Vastaus välikysymykseen tuloerojen kasvusta ja verotuksen rakenteesta
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
(muutosvarauksin)
Arvoisa puhemies,
Tänään käsiteltävä välikysymys pureutuu erittäin tärkeään asiaan: suomalaiseen hyvinvointiyhteiskunnan syvimpään olemukseen.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja sen meillekin tuoma lama osoittivat, että pohjoismainen malli ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kestävin tapa rakentaa Suomea.
Pohjoismainen malli ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarkoittavat koulutettua ja osaavaa työväkeä sekä kilpailukykyistä taloutta yhdistettynä tasa-arvoa tuottaviin palveluihin ja huolenpitoon jokaisesta huolenpitoa tarvitsevasta. Tämä malli toimii, kun julkinen talous on kunnossa.
Kannustava, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta lisäävä hyvinvointiyhteiskunta vahvistaa kilpailukykyämme. Se on monissa kilpailukykymittauksissa todettu.
Ihmiset maksavat mielellään veroja, jos he kokevat veronmaksun ja verovarojen käytön olevan oikeudenmukaista ja reilua. Veroja maksetaan mielellään, kun niillä voidaan taata huolenpito kaikkein heikoimmista, tasa-arvoiset peruspalvelut sekä sivistys ja koulutus jokaiselle. Mielekkyys tulee myös siitä että verotus on kannustavaa ja järkevällä tasolla.
Me kaikki kannatamme hyvinvointiyhteiskuntaa. Erot saattavat löytyä keinoista, joilla se toteutetaan.
Arvoisa puhemies,
Vastaus kysymykseen suomalaisista tuloeroista ja köyhyydestä pitää oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Ensin katsotaan, mitä tilastot asiasta kertovat. Sen jälkeen katsotaan mitä olemme tehneet ja mitä pitää vielä tehdä. Tärkeintä on kuitenkin kysyä ihmisiltä itseltään. Miten he kokevat tilanteensa kehittyneen?
Mitä tilastot kertovat?
Välikysymyksen tekijät ovat tukeutuneet tilastotietoihin perustellessaan huolta tuloerojen kehityksestä.
Kysymyksessä sanotaan: "tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi viime vuosina. Tuloerojen kasvua on tapahtunut kaikissa läntisissä teollisuusmaissa, mutta Suomessa tilanne on muuttunut kaikkein selvimmin huonompaan suuntaan viime vuosina".
Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot ovat supistuneet jokaisena vuonna, jolle nykyinen hallitus on laatinut valtion talousarvion. Tuloerojen supistumiseen on osin vaikuttanut taloudellinen taantuma, mutta lisäksi hallituksen veroratkaisut, joissa on suosittu pienituloisia, perusturvaan tehdyt parannukset sekä opintotukeen tehdyt korotukset. Tänä vuonna tuloerojen supistumiseen vaikuttavat perusetuuksien sitominen indeksiin ja takuueläke.
On hyvä huomata, että tuloerot supistuivat ensi kertaa vuosikausiin tämän hallituksen ensimmäisenä budjettivuonna 2008, kun talous vielä ennen lamaa kasvoi.
Opposition välikysymyksessä todetaan myös seuraavaa:
"Viime vuosina erityisesti ylimpien tuloluokkien reaalisesti käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet nopeasti. Ylimmän suurituloisen kymmenyksen tulot ovat kasvaneet keskimäärin vuodessa moninkertaisesti pienituloiseen kymmenykseen verrattuna. Ylimmän yhden prosentin reaalitulojen kasvu on ollut kaikkein huiminta."
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 suurituloisimman prosentin tulot vähenivät 15 %. Vuodesta 2007 lähtien suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat reaalitulot ovat pudonneet yli 25 %. Samassa ajassa myös ylimmän kymmenyksen tulot ovat supistuneet 10 %.
Koska lama on vaikuttanut osaltaan tuloerojen pienenemiseen tällä hallituskaudella, pyysimme Valtion taloudellista tutkimuskeskusta laskemaan hallituksen päätöksistä seuranneet tuloerojen muutokset, johon kuuluvat tuloveronalennukset sekä tulonsiirtojen ja palvelumaksujen kehitys. Selvitys kertoo, että myös tämän hallituksen nämä päätösperäiset vaikutukset tulonjakoon ovat tällä vaalikaudella olleet tuloeroja supistavat. VATT:n selvitys osoittaa, että tuloerot ovat kaiken kaikkiaan supistuneet kuluvalla vaalikaudella.
Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet. Tämä kehitys oli kiivasta erityisesti vuosien 1995- 2007 välisenä aikana. Tässä suurimpana selittävänä tekijänä on ollut talouskasvu.
Tilastot ovat kuitenkin vain tilastoja. Ne eivät kaikissa tapauksissa kerro sitä, mitä ihmisen arkikokemus elämästään on. Tilastoja on helppo käyttää myös väärin ja piiloutua niiden taakse. Toisinaan tulee mieleen se tuttu luonnehdinta, että jos valittaa nälkää, niin sinulle isketään sellaiset rätingit eteen, missä lukee, ettei sinulla voi olla nälkä.
Toisinaan taas kun iloitaan, että pienimpiä äitiys-, isyys-, ja sairauspäivärahoja on saatu korotettua 170 eurolla kuukaudessa tai kun olemme luoneet uuden takuueläkkeen, joka nostaa 160 eurolla kuukaudessa kaikkein pienimpiä eläkkeitä, niin sanotaan, että tilastojen mukaan se ei ole mitään, eikä mikään ole mitään.
Mitä olemme tehneet ja mitä on tehtävä?
Arvoisa puhemies,
Tämän hallituskauden keskeinen arvovalinta oli perusturvan kehittäminen. Halusimme kohdentaa perusturvan lisäykset kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisryhmille sen sijaan, että olisimme levitelleet laajoina tulonsiirtoina pari euroa lähes jokaiselle. Yhden vaalikauden resurssit eivät ole luonnollisestikaan riittäneet kaikkien ongelmien poistamiseen.
Hallitus on tehnyt kaikkein pienimpien sosiaaliturvaetuuksien korotuksia vuositasolla noin 730 miljoonan euron edestä. Korotukset on kohdistettu kansaneläkeläisille, vähimmäispäivärahansaajille, lapsiperheille, pienimmillä työttömyysturvaetuuksilla eläjille sekä opiskelijoille.
Onko tuo 730 miljoonaa sitten paljon vain vähän? Parhaan kuvan siitä saa, kun vertaa mitä edellisillä hallituskausilla on tehty.
Edellisellä hallituskaudella näihin perusturvaetuuksien parannuksiin käytettiin 250 miljoonaa euroa. Tällä vaalikaudella on siis käytetty kolminkertaisesti rahaa kaikkein köyhimpien tilanteen parantamiseksi. Viimeisen neljän vuoden aikana perusturvaetuuksiin lisätty rahamäärä on enemmän kuin edellisen neljän hallituskauden lisäykset ovat olleet yhteensä.
Yli puoluerajojen arvostettuna parlamentaarikkona tunnettu, eduskunnan tänä keväänä jättävä sosialidemokraatti, Valto Koski totesi tämän eron myös taannoisessa syntymäpäivähaastattelussaan: ”Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me itse. Se on rehellisesti pakko sanoa." Kiitos tästä rehellisestä arviosta.
Nämä satsaukset ovat olleet välttämättömiä tasa-arvon ja ihmisarvon näkökulmasta. Näillä luvuilla ei ole mitään tarvetta kehuskella, mutta ne kannattaa silti huomioida. Vaikka paljon on vielä tehtävänä, niin paljon hyvääkin on tapahtunut lyhyessä ajassa.
Arvoisa puhemies,
Työ on parasta sosiaaliturvaa. Työnteon ja työllistämisen verotuksen keventämisen lisäksi ihmisiä on aktivoitu työhön etuuksien avulla. Hallituksen toteuttaman aktivointilisän suuruus työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevalle on vajaat 100 euroa kuussa. Kaiken ei tarvitse maksaa paljoa. Yksi hienoimpia uudistuksia on ollut antaa työttömäksi jääneelle mahdollisuus hoitaa kesken jääneet opintonsa loppuun. Jopa 12 600 suomalaista työtöntä on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Näin saamme lisää koulutettua, tutkinnon suorittanutta työväkeä hyvinvointimme rakentamiseen. Nuorisotyöttömyyden torjuntaan panostettiin keskellä taantumaa ja huolestuttava kehitys saatiin nopeasti kääntymään. Näin on voitu ehkäistä syrjäytymistä tulevaisuudessa.
