusura osoittaa 2½ prosentin julkisen talouden ylijäämää suhteessa kokonaistuotantoon vaalikauden lopulla. Ylijäämä kertyy melkein kokonaan työeläkkeiden rahastoinnista – eli tiedämme jo tarkkaan mihin nämä miljardit käytetään. Ellei mitään uutta tehdä, niin sekä valtion että kuntien talous on laskelman mukaan suurin piirtein tasapainossa.

Pidemmällä aikavälillä perusuran mukainen kehitys näyttää jo paljon huolestuttavammalta: jo ensi vaalikaudella joudumme valtiontaloudessa velanoton tielle ja vuonna 2025 koko julkinen talous painuu pysyvästi alijäämäiseksi. Tänään syntynyt vauva on siis täysi-ikäinen, kun julkisen sektorin velkakierre lähtee käyntiin. Tästä eteenpäin julkinen velka lisääntyy siten, että vuonna 2050 se on jo yli 80 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vakausohjelman tarkistuksen laskelmat osoittavat siis jälleen kerran, että julkinen taloutemme ei ole kestävällä pohjalla. Pidemmällä aikavälillä menoja ei pystytä kattamaan ilman hallitsematonta velkaantumista. Ilman uusia toimenpiteitä ja vahvempaa talouskasvua julkinen taloutemme joutuu itseään ruokkivaan velkakierteeseen.

Tämä viesti ei ole uusi. Valtiovarainministeriön ennen eduskuntavaaleja julkaisemassa liikkumavararaportissa arvioitiin, paljonko menoja voisi lisätä kuluvan vaalikauden aikana, jotta julkinen talous olisi kestävällä pohjalla vaalikauden loppuun mennessä. Kävi ilmi, ettei asiantuntijalaskelmien mukaan mitään uutta jakovaraa ollutkaan.

Sama viesti, samat parametrit ja samat johtopäätökset olivat viime hallituksen aikaisessa edellisessä vakausohjelman tarkistuksessa. Jo vuosi sitten todettiin, että ”julkinen talous kokonaisuutena ei näytä olevan pitkällä aikavälillä riittävän kestävällä pohjalla”. Ja selitys on vanha ja tuttu: Ikääntyminen on meillä Suomessa ylivoimaisesti nopeinta koko Euroopassa. Yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin lähes kaksinkertaistuu parissa vuosikymmenessä.

Jo lähivuosien aikana tämä näkyy eläkemenojen, ikääntyvien palveluntarpeen ja julkisten menojen kasvuna. Samanaikaisesti työikäisten määrä lähtee laskuun. Talouskasvu putoaa siten ensimmäistä kertaa pelkästään tuottavuuden kasvun varaan. Tämä hidastaa talouden ja sitä kautta myös verotulojen kasvua.

Viimeksi kuluneen vuosisadan aikana olemme tottuneet runsaan kolmen prosentin vuotuiseen talouskasvuun. Nyt kasvun arvioidaan hidastuvan pysyvästi alle kahteen prosenttiin vuodessa. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus joutuu uudessa tilanteessa kovaan testiin.

Ikääntyminen ja sen vaikutukset eivät ole kysymys, josta hallitus ja oppositio olisivat perinteisesti olleet eri mieltä. Tämä yksimielisyys on johtanut siihen, että Suomessa on lähdetty hyvissä ajoin varautumaan edessä häämöttäviin haasteisiin.

Viestiä ei ole kuitenkaan ihan kaikkialla ymmärretty riittävän hyvin. Ainakin siltä vaikuttaa tänä syksynä tässäkin salissa kuultujen puheenvuorojen perusteella, joissa on vaadittu mittavia, pysyviä lisämenoja. Perusteena on ollut valtiontalouden suuri ylijäämä ja muutoinkin hyvät ajat. Suotuisa suhdanne on sumentanut näköalaa. Tällainen kertaluonteisten tulojen varaan rakennettu jakopolitiikka on kuitenkin vastuutonta. Vaihtoehtobudjetin tasapainottaminen verotuottoja näpelöimällä ei tätä asiaa muuksi muuta. Suhdannehuipun ennätyksellisten verokertymien rukkaaminen ylöspäin ei paljoa lämmitä kun laskusuhdanteen verotulot eivät enää katakaan huippuvuosien huippumenoja.

