Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe Kuluttajansuojaa 40 vuotta -juhlaseminaarissa Säätytalolla 23.10.2018

Oikeusministeriö 23.10.2018 14.24
Puhe

Hyvä juhlavieraat,

Kansalaisten oikeusaseman puolustaminen koko kuluttajansuojalain ydin. Tarkoituksena on antaa kuluttajille turvaa ja tukea heidän asemaansa tukemaan. Kuluttajansuojalainsäädännön aikaansaaminen 1970-luvulla oli uraauurtava ja käänteentekevä uudistus oikeusjärjestelmässämme. Kuluttajansuojan ylläpitäminen vaatii lainsäätäjältä jatkuvaa valppautta, jotta suojan taso maailman muutoksesta huolimatta säilyy vähintään nykyisellä tasolla. Esimerkiksi kaupankäynnin digitalisoituminen ja siirtyminen yhä enemmän rajat ylittäväksi toiminnaksi on tuonut lainsäädäntöön yhä uudenlaisia haasteita.

Lähtölaukaus kuluttajansuojalainsäädännön valmisteluun ammuttiin vuonna 1971, kun oikeusministeriö lausunnossaan kauppa- ja teollisuusministeriölle ilmoitti, että hajanaisen oikeustilan korjaamiseksi ja uudistamiseksi ministeriössä oli pantu vireille valmistelutyö kuluttajankauppaa koskevan säännöstön kokoamiseksi yhteen säädökseen. Ehdotus kuluttajansuojalainsäädännöksi valmisteltiin oikeusministeriössä virkatyönä ja se saatiin valmiiksi tammikuussa 1975. Lausuntokierroksen ja jatkovalmistelua varten asetetun työryhmän tiiviin työskentelyn jälkeen itse hallituksen esitys saatiin annettua helmikuussa 1977.  Eduskuntakäsittelyn kuluessa hallituksen esitykseen tehtiin joukko muutoksia, mutta lopulta lakiesitysten hyväksymisestä oltiin eduskunnassa varsin yksimielisiä, ja ne tulivat voimaan syyskuun alussa 1978.

Suomi seurasi kuluttajansuojalainsäädännön laadinnassa muita Pohjoismaita: niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassa oli annettu kuluttajansuojaan liittyviä lakeja jo 1970-luvun alkupuoliskolla. Suomen kuluttajansuojalaki oli kuitenkin sitä säädettäessä kansainvälisesti ainoa laatuaan laajuutensa ja rakenteensa puolesta. Kuluttajansuojalakiin sisältyvien substanssisäännösten lisäksi olennainen osa uudistusta oli riittävän viranomaiskoneiston luominen kuluttajien aseman turvaamiseksi.

Kuluttajansuojalakia on moneen otteeseen sen voimaantulon jälkeen uudistettu niin kansallisten tarpeiden vuoksi kuin EU-lainsäädännön täytäntöön panemiseksi. Voimassa oleva kuluttajansuojalaki kattaa useita aihealueita, joista ei alkuperäisessä laissa säädetty, ja säännökset ovat myös monessa suhteessa yksityiskohtaisempia kuin alun perin. Määrällisestikin tarkastellen sääntelyn kasvu on ollut voimakasta (n. 50 § alkuperäisessä laissaà 300 §:ää nykyisin). Kehitys on ollut erityisesti viime vuosina seurausta EU-lainsäädännön täytäntöönpanosta.

Hyvät kuulijat,

Sääntelymäärän kasvua ja sen huomattavaa yksityiskohtaisuutta ei ole kaikilta osin pidettävä hyvänä – ei kuluttajien eikä yritysten näkökulmasta. Olenkin peräänkuuluttanut EU-yhteyksissä, viimeksi toukokuussa pidetyssä kuluttajadialogissa, että tavoitteena EU:ssa tulisi olla eri tuotteita koskevan sektorilainsäädännön sijasta yleinen kaikkien tavaroiden ja palveluiden tarjoamista koskeva kuluttajansuojalainsäädäntö, jota vain välttämättömiltä osin täydennettäisiin sektorikohtaisella lainsäädännöllä. Tärkeää olisi myös se, että yksityiskohtien sijaan EU-lainsäädännössä keskityttäisiin enemmän periaatetason sääntelyyn. Periaatteisiin pohjautuva lainsäädäntö mahdollistaisi paremmin sen, että uusiin markkinailmiöihin voidaan ilman lainsäädäntömuutoksia tarvittaessa puuttua joustavasti, jos niistä aiheutuu kuluttajille haittaa. 

