FI EN

Pääministeri Juha Sipilä
Valtioneuvoston tervehdys Helsingin yliopiston lukuvuoden 2015–2016 avajaisissa 31.8.2015

Valtioneuvoston viestintäosasto 31.8.2015 12.58
Puhe

(muutosvarauksin)

Herra Kansleri

Herra Rehtori

Herra Komissaari

Arvoisat kutsuvieraat

Hyvät tiedeyhteisön jäsenet

On suuri kunnia saada seistä eräässä Suomen arvokkaimmassa tilassa! Tässä nimenomaisessa suuressa juhlasalissa on järjestetty merkittäviä isänmaallisia juhlia, pidetty laadukkaita konsertteja ja konferensseja.

Mikä tärkeintä: tässä rakennuksessa, tässä salissa on tuotettu idea Suomesta. Yliopistollinen toiminta Suomessa on vanhempaa kuin useimmat valtiolliset toiminnot. Helsingin yliopiston 375-vuotinen historia kattaa huomattavan aikakauden maamme historiasta. Samalla iloitsen siitä, että Helsingin yliopisto pärjää erinomaisesti myös yliopistojen välisissä ranking-mittauksissa. Se osoittaa, että täällä tehty työ on tuottanut kansainvälisesti hyvää ja vertailukelpoista tulosta.

Suomen poliittinen ja taloudellinen menestystarina on ollut kertomusta koulutuksesta, sivistyksestä ja koko kansan yhtäläisistä mahdollisuuksista vaikuttaa. Yliopistojen ulkopuoliset tahot ovat aina osoittaneet suurta kiinnostusta korkeimpaan opetukseen ja tutkimukseen. Nämä muutokset liittyivät 1800-luvulla kansakunnan idean rakentamiseen. Viimeisen sadan vuoden aikana yliopistoja on tarvittu hyvinvointivaltion tuottamiseen ja eri alueiden  tarpeisiin.  Länsimaissa yliopistojen tehtävänä on lisäksi antaa tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon pohjaksi, sivistää sekä kasvattaa opiskelijoiden sosiaalista pääomaa ja osaamista.

Suuri menneisyys luo paineita yliopistoja – ja koko koulujärjestelmää – kohtaan. Suomen yliopistolaissa vuodelta 2009 korkeakouluille on asetettu vahva kansallinen tehtävä. Niiden tulee ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee parantaa elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Laissa todetaan lisäksi, että yliopistojen koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.

Joka syksy useita tuhansia nuoria aloittaa opiskelunsa korkeakouluissa. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut jo pitkään, että kuka tahansa meistä on voinut opiskella niin pitkälle kuin tiedot, taidot ja motivaatio ovat riittäneet. Tämä ei ole riippunut opiskelijan tai hänen vanhempiensa varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta tai asuinpaikasta. Tätä mahdollisuuksien tasa-arvoa on jatkossakin vaalittava.

Vaikka Suomessa yliopistot nähdään tänään ”tiede- ja tutkimusyliopistoina”, on syytä muistuttaa, että yliopistoilla on edelleen tärkeä kasvatustehtävä: kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan nuorten ihmisten tietoa, taitoa ja rohkeutta olla ihmisiksi.  Kasvattajaksi on laissa määritelty yliopisto, mutta yhtä tärkeitä ovat opiskelijoiden omat yhteisöt, kuten ylioppilas- ja osakunnat, killat sekä tiedekunta- ja ainejärjestöt.

Pohdinnat tiedon sisällön riittävyydestä, kasvatuksen tavoitteista ja opiskelun päämääristä ovat ajankohtaisia. Ne edellyttävät näkemystä tulevaisuudesta. Minkälaisia suomalaisia me haluamme nuorisosta kasvattaa? Toivon, että yliopistot edelleen ottavat tosissaan tämän kasvatustehtävän aikana, jolloin tarvitaan laaja-alaista ja vastuullista ajattelua, kykyä toimia yhteisönsä hyväksi sekä tulevaisuusoptimismia. Yliopistojen tulee edelleen rohkaista kriittiseen ajatteluun ja luovuuteen. Yliopistopohjainen start-up –toiminta ja lisääntynyt akateeminen yrittäjyys ovat esimerkkejä tästä. Kansainvälisesti kilpailevalla yliopistolla on edelleen roolinsa paikallisessa alustassaan.

