Vastaus välikysymykseen kunnallisten lähipalvelujen turvaamisesta

Valtiovarainministeriö 28.9.2011 11.15
Välikysymysvastaus -

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

 

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies!

Tänään käsiteltävä asiakokonaisuus koskee ihmisten asumista, lähipalveluja ja paikallista vaikuttamista. Siis meidän suomalaisten jokapäiväistä arkea.

Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.

Tämän varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne.

Vain vahvat, elinvoimaiset kunnat pystyvät pitämään huolta omista kuntalaisistaan ja tarjoamaan heille tarpeelliset palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa demokratian keinoin oman kotikuntansa asioihin ja myös omaan elinpiiriinsä.

Arvoisa puhemies!

Hallituksen kuntauudistus on ajallisesti ja osaksi myös toiminnallisesti suoraa jatkoa keskustan käynnistämän kunta- ja palvelurakennehankkeen jo kuuden vuoden mittaiselle työlle. On hyvä muistaa, että myös Paras-uudistuksen lähtökohdaksi valittiin aikoinaan vahvat peruskunnat. Kuntauudistuksen tavoitteet löytyvät myös Paras-puitelain tavoitteista.

Tunnistimme hyvin laajasti jo vuonna 2005, että olemme kunta- ja palvelurakenneuudistuksemme kanssa pahasti myöhässä. Kun keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen viisi vuotta sitten tässä salissa esitteli hallituksen esitystä kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi, hänen mukaansa uudistuksen motoksi sopi hyvin tunnetun laulun sanat ”Aika entinen ei koskaan palaa”. Tuota mottoa voimme hyvin käyttää edelleen.

Tosin jo Manninen totesi lain esitellessään, ettei puitelaki ole hänenkään mielestään riittävä. Mutta hän katsoi sen riittävän uudistuksen käynnistämiseen, mikä oli tuolloin tärkeintä.

Puitelain seurauksena kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen käynnistyikin ensi alkuun rivakasti, mutta aivan viime vuosina muutostahti on hiipunut. Kuntarakenteiden uudistumisen hidastumista kuvaa konkreettisesti se, että kun viime valtuustokauden vaihteessa, vuonna 2009, toteutui 32 kuntaliitosta, niin tulevan valtuustokauden vaihteeseen, vuodelle 2013, on varmistunut tähän mennessä vain kaksi kuntaliitosta.

Tiivistetysti voi sanoa, että Paras-hankkeen aikana otettiin askeleita aivan oikeaan suuntaan, mutta alueelliset erot tässä ovat huomattavia. Joillakin alueilla on todella otettu iso harppaus ja uudistettu rakenteet siten, että niillä voidaan vastata 2020-luvun tarpeisiin. Osalla alueista puolestaan on edetty tipuaskelin, ja onhan meillä myös alueita, joissa ei ole edetty lainkaan. Siksi hallitus pitää tärkeänä nyt uudelleen vauhdittaa muutosta ja arvioida kehitystä ja uudistustarpeita koko valtakunnan näkökulmasta, alueita kokonaisuuksina tarkastellen.

Uudistus on välttämätön, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.

Arvoisa puhemies,

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus on pakko tehdä. Mutta sitä ei tehdä pakolla, vaan yhteistyöllä.

Hallitusohjelman mukaisesti tänä syksynä laaditaan selvitys kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Tämä työ on parhaillaan meneillään. Työssä hyödynnetään kaikkea sitä tietoa, työtä, kokemusta ja tutkimustuloksia, joita kuuden vuoden aikana on Paras-hankkeessa saatu.

Selvityksen valmistuttua vuoden 2012 alussa hallitus käynnistää laajan alueellisen kuulemiskierroksen, jossa kerätään kuntien, alueiden ja sidosryhmien näkemyksiä esitettyihin vaihtoehtoihin.

Nyt laadittava selvitys tuottaa pohja-aineiston kuntakierrokselle: hahmotuksen vahvan peruskunnan kriteereistä ja niiden pohjalta alustavasti hahmottuvasta kuntakartasta, joka pitää sisällään myös vaihtoehtoja. Vasta tämän kuntakierroksen ja alueita saadun palautteen pohjalta laaditaan hallituksen esitys puitelain korvaavaksi rakennelaiksi.

