Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Selvitys syrjinnän uhrien oikeusturvakeinojen saavutettavuudesta ja vaikuttavuudesta

sisäministeriö
Julkaisuajankohta 18.6.2013 9.41
Uutinen

Sisäministeriön asettama syrjinnän seurantaryhmä on julkaissut selvityksen syrjinnän uhrien oikeusturvakeinojen saavutettavuudesta ja vaikuttavuudesta. Raportin tarkoituksena on antaa yleiskuva erilaisten oikeudellisten keinojen käytöstä syrjintätapauksissa, selvittää oikeussuojakeinoihin turvautumiseen mahdollisesti liittyviä esteitä ja selvittää oikeussuojakeinoihin turvautuneiden henkilöiden kokemuksia prosessien kulusta.

Selvityksessä taustoitetaan oikeusturvan saavutettavuuden käsitettä ja aiheesta käytyä keskustelua ja kehitystä sekä kansainvälisesti että Suomessa. Selvitykseen on lisäksi kerätty tilastotietoja oikeusturvakeinoihin turvautumisesta syrjintäasioissa ja saatavilla olevat tutkimukset syrjinnän esiintymisestä Suomessa.

Tutkimus sisältää myös empiirisen osion, jota varten haastateltiin 39 syrjinnän uhria. Heistä 36 oli käyttänyt jotain valitusreittiä syrjintätapauksessa ja kolme oli harkinnut valittamista. Syrjinnän uhrien lisäksi haastateltiin edustajia tasa-arvovaltuutetun toimistosta, vähemmistövaltuutetun toimistosta ja eri aluehallintovirastoista. Viranomaishaastatteluissa käsiteltiin viranomaisen käsitystä toimintansa vahvuuksista ja heikkouksista sekä mahdollisia esteitä syrjinnän uhrin näkökulmasta. Lisäksi haastateltiin sähköpostitse Seta ry:n ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n edustajia.

Oikean valitusreitin löytäminen ei ollut haastateltaville helppoa tai selvää, ja useimmat olivat tarvinneet neuvoja joltain muulta kuin viranomaistaholta oikean viranomaisen löytämiseen. Monet haastateltavat kokivat joutuneensa pompotelluksi viranomaiselta toiselle, mikä oli heidän mukaansa vaikuttanut prosessiin ja lopputulokseen kielteisesti. Useimmat haastateltavat kokivat syrjinnän erittäin isona ja vakavana asiana. Suurelle osalle haastateltavista syrjintä oli aiheuttanut henkistä vahinkoa, joka vaihteli mielipahasta pelkoon ja unihäiriöihin. Haastatelluista noin puolet koki tarvetta henkiselle tuelle, ja osa heistä olikin saanut eri lähteistä tukea prosessissa.

Vain seitsemän haastateltavaa koki, että valitusprosessin seuraukset olivat olleet riittävät. Ne haastateltavat, jotka eivät pitäneet seurauksia riittävinä, nostivat esille, että seurausten olisi pitänyt olla ankarammat tai että viranomaisilla pitäisi olla sellaisia keinoja käytettävissä, joilla vastapuolen toimintaa voitaisiin tosiasiallisesti muuttaa. Vaikkeivät haastateltavat olleet tyytyväisiä prosessin lopputulokseen omalta osaltaan ja kokeneet saaneensa oikeutta, he kuitenkin pitivät prosessin seurauksia siinä määrin merkittävinä, että olisivat valmiita tekemään valituksen uudelleen.

Oikeusturvakeinojen haasteiksi ja esteiksi voidaan haastatteluiden perusteella todeta muun muassa prosessin aiheuttaman henkisen kuormituksen, prosessin keston ja viranomaisten toiminnan. Haastateltaville oli lisäksi jäänyt epäselväksi, mitä seurauksia heidän valituksellaan oli ollut tai seuraukset eivät heidän mukaansa olleet riittäviä. Monet haastateltavat olisivat kaivanneet lisätietoa siitä, miten prosessi etenee sen eri vaiheissa. Haasteita ja esteitä ovat myös prosessin työläys, tiedonpuute eri valitusreiteistä, kustannukset tai pelko kustannuksista ja asianajajan asiantuntemuksen puute.

Tutkimuksen toteutti Ihmisoikeusliitto.

Tutkimus verkossa osoitteissa:

www.intermin.fi/julkaisu/132013
ja www.yhdenvertaisuus.fi/syrjinnan_seuranta

Lisätietoa: asiantuntija Milla Aaltonen, Ihmisoikeusliitto, 044 742 0405, ylitarkastaja Nexhat Beqiri, 071 878 8287
 

 
Sivun alkuun