Maa- ja metsätalousministeriö

EU:n uudet poliittiset suuntaviivat ja Horisontti Eurooppa –työohjelma 2025

2024-12-30T14:39:45Z

Heinäkuussa 2024 Euroopan komission jatkava puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli Euroopan Parlamentille poliittiset suuntaviivat uudelle komissiolle kaudelle 2024–2029.

Valitettavasti edelleen epävakaa maailmanpoliittinen tilanne heijastuu arkeemme monin tavoin; talous sakkaa, ympäristöä vahingoittavat toimet jatkuvat ja sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy. Ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudesta, eikä yksinkertaisia ratkaisuja ole. Suuntaviivoissa liputetaan vahvasti eurooppalaisuuden ja Euroopan demokraattisen ytimen puolesta.

Puolustus ja turvallisuus. Kestävä vauraus ja kilpailukyky. Demokratia ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Edelläkävijä maailmassa, tulostentekijä Euroopassa. Tässäpä tavoiteltavaa.

Yksinkertaistettuna nämä painopistealueet ja niiden alla määritellyt kohdennetut ja yhteiset tavoitteet vuoteen 2030 saakka (ja senkin jälkeen) antavat kehykset Euroopan kilpailukyvyn, strategisen autonomian ja yhtenäisyyden varmistamiseksi; ilmastotavoitteita, puhtaan energiankäytön lisäämistä, vihreän kehityksen ohjelmaa ja luontokadon pysäyttämistä unohtamatta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kannalta? Ihan kaikkea, sillä suuntaviivoissa nostetaan tutkimus ja innovointi EU:n talouden keskiöön ja tämä on hyvä muistaa nyt kun EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä MFF:sta neuvotellaan. Komission tarkoituksena on lisätä tutkimusrahoitusta ja keskittää sitä tieteelliseen huippuosaamiseen, vaikuttavaan perus- ja soveltavaan tutkimukseen sekä disruptiiviseen innovointiin. Laaja Euroopan biotieteiden strategia tukee vihreää ja digitaalista siirtymää sekä korkean lisäarvon teknologioita, myös bioteknologiaa. Tämä ei voi tapahtua pelkästään julkisin varoin vaan uusi komissio tulee edistämään voimakkaasti uusia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia. Liiketoimintojen edistäminen ja investointien kirittäminen on välttämätöntä Euroopan kestävän vaurauden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Näillä tavoitteilla päästään suoraan klusteri 6 -työohjelman ytimeen, sisältyyhän klusterin alaan niin ruoka, ympäristö, biotalous, luonnonvarat kuin maatalouskin. Laadukkaiden ja kohtuuhintaisten paikallisten elintarvikkeiden saatavuus samoin kuin elintarvikeomavaraisuus tulee turvata, ilmastonmuutokseen sopeutua ja varautua, uusiomateriaalille löytää markkinoita, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysäyttää, vesiturvallisuutta vahvistaa… Lista on pitkä ja tutkimustarpeita paljon.

Poliittisten suuntaviivojen tavoitteita on huomioitu suoraan vuoden 2025 klusteri 6 -hakuohjelman eri destinaatioiden taustateksteissä ja/tai uusina hakuaiheina. Erityisen keskeisinä painotuksina ovat ”Elämänlaadun turvaaminen: elintarviketurva, vesi ja luonto” sekä ”Uusi suunnitelma Euroopan kestävän vaurauden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi”. Nämä sisältävät useita uusia (ja vanhojakin) strategia- ja toimintaohjelma-aloitteita, esimerkiksi “European Ocean Pact”, ”European Water Resilience Strategy”, “Circular Economy Act” ja ”European Climate Adaptation Plan”, joita on huomioitu uusissa teksteissä ja hakuaiheissa.

Tuleva metsäkumppanuus avaa uusia mahdollisuuksia kehittää edelleen metsien ja kestävän metsätalouden menetelmiä ja osaamista. Osaamisvaje useallakin eri sektorilla on tunnistettu asiaksi, johon tulee tarttua. Perustettavassa osaamisunionissa keskitytään investointeihin, aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä osaamisen ylläpitoon. Tässä myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla on iso rooli.

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja oikeusyksikössä

Maaperänsuojelu etenee

2024-12-05T09:38:36Z

Muisteltiin tässä pari päivää sitten yhdessä ympäristöministeriön kollegan kanssa lukuisia käyntejämme Brysselissä ympäristöneuvoston kokouksissa tuossa hyvinkin lähes 20 vuotta sitten. Silloin yritettiin synnyttää EU:n maaperänsuojeludirektiiviä huonohkolla menestyksellä. Laillisesti sitova direktiiviehdotus oli vastatuulessa muutamien suurten jäsenmaiden vastustuksen takia ja Suomikin silloin katsoi, että yhteisötason strategia olisi meille riittävä.

Paljon tuli silloin matkailtua asiaa edistämässä, mutta vaikka silloin ei maaliin päästykään, eivät nämä reissut ihan hukkaan menneet. Kun on tarpeeksi virkauraa takana, huomaa aina uudelleen palaavansa näihin ”vanhoihin” asioihin. Ja joskus jopa ilman ”eikö tätä asiaa ole vieläkään saatu kuntoon” -reaktiota. Maaperää ei siis suinkaan unohdettu, vaan huoli maaperän kunnosta pysyi komission asialistalla ja EU:n maaperästrategia hyväksyttiin marraskuussa 2021 ja Soil Monitoring Law on parhaillaan trilogivaiheessa.

Nykyinen globaali tilanne aiheuttaa paljon huolta, mutta huoli siitä, että jäävätkö ympäristöasiat – ilmastonmuutos, luontokato, saastuminen, maaperä – maailmantapahtumien jalkoihin on ollut onneksi turha. Poliittinen epävarmuus luo toki omat ongelmansa, mutta toisaalta resilienssin, puhtaan veden, ruokaturvan ja huoltovarmuuden merkitys ymmärretään entistäkin paremmin. Nostihan presidentti Niinistökin raportissaan “Safer Together Strengthening Europe’s Civilian and Military Preparedness and Readiness”, monessa kohtaa esille maaperän merkityksen erityisesti osana huoltovarmuutta ja kestävää ruuantuotantoa.

Maaperä on yksi Horisontti Eurooppa -ohjelman viidestä poikkitieteellisestä missiosta, joilla yritetään ratkaista laajoja yhteiskunnallisia haasteita. Komissio on tukenut maaperätutkimusta pelkästään Soil missio työohjelman puitteissa lähes 500 M€:lla – enemmän kuin koko Horisontti 2020 –ohjelma koko kestonsa aikana. Yksi maaperämission tavoitteista on myös luoda vuoteen 2023 mennessä 100 testi- ja koulutusympäristöä (Living Labs and LIghthouses) Eurooppaan, joissa edistetään maaperän kasvukuntoa, jaetaan hyviä käytäntöjä ja edistetään erityisesti paikallisiin olosuhteisiin räätälöityjä ratkaisuja sekä maatalous -ja metsämailla, että kaupunkiympäristöissä.

