Ministeri Annika Saarikko:
Rima korkealle tasa-arvon tavoittelussa

Sosiaali- ja terveysministeriö 1.3.2019 16.07
Kolumni

Tasa-arvopolitiikassa – kuten muussakaan politiikassa – ei ole saavutettuja etuja. Tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta pitää tehdä töitä joka päivä.

Jos tehdään päätöksiä, joiden sukupuolivaikutuksia ei oteta huomioon, tasa-arvo saattaa ottaa takapakkia.Ja samaan aikaan toisaalla otetaan suuriakin edistysaskeleita tietoisen päätöksenteon seurauksena.

Tällä viikolla hallitus käsitteli tasa-arvo-ohjelman 2016 – 2019 loppuraportin. On aika arvioida missä onnistuimme ja missä olisimme voineet tehdä enemmän. Jo tasa-arvo-ohjelman alku oli ”dramaattinen” (jos nyt ohjelmaprosesseja voi sellaiseksi kutsua). Kun hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa jäi mainitsematta hallitusohjelmassa, tutkijat ja kansalaisjärjestöt nostivat metelin. Hyvä niin, se varmasti omalta osaltaan nopeutti hallituksen toimintaa asian eteenpäin viemisessä!  

Ohjelman 41 toimenpidettä koskevat mm. työelämän tasa-arvoa, koulutuskysymyksiä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja miesten hyvinvointia. Suurin osa ohjelman tavoitteista saavutettiin hyvin.

On otettu suuriakin edistysaskeleita: turvakotien rahoitusta on nostettu huomattavasti, on perustettu auttava puhelin väkivallan uhreille ja heidän läheisilleen ja matalan kynnyksen palvelu seksuaalisen väkivallan uhreille. Äitien työnantajille palkkakustannuksia kompensoidaan 2500 euroa äitiysrahakauden ajalta.

Hallituksen isojen kärkihankkeiden valtavirtaistamisessa tulokset eivät sen sijaan olleet parhaita mahdollisia.

Opimme, että sukupuolinäkökulma täytyy saada hankkeisiin jo suunnitteluvaiheessa.

Liikkuvaan junaan on vaikea hypätä. Tämä on syytä ottaa huomioon tulevaisuudessa, esimerkiksi sosiaaliturvauudistuksen kohdalla. Jälkikäteen, päälle liimattuna sukupuolinäkökulmasta on vaikea saada toimivaa.

Ensimmäistä kertaa hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa ministeriöt selvittivät politiikka-alojensa tasa-arvohaasteita. Sukupuoleen liittyvät stereotypiat ja segregaatio sekä häirintä ja väkivalta nousivat odotetusti esiin ministeriöiden vastauksissa. Myös maahanmuuttoon ja kestävään kehitykseen liittyvä sukupuolinäkökulma tunnistetiin. Ministeriöt olivat hyvin tunnistaneet sukupuolittuneiden rakenteiden vaikutuksen toimialoillaan.

Osana Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia, valtioneuvosto päätti perustaa kansainvälisen tasa-arvopalkinnon, International Gender Equality Prize (IGEP).

Sukupuolten tasa-arvolla on ollut merkittävä rooli Suomen kehittymisessä nykyisenlaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Uskomme että perustetun palkinnon avulla voimme nostaa sukupuolten tasa-arvon merkitystä myös maailmanlaajuisesti. Kansainvälisessä yhteistyössä Suomelta odotetaan aktiivista toimintaa tyttöjen ja naisten puolesta. Tähän odotusarvoon vastaamme mielellämme.

Globaalit liikkeet muokkaavat ymmärrystämme enemmän kuin koskaan. Kampanjana alkanut, seksuaalisen häirinnän vastainen #metoo – liike on tullut jäädäkseen, sen vaikutukset jatkuvat kuukaudesta toiseen ja ovat toivottavasti pysyviä. Julkinen keskustelu seksuaalisesta häirinnästä on auttanut ilmiön tunnistamisessa kunkin omassa lähipiirissä.

Myös hallitus reagoi #metoo-kampanjaan. Toteutimme nopeasti tapaamisia ministereiden ja työmarkkinajärjestöjen kesken ja teimme tilannekatsauksen valtioneuvostotasolla seksuaalisen häirinnän vastaiseen toimintaan. Tätä työtä on jatkettava. Jokaisella on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen ja kunnioitukseen.

Maailmalla otetaan kuitenkin takapakkiakin ihan perusasioissa – esimerkiksi naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia kyseenalaistetaan.

Mitä enemmän maailmalla on taantumusta tasa-arvoasioissa, sitä voimallisemmin Suomen on toimittava tasa-arvon puolesta.

Tasa-arvo ei ole täydellinen Suomessakaan.Siksikin tarvitsemme rakenteita ja pitkäjänteistä toimintaa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma, joihin neljä viimeisintä hallitusta on sitoutunut, on osoitus siitä, että sukupuolten tasa-arvo on valtiojohdolle tärkeä arvo ja että teemme töitä sen eteen joka päivä.

Naisten ja miesten välisten palkka- ja terveyserojen kurominen ovat esimerkkejä tasa-arvohaasteista tulevillekin hallituksille ja sukupolville. Toivomme myös, että jossain vaiheessa voisimme todeta, että lähisuhdeväkivalta ja siitä johtuva turvakotipaikkojen tarve olisi vähenemään päin.

Suomen on asetettava tasa-arvon rima aina niin korkealle, että sen saavuttamiseksi on ponnisteltava.

Perhe- ja peruspalveluministeri, tasa-arvoministeri

Annika Saarikko