Yhtälailla tärkeää on ollut vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämistuen kaksinkertaistaminen viimevaalikaudesta. Yhdenvertaisuus tarkoittaa myös sitä, että jokaisella tulee olla mahdollisuus tehdä työtä.
Monen pienituloisen ihmisen arkea on parannettu merkittävällä tavalla.
Kansaneläkkeiden tasoa korotettiin vaalikauden alussa. Se korotus nosti myös pieniä työeläkkeitä. Samalla luovuttiin kuntien kalleusluokituksesta. Näillä toimenpiteillä pääosalla pientä eläkettä saavia eläke nousi indekseineen yli 50 euroa kuukaudessa.
Kaikkein pienituloisimpien ja erityistä hoivaa vaativien veteraanien tukea on nostettu lisäksi 50 eurolla kuukaudessa.
Ensi kuussa toteutuu kaikkein pienituloisimpien kansaneläkeläisten suurin tasokorotus koskaan. Esimerkiksi kotona elämäntyönsä lasten parissa tehneet naiset, vammaiset ja nuorena työkyvyttömäksi joutuneet saavat takuueläkkeen. Pienimmät eläkkeet nousevat ensi kuussa 100 - 160 eurolla.
Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, erityishoitorahan sekä sairauspäivärahojen ja kuntoutusrahan vähimmäistaso on korotettu työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 170 euroa kuukaudessa.
Perusturvaetuudet sidotaan ensi kuusta alkaen indeksiin seuraamaan kustannusten nousua. Tällaisia etuuksia ovat mm. lapsilisät, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki.
Opintorahoja korotettiin opiskelijoiden pyytämällä 15 prosentilla. Myös opintotuen tulorajoja korotettiin. Korotukset parantavat opintotuen riittävyyttä ja edistävät päätoimista ja suunnitelmallista opiskelua. Opintotuen ja sairauspäivärahan yhteensovittamista on parannettu.
Arvoisa puhemies,
Välikysymyksessä todetaan, että "Verotusta on kevennetty hyvinvointiyhteiskunnan kestävän rahoituksen kannalta liian paljon ja kevennykset ovat suosineet hyvätuloisia."
Tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille. Tämä on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannattavampaa. Työ, jolla tulee toimeen, on parasta köyhyyden poistamista.
Jotta ei tarvitsisi yksin hallituksen todistukseen tässä uskoa, niin on tätä riippumaton mediakin tutkinut. Viime vuoden budjetin antamisen jälkeen Helsingin Sanomat tutki neljän viimeisimmän vaalikauden tuloveronkevennysten kohdentumisen.
Tällä vaalikaudella ensimmäistä kertaa suhteellisesti suurimmat hyötyjät tuloveronalennuksista olivat kaikkein pienituloisimmat. Kolmella edellisellä hallituskaudella kaikkein pienituloisimpien, esimerkiksi työttömien, verotusta on päinvastoin kokonaisuudessaan kiristetty, kun muiden tuloluokkien verot kevenivät selvästi.
Vain yhdellä tutkituista vaalikausista kaikkein suurituloisimmat hyötyivät tuloveron kevennyksistä suhteellisesti eniten. Se oli niistä se vaalikausi kun Vasemmistoliitto oli mukana hallituksessa.
Moitteet verotuksen liiallisesta kevennyksestä kokonaisuudessaan ovat myös merkillisiä. Nykyinen hallitus on keventänyt verotusta nettomääräisesti saman mittaluokan verran kuin kolme edeltäjäänsä, kun myös veronkiristykset otetaan huomioon. Sen sijaan painopisteen valinta on ollut selkeä. Työnteon ja työllistämisen verotusta olemme keventäneet ja kulutuksen verotusta kiristäneet.
Kun työllistämisen veroa kevennetään miljardi ja vastaavasti ympäristöveroja nostetaan vaalikaudella miljardilla, niin lopputulos on verotulojen kannalta plus miinus nolla. Sen sijaan työn tekemisestä ja työllistämisestä on tullut kannattavampaa.
Välikysymyksessä väitetään myös, että: "Suomi on siirtynyt tämän hallituksen aikana vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää, jossa tuloista riippumatta maksetaan sama veroprosentti."
Tällä vaalikaudella työn verotusta on kevennetty, mutta kuten sanottua, suhteellisesti pienituloisia suosien.