Maaperämission puitteissa onkin jo käynnissä 25 Living Lab –aluetta ja näissä häärää 170 partneria 16 maassa. Huono puoli on, että nämä alueet ovat toistaiseksi sijoittuneet Etelä-Eurooppaan ja kattavat lähinnä vain maatalousmaita. Lisää metsäisiä ja kaupunkien maaperään keskittyviä Living Lab -alueita tarvitaan, erityisesti Pohjois-Eurooppaan – tästä olemme komission kanssa samaa mieltä.

Suomi on MMM:n johdolla käynnistänyt oman kansallisen työnsä maaperämission sateenvarjon alla. Perustimme Mission kansallinen tukiryhmä loppukeväästä tänä vuonna ja olemme kokoontuneet jo kahdesti. Mukana on toimijoita niin ministeriöistä, tutkimuslaitoksista, yliopistoista kuin sidosryhmistä. Asialistalla on ainakin asiasta viestimisen lisäksi, kartoittaa Suomen potentiaalisia Living Lab -alueita, joiden avulla saisimme asiaa liikahtamaan eteenpäin. Komission rahoitus ei ole autuaaksitekevä tässä vaan työtä voi ja saa tehdä joka tasolla. Loppujen lopuksi me itse vastaamme siitä, millaisessa kunnossa maaperämme on ja miten sitä hoidamme.

Hyvää YK:n Maailman maaperäpäivää kaikille!

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja oikeusyksikössä

Kestävä ruokajärjestelmä kiinnostaa nuoria

2024-10-31T07:12:04Z

Korkeakouluharjoittelu maa- ja metsätalousministeriössä voi tuoda eteen mitä monipuolisempia projekteja, joissa pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan ja kehittämään taitojaan. Oman harjoitteluaikamme yhdeksi projektiksi muodostui Nuorten ympäristöhuippukokous, johon maa- ja metsätalousministeriö osallistui 26.10.2024 järjestämällä tapahtumassa työpajan aiheesta ”Kestävä ruokajärjestelmä”. Tapahtuma itsessään keräsi yhteen jopa 400 nuorta eri puolilta Suomea jakamaan näkemyksiään kestävämmästä tulevaisuudesta.

Nuorten ympäristöhuippukokouksen osalta pääsimme jo ennen tapahtumaa osallistumaan työpajan suunnitteluun ja toteutukseen. Tapahtuma järjestettiin Espoon Nuuksiossa Suomen luontokeskus Haltiassa ja kaunis eteläsuomalainen järvimaisema olikin otollinen paikka työpajalle. Hyvin sujuneista järjestelyistä tapahtuman osalta vastasi Valtioneuvoston kanslian Nuorten luonto- ja ilmastoryhmä NUOLI ja itse työpajan maa- ja metsätalousministeriö järjesti yhteistyössä Maaseutuverkoston ja Greenpeace Suomen kanssa. Harjoittelijana oli mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka merkittävää sidosryhmäyhteistyötä maa- ja metsätalousministeriö tekee ja miten yhteistyö avaa mahdollisuuksia uusiin näkökulmiin.

Itse tapahtumassa tehtävänämme oli ohjata työpajan keskusteluja sekä kerätä nuorten ajatuksia siitä, millainen tulevaisuuden kestävän ja kannattavan ruokajärjestelmän tulisi olla. Tapahtumassa nuorten innostus aiheeseen yllätti meidät positiivisesti ja työpajoissa käytiinkin hyvin aktiivista keskustelua eri näkökulmia esiin tuoden. Erityisen hienoa oli nähdä, kuinka nuorilla oli aidosti halua vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Innostus oli tarttuvaa ja loi uskoa tulevaan: nuoret ovat oikeasti fiksuja ja vaikuttamishaluisia, vaikka joskus joku saattaa muuta väittääkin.

Ministeriön valmisteleman ruuantuotannon pitkän aikavälin strategian valmistelutyöhön kantaa ottaminen ja ruokajärjestelmän kestävyys koettiin nuorten osalta merkityksellisiksi. Nuoret toivat esiin toiveitaan tietoisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisestä, sekä reilun ja oikeudenmukaisen ruokajärjestelmän rakentamisesta. Keskusteluissa nousi esiin erityisesti kotimaisen, ravitsevan lähiruuan merkitys, kasviperäisen ruuan tuotannon ja kulutuksen lisääminen, maaseudun elinvoimaisuuden säilyttäminen sekä ruokahävikin vähentäminen.

Työpajan tuloksia hyödynnetään ministeriön laatiman vuoteen 2040 ulottuvan ruuantuotannon pitkän aikavälin strategian valmistelutyössä. Tulevaisuuden ruokajärjestelmä on ennen kaikkea tulevaisuuden ihmisiä varten, ja siksi nuorten osallistaminen strategiatyöhön on ensiarvoisen tärkeää.

Harjoittelun aikana tällaiseen projektiin osallistuminen antoi meille itsellekin arvokkaita oppimiskokemuksia ja mahdollisuuden kehittää taitojamme, sillä kaikessa latteudessaan se on totta, että tekemällä oppii. Maa- ja metsätalousministeriössä pääsee harjoittelijana todella sukeltamaan monipuolisiin tehtäviin, ja harjoittelijoiden osaamiseen luotetaan. Se, että nuorille luodaan aitoja keskustelun ja kuulemisen paikkoja on ehdottoman tärkeää ja onkin ollut siksi ilahduttavaa huomata, millaisia konkreettisia toimia maa- ja metsätalousministeriö tekee sen eteen, että nuorten ääni tulee kuulluksi ja otetuksi huomioon päätöksenteossa.

Blogin kirjoittivat maa- ja metsätalousministeriön syksyn 2024 harjoittelijat Salla Mattila viestintäyksiköstä sekä Viivi Jalava ja Aaron Kling maaseudun kehittämisyksiköstä.

Polku kestävään ruokajärjestelmään

2024-06-27T11:27:00Z

Ruokajärjestelmämme on viritetty tuottamaan riittävästi kohtuuhintaista ja turvallista ruokaa. Seuraava askel on muokata myös tulonjako oikeudenmukaiseksi ja varmistaa, että terveellinen vaihtoehto on kaikkien saatavilla helposti.

Euroopan komission rahoittaman FOODPathS-hankkeen tavoitteena on kehittää pienoismalli ja prototyyppi kestävien ruokajärjestelmien eurooppalaiselle kumppanuudelle (P-SFS). FOODPathS:n ohjausryhmän jäsenet kokosivat Seinäjoella kesäkuussa kestävien ruokajärjestelmien julistuksen ohjaamaan hanketta eteenpäin.

Tästä hetkestä eteenpäin meidän tulee vauhdittaa siirtymää kohti kestäviä ruokajärjestelmiä varmistaaksemme ruoka- ja ravitsemusturva sekä valinnanvapaus myös tuleville sukupolville planetaaristen rajojen puitteissa.

