Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Ohjelmien jo rahastettu tai merkintäoikeutena tämän päivän kurssilla mitattu arvo on noin puoli miljardia euroa.

Asian taustalta löytyy aitoa menestystä ja ilmiselviä epäonnistumisia yhtiön palkitsemisjärjestelmissä ja niiden mitoituksessa.

Öljy-yhtiö Nesteen ja sähköyhtiö Imatran Voiman fuusioiminen ja Fortumin perustaminen 1998 oli onnistunut ratkaisu. Nesteen ja IVO:n yhdistämisellä haluttiin luoda maahamme voimakas energiayhtiö, jolla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä erityisesti sähkömarkkinoilla tapahtuneessa kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa.

Omistajien kannalta Fortum on ollut erittäin hyvä sijoituskohde. Valtio-omistaja on saanut yhtiöstä osinkotuloja 3,0 mrd. euroa, kun mukaan luetaan Neste Oil, ja osakemyyntituloja 1,6 mrd. euroa.

Kun tähän lisätään tämänhetkinen omistusarvo, noin 6,6 mrd. euroa, nousee valtion sijoituksen kokonaisarvo 11,2 mrd. euroon. Lisäksi on huomattava, että valtion siivu Neste Oilin päivänarvosta on noin 3,3 miljardia euroa. Jos sitä verrataan yhtiön arvoon vuoden 1999 lopussa, joka oli noin 2,6 mrd. euroa, voidaan todeta, että keskimääräinen vuosittainen kokonaisarvon tuotto on todella erinomainen.

Fortumien aseman vahvistuttua ja öljymarkkinoiden haasteiden kasvettua Fortumin uudelleen eriyttäminen tuli perustelluksi. Neste Oilin alku todistaa, että tämäkin eduskunnan yksimielinen ratkaisu oli oikea.

Yksityisellä sektorilla jo 90-luvun alkupuolella vakiintuneen tavan mukaan valtio-omistaja halusi kannustaa ja sitoa palkkiojärjestelmin yrityksen johtoa ja avainhenkilöitä. Ensin maaliskuussa 1998 ja sitten tammikuussa vuonna 2000 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi yhdeksi kannustinjärjestelmäksi optio-ohjelmat. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti yhtiön hallitus sittemmin toteutti ohjelmat yhtiökokousten päätösten mukaisesti. Ohjelmat käsiteltiin myös Fortumin kulloisessakin hallintoneuvostossa.

Optiojärjestelmien yleiseen toimivuuteen voidaan esittää tämän päivän tiedoin perusteltua kritiikkiä. Ne eivät yleisestikään ole osoittautuneet onnistuneimmiksi kannustinjärjestelmiksi. Ne eivät aina edes motivoi johtoa toimimaan omistajan kannalta pitkällä tähtäyksellä parhaalla mahdollisella tavalla.

Huonosti optiojärjestelmät sopivat sellaisille aloille, joissa markkinat eivät ole täydellisesti kilpaillut. Näillä aloilla erilaiset markkinashokit ja heilahdukset heijastuvat epäsymmetrisesti alan yrityksiin.

Vaikka Fortumin johdon voidaan sanoa onnistuneen tehtävässään todella hyvin, ei tehtyjen optiopäätösten johdolle tuottama palkkio ole oikeissa mittasuhteissa juuri johdon osuuteen yhtiön menestyksestä.

On syytä palauttaamieleen, että optio-ohjelmat hyväksyneen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa oli edustettuna välikysyjä vasemmistoliitto.

Välikysymys pitää "kestämättömänä" sitä, ettei optio-ohjelmien epäonnistumisiin ole puututtu silloin, kun "asia on havaittu kiistatta kohtuuttomaksi ja perusteettomaksi".

Optio-ohjelmista päättäessään Fortumin varsinainen yhtiökokous päätti maaliskuussa 2002, että "Hallitus voi arvioida mahdollisen yrityskaupan, yritysjärjestelyn tai muun vastaavan merkittävän muutoksen vaikutusta Fortum-konsernin tulokseen ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliseen kehitykseen ja korjata vastaavasti optio-oikeuksien ehdoissa Fortum-konsernin tulokselle ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliselle kehitykselle asettuja edellytyksiä."

Mikäli yhtiön hallitus ja pääomistaja olisivat todenneet, että yhtiökokouksen määrittämiä perusteita olisi ollut olemassa, niiden olisi tullut reagoida maaliskuussa 2002 pidetyn yhtiökokouksen ja yhtiön hallituksen tekemien optioiden jakopäätösten välisenä aikana eli viimeistään helmikuussa 2003.