Lihavia vuosia seuraavat vääjäämättä laihemmat ajat. Hyvä suhdannekehitys ei ole pysyvä ilmiö ja menot on pystyttävä maksamaan myös silloin kun talouden rattaat eivät hehku punaisina.

Arvoisa puhemies,

Sinivihreä hallitus asetti hallitusohjelmassaan julkisen talouden ylijäämätavoitteeksi vuoden 2011 tasolla 3½ prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Hallituksen oma, kansallisesti asetettu tavoite on siten prosenttiyksikön korkeampi kuin vakausohjelman perusuran ylijäämä.

Euroissa hallituksen tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi 2 miljardia euroa suurempaa valtion talouden ylijäämää. Mittaluokka on suurin piirtein sama kuin vuodelle 2008 arvioitu valtion velan lyhennys.

Tavoite asetettiin kunnianhimoisemmaksi, koska vaalien alla julkaistussa liikkumavara-raportissa todettiin, että koko julkisessa taloudessa pitäisi päästä vuosikymmenen vaihteeseen mennessä 4 prosentin ylijäämään, jotta julkinen talous olisi ”kestävällä pohjalla”. Tilastokeskuksen kesäkuussa julkaiseman uuden väestöennusteen valossa tilanne näyttää vielä heikommalta. Taustalla on suomalaisten elinajan nousu ja siitä aiheutuva hoito- ja hoivamenojen kasvu.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. Vakausohjelmaan sisältyy myös vaihtoehtoinen laskelma. Jos tuotannon kasvuvauhti olisikin vaalikaudella prosenttiyksikköä korkeampi, se korjaisi tilanteen ja poistaisi julkisen taloutemme kestävyysvajeen.

Prosenttiyksikköä ennusteita nopeampi talouskasvu on kuitenkin valtavan kova tavoite. Talouskasvu koostuu määritelmänsä mukaan työpanoksen kasvusta sekä tuottavuuden kasvusta. Toinen näistä, eli työpanoksen kasvun edellytykset heikkenevät pysyvästi työikäisten määrän lähtiessä laskuun. Taloutemme kasvu lepää jatkossa tuottavuuden kasvun varassa.

Arvoisa puhemies,

Sinivihreä hallitus on valmis kohtaamaan tämän haasteen. Ongelma on tiedossa, hallituksen hihat on kääritty ja töihin on ryhdytty. Nynnyilyyn, saamattomuuteen tai laiskuuteen ei ole varaa, vaan nyt tarvitaan ensiluokkaista suoritusta niin hallitukselta kuin eduskunnaltakin.

Sen sijaan, että nopeimmin ikääntyvästä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta tulisi ikääntyvän eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan koelaboratorio, on meidän mahdollista olla suunnannäyttäjä.

Pystymme huolehtimaan eläkkeistä, hyvinvointipalveluista ja Suomen kehittämisestä entistäkin paremmaksi paikaksi elää.

Hyvä talouspolitiikka on kuin puutarhanhoitoa. Tarvitsemme saksia, jottei kasva turhia rönsyjä. Lisäksi tarvitsemme lannoitteita, jotta kasvun edellytykset säilyisivät hyvänä.

Tarvitsemme talouspolitiikkaamme saksiksi menomalttia. Lannoitteeksi tarvitsemme toimenpiteitä, jotka lisäävät kasvua, eli työllisyyttä ja tuottavuutta.

Sinivihreä hallitus tarjoaa ratkaisuksi hyvinvoinnin tulevaisuustalkoita: kolmenlaista menomalttia sekä viittä toimenpidekokonaisuutta.