FOODPathS:n ohjausryhmän jäsenet listasivat kestävyyssiirtymää vauhdittavat keskeiset toimet. Ne ovat:

Osallistava hallinto; ruokajärjestelmät muodostuvat monien toimijoiden verkostoista, joilla on vahva keskinäinen riippuvuus. Riippuvuussuhteissa on epätasapainoa mm. tulonjaossa. Eri politiikkoja voidaan suunnata yhteisen tavoitteen taakse hyödyntämällä yhteistä viitekehystä kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, EU:n vihreän kehityksen ohjelma tai Yhteinen terveys –lähestyminen. Kansallisella tasolla yhteistyötä voidaan vahvistaa linjaamalla yhdessä ruokapolitiikasta ja edistämällä hallinnonalojen välistä työtä.
Kestävyyssiirtymä edellyttää systeemistä, kokonaisvaltaista lähestymistä, jossa huomioidaan samanaikaisesti ympäristö, talous ja ihmisten terveys. Integroitu lähestyminen otetaan osaksi politiikkoja sen sijaan että edistettäisiin yksittäisiin tuotteisiin liittyviä tavoitteita. Myös tutkimusohjelmissa ja –rahoituksissa huomioidaan ruokajärjestelmälähestyminen ja eri sidosryhmät. Living lab –malli on toimiva testijärjestelmä kokeilla tieteellisiä tuloksia käytännössä.
Kestävyyssiirtymän etenemistä pitää seurata. Seuranta on ratkaisevan tärkeää, jotta resurssit suunnataan oikein ja vahvistetaan kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Seurantaindikaattoreissa tulee huomioida politiikkatoimien vaikuttavuus. Keskeinen onnistumisen mittari on edistää kansalaisten mahdollisuuksia valita terveyttä tukevia elintarvikkeita. Ruokaturva on ruokajärjestelmälähestymisen keskeinen tulos.

Näiden suuntaviivojen kautta kaikki ruokajärjestelmän toimijat osallistetaan johdonmukaisesti kestävyyssiirtymään. Odottaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan toimia tarvitaan tänään. FOODPathS:n hankekoordinaattori, INRAE:n tutkimusjohtaja Hugo De-Vries vertasi onnistumista orkesterimusiikkiin:

- Orkesteri voi soittaa sinfonian, jos kaikki muusikot pelaavat harmonisesti, samoin ruokajärjestelmä saavuttaa kestävyyden, kunhan toimimme yhdessä”.

Ohjausryhmän julistus kokonaisuudessaan löytyy FOODPathS:n verkkosivulta.

Maankäyttösektorin EU-velvoitteiden liikkuva maali

2024-05-30T10:25:52Z

Tilastokeskus julkaisi tänään 30.5. pikaennakkotiedot vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaariosta eli alustavan laskelman ihmisen toiminnasta syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista tietyin poikkeuksin. Maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön muodostaman LULUCF-sektorin osalta tiedot päivittyvät vielä joulukuussa, jolloin päivitetään inventaariolaskentaan tietoa pinta-aloista, puustosta, hakkuista ja kotimaisen puun käytöstä.

Kun maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön tulevia päästöjä ja poistumia yritetään ennakoida, on huomioon otettava monenlaisia epävarmuustekijöitä. Nämä aiheutuvat sekä luonnon biologisista mekanismeista ja niiden monimutkaisista keskinäisistä vaikutuksista että ihmisen toiminnasta. llmastonmuutoksen vaikutus on havaittu esimerkiksi maaperän päästöjen lisääntymisenä turvemailla, kun lämpötilan nousu kiihdyttää turpeen hajoamista. Keski-Euroopassa metsien hiilensidontaan vaikuttavat metsätuhot, kuten myrskyt ja niitä seuraavat kaarnakuoriaisepidemiat, ovat yleistyneet.

Sään ääri-ilmiöitä, kuten pitkiä hellejaksoja ja tavallista korkeampia tulvia, on alkanut esiintyä Suomessakin. Kuumat ja kuivat jaksot, mutta toisaalta myös liiallinen vedensaanti hidastavat hiiltä sitovien puiden kasvua. Kansainvälisen kaupan dynamiikka vaihtelee, ja viime aikoina geopoliittinen tilanne on kaventanut suomalaisen metsäteollisuuden hankinta-aluetta. Tämä taas on heijastunut kotimaisen puun käyttöön.

Nyt kun käytössämme on vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotiedot, voimme tehdä ensimmäisen alustavan arvion vuosien 2026−2029 taseesta. Käydään kuitenkin ensin läpi pari perusasiaa Euroopan unionin LULUCF-asetuksen mukaisista velvoitteista kaudelle 2026−2030.

Kauden 2026−2030 jäsenmaakohtaisissa LULUCF-velvoitteissa on kaksi osaa: vuosien 2026−2029 tase ja vuoden 2030 lisäinen tavoite eli paljonko tulisi hiilinieluja vahvistaa ja päästöjä vähentää maankäyttösektorilla nettona. Suomen velvoite vuodelle 2030 on lisätä nettonieluja 2,889 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vertailuvuosien 2016–2018 keskiarvosta. Uusimpien käytössä olevien raportoitujen kasvihuonekaasuinventaariotietojen (inventaariolähetys 2022) perusteella Suomen tavoite vuodelle 2030 olisi saavuttaa maankäyttösektorilla -7,6 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruinen nettonielu.

Vuosien 2026−2029 tase määräytyy vuosien 2021–2023 keskiarvon sekä vuoden 2030 tavoitteesta laskettavan lineaarisen kehityspolun perusteella. Taseessa lasketaan yhteen jokaisen neljän vuoden tavoite, joka muodostuu 2021–2023 keskiarvon ja lineaarisen kehityspolun välisestä pilarista. Nelivuotiskaudella nielun suuruudet voivat vaihdella vuosittain.

Tämän päivän tietojen mukaan arvio Suomelle vuosien 2026–2029 yhteenlasketuksi taseeksi olisi noin -27 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mikä vastaa keskimäärin -6,75 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruista vuotuista tavoitetta maankäyttösektorin nettonielulle. Olen käyttänyt laskelmassani vuosien 2021 ja 2022 raportoitua inventaariotulosta ja vuoden 2023 osalta pikaennakkotietoa.

Kauden 2026−2030 velvoitteiden täyttymistä tarkastellaan vuonna 2032, kun käytössä on vuoden 2030 viralliset raportoidut tiedot. Nelivuotistasetta tarkastellaan tuolloin myös uudelleen sen suhteen, ovatko inventaarioon tehty menetelmäkehitys tai tarkentuneet lähtötiedot muuttaneet taseen laskennan perusteena olleita lukuja ja siten taseen suuruutta.

Meillä Suomessa maankäyttösektorin tutkimukseen on panostettu ja kasvihuonekaasuinventaariota on määrätietoisesti kehitetty. Myös EU:n LULUCF-asetus edellyttää, että laskelmissa käytettävää tietoa kehitetään. Siksi on todennäköistä, että tasetta ja vuoden 2030 tavoitetta kuvaavat lukuarvot tulevat muuttumaan tarkasteluvuoteen 2032 mennessä. Joudumme siis elämään vielä epävarmuudessa niin numeroiden kuin luonnon suhteen.

Kauden 2021−2025 velvoitteet lasketaan eri periaattein. Voit lukea niistä lisää täältä.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana maankäyttösektorin ilmastoasioiden parissa.

Maatalouspolitiikan uusi kausi, uudet numerot

2024-04-18T05:39:28Z

On taas se aika vuodesta, kun laitetaan maatalouden julkiset eurot jonoon ja katsotaan kuka sai ja kenelle annettiin. Maatalouden tukieurojen pintapuolisen katselujen sijaan on kuitenkin syytä mennä pelkkiä euroja syvemmälle.