Hyvät kuulijat,

Menossa on yksi Suomen taloushistorian heikoimmista ajanjaksoista. Mikäli ennusteet tämän vuoden talouskasvusta toteutuvat, taloutemme on tämän vuoden lopussa yli viisi prosenttia pienempi kuin ennen kansainvälisen finanssikriisin alkua vuonna 2008.

Talouskehityksemme on ollut selvästi heikompaa kuin muualla euroalueella tai verrokkimaillamme Ruotsilla ja Saksalla. Suomen kasvunäkymät ovat synkentyneet edelleen samalla kun muualla euroalueella on päästy paikoin jo ripeään kasvuun. Huonon kilpailukyvyn seurauksena työttömyys nousi kesäkuussa jo kymmeneen prosenttiin. Verrattuna edellisen vuoden kesäkuuhun työttömyyden kasvu oli Suomessa nopeinta euroalueella. Kyse on Suomen talouden rakenteellisesta kriisistä, ei väliaikaisesta notkahduksesta tai suhdannekriisistä.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ei ole kestävällä pohjalla. Julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Normaalinkaan talous- ja työllisyyskehityksen oloissa julkisen talouden tulot eivät riitä rahoittamaan nykyperustein määräytyviä julkisia menoja. Jos tulojen ja menojen rakenteellista epätasapainoa ei korjata, julkinen velka uhkaa kasvaa hallitsemattomasti. Vastustaessaan säästöjä tulee kannattaneeksi velaksi elämisen jatkamista. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pelastuu vain vähentämällä menoja, tekemällä rakenteellisia uudistuksia ja parantamalla kilpailukykyä ja muita kasvun edellytyksiä. 

Hyvät yliopistolaiset,

Tämän vakavan taloustilanteen seurauksena haastan ja rohkaisen teitä. Hallitus ei voi jatkaa velaksi elämistä. Samalla on ollut pakko leikata myös muualta kuin etuuksista. Taloutemme ei tule kohenemaan merkittävällä tavalla vähään aikaan. Pienemmillä resursseilla on jatkossa pystyttävä enempään ja parempaan. Monesti pienemmällä rahalla saa enemmän vaikuttavuutta. Omista kokemuksistani tiedän, että niukkuus luo myös luovuutta. Tämä on pitkälle asennekysymys.

Rohkaisen teitä luoviin ratkaisuihin ja uusiin tapoihin toimia korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen tason takaamiseksi. Tähän teiltä, yliopistolaisilta, löytyy kykyä, tietoa ja taitoa.  

Meidän on rohkeasti uudistuttava, uskallettava luopua vanhoista toimintatavoista ja muutettava ajattelutapaamme. Uudistumisen pitää pysyä jatkuvana tilana ja vireenä.

Hyvä juhlaväki,

Mikä on yliopiston tehtävä tänään ja tulevaisuudessa? Tietoa tuotetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tutkimusta tehdään eri hallinnonaloilla, kaupunkien tietokeskuksissa, työmarkkinajärjestöissä sekä pankkien ja elinkeinoelämän tutkimuslaitoksissa ja ajatuspajoissa. Samaan aikaan sosiaalinen media levittää viestiä yhä laajemmalle ja reaaliaikaisesti. Tiedon sirpaloituminen korostaa yliopistojen korkealaatuisen, riippumattoman ja kriittisen tutkimuksen merkitystä.

Hallitus on sitoutunut ajamaan rakennepoliittista ohjelmaa, jolla pyritään uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Toivon osaltani, että yliopistot, sen tutkijat ja opiskelijat antavat tukensa rakennetalkoisiin, joihin viimeistään nyt on ryhdyttävä. On kestettävä seitsemän laihaa vuotta, jotta lihavista vuosista voidaan jälleen nauttia.

 Tulevaisuudessa meidän on uskallettava keskittyä muutamiin, tulevaisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta tärkeimpien uudistusten tekemiseen. Näiden muutosten hahmottaminen edellyttää laajaa ja vaativaa asiantuntijaosaamista. Vaikutusarviot on tehtävä kunnolla. Kokonaisuutta on vahvemmin hallittava yli hallinnonalojen. Tähän tehtävään tarvitsemme yliopistojen ja korkeakoulujen tukea.

Saanen osaltani, ja Valtioneuvoston puolesta, onnitella juhlivaa maan vanhinta yliopistoa ja toivottaa sille voimaa paremman tulevaisuuden rakentamiseen, niin Helsingissä, Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.