Menomaltin kolme kultaista sääntöä ovat: kehyksissä pysyminen, arvovalinnat summittaisten menolisäysten sijaan sekä velanmaksu hyvinä aikoina.

Kehyksissä pysyminen tarkoittaa, ettei vaadita pysyviä menolisäyksiä hallitusohjelmassa jo sovittujen ja menokehyksissä päätettyjen useiden hyvien uudistusten lisäksi.

Jos vaatii menoja kehysten päälle ilman vastaavaa säästöä, on kerrottava miten aikoo selvitä julkisen talouden pahenevasta kestävyysongelmasta. Muunlainen toiminta on vastuutonta.

Arvovalintojen teko on sitä, että uusien menojen vaatijan on pystyttävä kertomaan, mistä hän ottaisi vastaavasti pois: miksi esitetty on tärkeämpää kuin jokin muu tai mihin rahoja käytetään? Tämä vaatii arvokeskustelua.

Menomaltti on myös sitä, että erityisen hyvän suhdannetilanteen tuomilla tuloilla vahvistetaan julkista taloutta maksamalla valtionvelkaa pois tai kasvattamalla eläkerahastoja.

Velanmaksulla luomme uutta puskuria velanottoon huonompina aikoina ja ikävien yllätysten varalle.

Maksamalla velkaa saamme myös tilaa kestävällä pohjalla oleville pysyville menolisäyksille. Kahden miljardin velanmaksu vähentää korkomenoja pysyvästi vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa. Se voidaan kestävällä tavalla käyttää johonkin parempaan tarkoitukseen koronmaksun sijaan.

Menomaltilla voimme siis huolehtia siitä, etteivät julkisen talouden kestävyysnäkymät heikkene entisestään. Menomaltista ja huomisen hyvinvoinnista puhuminen ei ole aina yhtä suosittua kuin luvata kaikille kaikkea tänään.

Tämä kaikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä samaa terveen järjen käyttöä, jota jokainen meistä harjoittaa oman kotinsa taloutta hoitaessaan. Mistään muusta tässä ei ole kyse.

Arvoisa puhemies,

Sinivihreä hallitus on toteuttanut ja toteuttaa viittä työllisyyttä ja tuottavuutta parantavaa toimenpidekokonaisuutta perusuraa paremman talouskasvun saavuttamiseksi.

Näitä ovat työvoiman kohtaannon parantaminen, sosiaaliturvan kokonaisuudistus, verotuksen kannustavuuden lisääminen, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen.

Työikäisten määrän vähentyessä tarvitsemme jokaisen kynnelle kykenevän suomalaisen töihin. Jokaiselle työtä pelkäämättömälle suomalaiselle on tulevaisuudessa tarjolla työpaikka. Lisäksi tarvitsemme merkittävästi nykyistä enemmän sekä työperäistä maahanmuuttoa että yrittäjyyttä. Hallitus onkin jo ryhtynyt rivakoihin toimiin, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja, uutta tuotantoa ja kasvua.

Samaan lopputulokseen hallitus tähtää myös perhepolitiikan keinoin. Tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö sekä varmistaa, että vanhemmilla on aineelliset ja henkiset mahdollisuudet synnyttää ja kasvattaa lapsia. Meillä ei ole varaa yhdenkään lapsen tai nuoren syrjäytymiseen.

Työ ja tekijä ovat saatava kohtaamaan nykyistä paremmin. Tähän pureudutaan jo nyt vuodenvaihteessa toteutettavalla työasuntovähennyksellä, jonka tarkoituksena on työntekijöiden alueellisen liikkuvuuden edistäminen. Täydessä toimessa on myös kohtaanto-ongelmaan uusia ratkaisuja kehittävä työryhmä. Sen esityksiä pannaan toimeen sitä mukaa kun ne valmistuvat.