Mitä maataloudelta odotetaan? Maataloudelle asetetaan suomalaiselta yhteiskunnalta ja Euroopan yhteisöstä käsin tavoitteita, jotka ovat lisääntyneet vuosikymmenten kuluessa. Alkuperäisen yhteisen maatalouspolitiikan alkusanat ovat edelleen kuitenkin voimassa. Tarkoitus on mm. varmistaa kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuus, pitää maatalousmarkkinat vakaina ja turvata kohtuullinen tulotaso viljelijöille. Näiden itsestäänselvyyksiltä kuulostavien asioiden kohdalla on ollut kuitenkin pitelemistä viime vuosien aikana, eikä samasta takavuosikymmenten tasaisuudesta ole voitu nauttia. Tukieurojen ehtona on nykyisin velvoitteita, joita ei vielä politiikan alkusanoja kirjoitettaessa Stresan konferenssissa vuonna 1958 pohdittu ihan niin seikkaperäisesti. Maatalouden ympäristötavoitteet ovat nykyisin yksi keskeisin maatalouden säädöskehikkoa ja tukijärjestelmää muokkaavasta tekijästä.

 Miksi maatalouden ympäristökysymykset ovat niin keskeisiä? Maatalouden ympäristökysymykset eivät ole mitenkään viime vuosina huomattu asia tai ongelma, vaan kyse on enemmänkin siitä, että yleensä ongelmiin puututaan liian myöhään. Toinen merkittävä asia on arvojen ja asenteiden hidas muuttuminen. On joskus vaikea itsellekin tunnustaa, että siihen ja siihen asiaan olisi pitänyt puuttua rautaisella kädellä jo silloin, kun asia vasta pilkisti esiin ongelmien runsaudensarvesta. Maatalouden ympäristökysymykset ovat sitä laatua, että politiikkaohjaus on kulkenut vähän takamatkalla. Toinen julkisessa keskustelussa hankala asia on, että maatalouspolitiikan muutokset pitää kuitenkin aina yhteensovittaa useiden eri tavoitteiden kanssa samansuuntaisiksi. On paljon helpompaa tehdä vain yhtä tavoitetta palvelevaa politiikkaa ja levitellä käsiä muille tavoitteille. Maatalouspolitiikassa ei ole sitä ylellisyyttä. Ympäristökysymykset ovat kuitenkin maatalouden huomispäivän kannalta niitä keskeisimpiä asioita, siksi niitä viime vuodesta  alkaneessa uudessa politiikassa merkittävällä tavalla painotetaan. Jatkuvuus ymmärretään maataloudessa kyllä sukupolvien ketjuina, mutta se on ihan yhtä tarpeellista ymmärtää elinympäristöjen, lajistojen ja luonnonvaraisten kasvien katkeamattomana ketjuna.

 Mikä maatalouspolitiikassa muuttui? Viime vuonna käynnistyneen uuden politiikkakauden suuri idea oli korottaa maatalouden ympäristövaatimuksien perustasoa, ohjata suurempi osa varoista ympäristöperusteisiin tukiin ja nostaa useammalla samanaikaisella EU:n yhteisellä säädöshankkeella vaatimustasoa. Jälkimmäisissä kyse oli esimerkiksi ennallistamisesta, kasvinsuojeluaineista tai metsäkadosta. Ihan kaikki lakihankkeet eivät EU:ssa ole sujuneet onnellisten tähtien alla, mutta maatalouspolitiikan muutostavoitteet toteutuivat. Perustason vaatimuksia kiristettiin, osa suorista tuista muuttui ympäristöperusteisiksi tuiksi ja samalla esimerkiksi ympäristökorvauksen toimenpiteet ovat aiempaa vaativampia. Siitä on seurannut se, että osalla tiloista kokonaistukimäärä on pienentynyt viime kauteen verrattuna. Näin on mitä todennäköisemmin käynyt, jos mitään muutosta ei valintoihin ole tehnyt tai muuttanut viljelykäytäntöjä sellaisiksi, joista tukea maksettaisiin enemmän. Näin on voinut käydä, vaikka Suomen tasolla kokonaistukimäärä on samalla tasolla kuin edellisellä kaudella. Toki vertailtaessa vuosia 2022 ja 2023 on pidettävä mielessä, että vuonna 2022 jaettiin huomattava summa kertaluontoista lisätukea.

 Miten eteenpäin? Maatalouden taloudellinen toimintaympäristö on markkinamyrskyissä kiristynyt ja se on aiheuttanut rajujakin mielenosoituksia ympäri Eurooppaa. Suomessa yhteisymmärrys viljelijöiden ja valtion välillä on ollut hyvää ja ristiriidoilta on vältytty. Eurooppalainen protestiaalto sai kuitenkin komission liikkeelle ja niin sanottu simplifikaatio eli näennäinen yksinkertaistaminen ryöpsähti valloilleen. Sama taktiikka oli käytössä jo 2015, silloin kun traktorit olivat viimeksi hyvin tyypillinen moottoritien kulkuväline. Suomelle nyt ääneen lausutut yksinkertaistamisehdotukset eivät juuri tuo helpotusta, mutta sen sijaan ihan aidon mahdollisuuden tyriä viestinnällisesti ja nopeasti se kalliisti rakennettu ja aito ympäristötoimien kiristäminen. Todellisuudessa viime vuonna kasvipeitteisyysala räjähti niin, että mustalla mullalla olevaa maata sai etsiä, kerääjäkasveja puski joka raosta, ja useimmat ympäristötoimet oli otettu odotettua paremmin vastaan. Suomessa oli asenne ja arvot muuttuneet ja ympäristötoimien ja kovien tuotannollisten tavoitteiden yhdistäminen oli useimmilla tiloilla muuttunut arkipäiväksi.

Maatalouspolitiikan uudistuksen siemenet kylvettiin maahan hyvän sään aikana 2018. Päätökset nuijittiin pöytään 2021 ja toimeenpano alkoi vuodesta 2023. Nyt maksetaan vasta ensimmäistä kertaa uuden politiikan mukaisia rahoja tiloille. Politiikkauudistuksen ensimmäistä satoa korjataan vasta nyt, mutta uuden uudistuksen siemenet kylvetään jo kesällä 2025.

Kirjoittaja on maatalousekonomisti MMM:n maatalousyksikössä.

Elävä maaseutu turvaa huoltovarmuutta ja hyvinvointia

2024-04-05T07:19:35Z

EU:n maatalous- ja maaseuturahoituskauden valmistelu aloitettiin visioimalla, mihin maaseudun kehittämisessä tähdätään: ihmisten kokema hyvinvointi lisääntyy ja maaseudun elinkeinorakenne monipuolistuu. Hyvinvoiva ihminen jaksaa pitää huolta itsestään ja läheisistään, eläimistään, ympäristöstään, kehittää yritystoimintaansa, tehdä yhteistyötä ja keksiä uutta.

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita ja niiden tärkeys korostuu entisestään muuttuneessa toimintaympäristössä. Uudistuva ja monipuolinen maaseutu on myös huoltovarmuuden perusta ja parantaa Suomen kokonaisturvallisuutta.

