Potilaiden liikkuvuusdirektiivi sääntelee hoitoa yli rajojen

19.4.2011 6.35
Uutinen N5-57653

"Helmikuussa hyväksytty potilaiden liikkuvuusdirektiivi selventää EU-kansalaisten oikeutta hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan. Direktiivissä lähdetään siitä, että potilaalla on oikeus saada hoitoa toisessa EU-jäsenmaassa samoin perustein kuin hän saisi vastaavaa hoitoa kotimaassaan", tiivistää hallitussihteeri Kirsi Ruuhonen.

Suurin osa EU-kansalaisista käyttää vakituisen asuinmaansa hoitopalveluja. Jokunen vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan rajojen yli ulottuvien terveyspalvelujen kysyntä on vain noin prosentin luokkaa julkisista terveydenhuoltomenoista.

Tähän saakka omaehtoisesti toiseen EU-maahan hoitoon hakeutuneet henkilöt ovat yleensä maksaneet sen kustannukset itse. Jotkut heistä ovat sitten hakeneet korvauksia oikeusteitse ja myös saaneet niitä. Uuden direktiivin mukaan kaikille potilaille on korvattava toisessa EU-maassa saatu hoito, jos se korvattaisiin myös kotimaassa.

"Oikeustapauksiin perustunut käytäntö haluttiin saada direktiivillä lainsäädännön piiriin", Ruuhonen toteaa.

Päävastuu kotimaalla

Ruuhosen mukaan päävastuu terveyspalvelujen järjestämisestä säilyy edelleen potilaan kotimaalla. Liikkuvuusdirektiivi tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia.

"Varmaan tavallisin syy ulkomaille hakeutumiseen on julkisen terveydenhuollon pitkä jonotusaika," Ruuhonen arvelee.

Pääsääntöisesti vakituinen asuinmaa maksaa potilaalle hoidosta sen verran kuin se olisi maksanut kotimaassa. Korvauksen saanti edellyttää, että hoito ylipäätään kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin. Omaksi iloksi hankittu kauneusleikkaus tai vaihtoehtohoidot maksetaan siis jatkossakin omasta pussista.  

Direktiiviin on sisällytetty ehtoja, joilla halutaan estää hallitsematonta kustannusten kasvua.

"Potilas joutuu hakemaan ennakkolupaa, jos hoito vaatii yöpymistä sairaalassa tai kalliita erityistoimia. Lupa voidaan evätä, jos hoidosta arvioidaan olevan haittaa tai jos potilaan kotimaa sitoutuu antamaan tarvittavan hoidon lääketieteellisesti katsoen kohtuullisessa ajassa", Ruuhonen luettelee ehtoja.

Asiakasmaksu vai Kela-korvaus?

Suomessa julkisista terveyspalveluista maksetaan kohtuullisen pieni asiakasmaksu ja yksityisistä terveyspalveluista enemmän, vaikka niistä saakin Kela-korvauksen. Muissa maissa samaa jakoa julkisen ja yksityisen välillä ei usein voi tehdä.

"Meidän pitää nyt ratkaista, saako ulkomaille matkustava potilas hoidon asiakasmaksun vai Kela-korvattavan hoidon hinnalla", Ruuhonen sanoo. EU-tuomioistuimen linjan mukaista olisi valita asiakkaalle edullisempi asiakasmaksuhinta. Se johtaisi meillä nurinkuriseen tilanteeseen, jossa potilas saisi hoidon ulkomailta halvemmalla kuin yksityiseltä kotimaiselta palvelutarjoajalta.

"Mielenkiintoinen vyyhti. STM:ssä ollaan perustamassa ohjausryhmää pohtimaan, miten järjestelmästä saataisiin järkevä ja oikeudenmukainen unohtamatta EU-velvoitteita."

Reseptejä ja neuvontaa

Potilaiden liikkuvuusdirektiivin piiriin kuuluu myös yhdessä EU-maassa annetun reseptin tunnustaminen muissa jäsenmaissa. Väärinkäytösten ehkäisemiseksi apteekit voivat arvioida reseptien luotettavuutta tapauskohtaisesti.

Kaikkiin EU-maihin tullaan myös perustamaan neuvontapisteet, joista saa tietoa kyseisen maan sairaanhoidon palveluista. Muita maita koskevat kyselyt ohjataan niiden kansallisiin neuvontapisteisiin.

Direktiivin edellyttämän uuden lainsäädännön valmistelua ollaan käynnistämässä ja tarvittavien säännösten on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä.

Toimittaja Paula Mannonen

Muualla palvelussamme

Selkeämmät säännöt potilaan oikeudesta saada hoitoa ulkomailla (Tiedote 3.2.2011)