Yhtiön hallitus tai omistajat eivät reagoineet asiaan. Valtioneuvoston työssä olivat tuolloin mukana välikysymyksen nyt allekirjoittaneet puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ja ryhmäjohtaja Martti Korhonen.

Sen jälkeen kun henkilökohtaiset sopimukset oli tehty, niistä tuli yksityisoikeudellisia sopimuksia. Niihin jälkikäteen puuttuminen on tavattoman vaikeaa.

Välikysymys kuitenkin perää hallitukselta toimia optiosopimusten kohtuullistamiseksi jälkikäteen.

Nykyiseltä hallitukselta ei ole puuttunut tahtoa optiosopimusten kohtuullistamiseen. Keväällä 2004 - paljon ennen kuin eduskunnassa oli herännyt keskustelu optioista - annoin virkamiehilleni toimeksi selvittää asiantuntijoiden kanssa, mitä mahdollisuuksia sopimusten tarkistamiseen olisi.

Seuraavan kerran asia oli esillä talvella 2005. Kävin itse tuolloin keskustelut muun muassa oikeuskansleri Nikulan kanssa. Sekä oikeuskanslerin, että muiden asiantuntijoiden selvitykset päätyivät samaan johtopäätökseen: optiosopimusten jälkikäteinen, yksipuolinen leikkaaminen tai kohtuullistaminen ei käytännössä tullut eikä tule kysymykseen.

Samaan johtopäätökseen on nyttemmin tullut eduskunnan talousvaliokunta, edustaja Korhosta ja edustaja Essayahia lukuunottamatta, suorittamansa seikkaperäisen selvityksen tuloksena.

Vanhasen hallitus ei ole kuitenkaan ollut toimeton optioasiassa. Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti vuonna 2003 valtionyhtiöissä noudatettavan palkitsemisjärjestelmän uudistamisen. Marraskuussa 2003 ehdotus oli valmis. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi 17.2.2004 uudet ohjeet.

Sen jälkeen yhdessäkään yhtiössä, jossa valtiolla on mainittava puhevalta, ei optiosopimuksia ole tehty, eikä tehdä.

Arvoisa puhemies

Vaikka Fortumin palkkiotapahtumat herättävät ymmärrettäviäkin intohimoja olisi toivottavaa, että me poliittisina päättäjinä toimisimme kuitenkin vastuullisesti myös suhteessa valtion omistamiin, markkinoilla toimiviin yrityksiin.

* * *

Välikysymyksessä sanotaan myös, että valtion omistajaohjaus Fortumissa olisi ollut viime vuosinakin "linjatonta", kun yhtiö voi nostaa sähkön hintaa 19 %:lla.

Totta onkin, että kuluneen syksyn aikana sähkönmyyntihintojaan on nostanut noin joka neljäs sähkön vähittäismyyjä, eniten Fortum 19 %, seuraavaksi eniten Kymenlaakson Sähkö 13,6 %.

Hintoihin vaikuttamisessa sääntelyn keinoin on erotettava sähkön siirto ja myynti. Monopolin muodostavan sähkön siirron osalta siirryttiin vuoden 2005 alusta lukien osittain ennakolliseen verkkovalvontaan.

Energiamarkkinavirasto vahvisti siirtotariffien laskentaperusteet kullekin verkonhaltijalle vuosille 2005 - 2007. Näitä rajoja mikään siirtoyhtiö ei ole rikkonut. Sähkön siirtohinnat ovatkin kääntyneet hienoiseen laskuun.

Sen sijaan sähköenergian hintaa ei säännellä. Päinvastoin, valtiovalta pyrkii huolehtimaan siitä, että kilpailu alalla, sekä Suomessa että yhteisillä pohjoismaisilla markkinoilla, olisi niin aitoa kuin mahdollista.

Valtiovalta ei ole puuttunut kertaakaan sähkömarkkinalain voimassaolon aikana sitten vuoden 1996 sähköenergian hinnoitteluun. Siihen ei puututtu edes talvella 2002 ja 2003, kun edustajat Siimes ja Korhonen olivat hallituksessa ja sähkön hinta nousi reaalisesti nykyistä korkeammalle tasolle.

Muuten voin antaa vihjeen; jos sähköä myyvästä vajaasta sadasta yhtiöstä joku hinnoittelee sähkönsä liian kalliiksi, vaihtakaa firmaa!