Arvoisa puhemies,

Välikysymyksessä esitetty väittämä, että kuntakarttaa ollaan piirtämässä pakolla, herättää vastakysymyksen siitä, mihin tuo väite perustuu. Hallitusohjelmassa ei ole mainintaa siitä, mikä olisi kuntien lukumäärä jatkossa, puhumattakaan siitä, että kuntauudistus olisi kirjattu perustuvan kuntien pakottamiseen.

On ymmärrettävää, että kuntauudistuksen vastustajat antavat uudistukselle ensin sellaisen hahmon, jota on mahdollisimman helppo vastustaa. Mikä olisikaan sen helpompi vastus kuin pakolla määrätty Suomen kuntakartta!

Hallitus tiedostaa erittäin hyvin sen, että hyvät strategiset kuntaliitokset tarvitsevat onnistuakseen vahvaa yhteistä tahtotilaa ja henkilöstön ja luottamushenkilöiden sitoutumista uuden kunnan rakentamiseen. Mitä vahvempi on yhteinen tahtotila, sitä nopeammin päästään uuden kunnan todelliseen kehittämiseen.

Tässä vaiheessa ei ole vielä edes ajankohtaista pohtia sitä kannustamisen, ohjaamisen, rajoittamisen ja määräämisen keinovalikoimaa, jota uudistuksessa tultaisiin tarvitsemaan. Nykyisin voimassa olevassa kuntajakolaissa nuo kaikki keinot ovat käytössä, mutta mikä on niiden sisältö ja keskinäinen suhde, se konkretisoituu paremmin ensi kevään aikana, kun rakennelakia ryhdytään valmistelemaan kuntien kuulemisen jälkeen.

On todennäköistä, että jo pelkän selvityksen kautta kuntien nykyisen ja tulevan tilanteen konkretisointi tulee rohkaisemaan kuntia selvittämään yhdistymisen mahdollisuuksia. Ja itse asiassa, näin on jo tapahtunut. Monin paikoin pitkin Suomenmaata on käynnissä uusia selvityksiä kuntarakenteen eheyttämiseksi, ja tähän omaan aktiivisuuteen hallitus haluaa kaikkia kuntia kannustaa. Jo käynnissä olevia uudistuksia tullaan entisestään rohkaisemaan, jotta muutokset olisivat sekä määrällisesti että laadullisesti riittäviä.

Pakkoliitoskeskusteluun uppoutumalla harhaudumme yhdestä uudistuksen keskeisestä ydinkysymyksestä eli siitä, miten turvaamme palvelut tulevaisuudessa. Kuntarakennekeskustelussa ei ole keskiössä vain sosiaali- ja terveyspalvelut vaan myös perusopetus. Mikä on kunnan asema silloin, kun kunta ei enää kykene järjestämään perusopetusta. Kuinka pieneksi itsehallinnollisen kunnan peruspalveluvalikoima voi ylipäätään mennä?

Tällaisten kysymysten äärellä olemme nyt vuonna 2011. Eivätkä nämä itse asiassa aivan uusia pohdintoja ole. Jo vuonna 1965 pienkuntakomitea katsoi, että sen ajan palveluiden järjestämiseksi olisi kunnassa pitänyt olla vähintään 8000 asukasta. 50 vuoden aikana haasteet eivät ole tältä osin vähentyneet, pikemminkin kasvaneet.

On myös hyvä huomata, että uudistuksessa ei ole kyse siitä, mikä yksittäinen kunta lakkaa tai mikä liitetään toiseen. Olemme nyt luomassa Suomeen kokonaan uudet kunnat, jotka ovat niin vahvoja ja elinvoimaisia, että ne pystyvät järjestämään asukkaidensa palvelut, kehittämään omaa aluettaan ja vastamaan yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin.

Välikysymyksessä väitetään, että kuntaliitoksissa olisi kyse vain yleishallinnon kustannusten säästämismahdollisuudesta ja todetaan sen olevan kuntatalouden kokonaismenoista vajaat kolme prosenttia.

