Sukupuolten samapalkkaisuus vielä kaukana

12.3.2012 7.59
Uutinen N5-59358

Tasa-arvokysymykset ovat aina vain ajankohtaisia. "Esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt, vaikka samapalkkaisuuden suuntaan on pientä positiivista kehitystä", sanoo ylitarkastaja Eeva Raevaara, toinen hallituksen tasa-arvo-ohjelmatyöryhmän sihteereistä.

"Suomalainen tasa-arvopolitiikka on liittynyt vahvasti työelämän ja koulutuksen kysymyksiin, ja ne ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Työelämä on kovassa murroksessa, ja tasa-arvohaasteetkin muuttuvat", Raevaara toteaa.

Kansliapäällikkö Kari Välimäen johdolla työskentelevä kaikkien ministeriöiden yhteinen työryhmä valmistelee luonnosta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi. Maaliskuussa esityksen pitäisi olla kypsä poliittiseen käsittelyyn.

"Tasa-arvopolitiikkaa halutaan avata myös kysymyksiin, joissa sitä ei ole aikaisemmin ollut. Uutta on esimerkiksi sukupuolinäkökulman sisällyttäminen talouspolitiikkaan, etenkin veropolitiikan vaikutuksiin naisten ja miesten taloudelliseen tasa-arvoon", Raevaara kertoo.

Työryhmällä on työssään kaksi tukipylvästä: hallitusohjelma sekä valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vuodelta 2010, jonka linjaukset ulottuvat vuoteen 2020.

Osa miehistä syrjäytyy nuorena

Yksi hallitusohjelman painopisteistä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tähänkin työhön on Raevaaran mielestä tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma.

"Osalla miehistä on erittäin vahva syrjäytymisriski, ja iso joukko nuoria miehiä jää koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kun yhteiskuntatakuuta kehitetään, kannattaa miettiä, millaiset vaikutukset päätöksillä on sukupuolten erityiskysymyksiin", Raevaara sanoo.

Hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen merkitsee muun muassa sitä, että muutosten ja uudistusten vaikutuksia tasa-arvoon arvioitaisiin jo lakeja säädettäessä. Esimerkiksi uuden kotouttamislain valmistelussa arvioitiin lain sukupuolivaikutuksia.

"Emme voi myöskään ummistaa korvia ja silmiä siltä, että suomalainen yhteiskunta on muuttumassa; naisia ei voi ajatella yhtenäisenä ryhmänä, ja samoin miesten olosuhteissa on isoja eroja. Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät voivat jäädä pimentoon, esimerkiksi matalapalkkaiset tai kotona lapsia hoitavat, maahanmuuttajataustaiset naiset. Tasa-arvopolitiikka koskettaa myös kotoperäisiä vähemmistöryhmiä", Raevaara muistuttaa.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyy laaja kirjo mutkikkaita kysymyksiä. Muutaman viime vuoden aikana on alettu puhua 'moniperusteisesta syrjinnästä'.

"Hyvä tasa-arvopolitiikka ei ole vain vahvojen miesten ja naisten politiikkaa, joka ajaa tietynlaisten ihmisten tai tietyn ryhmän tasa-arvoa. Heikoimmassa asemassa olevien ongelmat on tunnistettava", Raevaara vetoaa.

Naiset kivunneet politiikan portailla

2000-luvulla naiset ovat edenneet vahvasti politiikassa: Suomessa on ollut naispääministeri, ja nyt valtiovarainministerinä on nainen. Kunnissa kiintiölainsäädäntö on vaikuttanut, ja naisia on tullut enemmän kuntien päättäjiksi.

Kiintiöt ovat yksi kiistanalainen kysymys tasa-arvopolitiikassa, samoin pohdinta, kuinka paljon valtion tulee olla mukana tasa-arvon edistämisessä.

"Nyt kun edessä on iso kuntarakenneuudistus, on tärkeää seurata, jatkuuko positiivinen kehitys naisten osallistumisessa kuntien päätöksentekoon", Raevaara pohtii.

Toimittaja: Irma Heiskanen-Haarala

Näkökulmat