Yhtä ontuvaa kuin yrittää kaataa Fortum-kohtuuttomuudet nykyisen hallituksen syyksi, on välikysyjien väite,
- että hallituksen veroratkaisut olisivat kärjistäneet tuloeroja,
- että hallituksen työllisyyspolitiikka olisi heikentänyt työllisyyttä tai,
- että hallitus ajaisi hyvinvointipalveluja alas.

Vanhasen hallituksen oikein ajoitettu ja mitoitettu veropolitiikka on vauhdittanut kotimaista kulutuskysyntää silloin, kun muun Euroopan talouden vetokyky hiipui. Tällä tiellä hallitus jatkaa hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa myös uudella sopimuskaudella.

Osaltaan veroratkaisujen antina työttömyys on vähentynyt selvästi ja vielä kaikilla TE-keskusalueilla työvoimapiireissä. Myös pitkäaikaistyöttömyys on laskussa. Työllisten määrä oli kuluvan vuoden tammi-syyskuussa keskimäärin 32.000 henkeä enemmän kuin vastaavana aikana vuotta aikaisemmin.

Hallituksen tähän saakka päättämät noin 2,8 miljardin euron suuruiset henkilöverotuksen kevennykset ovat välikysyjien väitteistä poiketen kohdistuneet voimakkaimmin pienituloisiin. Kevennysten painopiste on 20.000 ja 30.000 euron vuositulon välillä. Suurimmillaan, 5,2 %-yksikköä, se on 20.000 euron kohdalla. 120.000 euron vuositulon kohdalla kevennys on 3,4 %-yksikköä. - Tässä yhteydessä sopinee muistuttaa, että optiosopimusten tuotoista veronsaajat valtio ja kunnat saavat 50-60 %.

Vastaavasti lasten päivähoidon rahoitusta on kohennettu, pienimpiä eläkkeitä on korjattu ja erityisesti pienituloisimmille tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä on parannettu tuntuvasti.

Hallitus on keventänyt ja ensi vuonna keventää lisää erityisesti työllistävien pk-yritysten verotaakkaa ja varallisuusvero poistetaan ensi vuoden alusta. Yritysten pääoma-, laina- ja kehittämisrahoitusuudistuksin yritysten perustantaa ja kasvua on vauhditettu. Näin on kyetty vastaamaan globalisaation juuri pk-sektoriin kohdistamiin haasteisiin. Yritysten määrä on ennakkotiedon mukaan nyt peräti noin 8000 enemmän kuin vuosi sitten ja konkurssien määrä on alhaisimmillaan.

Välikysyjät ovat oikeassa siinä, että kunnallistaloudet ovat tiukoilla. Näin siitäkin huolimatta, että Vanhasen hallitus tulee lisänneeksi valtionosuuksia vuoden 2003 6,2 miljardin eurontasosta ensi vuoden 7,8 miljardiin euroon. Nykyinen hallitus on kompensoinut ansiotulovähennykset kunnille täysimääräisesti.

Erityisesti kuntatalouden menojen jatkuvaa 5 %:n tietämillä ollutta kasvua on kyettävä hillitsemään. Suomen Kuntaliiton ja valtion yhteisen arvion mukaan jo ensi vuonna vuosikate paranee ja tämä suunta jatkuu seuraavana vuonna. Valtionosuudet näet kasvavat vuonna 2007 arvion mukaan reilusti yli puolella miljardilla eurolla ja verotulotkin tuntuvasti.

Entistä parempien palvelujen tuottamiseen entistä edullisemmin antaa osaltaan vauhtia myös hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Arvoisa puhemies

Välikysymyksen allekirjoittajat ovat nostaneet kysymyksessään esille tärkeitä asioita. Hallitus on toiminut näissäkin vastuullisesti.

Välikysyjät nojaavat valtaosan suomalaisista tuntemuksiin, että Fortumin optiot ovat kohtuuttomia ja niitä pitäisi korjata. Samalla he jättävät kuitenkin sanomatta sen, minkä tietävät: niiden jälkikäteen korjaamiseen ei ole voitu osoittaa oikeudellisesti kestäviä perusteita.

Vasemmistoliitolle välikysymys onkin populistinen yritys peittää puolueen vastuu niistä virheistä, jotka sillä itsellään on optio-ohjelmien hyväksyjänä.

Syytökset työllisyyden hoidon laiminlyönneistä, verotuksen epäoikeudenmukaisuuksista tai hyvinvointipalvelujen alasajosta nähdään jo rajojemme ulkopuolellakin kummallisena. Aivan viimeistenkin kuukausien aikana ja juuri syytöksissä mainituissa asioissa, Suomen kehitys on rankattu Euroopan ehdottomaan eliittiin.