Raija Volk:
Sote-keskusten korvausmallia on kehitettävä jatkuvasti – oppia THL:n tutkimuksesta

Sosiaali- ja terveysministeriö 23.1.2019 14.19
Kolumni
Sote-keskusten korvausmallia on kehitettävä jatkuvasti – oppia THL:n tutkimuksesta

Tärkeä osa sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapautta on palveluntuottajien korvausjärjestelmän luominen ja sen jatkuva kehittäminen. Toimivalla mallilla varmistetaan, että palveluntuottajien on kannattavaa hoitaa kaikenlaisia asiakkaita ja kustannukset pysyvät hallinnassa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut tuoreen tutkimuksen sote-keskusten korvausmallista. Tutkimuksessa on selvitetty, mitä asiakkaiden taustatekijöitä palveluntuottajien korvauksessa tulisi huomioida ja millainen painoarvo eri tekijöillä on oltava korvauksessa.

Sote-uudistuksen valinnanvapausmallissa maakunta maksaa sote-keskukselle korvausta sen hoitamista asiakkaista. Korvauksesta vähintään 2/3 on kiinteää korvausta, joka määräytyisi asiakkaan iän, sukupuolen ja sairastavuuden perusteella.

THL:n tutkimuksessa todetaan, että toimiva korvausmalli edellyttää riittävän tarkkaa sairastavuuden mittaamista, jossa käytetään monipuolisesti diagnoosi- ja lääketietoja. Nämä havainnot ovat arvokkaita ja ne otetaan huomioon korvausmallin jatkokehittämisessä.

Mallia muokataan kun tieto lisääntyy

Tärkeintä on muistaa, että korvausmallia on kehitettävä ja korjattava jatkuvasti. Yhtä täydellistä mallia ei ole ja olosuhteiden muutokset on otettava huomioon. Liikkeelle kannattaa lähteä yksinkertaisesta mallista ja tiedon lisääntyessä sitä pitää kehittää edelleen.

Maakunnilla on tärkeä rooli mallin käytännöntoteuttajana. Korvausmallia rakentaessaan maakunnan on otettava huomioon omat tavoitteensa ja piirteensä sekä eri korvaustyyppeihin liittyvät kannustinvaikutukset. Kokonaisuus on tasapainoilua monen eri tekijän ja tavoitteen välillä.

Työterveyshuollon tuoma haaste on tunnistettu

THL:n tutkimuksessa on arvioitu, että työterveyshuoltoa käyttävistä asiakkaista maksettaisiin sote-keskuksille tarpeettomasti 50-80 miljoonaa euroa. Arvion perusteena on, että työterveyshuollon asiakas käyttää keskimäärin vähemmän julkisia palveluja kuin henkilö, jonka työnantaja ei tarjoa sairaanhoitoa sisältävää työterveyshuoltoa.

Tarkempaa tietoa käytön eroista on Oulun asukkaita koskevassa tutkimuksessa. Sen mukaan työterveyshuollon asiakkaiden keskimääräinen kustannus oli sote-keskusten palveluissa puolet pienempi kuin kaikkien asukkaiden keskimääräinen kustannus. Kattavan ja luotettavan tiedon saaminen vaatii kuitenkin vielä laajempaa tiedonkeruuta. Pelkkä tieto työterveyshuollon asiakkuudesta ei yksinään riitä, vaan tarvitaan tietoa työterveyshuollon palvelujen kattavuudesta ja laajuudesta.

Työterveyshuollon tuoma haaste on tunnistettu korvausjärjestelmän valmistelussa. Aluksi työterveyshuollon vaikutus palvelujen käyttöön joudutaan ottamaan huomioon epäsuorasti esimerkiksi työssäkäyntitiedon perusteella. Selvitysten perusteella hieman yli 90 prosentilla työntekijöistä työterveyshuoltoon kuuluu myös sairaanhoidollisia palveluja.

Asiakasvalikoinnin ehkäisyyn on keinoja – tuottaja ei voi kieltäytyä asiakkaista

Työterveyshuollon vaikutuksesta aiheutuvaa asiakasvalikoinnin riskiä ehkäistään muun muassa sillä, että palveluntuottaja ei voi kieltäytyä asiakkaista. Tuottaja ei myöskään saa tietoonsa yksittäisestä asiakkaasta maksettavaa korvausta. Toisaalta tuottaja voi esimerkiksi markkinointia suuntaamalla pyrkiä hankkimaan vähän palveluja tarvitsevia asiakkaita.

Monien muiden maiden terveyspalvelujärjestelmissä on painittu jo vuosikymmeniä korvausjärjestelmää koskevien haasteiden kanssa. Tietopohjan laaja-alainen kehittäminen ja sen entistä parempi hyödyntäminen on jatkuva prosessi. Terveyspalvelujärjestelmä ei ole koskaan valmis.


Raija Volk
johtaja
sosiaali- ja terveysministeriö