Ministeri Terhon puheenvuoro 7.3.2018 eduskunnassa:
Ajankohtaiskeskustelu suomalaisen kulttuurin merkityksestä, kehitystrendeistä ja muuttuvasta toimintaympäristöstä

(Muutokset mahdollisia)

Arvoisa puhemies!

Mitä on suomalainen kulttuuri? Usein esitetyn väittämän mukaan mitään ”puhtaasti” suomalaista kulttuuria ei ole, ja koko suomalaisuus on vain muutaman kansallisromantikon muinainen keksintö, jota sitten pitkään pakkosyötettiin tavallisille kansalaisille.

Totta ehdottomasti onkin, että niin suomalaisuus kuin kaikki kansalliset kulttuurit elävät jatkuvassa vuorovaikutuksessa kansainvälisten aatevirtausten kanssa. Siinä mielessä mitään täysin muusta maailmasta erillistä suomalaista kulttuuria ei ole.

Silti olisi järjenvastaista väittää, ettei suomalaisuutta tai suomalaista kulttuuria ole lainkaan. Eikö olisi olemassa mitään omalaatuisuutta tai minkäänlaisia suomalaisia tyylisuuntia millään kulttuurikenttämme alalla? Ei Suomi-rokkia, ei Suomi-filmejä, ei suomalaista muotoilua, ei kerta kaikkiaan mitään? Tietenkin on, ja esimerkiksi viime viikolla juhlittu kansalliseepoksemme Kalevala on siitä vahva esimerkki ja siksi osuva suomalaisen kulttuurin symboli.

Monikulttuurisuus on viime vuosikymmeninä usein esitetty kansallisen kulttuurin vastakohtana tai korvaajana. Tämä on kuitenkin väärä vastakkainasettelu. Kansalliset kulttuurit ovat aina myös ylikansallisia ja monikulttuurisia. Monikulttuurisuus taas perustuu nimensä mukaisesti monien kulttuurien kohtaamiseen, eli kansallisiin tai muihin paikallisiin kulttuureihin. Ilman niitä monikulttuurisuuttakaan ei olisi.

Kaikessa kulttuurissa on kansainvälisiä vaikutteita, mutta aina kulttuurissa on myös paikallista väriä. Sibelius ei yksin kehittänyt klassista musiikkia, keksinyt nuottijärjestelmää tai suunnitellut sinfoniaorkesterin soittimia.

Ei siis ole mielekästä kiistellä monikulttuurisuuden tai kansallisen kulttuurin puhtaudesta. Yhdelle suomalaisuus on monikulttuurista ja toiselle monikulttuurisuus suomalaista. Kulttuuriministerinä kannustan jokaista vaalimaan mitä tahansa kulttuuria, jonka sisimmässään tuntee omakseen.

Arvoisa puhemies! Kulttuuri on minulle ensinnäkin kulttuuriperintöä. Olemme ihmisinä osa sukupolvien ketjua, ja toiminnassamme rakennamme edellisten sukupolvien työn ja saavutusten päälle. Uudet sukupolvet taas saavat meiltä oman työmme hedelmät. Viime vuonna vietetyn itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ja parhaillaan läpikäytävän sisällissodan muistelemisen aikana tämä on itsestään selvää ymmärtää. Kulttuuriperinnön vaaliminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan tarvitaan myös erityisiä toimia, jotta perintö säilyy elävänä ja että se on käytettävissä eri tarpeisiin.

Tänä vuonna vietetään kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. Pääteemana Suomessa on osallisuus kulttuuriperintöön. Näin kulttuuriperinnön teemavuosi jatkaa hienolla tavalla sitä samaa käytäntöä, joka meillä oli itsenäisyyden juhlavuoden vietossa. Itsenäisyys kuuluu kaikille. Myös kulttuuriperintö kuuluu kaikille, ja kaikki voivat halutessaan osallistua teemavuoden toteuttamiseen.

Kulttuuriperinnön vaalimisessa muutoinkin tuodaan nykyisin esiin sitä, että kaikilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa kulttuuriperinnön määrittelemiseen ja käyttämiseen. Arkinenkin elämä ja yksilöiden kokemukset ja aikaansaannokset voivat olla tärkeitä. Näin kulttuuri tulee lähelle tavallisia ihmisiä, mitä olen pitänyt tärkeänä näkökulmana kulttuuripolitiikassa kaiken kaikkiaankin.

Arvoisa puhemies! Lastenkulttuurin ja taiteen perusopetuksen saavutettavuuden parantamiseen tähtäävä hallituksen kärkihanke on onnistunut juuri valmistuneen selvityksen mukaan monin tavoin lisäämään taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta lapsille päiväkotipäivän yhteyteen ja koulupäivän jatkoksi luoduilla harrastustunneilla. Saavutettavuuden parantuminen on tarkoittanut, että yhä useammalla lapsella on ollut mahdollisuus osallistumiseen yksilön erilaisista ominaisuuksista riippumatta.

Selvityksen mukaan saavutettavuuden lisäksi myös tarjonta parani, kun ensimmäisellä kaudella yli 14 000 lasta sai harrastuksen siltä taiteen tai kulttuurin alalta, joka vastasi koululaisten toiveita. Noin joka viides näistä lapsista sai kärkihankkeen kautta uuden harrastuksen, moni heistä ensimmäisen harrastuksensa. Ensimmäisenä vuonna toimintaan osallistui yli 500 koulua tai päiväkotia. Tänä ja ensi lukuvuonna kärkihanke tulee tavoittamaan jopa 80 000 lasta.

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotusta museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi kesällä 2016. Työryhmän tuli tarkastella koko ammattilaiskenttää ja sille kohdistettuja valtionosuuksia sekä harkinnanvaraisia toiminta-avustuksia. Työryhmä luovutti ehdotuksensa ns. VOS-uudistukseksi opetus- ja kulttuuriministeriölle 17.1.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan kyseessä on erittäin merkittävä uudistus.

Työryhmän ehdotus on nyt laajalla lausuntokierroksella, joka päättyy 15.3.2018. Jatkovalmistelun aikana uudistuksen yksityiskohdat ja mahdollinen toimeenpanoaikataulu täsmentyvät. Lausuntokierroksen tulosten analysoinnin jälkeen on poliittisen harkinnan vuoro.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että tänään eduskunnassa puhutaan kulttuurista ja sen merkityksestä. Kulttuurilla on itseisarvonsa lisäksi myös yhä merkittävämpi taloudellinen arvo. Saavutettavuuden parantamisen lisäksi olen suunnannut resursseja kulttuuriyrittäjyyden edellytysten parantamiseen. Kulttuuri tarvitsee yhteiskunnan tukea nyt ja myös jatkossa. Toivon ja uskon, että myös kansanedustajakollegani jakavat tämän ajatuksen.