Tarvitsemme myös kohtuuhintaisia asuntoja sinne missä työpaikat sijaitsevat. Parhaillaan viimeistellään hallituksen asuntopoliittista ohjelmaa sekä valtion ja Helsingin seudun kuntien välistä sopimusta, joilla etsitään ratkaisuja tähän ongelmaan.

Koulutuksen ja osaamisen on kohdattava paremmin työelämän kanssa. Tämä koskee koko koulutussektoria, mutta erityisesti työvoimapoliittista koulutusta. Siksi hallitus kohdentaakin uudelleen työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on suuri mahdollisuus työllisyyden nostamiseen. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on järjestää sosiaaliturvan, työtulojen ja verotuksen kokonaisuus siten, että työnteko on aina kannattavaa. Järjestelmien tulee joustaa ihmisten ehdoilla, ei toisin päin.

Myös työn verotuksella on suuri merkitys työn vastaanottamisessa, vaihtamisessa ja työmotivaatiossa. Vaalikauden aikana toteutettavilla tuloveronalennuksilla hallitus kannustaa työllistämään, työllistymään ja tekemään töitä. Myös palkkaratkaisujen pitää tukea työllisyyttä ja kilpailukykyä. Veronkevennykset voidaan nähdä myös työllisyyttä ja ostovoimaa tukevana vaihtoehtona palkkojen korkeille nimelliskorotuksille.

Työllisyyden parantaminen lähtee siitä, että kaiken työnteon täytyy olla arvokasta ja kannattavaa. Tätä on pidettävä kaikkien uudistusten ja lainsäädännön ohjenuorana.

Kun työvoiman määrä laskee, meillä on kaksi vaihtoehtoa: joudumme joko tekemään töitä enemmän tai teemme työt fiksummin. Ymmärrän hyvin, että moni pelkää ensimmäistä vaihtoehtoa. Moni pelkää, että tulevaisuudessa työelämä muuttuu yhä ahdistavammaksi, yhä vaativammaksi, yhä uuvuttavammaksi. Siksi kannattaa valita se toinen vaihtoehto: Työt on tehtävä niin, että keskitytään oikeisiin asioihin. Työt on tehtävä niin, että jaksetaan paremmin. Eli, työt on tehtävä tuottavammin.

Tuottavuuden kasvu on sitä, että työnteko järjestetään paremmin: käytetään täysimääräisesti hyödyksi osaamista, uusia palveluinnovaatioita ja tekniikan kehitystä.

Ne jotka maalailevat kauhukuvia tuottavuuden kasvun repimisestä työntekijöiden selkänahasta vääristelevät totuutta. Kiire ja pakko uuvuttavat sekä vähentävät luovuutta. Se vähentää tuottavuutta.

Sadassa vuodessa tuottavuus on kasvanut Suomessa neljätoistakertaiseksi. Samalla työhön käytetty aika on laskenut kolmanneksella. Työn sisältökin on pääosin motivoivampaa ja vähemmän rasittavaa.

Meidän onkin opittava rakastamaan tuottavuuden kasvua, sillä se on tulevaisuuden hyvinvointia. Se on parempaa peruskoulua ja vanhusten hoitoa.

Tuottavuuden kasvattamiseksi hallituksella on kaksi keskeistä toimenpidekokonaisuutta: koulutuksen ja osaamisen kehittäminen – joka pitää sisällään myös innovaatiopolitiikan - sekä julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen.

Olemme siirtyneet osaamisen aikaan. Siksi meidän on investoitava aiempaakin enemmän inhimilliseen pääomaan.

Koulutusta on kehitettävä peruskoulusta yliopistoihin. Hyvät Pisa-tuloksemme eivät saa olla tekosyy tyytyä peruskoulumme nykytilaan. Parhaat oppimistulokset on ansaittava aina uudelleen.

Ikäluokkien pienentyessä sinivihreä hallitus kohdentaa säästyvät varat opetusryhmien pienentämiseen. Tämä on merkittävä arvovalinta, jonka myötä voimme tarjota jokaiselle oppilaalle hänen henkilökohtaisia valmiuksiaan vastaavaa opetusta.

