Koulutus tiiviissä yhteydessä työllisyyteen

Suoritetun koulutuksen taso on tiiviissä yhteydessä sekä työttömyyteen että työllisyyteen. Koulutustason noustessa todennäköisyys työllistyä nousee ja todennäköisyys työttömyyteen tai työvoiman ulkopuolella olemiseen laskee.

Suomalaisten työpaikkarakenne on muuttunut perusteellisesti viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Työllisten kokonaismääri vuonna 2011 oli hyvin samalla tasolla kuin vuonna 1989. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työllisten määrä on näiden vuosien välillä laskenut 505 000 työllisellä (noin 60 prosentilla), toisen asteen koulutuksen suorittaneiden työllisten määrä on lisääntynyt lähes 150 000 työllisellä (noin 16 prosentilla) ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden työllisten määrä lisääntynyt lähes 350 000 työllisellä (noin 61 prosentilla).

Koulutus näkyy selvästi eri ryhmien työllisyysasteessa. Työmarkkinoille parhaiten kiinnittyneissä ikäryhmissä, 35-54-vuotiaissa, perusasteen varassa olevien työllisyysaste on noin 60 %, hieman alle lamavuoden 1993 tason. Toisen asteen koulutuksen suorittaneiden työllisyysaste on näissä ikäryhmissä noin 80 % ja korkeasti koulutettujen noin 90 %. Korkea-asteen koulutuksen tuottama työllisyyshyöty suhteessa perusasteen koulutukseen on noin kaksinkertaistunut 1980-luvun lopusta.

Koulutustasoltaan korkeammat ryhmät ovat vähemmän herkkiä talouden suhdannevaihteluille. Vaikea taloustilanne näkyy korkeammin koulutettujen ryhmien työllisyydessä pienempänä laskuna kuin matalammin koulutetuilla ryhmillä, lasku tapahtuu hitaammin ja suhdannekuopan jälkeinen nousu käynnistyy nopeammin.

1990-luvun lama näkyi vailla perusasteen koulutusta olevilla ryhmillä työllisyyden vähenemisenä kolmanneksella, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla viidenneksellä, alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla 7 prosentilla ja vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvun hidastumisena yhteen prosenttiin.

2000-luvun taantuma näkyi työllisyyskehityksen heikentymisenä kaikilla koulutustasoilla. Työllisten määrä väheni vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevilla noin 13,5 prosentilla, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla noin 4 prosentilla ja alimman korkea-asteen tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla noin 1,5 prosentilla. Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvu hidastui noin 1,25 prosenttiin.

Suomalaisten koulutusrakenteen odotettavissa olevalla kehityksellä työllisyyskehitys tulee erkaantumaan viimeisen neljännesvuosisadan trendiltä, koska koulutusrakenne muuttuu olennaisesti aiempaa hitaammin.

Muutos vaikuttaa sekä matalasti koulutettuihin että korkeasti koulutettuihin. Vailla perusasteen tutkintoa olevien työikäisten määrä on 1990-luvun laman jälkeen, vuosina 1993-2011 vähentynyt keskimäärin noin 20 000 hengellä ja työllisten määrä noin 9500 hengellä vuosittain. 2020-luvulla perusasteen varassa olevien työikäisten määrän laskee ennusteen mukaan noin 3000 henkeä vuodessa. Korkeasti koulutettujen työikäisten määrä on kasvanut 1993-2011 yli 14 400 hengellä ja työllisten määrä noin yli 13 900 hengellä vuosittain. 2020-luvulla korkeasti koulutettujen määrä lisääntyy ennusteen mukaan noin 1500 henkeä vuodessa.

Matalasti koulutetuilla odotettavissa olevasta koulutusrakenteen kehityksestä seuraa, että perusasteen varassa olevien työllisyysasteen säilyttäminen ennallaan edellyttää, että perusasteen varassa olevien työllisyyden pitää 2020-luvulla heikentyä noin 87 % hitaammin kuin 1987-2010.

Korkeasti koulutetuilla työllisyyskehitys erkanee trendiltä, koska korkeasti koulutetun työvoiman kasvu hidastuu merkittävästi, eikä korkeasti koulutettujen jo hyvin korkea työllisyysaste voi merkittävästi nousta. Työvoimarajoitteen seurauksena korkeasti koulutettujen työllisyyden lisäys tulee 2020-luvulla olemaan noin 90 % hitaampaa kuin 1987-2010.

----

Lisätietoja: projektipäällikkö Aleksi Kalenius (OKM), puh. 050 560 1596

Koulutus, työllisyys ja työttömyys