Kuntaliitoksen taloudelliset hyödyt eivät kerry pelkästään hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta. Esimerkiksi uuden suuremman kunnan asema työnantajana yleensä vahvistuu, toiminta elinkeinoelämän suuntaan aktivoituu, yhdyskuntarakenne eheytyy, sisärajojen häiritsevät esteet saadaan poistettua, epäterveeseen kilpailuun liittyvää osaoptimointia saadaan vähennettyä ja myös kuntien riskien hallinta paranee. Näillä kaikilla tekijöillä on suorat kytkennät kuntatalouteen.

Kukaan tuskin kiistää, että esimerkiksi yhteisellä maankäytöllä, asumisella ja liikenteen suunnittelulla on mahdollisuus saada mittavia taloudellisia hyötyjä. Erityisen suuria vaikutuksia tällä on kaupunkiseuduilla, jossa yhteisellä maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelulla voidaan rakentaa eheämpiä ja ekologisempia kaupunkeja.

Kuntaliitoksissa taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt toteutuvat erityisesti pitkällä tähtäimellä. Mitä myöhemmin rakenneuudistus käynnistetään, sitä kauemmaksi nämä hyödyt siirtyvät tai vaarana on, että ne jopa menetetään. Hyvä on muistaa myös se, että epäterveessä rakenteessa kunta voi joutua säästämään itsensä hengiltä.

Arvoisa puhemies,

Keskusta väittää välikysymyksessään, että kunnissa olisi keskeytetty laajoja rakenteellisia uudistuksia ja alettu hätäisesti investoida kuntaliitosten pelossa. Tuo kuulostaa vakavalta syytökseltä kuntakentän suuntaan. Pitääkö Keskusta kuntia todella näin holtittomina ja vastuuttomina? Hallitus luottaa kuntien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuunkantoon siinä, että kunnissa ei tehdä turhia investointeja, vaan kuntalaisten verovaroja käytetään jatkossakin vastuullisesti. Kunnissa ei ole mitään syytä hidastaa omia rakenteellisia uudistuksia.

Kuntaliitos ei merkitse samaa kuin lähipalvelujen keskittäminen. Kuntaliitospäätös ei lakkauta suoraan yhtäkään lähipalvelun toimipistettä. Sen sijaan kuntaliitos merkitsee usein taloudellisesti heikossa asemassa olevan kunnan asukkaille palvelujen parempaa turvaamista.

Tämän saman seikan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Mari Kiviniemi itse vahvisti viimeksi 8. syyskuuta tässä salissa käydyssä keskustelussa. Te kerroitte silloin, edustaja Kiviniemi, että te kannustatte kuntaliitoksiin, kannustatte rakenneuudistuksiin, ja että kuntaliitoksia tehtiin teidän kuntaministerikaudellanne poikkeuksellisen paljon, koska keskustalaiset ovat nähneet kuntaliitokset parhaana tapana turvata lähipalvelut.

Arvoisa puhemies!

Kun keskusta nyt ilmoittaa esittävänsä lähipalvelulain säätämistä, herättää se kysymään, ollaanko kuntien ohjausta jälleen lisäämässä ja itsehallintoa kaventamassa.

Valtiovalta on luottanut kuntien kykyyn tehdä päätöksiä ja kunnioittanut kunnallisen itsehallinnon ydintä päättää itse hallintonsa ja taloutensa järjestämisestä. Keskustan linja olisi paluuta vanhaan ohjausjärjestelmään, jossa valtio sitoo entistä vahvemmin kuntien paikallista toimintaa. Sen sijaan selkeät ja vahvat rakenteet, joilla pystytään turvaamaan peruspalvelut yhdenvertaisesti, vähentävät tarvetta kuntien toiminnan sääntelyyn.

Keskusta väittää, että palveluiden keskittämisellä on vaikutusta kuntien työntekijöihin ja uhkana on työpaikkojen menetykset tai kohtuuttoman pitkät työmatkat. Kun tiedämme, että vuoteen 2020 mennessä kuntatyöntekijöistä joka kolmas eläköityy, paljon suurempi kysymys on, mistä kunnat saavat riittävästi uutta työvoimaa, kuin siitä, että uhkana olisi työvoiman ylitarjonta.

