Kahden kerroksen väkeä

16.7.2012 6.03
Uutinen N5-60907

"Ulkomaalaisen marjanpoimijan asema Suomessa riippuu siitä, kerääkö hän punaisia marjoja pellolla vai keltaisia marjoja suolla", sanoo kehityspäällikkö Markus Pyykkönen. Puutarhaviljelmillä toimitaan nimittäin työehtosopimuksen mukaan kun taas metsämarjojen poimijat rinnastetaan yrittäjiin.

Tilanne on Pyykkösen mielestä hankala.

"Viljelyksille tulija tietää huononakin marjavuonna saavansa vähintään pohjapalkan. Hillan- tai mustikanpoimijat eivät taas voi olla varmoja mistään. Huonon sadon sattuessa he ovat hyvin vaikeassa asemassa. "

Kausityövoima on tullut jäädäkseen

Aina 1980-luvulle saakka marjanpoiminta tiloilla oli tavallinen suomalaisten nuorten kesäansioiden lähde, mutta raskas työ lakkasi vähitellen houkuttelemasta. Kun mansikanviljely laajeni ja työvoiman tarve lisääntyi, apua haettiin ulkomailta.

"Aluksi ulkomaalaiset mansikanpoimijat tulivat erityisesti Virosta, sitten Venäjältä. Nykyisin työvoimaa saadaan enimmäkseen Ukrainasta ja Valko-Venäjältä", Pyykkönen kertoo.

Ulkomaalaisten värvääminen metsämarjojen poimintaan on uudempaa perua ja poimijat tulevat pääosin Aasiasta. Tänä kesänä marjaviljelmillä työskentelee noin 15 000 ja metsämarjoja poimii nelisen tuhatta ulkomaalaista.  Määrä on sen verran suuri, että kausityövoimalla on jo kansantaloudellista merkitystä.

"Ilman ulkomaalaisia marjojen jalostuslaitokset Suomessa pysähtyisivät. Kotimainen tarjonta on hyvin pienimuotoista."

Työsuhdeturva vaihtelee

Työsopimus turvaa kohtuullisen hyvin maa- ja puutarhatalouden kausityövoiman aseman. Myös työnantajilla on intressi pitää työväestä hyvää huolta, jotta ihmiset palaisivat seuraavana vuonna. Ongelmiakin tietysti syntyy.

"Esimerkiksi urakkapalkalla työskentelevät eivät työehtosopimuksen mukaan saa sunnuntailisiä, mikä ei usein ole työntekijöille selvää. Työnantajat eivät puolestaan aina ymmärrä, että urakkatyö vaatii työaikakirjanpitoa tai että työsopimus olisi hyvä tehdä kirjallisena", Pyykkönen kuvaa tavallisimpia ongelmia. 

Suoranaisia huijareitakin alalta löytyy ja lähes joka vuosi joku porukka joutuu hakemaan palkkansa valtion palkkaturvasta. Työsopimus takaa kuitenkin mahdollisuuden saada työvoimahallinnon ja työsuojelun palveluja ja neuvontaa sekä oikeuden palkkaturvaan. Metsämarjojen poimijoilla näitä etuja ei ole.

"Heidät rinnastetaan yrittäjiin, joilla paljon huonompi turvaverkko tukenaan", Pyykönen sanoo. Hän ei pidä rinnastusta osuvana.

"Poimija on käytännössä täysin riippuvainen välittäjistä, jotka huolehtivat matkan järjestelyistä ja osoittavat keruupaikat. Hän ei myöskään pysty kilpailuttamaan ostajia. Minusta tässä ollaan aika lähellä työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä."

Säätelyn ongelmat

Metsämarjojen poimijoiden työsuhdeturvan laajentamista on pohdittu useammassa työryhmässä. Muutoksen sivuvaikutuksia on kuitenkin pidetty liian hankalina. Jokamiehen oikeuteen perustuvan marjastuksen ei nykyisin katsota synnyttävän työsuhdetta, eikä siitä saatavasta tulosta makseta veroa, mutta muutos toisi suomalaisetkin poimijat verotuksen piiriin.

"Maaseutuväestöltä vietäisiin saavutettu etu", Pyykkönen summaa. Verokysymys ei kuitenkaan ole ainoa syy epäröintiin. Ruotsissa työsopimusvelvoitteen laajentaminen synnytti pimeät marjanpoimintamarkkinat.

"Lainsäätäjä joutuu aina miettimään, millaisia haittoja muutos voi tuoda mukanaan eikä niitä kaikkia voi edes ennakoida. Pitkällä tähtäimellä meidän on kuitenkin saatava aikaan joku ratkaisu. Ei ole kohtuullista, että poimija voi huonon marjavuoden sattuessa jäädä velkaa välittäjille."

Toimittaja: Paula Mannonen