Vammaispoliittinen ohjelma on kaikkien hallinnonalojen asia

12.10.2009 6.21
Uutinen N5-50889
Vammaispoliittinen ohjelma Vampo on työsuunnitelma lähivuosien vammaispolitiikan toteuttamiseen. Siihen otetaan mukaan kaikki toimet, joilla edistetään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä.

"STM on vastuussa ohjelman valmistelusta, mutta mukana ovat kaikki ne, jotka vaikuttavat vammaisten asioihin. Hallinnonalojen vuoropuhelu on Vampon valmistelussa yhtä tärkeää kuin lopputulos", sanoo neuvotteleva virkamies Aini Kimpimäki. Hän on yksi ohjausryhmän sihteereistä.

 

YK hyväksyi vuonna 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi valmistelee parhaillaan sopimuksen ratifioimista. Vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa viedään samalla YK:n sopimusta käytäntöön.

Muita ohjelmatyön lähtökohtia ovat Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikasta, hallitusohjelma, Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma ja EU:n yhdenvertaisuusdirektiiviesitys.

Syksyn 2009 aikana sosiaali- ja terveysministeriö järjesti yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja lääninhallitusten kanssa alueellisia valmistelutilaisuuksia. Niihin oli kutsuttu mukaan vammaisten asioihin alueella vaikuttavat toimijat kuntien valtuustoista invataksiyrittäjiin.

"Valmistelutilaisuuksissa vietiin alueellisille toimijoille viestiä vammaispoliittisista periaatteista. Samalla haluttiin koota alueiden näkemyksiä, joita emme ole osanneet ottaa huomioon ohjelman valmistelussa", Aini Kimpimäki kertoo.

STM:n haasteena itsenäisen elämän turvaaminen

Vampoon sisällytettäviä asioita on jäsennelty ja valmisteltu kunkin hallinnonalan teemakokouksissa, seminaareissa ja erilaisissa tapahtumissa. Sisältöalueiksi ovat hahmottuneet itsenäinen elämä, joukkoliikennepalvelut, koulutus, kulttuuri- ja vapaa-aika, rakennettu ympäristö, sosiaaliturva, syrjinnän ehkäisy, terveys ja kuntoutus, työ ja yhteiskunnallinen osallisuus, turvallisuus ja koskemattomuus sekä tieto- ja viestintäteknologia, tietojenkeruu, tilastot ja tutkimus.

"Alue on valtava, ihmisen elämä kehdosta hautaan ja kaikki hallinnonalat. Kaikki sisältöalueet eivät koske kaikkia vammaisia henkilöitä, mutta näitä kaikkia asioita pitää pohtia, jotta kaikkien vammaisten ihmisten tarpeet tulisivat otetuiksi huomioon", Kimpimäki sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan haasteena on vammaisten itsenäisen elämän turvaaminen. Siinä on tärkeä sija vammaispalveluilla ja itsenäisellä asumisella ja liikkumisella. Sosiaaliturvassa keskeinen kysymys on eläkkeiden ja työtulojen yhteensovittaminen niin, että se tukee vammaisten työllistymistä.

"Myös vammaisilla ihmisillä on oikeus työhön", Kimpimäki huomauttaa.

Välillinen syrjintä näkyväksi

"Oma sisältöalueensa ohjelmassa on syrjinnän ehkäisy. Mietitään, miten pystytään vaikuttamaan asenteisiin niin, että vammaisiin suhtaudutaan kaikissa asioissa tasa-arvoisesti. Kun on tahtoa ja oikea asennetta, esteet pystytään voittamaan", Aini Kimpimäki uskoo.

"Meillä on välillistä syrjintää, johon olemme niin tottuneita, ettemme huomaa sitä. Vammaisten tarpeita mitätöidään. Liian helposti ajatellaan, ettei heidän tarvitsekaan saada kaikkea sitä, mitä muiden. Asioiden järjestäminen jätetään vammaisten omalle vastuulle. Esimerkiksi jos vammainen ei pääse johonkin, niin syynä pidetään vammaa, ei sitä että esteettömästä pääsystä ei ole huolehdittu. Tämän kaiken näkyväksi tekeminen on vammaispoliittisen ohjelman tärkeä tavoite."

"Nyt kun on taloudellisesti tiukkaa, jokainen hallinnonala ottaa hyvin varovasti vastuulleen toimintoja, joista koituu kustannuksia. Silti Vampoon on nostettu rohkeasti mukaan kaikki vammaisasioissa esiin nousevat kehittämis- ja uudistamistarpeet. Jos joku vammaisille ihmisille tärkeä palvelu tai toiminta on kallis tai vaikea toteuttaa, sitä ei jätetä sen vuoksi pois. Silloin on vain katsottava aikataulua."

Esimerkiksi yksi vuosikymmeniä esillä ollut kysymys on auton hankinnan tuki. Sitä on pohdittu monissa työryhmissä, mutta edelleen on käytössä 1950-luvulta peräisin oleva, paikkailtu järjestelmä.

Hallitukselle valmiita kehittämiskohteita

Vammaispoliittisen ohjelman pitäisi olla koossa YK:n vammaisten päivään, 3. joulukuuta 2009 mennessä ja valmis maaliskuun lopussa 2010. Sen jälkeen peruspalveluministeri vie sen poliittiseen keskusteluun.

"Ohjelma tuottaa nykyiselle ja erityisesti seuraavalle hallitukselle valmiiksi mietittyjä kehittämiskohteita. Lainsäädännön muutostarpeita tulee jonkin verran. Mutta tärkeämpää on muuttaa toimintatapoja ja asenteita", Kimpimäki toteaa.

"Vampoon kootaan tämän hetken vammaispolitiikan kehittämishaasteet, mutta uusia haasteita tulee koko ajan. Monimutkaistuva ja yhä organisoituneempi maailma edellyttää ihmisiltä itseltään yhä enemmän osaamista. Se voi vahvistaa, mutta myös heikentää joidenkin vammaisten ihmisten selviytymistä. Vammaiset henkilöt ovat aina jossakin määrin riippuvaisia toisista ihmisistä. Itsenäisen suoriutumisen korostaminen yhteiskunnassa voi johtaa vammaisten väheksyntään."

Merja Moilanen