Uusien kuntien avulla halutaan varmistaa työvoiman ja sitä kautta palvelujen saatavuus myös niille kunnille, joissa työvoima seuraavan vuosikymmenen aikana loppuu käytännössä lähes kokonaan.

Hallituksen kuntauudistuksen keskeinen lähtökohta on kuntien itsehallinnon ja paikallisdemokratian vahvistaminen. Tämän johdosta osana kuntauudistusta uudistetaan myös kuntalaki, jossa erityinen paino on juuri paikallisen vaikuttamisen vahvistamisessa.

Uusissa kunnissa on rakennettava uudenlaisia malleja lähidemokratian toteuttamiseksi ja kannustettava kuntalaisia näin mukaan kuntansa kehittämiseen.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että keskustan johtamassa Paras-hankkeessa kaikki alle 20 000 asukkaan kunnat (joita on yli 80 prosenttia Suomen kunnista) pakotettiin lailla siirtämään sosiaali- ja terveyspalvelut pois itseltään. Se merkitsi samalla, että valtuuston päätösvallasta 60 prosenttia siirtyi muualle.

Tämän kehityksen hallitus haluaa nyt kääntää takaisin oikeille raiteilleen. Meidän mielestämme kunta on kaikkein paras, tehokkain ja demokraattisin tapa järjestää asukkaiden palvelut. On aika koota palveluiden rahoitus ja järjestäminen samoihin käsiin.

Arvoisa puhemies!

Tässä salissa tiedämme kaikki, että kunnallista itsehallintoa ja vaikuttamisen todellisia mahdollisuuksia on vain silloin, kun kunnilla on omassa taloudessaan todellista liikkumavaraa.

Jos me emme tällä vuosikymmenellä toteuta mittavaa valtakunnallista kuntauudistusta, on ilmeisenä vaarana, että meitä odottaa kuntasektorin rapautuminen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme asteittainen alasajo. Teemme suuren virheen, jos tuijotamme vain nykyhetkeä ja korkeintaan yhtä vaalikautta. Meidän pitää rohjeta katsoa vähintään kahdenkymmenen vuoden päähän ja toimia nykyhetkessä tekemällä sellaiset vahvojen peruskuntien kuntarakenteet, joilla selviämme 2020-luvusta.

Siteeraan lopuksi hieman lyhentäen erästä kuntarakenteiden tutkijaa kymmenen vuoden takaa. Dosentti Toivo Pihlajaniemi kirjoitti vuonna 2002 Kunnallistieteen aikakauskirjassa seuraavasti: ”Nyt saattaisi olla syytä pohtia toisenlaista kuntauudistusta - sellaista, jonka tähtäys suuntautuisi aina seuraaville vuosikymmenille, ja joka koskisi kuntien kaikkia rakenteellisia toimintaedellytyksiä yhtä aikaa. Jos kokonaisuudistusta ei yritetä tai se ei onnistu, on vaihtoehtona pieniä paikkauksia, näennäisiä ratkaisuja, umpikuja ja hyvinvointivaltion purku. Siinä vaihtoehdossa voidaan vaikuttaa vain järjestykseen, jossa purku alkaa, ja tapaan, jolla se etenee."

Arvoisa puhemies!

Se, että Kataisen hallitus lähtee uudistamaan hallitusohjelmansa mukaisesti sekä kuntarakenteita, kuntalakia että valtionosuuslakia, tarkoittaa tarttumista haasteeseen, jonka tärkeimpänä tavoitteena on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen myös tuleville sukupolville.

Kuntien on vastattava ihmisten elämää ja tarpeita. Aikoinaan kyse oli kirkkomatkasta. Nyt kyse on lähipalveluista. Vanhusten hyvästä hoidosta, turvallisesta päivähoidosta, laadukkaasta perusopetuksesta ja toimivista terveyskeskuksista. Nämä hallitus haluaa jatkossa varmistaa kaikkialla Suomessa. Siitä kuntauudistuksessa on kyse.