Mitä maaseutualueiden voimavarat ovat konkreettisesti? Suomen pinta-alasta 95 % on maaseutua, 68 % harvaan asuttua ja 15 % saaristoalueita. Suomen vientiteollisuuden raaka-aineista ja hyödykkeistä lähes 70 % on peräisin maaseudulta, suurilta osin harvaan asutulta ja ydinmaaseudulta. Maaseutu on vakinaisesti koti lähes 1,5 miljoonalle ihmiselle ja osa-aikaisesti lähes 3 miljoonalle. Maaseutualueet ovat elinvoiman, kasvun ja tulon lähde noin 35 %:lle maamme yrityksistä.

EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksesta käytetään noin 8 % maaseutuelinkeinojen monipuolistamiseen ja maaseutualueiden elinvoimaan. Rahoitus vipuaa osaltaan Suomea ylös taloudellisesta taantumasta ja luo uutta kasvua ja innovaatioita yritystoiminnan, palveluiden, kylien ja yhteistyön kehittämisen avulla. Rahoituksen kerrannais- ja vipuvaikutus on merkittävä ihmisten hyvinvointiin ja talouteen.

Vastaavien toimien tulokset edelliseltä rahoituskaudelta ovat erinomaisia. Kaudella 2014-2020 yritys- ja hankerahoituksen tavoitteet ylitettiin. Yritystoiminnan vajaan 300 miljoonan euron rahoituksella saatiin aikaan noin 1,5 miljardin euron kokonaisinvestoinnit kauden aikana maaseudulla. Lähes 6 500 yritystä perustettiin tai olemassa olevat yritykset kehittivät toimintaansa. Uusia työpaikkoja syntyi 12 000 kpl. Yhteisöllisyyttä vahvistavia kylätalkoita tehtiin yli 70 miljoonan euron edestä eli yli 3 miljoonaa tuntia.

Jotta saamme uusia yrittäjiä niin maatalouteen kuin muille toimialoille, on tärkeää, että ympäröivä maaseutu on elinvoimainen: laajakaistayhteydet toimivat nopeasti, palveluita on saatavilla, on mahdollisuus osallistua ja harrastaa.

Muuttuneessa maailmantilanteessa päättäjiltä edellytetään erityistä viisautta yhteiskunnan taloudellisten haasteiden ratkaisemisessa ja ratkaistaessa, mistä kasvua ja hyvinvointia saadaan aikaan.

Kirjoittaja on maaseudun kehittämisen yksikön neuvotteleva virkamies.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Kainuun Sanomissa 29.2.2024.

Pohjanlahden lohenkalastusta säädellään kestävän kalastuksen turvaamiseksi

2024-02-26T15:37:09Z

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto suositteli tieteellisessä (ICES) neuvossaan toukokuussa 2023 lohenkalastuksen kieltämistä Ahvenanmaalta Merenkurkkuun ulottuvalla merialueella Ruotsin puolella olevan Ljungan-joen tautitilanteesta johtuvan lohikannan heikentymisen takia.

Eduskunnan päättämän linjauksen mukaisesti MMM edistää ICES:n tieteelliseen neuvoon perustuen sellaista ratkaisua, jossa vuosiksi 2022 ja 2023 vahvistettuja lohen kalastusta koskevia kalastusrajoituksia ja teknisiä kalastussääntöjä jatketaan myös vuonna 2024 ja lohenkalastusta täsmäsäädellään ajallisesti ja alueellisesti Ljungan-joen lohikannan nopean elpymisen tukemiseksi. Lisäksi Eduskunta on linjannut, että kalastuskiintiöitä asetettaessa on huomioitava myös ajantasaisin tieteellinen tieto lohen erittäin heikosta noususta Tornion- ja Simojokeen vuonna 2023 ja kalastusta säädeltäessä kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta on kohdeltava tasapuolisesti.

Maatalous- ja kalastusneuvosto päätti lokakuussa 2023 Itämeren kalastuskiintiöistä vuodelle 2024. Se päätti komission ehdotuksen mukaisesti kaupallisen kalastuksen kiellosta yllä mainitulla merialueella (leveyspiirin 63.30´N eteläpuolella = noin Uudenkaarlepyyn eteläpuolella) ja siitä, että vapaa-ajankalastuksessa voidaan ottaa saaliiksi eväleikattuja lohia säännöllä yksi lohi kalastajaa kohden päivässä.

Kalastusneuvostossa käydyissä neuvotteluissa komissio ei suostunut hyväksymään Suomen ja Ruotsin ehdottamia täsmäsäätelytoimenpiteitä Ljunganin lohen suojelemiseksi, vaan vaati niiden arviointia ICES:ssä. Komissio, Suomi ja Ruotsi antoivat asiasta lausuman, jonka mukaan ne yhteistyössä pyrkivät saamaan viipymättä ICES:n asiantuntijanäkemyksen teknisen konsultaation kautta. Tämä prosessi on ollut suuri pettymys, sillä jatkuvasta kiirehtimisestä huolimatta viime viikolla on käynyt ilmi, ettei ICES tule antamaan tällaista asiantuntijanäkemystä kuin aikaisintaan toukokuussa. Tämä on aivan liian myöhäinen ajankohta kansallisen lohenkalastuksen säätelyn järjestämisen kannalta. Tilanne on jo nyt aiheuttanut kohtuutonta epävarmuutta kaupallisten ja vapaa-ajan kalastajien sekä kalastusmatkailuyrittäjien keskuudessa.

Toimenpiteet kestävän lohenkalastuksen turvaamiseksi:

Tieteellinen kalastus. EU:n lohenkalastusta koskevassa päätöksentekoprosessissa on käynyt selvästi ilmi, että meillä ei ole päätöksenteossa tarvittavaa riittävää ajantasaista tieteellistä tietoa Ljunganin lohen esiintymisestä Suomen rannikon kaupallisessa ja vapaa-ajan kalastuksessa. Tätä koskeva tieto on päätöksenteon kannalta keskeinen, koska päätetty kieltoalue ja siitä aiheutuvat sosioekonomiset vaikutukset perustuvat pelkästään Ljunganin lohikannan tilaan ja sen arvioituun esiintymiseen. Suomen saalisnäytteistä Pohjanlahdella vuosilta 2017 – 2020 Ljunganin lohia ei ole todettu ja lohenkalastuksen rakenne on muuttunut rannikonläheiseksi ja pienimuotoiseksi. Tästä johtuen maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut tänään komissiolle käynnistävänsä EU-lainsäädännön mahdollistaman tieteellisen lohenkalastuksen ja lähettänyt komissiolle sitä koskevan suunnitelman tieteellisen tiedon keräämiseksi.

Suunnitelman mukaan 45 vuosina 2022 tai 2023 vähintään 20 lohta kyseisellä merialueella saanutta kaupallista lohenkalastajaa ja kaikki vapaa-ajankalastajat voivat osallistua tieteelliseen kalastukseen. Ennen kuin tieteellistä kalastusta voidaan harjoittaa, kaupallisille kalastajille lähetetään sitä koskeva kalastuslupa ja vapaa-ajankalastajia informoidaan erikseen. Tieteellisessä kalastuksessa edellytetään, että kalastajat kirjaavat kaikkien saaliiksi saamiensa luonnonlohien osalta pyyntipaikan ja -ajan, painon, pituuden ja sukupuolen sekä ottavat suomunäytteet, joista analysoidaan lohien alkuperä ja saadaan tieto Ljunganin lohien mahdollisesta esiintymisestä saaliissa.

Komissio voi lähettää Suomen suunnitelman EU:n tieteellis-, teknis- ja taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioitavaksi. Suomi voi joutua tarkentamaan tai muuttamaan suunnitelmaansa sen kommenttien mukaisesti.

Kalastuksen säätelytoimet. Suomi aikoo toteuttaa edellä mainitun tieteellisen kalastuksen niiden Ljunganin lohen suojelemiseksi suunniteltujen kalastusrajoitusten mukaisesti, jotka lähetettiin ICES:n arvioitavaksi. Koska aiemman tutkimustiedon perusteella on arvioitu, että pääosa Ljunganin alkuperää olevista lohista vaeltaa rannikollamme viikoilla 18-21, tieteellinen lohenkalastus alkaa tutkimusalueella 27.5., mikä merkitsee eteläisimmillä alueilla lähes neljän viikon myöhennystä lohen kalastuksen aiempaan aloitusajankohtaan. Tieteellistä kalastusta voitaisiin harjoittaa neljän merimailin sisällä perusviivasta. Vaikka toukokuussa lohisaalis on vähäinen, tämä rajoitus vaikuttaa osaltaan myönteisesti myös muiden kuin Ljunganin lohien vaellukseen kohti niiden kutujokia.
Lisäksi Saaristomerellä aiotaan tieteellisessä kalastuksessa tiukentaa säätelyä siten, että kaupalliset kalastajat saisivat samalla tavalla kuin Pohjanlahdella käyttää vain yhtä isorysää 27 toukokuusta 9 kesäkuuhun, kahta isorysää 10 - 16 kesäkuuta ja tämän jälkeen enintään neljää isorysää. Näin kalastusponnistus pysyy rajoitettuna kalastuksen alkukauden ajan.

Suomen lohenkalastuskiintiön suuruus. Maa- ja metsätalousministeriö kantaa Eduskunnan ja muiden toimijoiden tavoin suurta huolta lohen viimevuotisesta heikosta noususta Tornion- ja Simojokeen. Tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt aiemmista vuosista poiketen olla ottamatta vastaan muiden Itämeren EU-jäsenvaltioiden lupaamia kiintiösiirtoja. Tämän seurauksena Suomen Pohjanlahden ja pääaltaan lohenkalastuskiintiö vuodelle 2024 on 16 661 lohta (neuvoston päätöksen mukainen 13 945 ja viime vuodelta automaattisesti siirtyvä 2 716 lohta), mikä merkitsee lähes 39%:n vähennystä Suomen viime vuoden 27 163 lohen kalastuskiintiöön verrattuna. Suomen lohikiintiö ei ole koskaan aiemmin ollut näin pieni. Tiukoista säätelytoimista ja kalastajakohtaisten lohikiintiöiden joustavuuden rajoituksista johtuen sen ei odoteta täyttyvän.

Näillä toisiaan tukevilla toimenpiteillä maa- ja metsätalousministeriö mahdollistaa Ljunganin lohen suojelemisen, täsmäsäädellyn lohenkalastuksen toteuttamisen Suomen rannikolla ja päätöksenteossa tarvittavan tieteellisen tiedon keräämisen sekä vahvistaa Tornion- ja Simojokeen suuntautuvan kutuvaelluksen onnistumisen edellytyksiä Eduskunnan määrittelemien Suomen tavoitteiden mukaisesti.

Lue myös: MMM:n tiedote 26.2.2024

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikön päällikkö

Kestävyyden tavoittelu on jatkuva prosessi

2023-11-30T11:45:00Z

Kestävän kehityksen tavoittelu on sidoksissa keskustelijoiden erilaisiin tapoihin hahmottaa maailmaa. Kestävyyskeskustelua hallitsi pitkään brundtlandilainen tasapainoinen kokonaiskestävyysajattelu, jossa kaikki kestävyyden tavoitteet (taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen) pyrittiin saavuttamaan yhtä aikaa. Tätä ajattelua edusti myös Agenda 2030:n 17 SDG tavoitetta. Toteutunut kehitys on osoittanut, ettei kaikkien tavoitteitten yhtäaikainen saavuttaminen ole helppoa. Globaalin markkinatalouden lainalaisuudet näyttävät korostavan taloudellista kestävyyttä ja johtavan heikentyvään ekologiseen kestävyyteen. Vastareaktiona toteutuneelle kehitykselle on kehitetty kestävyysmurroksen malli. Tässä mallissa ekologinen kestävyys asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, johon muun yhteiskunnan tulee sopeutua.

Ympäristöpolitiikassa kestävyysmurroksen ajattelu on vahvoilla, mutta kansallinen metsäpolitiikka pyrkii edelleen pitämään kiinni taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden samanaikaisesta tavoittelusta. Kilpailevien koulukuntien välillä keskustelu polarisoituu helposti, sillä kompromissin rakentaminen edellyttäisi, että osapuolet suostuisivat muuttamaan oman maailmankuvansa perusrakenteita. Käsissä on siis klassinen ”pirullinen ongelma”.

Oman maailmankuvan muuttaminen on tuskallinen prosessi. Tiedän sen kokemuksesta, sillä pitkän virkaurani aikana olen joutunut käymään tämän prosessin läpi kertaalleen. Jouduin muuttamaan maailmankuvaani, kun tunnustin itselleni tuoreimpien ekologisten seurantojen tuloksien osoittavan ristiriidattomasti, että Suomen metsien ekologinen tila on tehdyistä oikeansuuntaisista metsäpoliittisista linjauksista huolimatta edelleen heikentymässä.

Aikaisempi maailmankuvani ja uusi käsitykseni todellisesta maailmasta joutuivat sovittamattomaan ristiriitaan.

Yleensä jos jokin uusi fakta ei mahdu ihmisen vanhaan maailmankuvaan, on henkilöllä käytettävissä kolme toimintamallia.

Joko väitetään, että fakta on väärä, tai sitten
vähätellään faktan merkitystä oman maailmankuvan kannalta, tai sitten
ryhdytään tuskalliseen maailmankuvaan muutosprosessiin niin, että tämä uusi fakta mahtuu sen sisään.

Jokainen voi pohtia, mitä mallia on itse viime aikoina käyttänyt.

Metsien ekologisen tilan huonontumisen tunnustaminen johti minut omaksumaan uuden paradigman, joka pitää sisällään sekä luonnon tehokkaan hyödyntämisen välttämättömyyden miljardien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi että vähimmäistavoitteen, jonka mukaan luonnon hyödyntäminen ei saa jatkuvasti heikentää metsäluonnon ekologista laatua.

