Suomi 100 -kolumnisarja
Iiro Viinanen: Talous kuntoon, keinolla millä hyvänsä

Valtiovarainministeriö 23.2.2017 15.30
Kolumni

Iiro Viinasen aloittaessa valtiovarainministerinä Suomen yllätti pankkikriisi, joka syöksi maan ennätyksellisen vaikeaan taloustilanteeseen. Ministerin oli tehtävä vaikeita päätöksiä ja luotsattava Suomi ulos lamasta.

Kun keväällä 1991 tulin nimitetyksi valtiovarainministeriksi, ei minulla ollut harmainta aavistustakaan, millaiseen tehtävään olin suostumukseni antanut. Luotin siihen, että minua tehtävään maanitelleet, puheenjohtaja Ilkka Suominen päällimmäisenä, tiesivät mitä pyysivät.                                

Varsin nopeasti tilannekuva selvisi, sillä virkamiehet antoivat ensimmäisinä päivinä todella syvällisen tietoiskun maan taloudesta ja budjetin sisällöstä. Ja kun itse luin budjettikirjan viisi kertaa läpi, kuva oli tilanteesta selkeä.

Numeroin tai kevyin väittämin minua ei voinut peitota. Tilanne oli katastrofaalinen, ja oli päivän selvää, että korjausliikkeet olisi mitoitettava olosuhteiden mukaan, tulipa huutoa tai ei.

Talous oli saatava kuntoon keinolla millä hyvänsä, tai olisimme joutuneet rahoittajien holhoukseen.

Ympäri maailmaa

Ehkä mieleenpainuvinta olivat käynnit ympäri maailmaa tapaamassa mahdollisia rahoittajiamme. Pyrimme antamaan totuudenmukaisen kuvan yleisestikin huonoksi tunnetusta tilanteestamme. Ennen kaikkea oli annettava uskottava selostus siitä, mitä aioimme tehdä tilanteen korjaamiseksi. Ja lupauksiamme seurattiin tarkoin, tehtiinkö niin kuin luvattiin.

Jälkikäteen olen ollut todella yllättynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana saamastani  palautteesta sellaisiltakin ihmisiltä, joiden uskoin kaikkein vähiten hyväksyvän toimiamme. Puhumattakaan lukuisien tuntemattomien kansalaisten palautteesta. Kyllähän jokainen kansalainen sittenkin sisällään tunnustaa sen tosiasian, että yli varojen ei ikuisesti voida elää.

Oma ohjenuorani oli, että on oltava rehellinen itselleen. Ja kyllä sen avulla jaksoi, vaikka kritiikki olikin ajoittain rajua.

Yksi ylitse muiden

Ministerikauteen mahtui suunnaton määrä mieleenpainuvia tapahtumia ja päätöksiä. Kuitenkin mielessäni on aina yksi yli muiden, eli Hornet-hävittäjien hankinta.

Siihen sisältyi niin paljon dramatiikkaa ja erilaista toimimista toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi, että ne muistot unohtuvat viimeisinä. Silloin todella tunsi olevansa isänmaan asialla, sillä kysehän oli Suomen ulkoisesta turvallisuudesta. Jos sitä ei ole, muullakaan turvalla ei ole merkitystä.

Tulipa Hornet-hankinta parikin kertaa vastaan lainaa havitellessamme ulkomailla. Eräänkin pankin pääjohtaja totesi, että te hankitte hävittäjiä vaikka ei ole rahaa. Se osoittaa, että uskotte isänmaahanne. Ja rahaa saatiin.

Tärkeintä on, että päätöksiä tehdään

Minulta on monesti kysytty, mitä tekisin toisin, jos saisin uudelleen päättää laman aikaisia asioita.

Siihen on vaikea vastata, sillä päätökset tehdään siinä ajassa ja sen hetkisin tiedoin, joten asialla on turha spekuloida. Tärkeintä on, että ylipäätään päätetään.

Mutta on eräs asia, ja se on ay-liikkeen valta, joka olisi pitänyt jo aikanaan suitsia. Siitä maksamme kallista hintaa edelleen kansan hyvinvoinnin kustannuksella.

Mieleenpainuva käänne tapahtui taloudessa keväällä 1993, jolloin Masa-Yards sai viiden kaasulaivan tilauksen ja Nokia suuren verkkotilauksen. Ja juuri, kun kriisilait oli päivitetty ja pantu valmiiksi kassakaappiin. Lama oli loppumassa!

Seuraajakseni tuli nykyinen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Jollei hän olisi suostunut tehtävään, en minäkään olisi tehtävää muille jättänyt. Sen hänelle suoraan sanoin. Tiesin hänet taitavammaksi, määrätietoisemmaksi ja osaavammaksi kuin kukaan muu ryhmätoverini. Tuoli oli helppo luovuttaa hänelle. Taitonsa hän on osoittanut niin ministerinä kuin maan päämiehenäkin.

Tuo aika oli kaikessa rasittavuudessaan kokemisen arvoinen. Ja muistoja riittää loppuelämäksi, niin hyviä kuin ikäviäkin.

Iiro Viinanen

valtiovarainministeri 26.4.1991 – 1.2.1996

Suomen valtiovarainministerien kolumnisarja on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Tekstit edustavat kirjoittajien omaa näkemystä.

Talouspolitiikka