Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon puhe äitienpäiväjuhlassa

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 13.5.2018 12.00
Puhe

Kunnioitetut äidit, Arvoisa tasavallan presidentti, Hyvät juhlavieraat! Ärade mödrar, Ärade republikens president, Ärade gäster!

Auringon valaisemat ojan pientareet ja metsänreunat kukkivat valkovuokkoja Teille, hyvät äidit. Ne kertovat kiitosta tänne Säätytalolle saapuneille suomalaisille naisille, jotka elämällänne, teoillanne ja rakkaudellanne olette jättäneet yhteiskuntaamme kädenjäljen.

Haluamme lausua teille lämpimän kiitoksen.

Hyvät äidit, juhlavieraat - ärade mammor, bästa åhörare!

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi. Olemme olemassa toisissamme, toisiamme varten ja toistemme kautta.

Äitiys tekee tarvituksi. Katsettani, kosketustani, kasvatustani kaivataan. Lapsi pyytää syliin tai huutaa äitiä katsomaan piirustustaan. Saan ihailla, lohduttaa, olla läsnä. Nuori taas voi katsoa äitiään uhmakkaasti ohi, mutta silti silmillään hyväksyntää etsien. Aikuinenkin lapsi haluaa vanhempansa pysähtyvän eteensä ja löytää kahden aikuisen yhteyden.

Lapset kasvavat peilaten itseään meihin aikuisiin. Jos pieni tai isompikaan ihminen ei tule nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on, hän ei voi hyvin. On myös niin, että ellei kukaan luota pieneen tai vähän suurempaankin ihmiseen, hän ei voi itsekään oppia luottamaan itseensä.

Barnen speglar sig själva i oss vuxna när de växer upp. Om en liten eller en större människa inte blir sedd, hörd eller accepterad sådan som hon är, börjar hon må dåligt. Och om ingen visar tillit till en liten eller en lite större människa lär hon sig inte heller att lita på sin egen förmåga. Det hör till det viktigaste vi kan ge våra barn, tilliten till att livet bär och att barnet kan och klarar sig.

Arvoisat äidit, kära mammor

Äitiys on maailman vaativin tehtävä. Olisi hyvä osata olla itsellemme yhtä ymmärtäväinen kuin lapsillemme ja läheisillemme. Sietää keskeneräisyyttä ja olla armollinen itsellemme.  On välttämättömintä, että osaisimme tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyä myös omat tarpeemme – ja inhimilliset rajamme. Tyhjästä astiasta ei ole mitä ammentaa.

Psykologi Martin Seligmanin mukaan hyvän elämän tukipilareita ovat muun muassa itsensä toteuttaminen ja kokemus merkityksellisyydestä. Ihmisen kutsumuksen sanotaan olevan siellä, missä taidot ja motivaatio kohtaavat maailman tarpeet. Kaikki Te, tänään täällä juhlivat äidit olette nähneet ja kohdanneet maailman tarpeet lähellänne, kotona, lapsissanne. Olette kokeneet äitiyden ja isoäitiydenkin merkityksellisenä. Kutsumuksenne on ollut hoitaa mahdollisimman hyvin lapset, omat ja perheeseen juurrutetut, toimia sijaisvanhempana ja tukiperheenäkin.

Ni har upplevt det som värdefullt att vara mamma, mormor eller farmor. Det har varit ert kall att så bra som möjligt ta hand om både egna och andras barn, att vara fosterförälder och stödfamilj.

Useilla teistä on tämän kaikkein tärkeimmän ohella ollut mahdollisuus ja voimia myös toteuttaa itseänne tekemällä työtä havaitsemienne epäkohtien parantamiseksi yhteisöissänne ja yhteiskunnassa. Olette ihailtavalla tavalla ja tarmolla antaneet panoksenne tekemällä hyvää vapaaehtoisena.

Elämän matkalla voi myös käydä niin kuin monelle teille tänään juhlimaan tulleelle on käynyt. Rakas lapsi ei kasvanut ja kehittynytkään niin kuin odotettiin. Hänellä on voinut olla vamma, joka ei parane. Hän on voinut sairastua. Perhettä voi kohdata monenlaisia vastoinkäymisiä. Moni joutuu hoitamaan lapsia ja kotia yksinhuoltajana. Silloin voimia kysytään poikkeuksellisen paljon. Läheisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan tuki on tällöin korvaamattoman arvokasta.

Arvoisat äidit, hyvät juhlavieraat, ärade mammor, bästa åhörare!

Satavuotias Suomi-neito sai noin 50 000 uutta lasta helmoihinsa.

Luvun historiallinen pienuus on vähitellen läpitunkenut tietoisuuteemme. Vain nälkävuosina 1860-luvulla lapsia syntyi yhtä vähän.

Päättäjinä kannamme huolta, suorastaan voivottelemme näiden lukujen seurauksena kasvavaa kestävyysvajetta. Murehdimme talouden kantokykyä, heikkoa huoltosuhdetta ja harmaata Suomea.

