Työ 2.0: Sata tarinaa työstä valtiolla
Timo Halonen: Verkostot ovat voimavara

Valtiovarainministeriö 20.9.2018 10.00
Uutinen
Timo Halonen

Muuttuva maailma haastaa julkishallinnon ymmärtämään uusia ilmiöitä, tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ja kääntämään asiakasnäkökulman keskiöön. Verkostoituminen tarjoaa työkalut tähän kaikkeen, jos sitä osataan hyödyntää oikein.

Kun Timo Halonen sanoo, että liikkuvuus ja verkostoituminen edistävät osaamisen jakamista valtionhallinnossa, hän puhuu kokemuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolla työskentelevä Halonen luotsaa hallituksen sinisen biotalouden kärkihanketta, hallinnoi Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa sekä osallistuu Luonnonvarakeskuksen ja ELY-keskusten tulosohjaukseen. Lisäksi hän työskentelee osa-aikaisen henkilökierron puitteissa Business Finlandissa erityisesti biotalouden ja clean techin sekä innovatiivisten julkisten hankintojen edistämisen parissa.

”Henkilökierto mahdollistaa osaamisen laajentamisen ja uusien näkökulmien saamisen”, Halonen toteaa. Hänen mukaansa erityisesti osa-aikaisen henkilökierron etu on, että se mahdollistaa saman asian tarkastelun monesta näkökulmasta. Kun ymmärtää syvällisemmin esimerkiksi sekä ministeriön että toimeenpanevan viraston tavoitteet ja toisaalta mahdollisuudet vaikuttaa, pystyy asioihin tarttumaan ja niitä edistämään aiempaa kokonaisvaltaisemmin.

”Parhaimmillaan henkilökierto lisää organisaatioiden osaamista ja kyvykkyyttä vastata muuttuvaan maailmaan entistä paremmin”, Halonen kiteyttää. Haasteitta ei työpaikan väliaikainen vaihtaminen kuitenkaan suju, varsinkaan jos sen tekee osa-aikaisesti eli omien töiden ohessa. Halonen painottaa, että kiertoon lähteminen vaatii aitoa innostusta ja ajan varaamista uusille työtehtäville.

Parhaimmillaan verkostot ohjautuvat toimimaan yhteisen tavoitteen hyväksi ja innostavat ihmisiä löytämään yhdessä ratkaisuja.

Henkilökierto ei kuitenkaan ole ainoa tapa edistää liikkuvuutta ja osaamisen jakamista. Halonen korostaa verkostotyöskentelyä voimavarana ja työskentelytapana, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Halonen toimii itse monissa alueellisissa, valtakunnallisissa ja kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa. Hän on ollut mukana muun muassa luomassa Euroopan laajuista yhteistyöverkostoa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kansallisille hallintoviranomaisille ja sille sähköistä yhteistyöalustaa. ”Siellä varsinkin näkyy, että jäsenmaat voivat yhdessä olla vahvoja”, Halonen kuvaa verkostoitumisen tarjoamia mahdollisuuksia.

Verkostojen suurin etu on Halosen mukaan se, että ne kokoavat yhteen eri alojen osaajia. Kun osallistujilla on monenlaista asiantuntemusta ja näkemystä, suuria kokonaisuuksia on helpompi hahmot-taa kokonaisvaltaisesti. Verkostot myös laittavat tiedon liikkeelle, kierrättävät osaamista ja synnyttävät kohtaavien näkemysten kautta uutta.

Tällä hetkellä pinnalla ovat julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnassa toimivat verkostot ja tavoite-lähtöiset innovaatioekosysteemit. ”Parhaimmillaan verkostot toimivatkin yhteisen tavoitteen ohjaamina, se innostaa ihmisiä aidosti panostamaan asioiden edistämiseen”, Halonen kiteyttää.

Uudistuminen tapahtuu kokeilujen kautta.

Verkostotyöskentely ei ole potentiaalistaan huolimatta vielä täysin juurtunut toimintamalliksi valtionhallintoon. Se näkyy Halosen mukaan siinä, että verkostot perustuvat vielä paljolti vapaaehtoisuuteen eikä niitä resursoida ja välttämättä arvosteta toiminnan johtamisessa. Lisäksi yksityisen ja julkisen sektorin tavoitteellinen yhteistyö koetaan vakiintuneiden toimintatapojen puuttumisen takia haastavaksi ja jopa ongelmalliseksi. Onkin tapauskohtaista, kuinka paljon ihmiset saavat ja voivat käyttää aikaansa verkostoissa toimimiseen – ja usein se on edelleen pois omien töiden tekemisestä. Tällaisesta ajattelumallista pitäisi Halosen mukaan päästä eteenpäin.

Halonen uskoo, että verkostoissa toimimisen lisäksi yhteistyön tekemisen tapoja voidaan edistää muillakin tavoin. Yksi esimerkki ovat osaamispoolit, jotka liittyvät esimerkiksi teknologian murroksen kaltaisiin ilmiöihin. Ilmiöpohjaista asiantuntijuutta hyödyntämällä voidaan paremmin ymmärtää, kuinka esimerkiksi uutta teknologiaa voidaan soveltaa eri hallinnonalaloilla sekä nopeuttaa niihin liittyvien uusien innovaatioiden käyttöönottoa eri virastoissa. Toinen keino edistää organisaatioiden välistä yhteistyötä voisi olla yhteisten ja konkreettisten toiminnallisten tavoitteiden asettaminen hallinnonalan tasolla organisaatiokohtaisten tulossopimusten lisäksi. Tavoitteet voisivat liittyä esimerkiksi hallinnonalan yhteisen osaamispoolin tai yhteisten palvelualusten kehittämiseen tai vaikkapa etävalvonnan ja keinoälyn koordinoituun käyttöönottoon hallinnonalalla. Halonen uskoo, että virastojen yhdessä tekeminen pitäisi ulottaa resursointiin asti, sillä raha on keskeinen ohjaava tekijä - niin hyvässä kuin pahassa.

Halonen uskoo, että siilojen murtaminen ja aidosti uusiin tekemisen tapoihin siirtyminen vaatii uskallusta kokeilla. Kokeilukulttuurin tuominen valtionhallintoon on jo vauhdittanut joustavampaa tekemistä. Muutos vie kuitenkin aikaa. ”Tämän tyyppinen tapa työskennellä toivottavasti lisääntyy ja asioita katsotaan yhä enemmän asiakas- ja tavoitelähtöisesti”, Halonen uskoo.

Hallintopolitiikka Työ 2.0 Valtio työnantajana Valtiovarainministeriö