Ilona Autti-Rämö:
Mikä on terveydenhuollon palveluvalikoiman ydin?

Sosiaali- ja terveysministeriö 28.1.2019 9.04
Kolumni

Olen ollut kohta kaksi kuukautta terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston eli Palkon pääsihteerinä ja harva se päivä saan ehdotuksia, mitä Palkon tulisi suosittaa tai miten sen toimintaa pitäisi kehittää. Yleensä ehdotukset koskevat yksittäisiä diagnostisia menetelmiä, toimenpiteitä tai suositusprosessin nopeutta.

Itsekin olen pohtinut, mitä terveydenhuollon palveluvalikoimaan tulisi kuulua ja millainen suositusmuoto siirtyisi varmimmin käytäntöön niin, että terveydenhuollon toiminta olisi vaikuttavampaa. Ensimmäinen toiveeni on, että palveluvalikoiman ydintoiminnot siirtyvät hyväksi toimintakäytännöksi ilman virallista suositusta.

Kuuntele ja etsi vastauksia

Terveydenhuolto toimii vuorovaikutussuhteessa potilaan parhaaksi. Tajuissaan oleva potilas on aina aktiivinen toimija, ei passiivinen hoidon kohde. Hätätilanteessakin on tärkeää pysähtyä ihmisen ääreen. Kuunnella ja antaa potilaalle mahdollisuus kertoa kokemansa oireet ja huolet. Monet arkipäivän vastaanottotilanteet voivat muodostua kiireisiksi ja ihminen oireen takana jää näkemättä. Oireesta tulee diagnoosi ilman että on selvitetty, mistä on kyse.

Oireet voivat johtua paitsi kehon sairastumisesta myös ympäristötekijöistä. Ihmisen hyvinvointi ja kokemus terveydestä on biopsykososiaalinen kokonaisuus. Oireen vahvistamiseen ei juuri vaadita taitoja, mutta terveydenhuollon toimijoilla pitää olla taitoja löytää oireelle syy. Esimerkiksi käytöshäiriöille, kivulle, uniongelmille ja monille muille käyttäytymiseen sekä elintapoihin liittyville terveysongelmille altistavat ympäristötekijät on kysyttävä suoraan. Se edellyttää, että on syntynyt luottamuksellinen, kuunteleva ja arvostava vuorovaikutus.  

Kannusta ja löydä keinoja: miten ja miksi

Väärät sanat, syyllistäminen ja passivoiva toiminta sairastuttaa. Hoidossa on aina kyse siitä, miten ihminen saadaan paranemaan eli kyseessä on muutos. Tämä edellyttää käytännössä aina jonkinlaista muutosta myös potilaan omassa käyttäytymisessä. Täydellistä lepoa tarvitaan harvoin ja silloinkin sille on määriteltävä peruste ja aikaraja. Muutos edellyttää myös, että potilas itse ymmärtää muutoksen tarpeen ja sen merkityksen oman terveytensä kannalta on kyse sitten lääkkeen aloituksesta tai lopetuksesta, elintapojen muutoksesta tai kuntoutuksesta.

Ihmiset ovat erilaisia ja siksi ajatus siitä, että resepti tai informaatio yksistään riittäisi kaikilla muutoksen toteuttamiseen, on virheellinen. Useimmat tarvitsevat säännöllistä seurantaa ja tukea muutoksen toteutumiseksi ja sen ylläpitämiseksi. On tärkeä suunnitella yhdessä potilaan kanssa, mitä hoidollaan tavoitellaan, miten tavoitteen saavuttamista seurataan ja mitä tehdään, jos sitä ei saavuteta. Terveydenhuollon henkilöstön on vahvistettava yksilön luottamusta itseensä muutoksen toteuttajana. Tälle motivoiva haastattelu antaa hyvän perustan.

Ota uutta tietoa käyttöön ja arvioi suositusten vaikuttavuutta

Tutkimustiedon virta on jatkuvaa ja osaamisen pitää pysyä muuttuvan tiedon perässä. Yksittäisen työntekijän on mahdotonta seurata kaikkea uutta tietoa ja lisäksi omien toimintatapojen muuttaminen on haasteellista. Kaikissa työpaikoissa pitäisi olla suunnitelma siitä, miten työntekijöiden osaamista ylläpidetään ja miten uudet hyvät toimintakäytännöt sekä suositukset saadaan vietyä organisaation toimintakäytännöiksi.

Suositus muuttuu käytännöksi vain, jos se laaditaan sellaisessa muodossa, että sen toteutumisen ja vaikuttavuuden arviointi on mahdollista. Tämä edellyttää, että terveydenhuollon toiminnan sisältöä on mahdollista arvioida hoitoprosessina. Vasta tällöin voimme tietää, kohdistuvatko erilaiset interventiot tutkimusnäytön ja suositusten mukaisesti ja mikä on niiden vaikuttavuus reaalimaailmassa. Tämä edellyttää paitsi tietorakenteiden myös käytännön toimijoiden asenteiden muutosta. Toimintojen kirjaaminen on osa vaikuttavan terveydenhuollon varmistamista.

Ilona Autti-Rämö

pääsihteeri, Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko