Vastaus välikysymykseen tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta

Opetus- ja kulttuuriministeriö 18.2.2015 14.08
Välikysymysvastaus

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies,

tämä välikysymys käsittelee erittäin tärkeää asiaa: tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuutta.

Suomi tunnetaan maailmalla sivistyskansana, jonka hieno historia ja hyvinvointi ovat perustuneet pitkälti osaamiseen ja kaikkien mahdollisuuksiin kehittää tietojaan ja taitojaan. Ulkomaalaisten tuttavien kanssa ei tarvitse kauaa keskustella, kun puhe kääntyy koululaitokseemme ja osaamisen tasaiseen jakautumiseen eri väestöryhmien ja eri alueiden välillä. Juuri tämä ainutlaatuisen omaisuutemme haluamme hallituksen esityksellä pelastaa.

On aivan välttämätöntä, että jatkossakin sivistykselliset oikeudet ovat meidän kaikkien oikeuksia. Opiskelumahdollisuudet eivät saa riippua taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta tai kotipaikasta, johon on sattunut syntymään. Koulutuksellinen tasa-arvo on sitä että voi opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Nämä ovat koulutuspolitiikkamme keskeisiä arvoja ja hallitus tekee kaikkensa, ettei niistä tarvitse luopua.

Arvoisa puhemies,

Tällä hallituskaudella ollaan sisällöllisesti kehitetty koulutusta enemmän kuin pitkään aikaan. Sisällölliset uudistukset ovat koskettaneet kaikkia koulutusasteita.  Ammatillisten tutkintojen perusteiden uudistamisen tavoitteena on joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen sekä koulutuksen vetovoimaisuuden kasvattaminen tutkinnon modulaarisuutta vahvistamalla ja edistetään aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista osaksi tutkintoa. Ammatillisen aikuiskoulutuksen näyttötutkintojärjestelmää ollaan uudistettu entistä työelämälähtöisemmäksi ja painotettu laadunarvioinnin merkitystä siinä. Nuorten oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi on käynnistetty useita kokeiluhankkeita eri puolilla Suomea.

Lukion tuntijako ja tavoitteet uudistettiin viime vuonna. Uudistuksen tavoitteena on yleissivistyksen vahvistaminen, laaja-alaisemman osaamisen kehittäminen sekä lukiokoulutuksen saatavuuden turvaaminen koko maassa. Lukion uudistamiseksi käynnistettiin laajapohjainen kehittämishanke Opetushallituksen johdolla, minkä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden jatko-opintoihin valmistavia opiskelutaitoja, kehittää opetusmenetelmiä, monipuolistaa oppimisympäristöjen käyttöä sekä tukea opetussuunnitelmatyön  käytännön toteutusta.

Tällä hallituskaudella on tehty valtava ammattikorkeakoulu-uudistus, jossa ammattikorkeakoulujen hallinto, rahoitus ja oikeudellinen asema uudistettiin. Elinikäistä oppimista on vahvistettu uusilla korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksilla.  Myös 40 vuotta vanha päivähoitolaki uudistettiin varhaiskasvatuslaiksi.

Lisäksi on muistettava, että hallitus on osoittanut muun muassa nuorisotakuun toteuttamiseen lisävoimavaroja 60 miljoonaa euroa vuosittain. Määräaikaiseen Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan ja aikuisten osaamisperustan vahvistamiseen hallitus on osoittanut yhteensä 203 miljoonaa euroa ja nuorten oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimisen kehittämiseen 77 miljoonaa euroa.

Perusopetuksen tasosta huolehtiminen on koko osaamisketjun onnistumisen ydin. Niinpä esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen on suunnattu erillisavustus, viime vuonna ennätykselliset 75 miljoonaa euroa. Tulevaisuuden peruskoulu –uudistusta on ollut eteenpäin viemässä parlamentaarinen työryhmä, jonka kehittämistoimet tulevat julki maaliskuussa. Lisäksi koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin myönnettiin noin 22,5 miljoonaa euroa valtionavustusta vuosille 2014–2015. Vuonna 2012 ensimmäisen kerran myönnetty valtionavustus kohdennetaan toimiin, joilla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja ja kavennetaan koulujen välisiä eroja. Perusopetuksen opetustiloja on kunnostettu terveellisiksi ja turvallisiksi 35 miljoonan euron lisäpanostuksella.

Arvoisa puhemies,

Samalla kun hallitus kantaa vastuunsa koulutusjärjestelmästä, se kantaa vastuunsa kansantaloudesta.

Kuten me kaikki tiedämme, Suomen taloutta vaivaavat samanaikaisesti rakenteelliset kasvun ja julkisen talouden kestävyyden ongelmat sekä vaikea suhdannetilanne. Julkista taloutta on tasapainotettava tulevina vuosina, jotta julkinen valta kykenee hoitamaan hyvinvointivaltioon liittyvät velvoitteensa. Siksi koulutusjärjestelmän lisäksi joudumme kantamaan vastuumme myös kansantaloudesta.

Tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuen pääministeri Kataisen hallitus sopi torstaina 29. elokuuta 2013 budjettiriihessään vastuullisesta rakenneuudistusohjelmasta talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Ilman lisätoimia painisimme aivan toisenlaisten haasteiden edessä.

Sovituilla rakenneuudistuksilla pyritään poistamaan Suomen julkisen talouden kestävyysvaje ja siten turvaamaan julkisten palvelujen ja etuuksien rahoitus. Keinoina on saada työllisyys, talouskasvu ja julkisten palvelujen tuottavuus nousuun. Uudistukset ovat kokonaisuus, jonka täytäntöönpano paikkaa kestävyysvajeen. Kuntatalouden kestävyysvajeesta johtuen päätettiin vähentää myös kuntien tehtäviä. Tämän takia jouduttiin tekemään sopeuttamispäätöksiä myös koulutukseen. Suurin kuntatehtävien vähennys koskee lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön rakenteellista uudistusta. Valtiontalouden kehyksissä tehtyjen päätösten mukaan siitä tulee noin 260 miljoonan euron säästö.

Mekaanisen leikkaamisen; opiskelijamäärävähennysten ja opiskelijapaikkakohtaisen yksikköhinnan laskemisen sijasta tavoitellaan samaa säästöä uudistamalla rakenteet ja toimintatavat siten, että opetuksesta ja opiskelijoiden ohjauksesta ei tarvitse tinkiä. Säästöjen osalta edetään vaiheittain, mutta suurin sopeuttamistarve osuu vuodelle 2017. Tämä ei ole missään nimessä mukava päätös. Pitkittynyt talouden alavire pakottaa vastuulliseen talouspolitiikkaan, jossa myöskään ikäviltä päätöksiltä ei voi välttyä.

Toisen asteen koulutukseen osoittavien menojen vähentäminen ja laadukkaan ja hyvin saavutettavissa olevan koulutusjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen on mahdollista tehdä samaan aikaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, ellemme uudista rakenteita ja anna koulutuksen järjestäjille keinoja selviytyä tilanteesta.

Nyt eduskunnan käsiteltävänä oleva hallituksen esitys järjestäjärakenteen kehittämiseksi yhdessä toisen asteen koulutuksen rahoituksen kehittämistä koskevan esityksen kanssa pyrkivät vastuullisesti toteuttamaan säästöt tavalla, mikä turvaa toisen asteen koulutuksen laadun ja saatavuuden joka puolella Suomea.

Arvoisa puhemies,

Nykyinen lukioverkko on muodostunut 80-luvun lopulla ja siinä tapahtuneet muutokset ovat liittyneet lähinnä kuntaliitoksiin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko on edelleen hajanainen, vaikka vuonna 2006 käynnistyneen järjestäjärakenteen uudistamisprosessin yhteydessä on muodostettu useita kunnallisia ja yksityisiä järjestäjäorganisaatioita. Alueilla on edelleen vireillä kehittämishankkeita, joissa ammatillisen koulutuksen järjestämiselle haetaan nykyistä laajempaa pohjaa. Pienten koulutuksen järjestäjien määrä on pysynyt lähes ennallaan. Nyt on syytä varmistaa, että myös 2020-luvulla meillä on toimiva koulutusjärjestelmä joka puolella Suomea.

Olemme tuoneet eduskunnan käsiteltäväksi esitykset, joilla koulutuksen laatu ja saavutettavuus voidaan turvata taloudellisesti vaikeina aikoina ja väestörakenteen muuttuessa.  On huomattava, että toimipiste- ja oppilaitosverkko on koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Voimavaroiltaan liian heikko järjestäjä ei kykene ylläpitämään toimipisteitä sellaisella alueella, joiden väestöpohja on pieni. Sen sijaan vahvemmalla järjestäjällä hyvä alueellinen saavutettavuus ja opiskelijakohtainen joustavuus on helpommin toteutettavissa. Tällöin koulutustarjonta ei heti kärsisi kohtuullisista rahoitustason tai opiskelijamäärän muutoksista. Alueellinen keskustelu tavoista järjestää koulutusta turvaa koulutuksen jatkumisen myös syrjäisemmillä seuduilla. Koulutuksen järjestäjällä voi olla edelleenkin koulutusalaan tai erityiseen koulutustarpeeseen perustuva tehtävä myös jatkossa.

Kuntien taloudellinen tilanne on kiristynyt ja monella kunnalla on suuria haasteita laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen järjestämisessä. Tämä on siis jo tapahtunut. Yksikköverkkoa karsitaan monella puolella Suomea, mutta säästöjä ei useinkaan haeta järjestämisverkon tuottavuutta ja tehokkuutta nostamalla. Näin emme voi jatkaa. Ilman hallituksen esittämää järjestäjäverkkouudistusta on vaarana, että oppilaitosverkkoa karsitaan laman yhteiskunnallista harkintaa, kun käytettävissä on vähemmän resursseja

Tällaiseen tulevaisuuteen ajautuminen johtaisi lukiokoulutuksen lakkaamiseen monilta alueilta ja heikentäisi myös pienten kuntien mahdollisuuksia järjestää perusopetusta. Hallituksen uudistukset turvaavat lukiokoulutuksen jatkumisen ja saavutettavuuden myös jatkossa.

Järjestäjäverkon kehittäminen mahdollistaa nykyistä paremmin pedagogisen uudistamisen, tieto- ja viestintätekniikan, henkilöstön, tilojen ja välineiden hyödyntämisen. Uudistus antaa opettajille uusia henkilökohtaisia yhteistyö- ja kehitysmahdollisuuksia. Se mahdollistaa nykyistä paremmin opiskelijoiden opetustarjonnan monipuolistamisen mm. tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen. Suunniteltu 69 miljoonan euron laskennallinen säästö tarkoittaa lukiokoulutuksen osalta noin 1 prosentin säästöä ja ammatillisen koulutuksen osalta noin 4 prosentin säästöä.

Kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien näkökulmasta vähenevä julkinen rahoitus tarkoittaa toiminnan ja käytäntöjen uudelleen pohtimista siten, että ne ovat kestävällä pohjalla myös uudessa tilanteessa. Juuri tähän olemme tarjoamassa välineitä.

Arvoisa puhemies,

Hallitus ei ole lakkauttamassa ja sulkemassa lukion toimipisteitä vaan kehittämässä entistä elinvoimaisempien ja vahvempien lukiokoulutuksen järjestäjien verkkoa, joka kykenee nykyistä paremmin ja taloudellisesti tehokkaammin vastamaan yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin. Uudistus toteutetaan ylläpitäjäneutraalisti, mikä tarkoittaa sitä koulutuksen järjestämislupa voidaan myöntää myös jatkossa kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Alueelliset opiskelijamäärävaihtelut tulevat jatkossa olemaan merkittäviä ja lukio-opetuksen sisällöllinen kehittäminen on välttämätöntä.

On myös kysytty, miten turvaamme koulutuksen saavutettavuuden maan kaikissa osissa. Hallituksen esitys lähtee siitä, että kaikkein keskeisin järjestämislupien myöntämisen edellytys on koulutustarve ja sitä tullaan päätöksenteossa erityisen huolella arvioimaan. Lupapäätösten ja kokonaisharkinnan yhteydessä huolehditaan siitä, että lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen hyvä saavutettavuus maan kaikissa osissa säilyy. Järjestämislupia myönnettäessä arvioidaan lupaa hakevan toimipisteverkko.

Jonkin verran on ollut virheellisiä käsityksiä siitä, että nyt keskushallinnosta käsin määrättäisiin siitä, mitä alueilla pitää tehdä. Tämä käsitys on syytä korjata. Me olemme tarjoamassa alueille välineitä arvioida oman toimintansa laatua ja vaikuttavuutta ja niiden valossa tehdä ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Toiminta on vahvasti alueohjautuvaa ja vain alueilla tehtävin ratkaisuin voimme asiassa edetä.

Koulutuksen järjestäjien on nyt itse pohdittava, miten toiminta vastaisuudessa organisoidaan ja miten toimintaa kehitetään siten, että koulutuksen keskeinen perusta: laatu ja saavutettavuus eivät kärsi. Järjestäjän vastaus voi olla se, että omaa toimintaa kehitetään turvaamaan lainsäädännössä edellytetty koulutuksen taso tai se, että toimintaa jatketaan yhdessä jonkun toisen toimijan kanssa.