Suomalaiselle perheelle kertomus vähälapsisesta isänmaasta kehystyy toisin. On arkisia esteitä, miksi perhe jää perustamatta. Ei haluta, ei uskalleta. Se ei tunnu oikea-aikaiselta, ei houkuttelevalta. Yhteinen yhteiskunnallinen puheemme vanhemmuudesta on usein pelkoon sekoittunutta. Äiti on kielen kaunein sana, mutta onko se myös kaunein unelma?

Ja sitten on heitä, joiden toiveet lapsesta eivät käy todeksi. Toive voi olla niin hauras, että siitä tohtii puhua korkeintaan kuiskaamalla.

Lapset ovat elinvoimaisen yhteiskunnan voimavara. Meillä ei ole tulevaisuutta ilman lapsia ja heistä huolehtivia perheitä. Erilaiset perheellistymisen esteet – silloin kun kyse on esteistä, joita ei itsellään toivoisi olevan – vaativat myös erilaisia ratkaisumalleja ja laajempaa yhteiskunnallista pohdintaa, tahtotilaa ja sitoutumista.

Barnen är en tillgång för ett livskraftigt samhälle. Vi har ingen framtid utan barn och familjer som tar hand om dem. Olika hinder för att bilda familj – sådana hinder som är oönskade – kräver olika lösningar, en bred samhällelig diskussion samt vilja och engagemang från samhällets sida.

Maamme tarvitsee lapsimyönteisyydestä vahvan johtolauseen tekemiselleen. Siksi hallitus on päättänyt valmistella yli vaalikausien ulottuvan lapsistrategian, jonka avulla voisimme vaikuttaa pitkäjänteisesti lapsi- ja perhemyönteiseen yhteiskuntaan sekä syntyvyyden kehitykseen.

Asettukaa te, hyvät palkitut äidit nyt etulinjaan. Kertokaa, miten kaikki ei ollut täydellistä, mutta miten kaikki oli mahdollista. Rohkaiskaa jokaista täyttämään tavalla ja keinolla –  tai toisella – oma toiveensa lapsiluvusta.

Hyvät äidit, bästa mammor

Äitiyteen, vanhemmuuteen, kytkeytyy valtava vyöry tunteita. Niiden voima on valtameren aaltoa vahvempi. Joskus äitiys on huolimöykky sydämessä, joskus kuiskaus pimeään.

Mutta se on onneksi vain siivu. Valtaosaltaan äitiys on innostava, elämän paras löytöretki, Kolum-buksen purjehdus sydämen muotoisella purjeella, jossa uuden mantereen voi löytää lapsestaan joka päivä.

Med moderskapet och föräldraskapet följer en våg av känslor, som är starkare än vågorna på en ocean. Men för det allra mesta är moderskapet inspirerande, livets bästa upptäcktsfärd, Columbus seglats med hjärtformade segel där man får upptäcka nya kontinenter i sitt barn varje dag.

Arvoisat kunniamerkein palkitut äidit, ärade mödrar som idag förlänats förtjänsttecken!

Idag är det Er dag. Tänään on teidän juhlapäivänne. Valkovuokot kukkivat teille.

Kiitokseksi tehdystä merkittävästä työstä äiteinä ja kasvattajina on Tasavallan Presidentti myöntänyt Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein seuraaville äideille:

Som tack för ett betydande arbete som mödrar och fostrare har Republikens President förlänat följande mödrar medalj av I klass med guldkors av Finlands Vita Ros orden:

Liisa Alastalo, RIIHIMÄKI
Aila Fager, TURKU
Sirpa Hammaren, RUOKOLAHTI
Tarja Impiö, IMPIÖ
Laila Kallio, KRISTIINANKAUPUNKI
Aira Kantola, LOUE
Marketta Kivijakola, SIEVI
Kirsti Knuutila, JYVÄSKYLÄ
Eeva Korkalainen, NURMES
Maija Kunnari, TUUSULA
Maila Lampela, VIHANTI
Janina Lepistö, VAASA
Anneli Lipponen, KAAVI
Kyllikki Mehto, KONNEVESI
Reetta Miskala, RAUTALAMPI
Anne Niemi-Korpi, HAAPAJÄRVI
Pirjo Nurminen, SYSMÄ
Airi Paavola, VAASA
Vuokko Peltonen, KANKAANPÄÄ
Maria Pietikäinen, MUONIO
Lea Rantanen, TURKU
Salme Ronkainen, ILOMANTSI
Merja Rukko, ESPOO
Marita Sahi, TAMPERE
Tuula Savolainen, IMATRA
Merja Selin, UUSIKAUPUNKI
Helli Taskila, OULU
Sinikka Tornberg, RUKATUNTURI
Helena Wall, JULKUJÄRVI
Maiju Vuola, TURKU

 
Sivun alkuun