EU-kuluttajansuojalainsäädännön yksi tärkeä rooli on taata EU-sisämarkkinoiden, erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa. EU-kuluttajansuojalainsäädännön kehittämisessä pidän tärkeänä, että sääntely olisi kuluttajalle mahdollisimman helposti ymmärrettävä ja selkeä. Erityisesti tärkeätä on, että verkkokaupassa kuluttaja voi saada riittävän selkeästi esitetyn tiedon omista oikeuksistaan kuluttajana. EU-kuluttajansuojan tärkein rooli on sen varmistaminen, että oli kuluttaja sitten Ivalossa tai Roomassa, yritys Pariisissa tai Varsovassa, pelisäännöt kaupassa olisivat päällisin puolin samat.

Vaikka EU-sääntelyn rooli kuluttajansuojassa on jatkuvasti yhä vahvempi, on kansallisella sääntelyllä yhä vahva paikkansa. Kansallisten uudistustarpeiden osalta ajankohtaisimpia kysymyksiä tällä hetkellä on viime vuosina – jo liki vuosikymmenen ajan – ollut pyrkimys vähentää kalliista kuluttajaluotoista kuluttajille aiheutuvia velkaongelmia. Aivan lähiaikoina on tarkoitus jälleen ehdottaa kiristyksiä kuluttajaluottoja koskeviin säännöksiin. Uudistuksen päätarkoituksena on olla yksi keino velkaantumiskierteiden katkaisemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Toisena tarkoituksena on luotonantajan vastuun korostaminen erityisesti ääritapauksissa hädänalaisen aseman hyödyntämisen estämiseksi. Kun velkaa maksetaan velalla, ei lopputulos ole kestävä, eikä luottoja voi ilman vastuuta rajattomasti myöntää.

Velkaongelmien ratkaiseminen vaatii laaja-alaisesti erilaisia toimenpiteitä. Yksittäiset uudistukset yksin eivät ratkaise velkaongelmaa, koska taustalla on useita erilaisia taustasyitä. Tällaisia ovat luottojen tarjonnan lisääntyminen mm. sen myötä, että markkinoille on tullut monia muitakin toimijoita kuin perinteisiä rahalaitoksia, luottojen voimakas, jopa aggressiivinen markkinointi, luotonmyönnön nopeutuminen digitalisaation myötä sekä yleisempänä yhteiskunnallisena ilmiönä kulutuskeskeisyys. Unohtaa ei tässä yhteydessä voi myöskään pienistä tuloista johtuvia toimeentulovaikeuksia taikka talouden hallinnan ongelmia.

Ylivelkaantumisen aihekokonaisuuteen on palattava kokonaisvaltaisesti seuraavalla hallituskaudella, sillä tarvitsemme toimia useilla osa-alueilla. Johdollani on kasattu ylivelkaantumisen hallintaan laaja-alaista toimenpideohjelmaa. Toimeksiannostani on selvitetty mm. positiivisen luottotietorekisterin käyttöönottoon liittyviä seikkoja, minkä lisäksi myöhemmin syksyllä on käynnistymässä selvitys keinoista luottojen aggressiivisen markkinoinnin hillitsemiseksi. Tärkeänä pidän myös valtiovarainministeriön käynnistämää selvitystyötä keinoista, joilla voitaisiin hillitä kotitalouksien velkaantumista mm. taloyhtiölainojen johdosta.  Kaikki tämä työ muodostaa hyvän pohjan tuleville toimille.

