Sosiaalipäivystyksen apua saa eri tavoin eri puolella Suomea
Sosiaalipäivystyksen apua tarvitsevat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa. Avun saatavuus ja sisällöt vaihtelevat sen mukaan, missä päin Suomea avun tarvitsija on hädässä, kertoo tuore selvitys.
Selvityksessä on kartoitettu, miten kunnat järjestävät lakisääteisen sosiaalipäivystyksen. Selvitys tehtiin kyselynä, johon vastasi 34 (83%) sosiaalipäivystystä vuonna 2018.
Sosiaalipäivystyksen järjestäminen vaihtelee alueittain
Tulosten perusteella sosiaalipäivystys on järjestetty kattavasti koko Manner-Suomessa, mutta järjestämistapa vaihtelee alueittain merkittävästi. Vuonna 2018 ympärivuorokautista sosiaalipäivystystä järjesti 41 toimijaa.
Kunnat ja kuntayhtymät järjestivät virka-aikaisen sosiaalipäivystystoiminnan pääsääntöisesti kunnan omana toimintana, joko osana muuta sosiaalitoimea tai omana sosiaalipäivystysyksikkönään. Vielä muutama vuosi sitten mukana oli myös yksityisiä toimijoita.
Virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystystoiminta järjestetään pääosin kuntien yhteistyönä.
Sosiaalipäivystystä tarvitaan yhä enemmän
Sosiaalipäivystysten tehtävämäärät ovat kasvaneet lähes kaikilla toiminta-alueilla. Kasvu johtuu pääosin siitä, että sosiaalipäivystys tunnetaan aiempaa paremmin. Pääosa sosiaalipäivystysten tehtävistä on edelleen lastensuojelutehtäviä. 68% tehtävistä kohdistui alle 18-vuotiaisiin, työikäiseen 18% ja iäkkäisiin 14%.
Sosiaalipäivystysten yhdistyminen luo yhä suurempia toiminta-alueita. Valtaosa sosiaalipäivystysten tehtävistä hoidetaan puhelimitse, mutta myös asiakastapaamisia ja kotikäyntejä tarvitaan. Pisimmillään kotikäyntimatkaa kertyy keskimäärin 112 kilometriä.
Yhteyden saa hätänumeron kautta, suora asiakasnumero puuttuu edelleen monelta
Sosiaalipäivystyksellä pitää olla käytössään suora asiakasnumero, johon avun tarvitsija saa yhteyden vuorokauden ajasta riippumatta. Vain 24 vastaajaa 34:stä ilmoitti, että sosiaalipäivystyksellä on käytössä suora asiakasnumero ja myös sen aukioloajoissa on osalla toimijoista rajoituksia.
Selvityksen perusteella sosiaalipäivystyksiin saa merkittävästi paremmin yhteyden nyt kuin vuonna 2016. Silloin valtaosaan sosiaalipäivystyksistä sai yhteyden vain hätäkeskuksen kautta.
Valmius toimenpiteisiin vaihtelee
Valmius toimenpiteiden täytäntöönpanoon on vaihtelevaa. Melkein kaikilla sosiaalipäivystyksillä oli valmius kiireellisen majoituksen järjestämiseen. Myös ruoka- ja tarvikehuollon järjestämiseen oli hyvä valmius. Osalla sosiaalipäivystyksistä oli haasteita kiireellisten toimeentulotukipäätösten tekemisessä. Kaikkein heikoin valmius oli kriisipuhelimen avaamiseen.
Selvityksessä tuli esiin, että äkillisissä traumaattisissa tilanteissa tarvittavan psykososiaalisen tuen järjestäminen on siirtynyt yhä enemmän sosiaalipäivystysten vastuulle. Sosiaalipäivystyksiltä edellytetään johtamisvalmiutta myös suurempien kriisien ja häiriötilanteiden yhteydessä.
Sosiaalipäivystyksen toimintaa pitäisi tilastoida yhdenmukaisella tavalla
Sosiaalipäivystyksillä ei ole keskenään yhtenäistä tapaa tilastoida toimintaa. Valtakunnallisesti yhtenäisen tilastoinnin puute hankaloittaa merkittävästi sosiaalipäivystystoiminnan seurantaa ja kansallista vertailua. Jatkossa on tarpeen luoda valtakunnallisesti yhdenmukaiset käytännöt sosiaalipäivystystyön tilastoinnille ja arvioinnille.
Lisätietoja
hallitussihteeri Liisa Holopainen, p. 0295 163 593
erityisasiantuntija Virva Juurikkala, p. 0295 163 204
Sosiaalipäivystys lyhyesti
- Kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestäminen on osa sosiaalihuollon lakisääteisiä tehtäviä.
- Sosiaalipäivystystä järjestetään ympärivuorokautisen kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi erilaisissa sosiaalisissa kiire- ja hätätilanteissa, asiakkaan iästä tai asuinpaikkakunnasta riippumatta.
- Muun muassa väestön ikääntyminen, rakenteellinen työttömyys, päihdekulttuurin monimuotoistuminen, maan sisäinen muuttoliike ja lisääntyvä kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen ovat lisänneet sosiaalisten ongelmien kirjoa.
- Sosiaalipäivystys työskentelee yhteistyössä poliisin, hätäkeskuksen, ensihoitopalvelun, terveydenhuollon päivystyksen, pelastustoimen ja tarpeen mukaan muiden toimijoiden kuten kolmannen sektorin järjestöjen ja seurakuntien kanssa.