Arvoisa puhemies,

Järjestäjärakenteen kehittäminen on edellytys uudistuvan rahoitusjärjestelmän toimivuudelle. Paljon järjestämislakia vähemmälle on kuitenkin jäänyt uudistuva rahoituslainsäädäntö. Sen kautta säästöjä syntyy siinä, että rahoituksen määräytymisessä painotettaisiin nykyistä huomattavasti enemmän suoritettuja tutkintoja ja tutkinnon osia sekä koulutuksen vaikuttavuutta. Rahoitusuudistus on rakenteellinen uudistus, josta syntyy säästöjä sekä rahoitettavien tehtävien poistolla ja rajaamisella että rahoitusperusteiden muuttamisella.

Rahoitusuudistuksen tavoitteena on mm. lyhentää keskimääräisiä opiskeluaikoja ja vähentää keskeyttämistä. Vaikka uusi rahoitusjärjestelmä palkitsee tuloksista, eivät koulutuksen järjestäjät kykene hyödyntämään sen tavoitteita, ellei niillä ole käytössään riittävää toiminnallista volyymia. Tutkinnon suorittamisen nopeuttaminen edellyttää opintojen henkilökohtaistamista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Opiskelijan on kyettävä vaihtamaan opiskeluryhmää saumattomasti oman osaamisen ja etenemisen mukaan siten, että opiskelu on koko ajan tehokasta. Se puolestaan edellyttää laajaa ainevalikoimaa, laajaa tutkintotarjotinta ja riittävää opetushenkilöstöä.

Rahoituslainsäädännön uudistaminen on välttämätön vähenevän rahoituksen tarkoituksenmukaiseksi jakautumiseksi. Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä suurin osa rahoituksesta kohdistetaan koulutuksen järjestäjille läsnäolon/opiskeluajan perusteella ilman, että järjestäjälle syntyisi erityistä rahoitukseen liittyvää tarvetta kehittää opetusta ja ohjausta.

Siirtymäsäännöksillä tulemme pienentämään muutoksen nopeutta koulutuksen järjestäjien rahoituksessa. Aluksi perusrahoituksen osuus olisi suuri ja järjestäjillä olisi huomattavasti aikaa sopeutua uuteen rahoitus- ja ohjausmalliin. Ehdotettujen siirtymäsäännösten perusteella lukiokoulutuksessa, ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa vuonna 2020 ja ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2021 sovellettaisiin ensimmäisen kerran rahoitusosuuksien täysimääräistä jakautumista.

Lisäksi uudistuvassa rahoituslainsäädännössä huolehditaan koulutuksen saavutettavuudesta eli siitä, että lukiokoulutuksen järjestäminen harvaan asutuilla alueilla on myös taloudellisesti mahdollista. Rahoitusuudistuksessa haja-asutusalueiden lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitusta korotetaan ns. Saavutettavuuskertoimella ja siihen sisältyvällä syrjäisyyskertoimella. Jatkossa koulutuksen järjestäjä siis saisi saavutettavuuskorotusta toimipisteistä, jotka sijaitsevat sellaisen kunnan alueella, jossa toimipisteiden yhteenlaskettu opiskelijamäärä alle 18-vuotiaina aloittaneista on alle 200 opiskelijaa suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa. Tämä turvaa aiempaa kattavammin rahoituksen tason sekä suomenkielisessä että ruotsinkielisessä lukiokoulutuksessa koko maassa. Rahoitusuudistus ei ota kantaa ylläpitäjämuotoon tai järjestäjäverkkoon.

Arvoisa puhemies,

Jos toimintaa ei pystytä tehostamaan suunnitellulla tavalla opintoaikoja lyhentämällä ja läpivirtaamaa nopeuttamalla, säästöt johtaisivat hallitsemattomana useiden tuhansien opiskelijamäärien vähennyksiin, joista on tehtävä päätöksiä jo kuluvana vuonna.

Opiskelijakohtaisen rahoituksen pienentyminen johtaisi niin ikään ilman toiminnan tehostamista laadun heikkenemiseen.

Nyt käynnistettävillä rakenteellisilla toimilla säästöt on mahdollista toteuttaa siten, että ne eivät heikennä nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia kouluttautua tai koulutuksen korkeaa laatua.

Mikäli näitä hallituksen esityksissä olevia toimia ei ole käytettävissä, se tarkoittaa useilla koulutuksen järjestäjillä hallitsematonta toiminnan loppumista ja valtiolle opiskelijamäärien mekaanista leikkausta, mikä jättäisi koulutuksen ulkopuolelle valtavan joukon nuoria. Sellaista tulevaisuutta Suomelle en usko kenenkään toivovan.