Nykyisen käsitykseni mukaan metsälajien uhanalaistumiskehityksen kääntäminen elpyvälle uralle edellyttää metsissämme mm. kiertoaikojen pidentämistä, lisää lahopuuta ja lehtipuusekoitusta, laajempia ja viisaammin sijoitettuja suojakaistoja sekä lisää kustannusvaikuttavaa metsien täsmäsuojelua. Näiden toimenpiteiden seurauksena kestävä hakkuutaso jäisi jonkin verran viime vuosina Venäjän tuontipuun loppumista kompensoineita ennätyksellisiä hakkuumääriä alemmalle tasolle. Nykyinen metsäpolitiikka on tällä uralla luontolaadun yleisen parantamisen ja täsmäsuojelun lisäämisen osalta, mutta kiertoaikojen pidentämisen välttämättömyydestä ei ole vielä täyttä konsensusta.

Koska nykyiset pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvat prosessit ja valtion budjetin rahoitustasot näyttävät mahdollistavan vain hitaan muutosvauhdin, voi uusien ohjausinstrumenttien kehittäminen ja valtion rahoituksen uudelleen mitoitus olla tarpeen. EU:n tulossa oleva ennallistamisasetus ja sen edellyttämä sääntely tarjoavat mahdollisuuden täsmentää ja kehittää uusia instrumentteja ja mitoittaa valtion tuki uudelle tasolle.

Mutta miksi metsien monimuotoisuuden kääntäminen elpyvälle uralle on tarpeen? Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että metsiemme uusiutumiskyky olisi nykymenollakaan uhattuna. Mitkään metsäekosysteemit tai niiden tuottamat ekosysteemipalvelut eivät ole romahtamassa. Normaaleissa talousmetsissä esiintyy uhanalaisia lajeja, lahopuun määrät kasvavat, metsien tärkeäksi ekologiseksi avainlajiksi tunnistettu mustikka voi hyvin, vanha metsä palaa avohakkuualueelle seuraavan 150 vuoden kuluessa ja uhanalaisimmat lajit voidaan täsmäsuojella.

Uhanalaistumiskehityksen kääntäminen elpyväksi kehitykseksi on minulle enemmänkin periaatteellinen kysymys. Seuraavat näkökulmat sisältyvät nykyiseen ajatteluuni:

Hakkuiden nykyinen korkea taso on todennäköisesti alentamassa ekosysteemipalveluiden kokonaisarvoa, jos markkinattomat palvelut otetaan mukaan laskelmaan.
Jatkuva luontolaadun heikentyminen vertautuu ryöstötalouteen.
Luonnon kunnioittaminen.

Jos metsistä saatavaa hyvinvointivaikutusta tai luontokadon kääntämistä elpyväksi kehitykseksi ei pyritä aidosti toteuttamaan, on kyseessä osaoptimointi. Rautalangasta vääntämällä: metsien taloudellisen käytön tai ekologisen kestävyyden ylikorostus johtavat kumpikin osaoptimointiin, joka ei tuota kaikkien kestävyyden tavoitteitten (taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen) tasapainoista kokonaisuutta. Vastustan osaoptimointia.

Nykyinen hallitusohjelma on kirjoitettu hyvinkin tasapainoiseksi, mutta vasta eri tarkoituksiin osoitettava budjettirahoitus lopulta määrittelee ohjelman kunnianhimon asteen. Yhteiskunnassa vallitsevat arvot määrittelevät sen, mitä kulloinkin pidetään metsien käytössä, hoidossa ja suojelussa Suomelle sopivana tavoitteena. Koska arvot ja asenteet ovat koko ajan hitaassa muutoksessa, tulee myös kestävyyden tarkempi sisältö määritellä aina uudelleen ja uudelleen.

Pitkän työuran maa- ja metsätalousministeriössä tehnyt Matti Heikurainen siirtyi eläkkeelle metsä-ja bioenergiayksikön ylimetsänhoitajan virasta tämän vuoden lokakuussa.

Viiden vuoden neuvottelut kalastuksenvalvonnasta johtivat kohtuuttomiinkin vaatimuksiin – sentään kahden lohen aukko löytyy

2023-11-17T12:55:29Z

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmän muuttaminen on saanut sinetin. Jäsenmaista koostuva neuvosto hyväksyi 13. marraskuuta poliittisen sopimuksen, joka saavutettiin viime toukokuussa. Helppoa ei sopuun pääseminen ollut, sillä komission esityksestä neuvotteluihin ja lopulta asetustekstien hiomiseen ja viralliseen hyväksyntään kului yhteensä 5,5 vuotta.

Suomessa nähdään, että vaikuttava ja kustannustehokas kalastuksenvalvonta on tärkeä osa politiikkaa, jolla pyritään turvaamaan kalakantojen kestävyys. Valvonnan kustannusten tulee olla suhteessa valvonnan hyötyihin. Kustannuksia tulee tarkastella kalastuksen eri muotojen ja kalastajaryhmien näkökulmasta siten, että vaatimukset eivät muodostu kohtuuttomiksi.

On vaikea pitää kohtuullisena esimerkiksi uutta vaatimusta, jonka mukaan kaikkein pienimpienkin kaupallisten kalastusveneiden tulee muutaman vuoden kuluttua kantaa mukanaan laitetta, jonka avulla viranomaiset voivat kaiken aikaa seurata veneiden liikkeitä merellä.

Suomessa olemme myös huolissamme, millaisia velvoitteita tulevaisuudessa liittyy merellä tehtävään silakka- ja kilohailisaaliin määrää koskevaan ennakkoarvioon ja sen sallittuun virheeseen, kun saalis maissa lajeittain punnitaan. Komissio päättää ensi kevään aikana, millä edellytyksillä lajittelematonta silakan ja kilohailin sekasaalista saa eri satamiin purkaa.

Vapaa-ajankalastuksen valvonnassa ja rikkomusten seuraamuksissa mennään liian pitkälle. Erityisen vaikea on hyväksyä sitä, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti katsotaan vakavaksi rikkomukseksi hyvin matalalla kynnyksellä. Suomen lainsäädännön mukaista pienintä, 2 000 euron seuraamusmaksua onkin jatkossa tarkasteltava uudestaan.

Kaiken kaikkiaan neuvottelutulos ei ota riittävästi huomioon, että kalastus ja siihen liittyvät olosuhteet ovat hyvin erilaisia EU:n eri merialueilla niin kaupallisessa kuin vapaa-ajankalastuksessa. Ajoimme voimakkaasti myös valvontaan sitä yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksessa olevaa alueellistamisen periaatetta, jonka mukaan kunkin merialueen kalastukseen osallistuvat maat voisivat yhdessä päättää, millaisia sääntöjä alueella tarvitaan. Moni muukin jäsenmaa kannatti tätä ajatusta, mutta komissio ja parlamentti eivät sitä hyväksyneet.

Suomessa on kaikesta huolimatta kiittäminen neuvoston puheenjohtajina toimineita Ranskaa ja Ruotsia siitä, että joitain erityispiirteitämme otettiin huomioon.

Esimerkiksi suoramyynnin mahdollistaviin sääntöihin saatiin kahden lohen mentävä aukko. Kaupalliselta kalastajalta suoraan kuluttajalle tehtävää myyntiä näet rajoitettiin niin, että se on ilman viranomaisille tehtävää myynti-ilmoitusta mahdollista vain 10 kiloon saakka päivässä. Vastauksena Suomen vetoomukseen Itämeren lohta saa kuitenkin myydä kaksi kappaletta päivässä kullekin kuluttajalle, painosta riippumatta. Muistettakoon kuitenkin, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti on täysin kiellettyä.

