Työministeri Jari Lindströmin puhe UusioUra-tapahtumassa

Kaapelitehdas 5.2.2019.

Hyvät kuulijat,

On ilo avata tämä tapahtuma, joka on suunnattu porukalle, josta ei ihmeemmin huudella, mutta joka on ratkaisevassa roolissa toimivassa yhteiskunnassa. Te, tai me, yli 45-vuotiaat, olemme nähneet talousvaihteluita ja yhteiskunnallisia mullistuksia elämämme aikana ja meille on kertynyt kokemusta, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Meillä on siis paljon arvokasta annettavana tälle maalle: osaamisemme, kokemuksemme ja työpanoksemme.

Tässä Suomi tarvitsee kuitenkin herätystä. Osaavan työvoiman saatavuuden ja jatkuvan oppimisen haaste on yhteinen. Jotta saadaan työllisyys nostettua 75 prosenttiin ja ylikin, tarvitaan jokaisen työkykyisen ja osatyökykyisen panosta työelämässä. Suomella ei yhteiskuntana ole varaa jättää kansalaistensa osaamista hyödyntämättä. Toisaalta hyvillä koulutus- ja palveluratkaisuilla mahdollistetaan jokaiselle Suomessa asuvalle merkityksellinen elämä, toimeentulo ja omannäköinen rooli yhteiskunnassamme.

Työn murros on tehnyt työnhausta mutkikkaampaa ja työelämästä pirstaleista. Tiedän kyllä, että voi olla haastavaa lähettää hakemus toisensa perään saamatta vastauksia tai selata työpaikkailmoituksia, joissa haetaan nuorta ja innokasta osaajaa.

Haluaisin kuitenkin herätellä myös toisenlaiseen näkökulmaan. Voisiko myös ajatella, että mahdollisuuksien maailma on laventunut työelämässä? Omannäköinen urapolku voi nykyään tarkoittaa palkkatyön, kurssien, yrittäjyyden, koulutuksen ja vaikkapa alustatalouden tarjoamien mahdollisuuksien yhdistämistä itselle sopivaksi kokonaisuudeksi. Työelämän myötä karttunut laaja-alainen kokemus ja kyvykkyys on sellaisilla markkinoilla vahvuus.

Työ määrittelee monesti aika vahvasti, keitä olemme. Esimerkiksi paperimies on aina sydämeltään paperimies. Joskus olosuhteet pakottavat meitä kuitenkin miettimään muita vaihtoehtoja tai voi käydä myös niin, että vanha työ ei vain tunnu enää sopivalta tai omalta. Jos takana on pitkä kokemus ja osaaminen, voi olla vaikea hyväksyä, että toisella alalla pitää ”palata koulunpenkille”.

Koulunpenkkiä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä kokenut ei joudu koskaan aloittamaan nollasta. Opetuksesta on tullut entistä joustavampaa ja yksilöllisempää, ja aiempaa osaamista huomioidaan osaksi uusia opintoja. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa oppisopimuskoulutus. Kutsuin toissa viikolla alan asiantuntijat pyöreän pöydän kokoukseen keskustelemaan oppisopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Uskon, että yhteistyöllä voimme saada oppisopimusmallin taas uuteen nousuun.

Tarvitsemme vielä nykyistäkin joustavampia koulutusratkaisuja, jotta jatkuva uuden oppiminen on mahdollisimman helppoa meille jokaiselle. Uusia tilaisuuksia oppia myös syntyy jatkuvasti. Onko joku esimerkiksi kuullut Helsingin yliopiston ja Reaktorin tarjoamasta ilmaisesta verkkokurssista tekoälyn perusteisiin? Tai suorittanut sen? Suosittelen ihan jokaista käymään kurkkaamassa sitä netissä. Sen voi suorittaa vaikka kotisohvalta käsin.

Tiedän että jokainen teistä on realisti, ja tiedätte mitä teidän nykyisellä osaamisellanne ja työkyvyllänne työmarkkinoilla on tarjolla. Onko se riittävää teille? Pysähtykää kuuntelemaan omia ajatuksianne ja sitä, mikä oikeasti kiinnostaa tai on itselle tärkeää. Voisiko intohimosta tai harrastuksesta syntyä uusi ura? Väitän, että palveluja, koulutusta ja neuvontaa löytyy kyllä, tahtoipa tavoitella vaikka minkälaista työtä.

Täällä UusioUrassa ollaan tärkeän asian äärellä. Suomi tarvitsee jokaisen osaamista työelämään, ja kokeneilta työntekijöiltä sitä löytyy roppakaupalla. Toivotankin antoisaa mahdollisuuksien päivää kaikille!