On myös väitetty, että verotuksen progressio pienenisi, kun valtion ansiotuloverotus kevenee ja tasaprosentilla perittävän kunnallisveron osuus nousee. Tämä väite on väärä.
Kunnallisvero on vähennyksien vuoksi vahvasti progressiivinen. Tätä progressiivisuutta hallitus on merkittävästi lisännyt korottamalla perusvähennystä 1480 eurosta 2250 euroon. Pienituloisimmille kohdistettu vähennysoikeuden korotus oli ensimmäinen sitten Ahon-Viinasen hallituksen.
Kuntaveron progressiivisuudesta kertoo hyvin seuraava esimerkki: Esimerkiksi 1550 euroa kuussa tienaava tamperelainen maksaa tuloistaan kunnallisveroa 11,2 %, 3100 euroa tienaava 16,2 % ja 6200 tienaava 17,5 %.
Kun lisäämme tähän valtion tuloveroasteikon, niin esimerkkimme pienituloinen palkansaaja maksaa tuloveroa 200 euroa kuukaudessa, kaksinkertaisesti tienaava keskituloinen maksaa nelinkertaisen määrän tuloveroja ja nelinkertaisesti tienaava hyvätuloinen maksaa kymmenkertaisesti tuloveroja. Tuloverot muodostavat yhteiskunnan keräämistä verotuloista suuremman osan kuin kulutusverot.
Verotuksen painopisteen muuttaminen tuo uusia työpaikkoja. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen. Lisäksi kulutus-, haitta- ja ympäristöverojen tuoma hintojen nousu korvataan täysimääräisesti köyhimmille yhteiskunnan tukien varassa eläville indeksikorotusten myötä.
Arvonlisäveron myötä verotetaan myös ulkomaalaista työtä tuotteiden hinnoissa. Jos tuloverotusta nostetaan, niin silloin kiristetään vain suomalaisen työn ja eläketulon verotusta – ja mikä pahinta, lisätään työttömyyttä.
On myös totta, että tällä hetkellä maksamme aiempaa korkeampia kiinteällä prosentilla perittäviä ympäristö-, kulutus-, ja haittaveroja. Tällöin veronmaksu määräytyy kulutuksen mukaan. Ruoan arvonlisäveroa on sen sijaan alennettu tällä vaalikaudella. Sen ansiosta pienituloiset ovat olleet yleisen arvonlisäverojen nostosta huolimatta tulonjaollisesti voittajia arvonlisäverotuksen muutoksissa. Ruoan alv on alennuksen jälkeen siis neljä prosenttiyksikköä alhaisemmalla tasolla, kuin mitä SDP halusi.
Mitä ihmiset kokevat?
Arvoisa puhemies,
Tilastoista tai tehdyistä toimista voi viisastella loputtomiin.
Talouden suhdanteet vaikuttavat tuloeroihin tehtyä politiikkaa enemmän. Siksi on hassunkurista väittää, että tuloerot kasvoivat nousukaudella vain päämäärätietoisen politiikan vuoksi ja ovat laskeneet ainoastaan talouden suhdanteen vuoksi.
Ihmisen oma kokemus on kaikkein tärkein. Tilasto tai rahamäärä ei vie nälkää ja tuo onnea. Lisäraha ei välttämättä paranna tilannetta. Ainoa lääke syrjäytymiseen voi olla että joku aidosti välittää. Kaikkein tärkeintä on, että meillä suomalaisilla on tunne ja henki, että olemme samassa veneessä. Tätä henkeä, oikeudenmukaisuuden henkeä on vaalittava myös tulevaisuudessa.
Kuten totesin aiemmin, tilastot ovat tilastoja, mutta ihmiset ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Suomen gallup on tehnyt pitkän tutkimussarjan, jossa kysytään suomalaisten ajatuksia ja asenteita. Tuossa kysymyssarjassa esitetään muun muassa seuraavaa väite: ”Viime vuosina on ollut pakko tinkiä jopa välttämättömistä ruokamenoista”. Jos joutuu tinkimään välttämättömistä ruokamenoista, voi tulkita ihmisen ja perheen elävän jonkinasteisessa köyhyydessä.
Vuonna 1999 35 prosenttia, eli yli kolmannes vastaajista kertoi, että on joutunut tinkimään välttämättömistä ruokamenoista. Kun viime vuonna kysyttiin suomalaisilta samaa, niin vastaajista 19 prosenttia, eli alle viidennes kertoi joutuneensa tinkimään ruokamenoista.