Meidän on varmistuttava siitä, että jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on edellytykset menestyä jatko-opinnoissa. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa. Olemme lisänneet ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, oppisopimuskoulutusta sekä työpajatoimintaa. Osaamisen parempi kohtaaminen työelämän tarpeiden kanssa on myös parempaa tuottavuutta.

Yliopistot tulevat yliopistolain uudistamisen myötä kokemaan suurimmat muutokset perustamisensa jälkeen. Yliopistojen oma päätösvalta toiminnastaan lisääntyy. Jatkossa laatu on pelkkää koulutusmäärää tärkeämmällä sijalla. Uudistuksella tavoitellaan yliopistojen kansainvälistymisen, laadun ja vaikuttavuuden rinnalla myös tuottavuutta ja tehokkuutta.

Yliopistouudistuksen kärkihanke on innovaatioyliopisto, jonka tavoitteena on uusien tuotteiden, palvelujen ja toimintatapojen saaminen nopeammin koko yhteiskunnan ja työelämän hyödynnettäviksi. Myös tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan aiempaa enemmän. Tavoitteena on nostaa suomalainen yliopistolaitos sekä tutkimus ja tuotekehitys maailman huipulle. Inhimillistä pääomaa lisäämällä kehitämme myös tuottavuutta.

Toinen keskeinen tekijä tuottavuuden parantamiseksi on julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen. Tässä ovat avainasemassa kuntien Paras-hanke ja valtionhallinnon tuottavuusohjelma.

Molemmat näistä hankkeista on syytä toteuttaa juuri nyt. Suurten ikäluokkien eläköityminen tuo myös mahdollisuuksia. Eläköitymisen myötä organisaatiomuutoksista ja siitä seuraavista henkilötyövuosien vähenemistä ja uudelleenkohdentamisista voidaan selvitä ilman irtisanomisia. Vanhoja organisaatioita ja työprosesseja voidaan päivittää tämän päivän osaamisella ja tietotekniikalla.

Paras-hankkeen suhteen kunnilla alkaa aika käydä vähiin. Moni on jo tehnyt paljon, mutta tarvitaan vielä enemmän rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Hyviä käytäntöjä ja kokemuksia on syytä vaihtaa.

Kuntakentän ja palvelutuotannon uudistuminen käy joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Enkä tarkoita nyt edes valtion toimenpiteitä. Jos yli sata kuntaa nostaa ensi vuodeksi veroprosenttiaan kun valtionosuudet ja verotulot kasvavat ennätysmäisesti, niin pitää kysyä, mitä tapahtuu heikomman kasvun aikana, kun sekä valtion että kuntien verotulot ehtyvät?

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmassa on osittain sama tilanne. Eläköitymisen myötä työprosesseja on uusittava tähän päivään. Kaikkialla ei voi kaavamaisesti vähentää työn määrää, mutta monessa kohden voidaan ennakkoluulottomasti miettiä, miten asiat saataisiin tehtyä paremmin.

Nyt on kultainen hetki toteuttaa nämä julkisen sektorin uudistukset. Näin on myös pakko toimia, sillä kaikkialle ei riitä jatkossa uusia työntekijöitä. Ikäluokkien pienentyessä myös tarjolla olevien työntekijöiden määrä vähenee. Jos kunnat ja valtio työllistäisivät jatkossa yhtä paljon kuin ennenkin, romahtaisi yksityisen sektorin työntekijöiden määrä. Silloin hyvinvoinnin moottori häviäisi.

Pakosta voi siis tehdä hyveen aloittamalla varautumisen ajoissa. Sinivihreä hallitus tekeekin ensi vuoden loppuun mennessä kokonaisarvion ikääntymisen vaikutuksista ja jo nyt käynnissä olevien toimien riittävyydestä sekä tämän edellyttämät poliittiset päätökset.