Hyvät kuulijat,

Pitkään keskustelua on herättänyt myös kuluttaja-asiamiehen keinovalikoiman riittävyys. Tehokas keinovalikoima on välttämätön paitsi kuluttajien oikeusaseman turvaamiseksi myös elinkeinonharjoittajien tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi – asianmukaisesti toimivien yritystenkin etu on, että lakia rikkovat yritykset saadaan kuriin.

Nyt olemme saamassa tähänkin asiaan parannusta. Olen kesäkuussa asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella kuluttajansuojalainsäädännön tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi tarpeelliset uudistukset kuluttajaviranomaisten toimivaltuuksiin. Työryhmän työ liittyy EU:ssa annettuun kuluttajaviranomaisten yhteistyötä koskevan asetuksen toimeenpanoon Suomessa, mutta sen toimeksianto on laajempi kattaen myös kansalliset kuluttajansuojalainsäädännön rikkomustapaukset. Uudistusten on tarkoitus tulla voimaan alkuvuodesta 2020.

Työryhmällä on myös toinen merkittävä tehtävä. Niin yllättävää kuin se kuluttajansuojalain laajuus huomioon ottaen onkin, kuluttajansuojalaki ei nykyisin sisällä säännöksiä kuluttajan oikeuksista virhe- ja viivästystilanteissa silloin, kun kyse on henkilöön kohdistuvista palveluista, kuten terveyden- ja sairaanhoitopalveluista, sosiaalipalveluista taikka muista hyvinvointipalveluista. Kokonaan vaille oikeusturvaa kuluttajat eivät ole jääneet, sillä oikeuskäytännössä kuluttajansuojalain 8 luvun periaatteita on sovellettu myös näihin palveluihin, mutta sääntelyn läpinäkyvyyden ja kuluttajan oikeusaseman parantamiseksi on perusteltua, että lakiin lisätään nimenomaiset säännökset myös näistä palveluista.

Paneelikeskustelussa on tänään tarkoitus käsitellä kuluttajansuojalain tulevaisuutta. Itselläni on käynnistämieni hankkeiden lisäksi erityisesti mielessä yksi aihe, koska eräs kansallinen prioriteettimme on teknologian kehityksen ja erityisesti tekoälysovellutusten yhä parempi hyödyntäminen.

Merkittävä osa kaupankäynnistä tapahtuu nykyisin verkossa. Teknologian kehityksen mukana kuluttajakaupan toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Kuluttajan oikeusaseman suojan turvaaminen muutoksessa vaatii lainsäätäjältä jatkuvaa valppautta. Pyrimme vahvistamaan kuluttajan asemaa jatkuvasti erilaisin keinoin. Tekoälysovellutusten käyttöönottoon liittyy myös kuluttajansuojan näkökulmasta olennaisia kysymyksiä. Tällainen kysymys on esimerkiksi se, miten voidaan turvata, että algoritmien avulla tapahtuva asiakkaiden valinta tapahtuu eettisesti kestävin perustein. Tekoälyn käyttöönottoon ja laajemmin yhteiskunnan digitalisaatioon liittyviä kysymyksiä on tärkeä miettiä, koska ilman kuluttajien luottamusta ja elinkeinonharjoittajien kokemaa oikeusvarmuutta uusien teknologioiden käyttöönotto voi jäädä puolitiehen. Teknologiakehityksen huomioiminen sääntelyssä on otettava laajemminkin huomioon ja osaksi yhteiskunnallista, avointa keskustelua. Yhä pidemmälle menevässä digitaalisaatiossa on myös olennaista huomioida ikääntyvien ja muiden haavoittuvien kuluttajien edut, jotta digitaalisaatio ei johda joidenkin kuluttajien syrjäytymiseen.

Lopuksi esitän kiitokseni kaikille niille kutsuvieraille, jotka ovat vuosien kuluessa osallistuneet kuluttajansuojalain valmisteluun taikka jotka ovat sitä työssään soveltaneet kuluttajien oikeusaseman turvaamiseksi. Toivon kaikille osallistujille antoisaa kuluttajansuojalain juhlaseminaaria!