Selvitys sähkön siirtohintoihin vaikuttavista tekijöistä ja toimintavarmuuden toteuttamisen vaihtoehdoista julki

Sähkön toimintavarmuusvaatimusten edellyttämät verkkoinvestoinnit ovat nostaneet ja nostavat edelleen verkkoyhtiöille sallittuja liikevaihtoja, mikä näkyy sähkönkäyttäjille siirtohintojen nousuna. Verkkoyhtiöiden valvontamallin sallima liikevaihtojen muutos vuosien 2016–2028 aikana on 10–40 prosenttia alueellisista olosuhteista ja taloudellisesta kehityksestä riippuen.

Näin todetaan professori Jarmo Partanen selvityksessä, joka luovutettiin 29.11.2018 asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Partasen tehtävänä oli selvittää sähkön jakeluverkkojen hinnankorotusten taustalla olevia syitä ja korotusten alueellista kohdentumista.

Sähkömarkkinalakiin vuonna 2013 sisällytetyt vaatimukset sähköverkkojen toimintavarmuuden parantamisesta vuoden 2028 loppuun mennessä ovat aiheuttaneet sähköyhtiöille aikaistettuja ja lisäinvestointitarpeita, jotka ovat näkyneet asiakkaille merkittävinä sähkön siirtohintojen korotuksina.

– Sähkön keskeytymätön saanti on nyt, ja varsinkin tulevina vuosikymmeninä, yksi digitaalisen ja hiilivapaan yhteiskunnan peruspilareita. Sähköä käytetään yhä laajemmin lämmitykseen, liikkumiseen, viestintään ja maksamiseen. Toimitusvarmuuden kehittäminen on elintärkeää, koska yhteiskuntamme on erittäin haavoittuva sähkökatkojen suhteen, selvittäjä Partanen muistuttaa.

Sähkön siirtomaksuissa on merkittäviä eroja verkkoyhtiöiden kesken. Yhtiöiden toiminta-alueiden erot selittävät pääosan näistä eroista. Yksi keskeisimmistä selittäjistä on verkkoyhtiön toiminta-alueen väestötiheys, joka vaikuttaa verkkomäärään per asiakas ja energiamäärään per kilometri. Lisäksi kaupungeissa on aina käytetty maakaapeleita ja haja-asutusalueilla ilmajohtoja, joita nyt täytyy uudistaa säävarmuuden takaamiseksi erityisesti metsäisillä alueilla.

Partasen selvityksessä todetaan, että toimitusvarmuuden parantamiseen investoidaan vuosina 2010-2028 vajaat kolme miljardia euroa. Samaan aikaan ikääntyvän verkon uusintaan joudutaan tekemään noin 6,5, miljardin euron edestä investointeja. Vuonna 2013 toimitusvarmuusinvestointien kustannusten arvioitiin olevan noin 3,5 miljardia euroa.

Toimitusvarmuuden parantamiseen liittyvien investointien rahavirrasta jopa 70–90 prosenttia jää Suomeen ja investointien kohteena oleville alueille. Investointeihin liittyy paljon kotimaisin voimin toteutettavaa työtä ja Suomessa sijaitseva sähköteollisuus tuottaa korkeatasoisia ja kilpailukykyisiä komponentteja verkkoihin ja niihin liittyviin automaatiojärjestelmiin.

Selvittäjän mukaan sähkömarkkinalain mukaiset sähköverkkohinnoittelun valvontamenetelmät ovat toimineet haasteellisessa ympäristössä pääpiirteittäin hyvin. Energiaviraston valvontamenetelmien perusteella jokaiselle verkkoyhtiölle määritellään 4-vuotisen valvontajakson ali- ja ylijäämä, joka pitää kompensoida seuraavan valvontajakson aikana.

Partanen ehdottaa, että alituottojen kompensointi sallittaisin jatkossa seuraavien kahden valvontajakson aikana. Muutos mahdollistaisi siirtohintojen korotusten siirtämisen eteenpäin ilman sähkönkäyttäjille aiheutuvia lisäkustannuksia. Käytännössä tämä tarkoittaisi tasaisempia siirtomaksuja, kun sama siirtomaksumäärä kerättäisiin pidemmällä aikavälillä. Ylituottojen kompensoinnin tulisi kuitenkin tapahtua jatkossakin seuraavan valvontajakson aikana.

Selvittäjä ehdottaa asiakkaita suosivia muutoksia korvauksiin sähkön jakelun keskeytyessä. Hän ehdottaa, että vakiokorvausten maksamisen nykyinen alaraja muutetaan kaikkialla 12 tunnista kuuteen tuntiin, joka on sama kuin asemakaava-alueilla vaadittava toimitusvarmuustaso, joka suurelta osin saavutetaan asemakaava-alueilla vuoden 2019 loppuun mennessä.

Hän myös suosittaa verkkoyhtiöitä antamaan asiakkaille siirtomaksualennusta, jos yksittäisen keskeytyksen pituus asemakaava-alueilla on yli 6 tuntia ja muilla alueilla yli 36 tuntia. Alennuksen suuruus voisi olla keskeytyksen pituuden mukaan porrastettu. Alennukset toimisivat kompensaationa asiakkaille, joille siirtymäjakson aikana ei voida taata tavoitetilan mukaista toimitusvarmuutta.

Lisäksi Partanen selvitti vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa toimitusvarmuutta parantavia investointeja ja sitä kautta saavuttaa kustannussäästöjä. Esimerkiksi nopeasti kehittyvät älyverkkoratkaisut, energiavarastot ja varavoimakoneet sekä sähkönkäyttäjien omat käyttövarmuusratkaisut voivat täydentää toimintavarmuuden takaavia toimintamalleja erityisesti haja-asutusalueilla.

Selvittäjä esittää, että Suomen digi-infrastruktuurin ja toimitusvarmojen sähkönjakeluverkkojen toteutus tulisi tapahtua yhteistoiminnassa. Kuituverkkojen ja sähkökaapeliverkkojen yhteisrakentamisella voidaan saavuttaa merkittäviä kansantaloudellisia hyötyjä. Asiaa tulisi Partasen mukaan kiirehtiä, koska sähköverkkoja kaapeloidaan kiihtyvää tahtia.

Partanen ehdottaa myös selvitettäväksi mahdollisuudet muuttaa sähkömarkkinalain sähköyhtiöille asettamia velvoitteita sähköliittymien ylläpitoon tilanteissa, joissa liittymän sähkönkäyttö pitkäaikaisesti on nolla tai hyvin vähäinen. Käytännössä tämä tarkoittaisi verkkoyhtiölle mahdollisuutta irtisanoa liittymiä, joilla ei ole ollut sähkön käyttöä useaan vuoteen.

Lisätiedot verkossa:
Selvitys Sähkönsiirtohinnat ja toimitusvarmuus
Suora verkkolähetys ja tallenne luovutustilaisuudesta 29.11.2018 osoitteessa: www.vn.fi/live
Jarmo Partasen esitysaineisto tiedotustilaisuudessa

Lisätiedot:
professori Jarmo Partanen, LUT, puh. 040 506 6564 (TEM:n asettama selvittäjä)
energiaministerin erityisavustaja Vilhartti Hanhilahti, puh. 040 836 482
hallitusneuvos Arto Rajala, TEM, puh. 029 506 4828