Koronavirus: valtioneuvoston  tietoa ja neuvontaa koronaviruksesta sekä thl.fi

Veeran tarina: Sitkeästi eteenpäin esteistä huolimatta

20.11.2014 11.00
Uutinen

"Työpaikoillani ei ole tehty takiani erityisjärjestelyjä, mutta työtehtäväni on suunniteltu ottamalla huomioon oikean käteni huono toiminta. Päivääkään en ole ollut työttömänä."

Olen Veera, 23-vuotias nuori nainen Kuopiosta. Pian syntymäni jälkeen minulla todettiin oikean puolen hemiplegia eli toispuolinen halvaus, ja myöhemmin diagnostisoitiin laaja-alainen oppimisen vaikeus sekä epilepsia.

Opiskelin unelma-ammattiini

Hemiplegia rajoittaa eniten oikean käteni toimintaa ja aiheuttaa monia käytännön ongelmia. Minulle on tehty korjausleikkaus oikeaan käteeni ja jalkaani. Oikean puolen raajojeni spastisuutta on hoidettu ja hoidetaan edelleen Botoxilla.

Fysioterapia aloitettiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ollessani kahden kuukauden ikäinen. Saan Kelan kustantamaa terapiaa edelleen kaksi kertaa viikossa. Vammastani huolimatta voin liikkua itsenäisesti.

Olen käynyt peruskouluni mukautetun opetussuunnitelman mukaisesti. Peruskoulusta päästyäni kävin Pohjois-Savon Ammattiopistossa vuoden mittaisen ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen. Kela eväsi minulta kuntoutusrahan tältä ajalta, koska Kelan mielestä en tulisi koskaan työllistymään vammani takia.

Olin aina haaveillut työstä päiväkodissa lasten parissa. Isoäitini kautta sain vinkin Keskuspuiston ammattiopiston järjestämästä sosiaali- ja terveysalan avustajakoulutuksesta Helsingissä. Kelan mielipidettä uhmaten ja omien vanhempieni kauhuksi hain koulutukseen ja tulin valituksi.Koulutus kesti kolme lukuvuotta, ja tältä ajalta Kela maksoi kuntoutusrahan.

Nämä kolme opiskeluvuotta vieraalla paikkakunnalla olivat erittäin hyvää itsenäistymisen ja elämänhallinnan oppimisen aikaa. Opiskelu meni kaiken kaikkiaan hyvin, ja opettajat tukivat ja kannustivat.

Urasuunnitelmat uusiksi ja kohti uusia mahdollisuuksia

Koulutuksen jälkeen opettajat antoivat vinkin eläkkeen hakemisesta toimeentulon takaamiseksi. Onneksi fysioterapeuttini osasi varoittaa, että tällöin minulta saatettaisiin evätä fysioterapia, jota kuitenkin tarvitsen jatkuvasti toimintakykyni ylläpitämiseksi.

Ilmeisesti Kelan ajatus on, että eläkeläinen ei tarvitse kuntoutusta. Olen aina halunnut tehdä töitä ja uskonut työllistyväni, ja siksi en hakenut eläkettä, vaan lähdin hakemaan työtä esimerkiksi palkkatuetun työn toivossa.

Opiskelun jälkeen muutin omaan asuntoon Kuopion keskustaan ja saan 2-4 tuntia viikossa Kuopion kaupungin kustantamaa avustajapalvelua.

Tein puolen vuoden mittaisia työkokeiluja eri päiväkodeissa avustajan tehtävissä ja sain työstäni hyvää palautetta. Työpaikoillani ei tehty takiani erityisjärjestelyjä, mutta työtehtäväni suunniteltiin ottaen huomioon oikean käteni huono toiminta. Oli raskasta aina puolen vuoden välein miettiä, mihin seuraavaksi hakeutuisi.

Halusin oppisopimuskoulutuksessa opiskella lapsiperhetyöntekijäksi, mutta käteni vamman takia en pääse koulutukseen. En esimerkiksi pystyisi kantamaan pieniä lapsia.

Olen aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta. Muutin urasuunnitelmiani; hain opiskelemaan kuvataiteita ja pääsin.

On hienoa, että on opiskelupaikka, joka tuntuu mieluisalta ja saan ammattitutkinnon. Samalla voin "huokaista" kolme vuotta ja olla ilman huolta siitä, mitä tekisi.

Toivottavasti uusi tutkinto sekä aikaisempi työkokemus päiväkodeissa tuo minulle työllistymismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Itsenäistä elämää pitäisi tukea kaikin tavoin

Elämässäni minua on aina kannustettu eteenpäin. Opin hitaammin, mutta opin kuitenkin. Erityisesti minua ovat tukeneet omat vanhempani, ala-asteen opettaja, lääkärini, oma fysioterapeuttini ja opettajani Helsingissä.

Koen kuitenkin, että kaikki eivät usko kykyihini, ja monet työllistymiseen ja opiskeluun liittyvät asiat ovat niin monimuotoisia ja vaikeita, että ilman monen tahon apua olisi mahdotonta niistä selvitä yksin.

Työvoimatoimistonkin henkilökunnassa on hyvin monenlaisia ihmisiä: toiset kannustavat ja auttavat, mutta esimerkiksi ammatinvalintapsykologi ilmaisi mielipiteensä kommentilla "miten luulet pärjääväsi".

Kuntoutusta ja muuta osatyökykyisen sosiaaliturvaa koskevassa päätöksenteossa ja joustavuudessa olisi kehittämistarvetta, varsinkin Kelassa. Automaattisen eläkeratkaisun sijasta pitäisi ensin tarjota omiin koulutus-, kuntoutus- ja urasuunnitelmiin liittyviä  palveluja, joiden avulla pääsisi osallistumaan sekä työelämään että yhteiskuntaan.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen elämääni, koska voin asua itsenäisesti ja käydä töissä.

Veera Sipilä, Kuopio

Kuuntele 10.2.2015 tehty Veeran haastattelu Yle Areenassa