Itsemääräämisoikeuden rajoituksista sosiaali- ja terveydenhuollossa suunnitellaan yhteistä lainsäädäntöä

1.2.2010 14.21
Uutinen N5-54970

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon suunnitellaan yhteistä lainsäädäntöä, jolla säänneltäisiin itsemääräämisoikeuden rajoituksista. Kaksipäiväisessä työseminaarissa muodostettiin kuva potilaan ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja vahvistamistarpeista, selvennettiin rajoitustoimien sääntelyn tarvetta ja tarkasteltiin vaihtoehtoisia ratkaisuja tahdosta riippumattomille toimenpiteille.

Toimintakulttuurin muuttaminen on tärkeintä rajoitustoimien käytön ennaltaehkäisyssä, ja se edellyttää eri toimijoiden sitoutumista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Seminaarin osallistujat esittivät, että lakiin kirjattaisiin rajoitteiden ehkäisyä koskeva säännös, joka toimisi muutoksen välineenä. Lain säätämisen yhteydessä pitäisi ottaa kantaa myös mm. laitepohjaiseen valvontaan, lepositeiden käyttöön, turvahuoneisiin ja kamerakännyköihin. Käsitteiden selkeä määrittely on tärkeää, sillä asiakas- ja ammattiryhmät ovat moninaisia.

Palvelujen saanti eri tilanteissa on turvattava

Osallistujat pohtivat myös sitä, miten rajoitustoimien käyttöä voidaan ennaltaehkäistä ja potilaan tai asiakkaan itsemääräämistä edistää muuten kuin säädöksillä. Palvelujärjestelmää tulisi kehittää erityisesti jälkihoidossa sekä hoitopaikan vaihtotilanteissa tai avohoitoon siirryttäessä. Päihdeäideille ehdotetaan subjektiivista oikeutta hoitoon.

Eri toimijoiden vastuut pitäisi määritellä niin, että apua tarvitseva saisi tarvitsemansa hoidon. Myös omaisten rooli olisi määriteltävä ja otettava heidät mukaan päätöksentekoon.

Hyvä koulutus ja selkeät ohjeet tarpeen, valvontaan yhtenäiset käytännöt

Seminaarin osallistujat korostivat koulutuksen tärkeyttä ja hyvien käytäntöjen levittämistä. Lakiin olisi saatava säännös rajoitustoimia toteuttavalta henkilökunnalta vaadittavasta koulutuksesta, jonka sisältöjä ja toteuttamista aluehallintoviranomaiset valvoisivat. Yhtenäinen ohjeistus tulisi olla helposti kaikkien saatavilla, jotta eri ammattiryhmien tulkinnat olisivat mahdollisimman samanlaisia. Myös turvallisuusohjeet ja yksikkökohtaiset turvallisuussuunnitelmat ovat tarpeen.

Itsemääräämisoikeuden rajoitustoimenpiteiden seurannan, valvonnan ja raportoinnin järjestämisessä on monta muotoa. Valvontaan kaivataan yhtenäisiä käytäntöjä ja potilasraportointiin yhdenmukaisuutta ja kattavuutta. Psykiatriassa toimitetaan määrävälein raportti, jossa kerrotaan, mitä on tehty ja miten. Aluehallintoviraston lääkäri antaa tästä raportista palautteen. Samalla tavoin pitäisi toimia myös sosiaalihuollossa. Valvonta voisi johtaa myös sanktioihin.

Seminaarin taustaa

Itsemääräämisoikeus ja sen rajat -työseminaari (28.-29.1.2010) oli osa sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon rajoitustoimia koskevan laajan lainsäädäntöhankkeen valmistelua. Seminaarin osallistujat edustivat sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöstöä, potilas-, asiakas- ja omaisjärjestöjä, viranomaisia, turvallisuusalaa, aluehallintoa ja kuntia sekä muita palvelujen tuottajia.

Seminaarin järjestivät sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) ja valtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE).

Lisätietoja

Johtaja Eija Koivuranta, puh. 09 160 74350, 050 5741775
Pääsihteeri Aira Pihlainen, 09 160 73834

verkkouutiset