Ruokamenoista tinkimään joutuvien määrä on siis supistunut noin puolella.
Samassa tutkimussarjassa kysyttiin myös vastausta väittämään ”Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elintasooni.” Vuonna 1999 vastaajista 50 prosenttia oli täysin tyytyväisiä. Viime vuonna osuus oli noussut 66 prosenttiin. Täysin tyytyväisten elintasoonsa osuus on noussut puolesta kahteen kolmasosaan suomalaisista.
Nämä tutkimukset kertovat mielestäni suomalaisten köyhyyttä ja vaurastumista tutkittaessa vähintään yhtä paljon kuin suhteellisen köyhyyden monitulkintaiset tilastot tai tuloerotilastot erilaisine gini-kertoimineen.
Nämä vastaukset kertovat meille minusta kaksi olennaista asiaa tänään käsittelemästämme aiheesta. Ensinnäkin, että kehityksen suunta on ollut oikea.
Toisaalta tämä kertoo siitä, että tehtävää riittää. Suomi on yksi maailman vauraimmista maista. Meidän on toimittava määrätietoisesti, jotta kukaan ei tässä maassa joutuisi tinkimään elämän peruselementeistä: ruoasta ja katosta pään päälle.
Vaikka myös suhteellisen köyhyyden tutkiminen kertoo meille varmasti jotakin olennaista yhteiskunnan eheydestä vertailemalla eri tulodesiilejä, niin nälkä, asunnottomuus ja työttömyys ovat moninkertaisesti tärkeämpiä kohteita köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiseksi.
Suurin köyhyyttä aiheuttava tekijä Suomessa on työttömyys. Siksi kaikki toimet, joilla työn teko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden poistamista.
Jos keskittyy veroprosenteilla yksinomaan tulonjaon viilailuun, keskittyy jakamaan kakkua, jota ei ole vielä leivottu. Ensin on luotava kasvulla ja työllisyydellä mahdollisimman suuri kakku. Sen tuomat verotulot mahdollistavat parhaat palvelut sekä tulonsiirrot heikoimmassa asemassa oleville.
Välikysymys moitti myös hallituksen talouspolitiikkaa ja siitä johtuvaa velkaantumista. Muistuttaisin niitä, joilta on jo päässyt unohtumaan, että maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma syöksi Suomenkin syvimpään talouspudotukseensa itsenäisyyden ajalla.
Uskallan jo nyt luonnehtia työttömyyden räjähtämisen estänyttä elvytyspolitiikka vähintäänkin onnistuneeksi.
Arvoisa puhemies,
Suomalaisessa hyvinvointimallissa on paljon parantamisen varaa. Osa parantamisesta johtuu ajan hampaasta. Menneiden vuosikymmenten rakenteet eivät palvele 2010 –luvun hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita.
Osa taas johtuu menneen finanssikriisin jäljistä ja tulevista valtavista haasteista: julkisessa taloudessa on noin 10 miljardin euron vaje. Ilman tuon vajeen kuromista kiinni meidän on luovuttava pohjoismaisesta mallista, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteesta.
Kolmas osa liittyy huono-osaisuuden syiden tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.
Pahoinvointi ja köyhyys eivät ole Suomesta kadonneet, vaikka suomalaisilla menee kansakuntana paremmin kuin koskaan ennen ja Suomi valitaan toistuvasti erilaisten onnellisuus- ja hyvinvointimittausten kärkisijoille. Emme voi keskimääräisen hyvinvointimme kasvusta huolimatta jatkossakaan sulkea silmiämme apuamme tarvitsevien ongelmilta.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuus riippuu kaikkein eniten siitä, syntyykö Suomeen uusia työpaikkoja ja saammeko aikaan maksimaalisen työllisyyden.
Nykyinen hallitus on ollut koko laman jälkeisen Suomen hallituksista eniten köyhän asialla, kun mittarina käytetään perusturvan lisäyksiin käytettyä rahamäärää. Tämän vertailun jokainen voi halutessaan tehdä itse.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi perusajatus on, että annetaan ihmisille mahdollisuuksia ja vapautta pitää huoli itsestään ja läheisistään. Niitä jotka apua tarvitsevat, autetaan sitten kunnolla.
Tätä periaatetta hallitus on työssään noudattanut. Uskon, että tämä periaate on hyväksi myös jatkossa.