Arvoisa puhemies,

Liikkumavaraa - pelimerkkejä - on siis olemassa vain, jos hyvinvointi lisääntyy terveeltä pohjalta. Asian voi ilmaista hieman toisinkin: liikkumavara on luotava. Haasteista huolimatta meillä on siihen kaikki edellytykset.

Sinivihreä hallitus tekee kaikkensa, jotta saisimme lisää työllisyyttä, osaamista, tuottavuutta ja kasvua turvaamaan hyvinvointimme ja huolenpidon myös tulevaisuudessa.

Pysyvien menolisäyksien vaatiminen sinne tänne kuitenkin vaikeuttaa urakkaa. Vain kestävän talouden varaan voimme rakentaa kestävää hyvinvointia ja parempaa tulevaisuutta. Toivoa ei siten ole menetetty. Tarvitsemme tulevaisuustalkoot Hyvinvointi-Suomen luomiseksi uudelleen.

Arvoisa puhemies,

Vakausohjelman tarkistus on jo herättänyt kiitettävästi keskustelua. Keskustelu on tervetullutta, mutta liika takertuminen yksityiskohtiin saattaa peittää alleen todellisen ongelman: tulojen kasvu pienenee ja ikääntyminen aiheuttaa menojen nopeaa kasvua.

Pilkun paikasta tai desimaaleista vääntämisen sijaan keskustelussa olisi tänään päästävä puhumaan niistä johtopäätöksistä, joita edellä kuvatut haasteet meiltä vaativat. Tämä on meidän poliitikkojen tehtävä ja vastuu.

Haluaisinkin verrata talouspolitiikassa eteemme tulevia haasteita toiseen ajankohtaiseen huoleen: ilmastonmuutokseen.

Kuten julkisen talouden kestävyyslaskelmien parametreista, voimme myös loputtomiin kiistellä ilmastonmuutoksen aiheuttajista ja seurauksista: Nouseeko meri kaksi vai neljä metriä jos emme tee mitään? Ja kenen on vika ja missä suhteessa? Ilmastonmuutoksen suhteen tähän epäoleelliseen kiistelyyn hukattiin lähes kaksi vuosikymmentä.

Kiistely väestöennusteista tai parametreista on siten täysin toisarvoista verrattuna siihen, että ryhtyisimme toimimaan.

Siis: sen sijaan että kiistelisimme nouseeko se meri kaksi vai neljä metriä, keskittyisimme huolehtimaan siitä, että se nousisi mahdollisimman vähän.

Molemmissa ongelmissa pätee seuraava: mitä aiemmin toimimme, sitä aiemmin toimenpiteemme vaikuttavat, sitä vähemmällä pääsemme ongelman yli ja sitä pienemmillä seurauksilla selviämme.

Juuri niin kuin ilmastonmuutoksenkin kanssa, myös ikääntymisen tuomien julkisen talouden rasitteiden suhteen on kyse lopulta samasta asiasta:

Millaisissa olosuhteissa elämme muutaman vuosikymmenen päästä ja millaisen maailman jätämme lapsillemme?

Kuten Sinivihreä hallitus haluaa toimillaan torjua ilmastonmuutosta, niin samalla tavalla haluamme toimia julkisen talouden kestävyyden kanssa: Haluamme että Suomi on hyvinvoiva sivistysyhteiskunta, maa jossa kannattaa yrittää ja tehdä työtä.

Haluamme jättää lapsillemme perinnöksi hyvinvoivan isänmaan, jota on hyvä kehittää seuraaville sukupolville edelleenkin paremmaksi. Tämä kaikki riippuu lopulta siitä, osaammeko nähdä hieman yhtä budjettivuotta tai vaalikautta pidemmälle ja toimia näkemämme mukaisesti.

Arvoisa puhemies,

Sinivihreä hallitus ei aio jättää ikääntymiseen varautumista huomisen huoleksi. Me tulemme tekemään kaikkemme, että tämä lupaus lunastetaan.