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä elinkeinokalatalousyksikössä

Laadukas siemenhuolto turvaa metsien uudistumisen

2023-09-19T10:18:55Z

Sain muutama viikko sitten käsiini tammikuussa 1947 julkaistun Metsälehden. Äitini isä on aikoinaan lehteä lukenut ja jostain syystä kyseinen numero oli säilynyt näihin päiviin saakka. Lehden etusivun ensimmäinen juttu oli otsikoitu näin: ”Taimia riittävästi – siementä vähemmän kuluvan vuoden metsänuudistustöihin. Järjestelmälliseen käpyjen keräykseen ryhdytty.” Jutusta käy ilmi, että erityisesti polttoainepulan vuoksi tehtyjen hätähakkuualueiden uudistamiseen oli riittävästi siementä, mutta muille uudistusaloille ei. Järjestelmällisempää käpyjen keräystä siis tarvittiin.

Maailma on muuttunut paljon viimeisen 76 vuoden aikana, mutta ainakaan yksi asia ei – metsänuudistaminen on edelleen pakollista uudistushakkuun jälkeen. Tämä on yksi metsälainsäädäntömme peruspilareista.

Samoihin aikoihin lehden ilmestymisen kanssa otti Suomessa ensimmäisiä askeleitaan metsänjalostus. Lehtijutussakin kerrotaan järjestelmällisen käpyjenkeräyksen kohdistamisesta paikkakunnan laadultaan parhaisiin metsiköihin ja näin ensimmäisten askelten ottamisesta ”metsäpuiden rodunjalostuksen tiellä”.

Tähän päivään mennessä metsänjalostus on edennyt niin, että sen avulla saavutettu puuntuotoksen lisäys on 10–20 prosenttia puulajista ja siemenen jalostusasteesta riippuen. Hyödyt lisääntyvät jokaisen uuden jalostussukupolven myötä. Kasvun lisäksi jalostuksella on parannettu myös vaneri- ja sahapuun laatuominaisuuksia sekä puiden laaja-alaista mukautumiskykyä erilaisiin ilmasto-oloihin, tautien ja tuholaisten kestävyyttä sekä ympäristöolosuhteiden vaihtelun sietokykyä. Uudistamismenetelmiä on käytössä useita, mutta metsänjalostuksen hyödyt saadaan käytäntöön vain metsänviljelyn eli taimien istuttamisen tai metsäkylvön kautta.

Myös EU:n komissio on tunnistanut laadukkaan metsänviljelyaineiston riittävyyden tärkeyden sekä EU:n metsästrategiassa 2030, että heinäkuussa julkaistussa metsänviljelyaineiston tuotantoa ja markkinointia koskevassa asetusehdotuksessa. Ehdotuksessa komissio esittää, että jäsenvaltioiden tulisi valmistella puulajeittaiset valmiussuunnitelmat, joiden avulla varauduttaisiin metsänviljelyaineiston riittävyyteen laajoissa tuhotilanteissa, jolloin uudistettavaa pinta-alaa on yhtäkkiä huomattava määrä. Asetusehdotuksen käsittely on alkamassa syyskuussa neuvoston työryhmissä ja sen voimaan astuminen tulee viemään aikaan.

Kuten vanhasta Metsälehdestäkin voidaan todeta, Suomessa metsäpuiden siemenhuolto on ollut jo pitkään hyvin suunnitelmallista ja toimivaa. Olemme selvinneet hyvin meillä esiintyneistä tuhoista ja metsänomistajat ovat pystyneet uudistamaan metsänsä ripeästi. Tämän mahdollistaa meillä se perustyö, mitä metsänjalostuksen, siemenhuollon ja myös taimihuollon eteen tehdään maassamme jatkuvasti. Vasta äskettäin tähän aiheeseen paneutui MMM:n asettama työryhmä. Työryhmä esitti arvionsa tulevaisuuden siementarpeesta ja tarvittavasta siemenviljelysten määrästä. Jalostetun siemenen saatavuutta pyritään ohjelman avulla entisestään lisäämään. Myös puulajivalikoimaa on tarkoitus laajentaa pienin askelin.

Ehkä joku metsäalalla toimiva kaivaa uuden raporttimme esiin vuonna 2099 ja pohtii samankaltaisin asioita kuin mekin tänä päivänä ja meidän edeltäjämme sotien jälkeen. Voisin kuvitella, että silloinkin pidetään tärkeänä metsien kasvukunnosta huolehtimista.

Kansallisen metsästrategian 2035 tavoitteena on metsien kasvun ja hiilensidonnan lisääminen ja toisaalta myös metsien ilmastokestävyyden vahvistaminen. Metsänuudistaminen tulisi toteuttaa laadukkaasti ja viipymättä. Strategiassa linjataan, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan metsänjalostusohjelma sekä metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma. Myös pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa otetaan asiaan kantaa. Hallitus haluaa edistää metsien kasvua ja terveyttä parantavia toimenpiteitä ja toimeenpanee kansallisen metsästrategian.

Sanna Paanukoski työskentelee neuvottelevana virkamiehenä metsä- ja bioenergiayksikössä.

Luonto haastaa Tenon kalastuksen

2023-08-28T10:37:14Z

Lohi on kuningas, tähänhän olemme tottuneet kalastajien keskuudessa. Lohi herättää aina kysymyksiä. Jos lohta on, kuka sitä saa kalastaa ja kenelle lohi kuuluu. Tai jos lohta ei ole, missä syy ja miten tilanne korjattaisiin. Entäpä jos lohilajeja olisikin useita – Tyynellä valtamerellä elää kuningaslohi ja useampi muu lohilaji.

Tyynenmeren lohista runsain on kyttyrälohi, joka on aikanaan istutettu myös Kuolan niemimaalle. Pitkän aikaa kyttyrälohi oli vain kuriositeetti, jota saatiin muutamia kappaleita vuosittain Tenosta ja Näätämöjoesta. Jos se onnistui kutemaan, luonto hoiti lähes kaikki kyttyrälohen poikaset seuraavana keväänä, kun ne sorasta kuoriuduttuaan suuntasivat hyvin aikaisin keväällä kohti kylmää ja pimeää Atlanttia. Nyt vuosikymmenen vaihteessa jotain muuttui. Nämä pienet rääpäleet alkoivat jäädä aiempaa paremmin henkiin ja palata runsain mitoin rannikolle. Samaan aikaan meille tutun lohen kohdalla on käynyt juuri päinvastoin. Jäämereltä palaa lohia selvästi heikommin, mikä on näkynyt selvästi – vähemmän lohia kohti Tenoa, Näätämöjokea ja muita Ruijan rannikon lohijokia.

Mikä tarkalleen on saanut aikaan muutoksen, sitä ei tiedetä, mutta varsin todennäköisesti se liittyy ilmastonmuutokseen. Ja vaikka tietäisimmekin tarkan syyn, tuskin voisimme asiaan kovin nopeasti vaikuttaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa puhutaan pitkistä kaarista, vuosikymmenistä tai -sadoista. Lohen kohdalla voi tapahtua suuria muutoksia jo yhden sukupolven eli noin kuuden–seitsemän vuoden kuluessa.

Tenojokea on muokattu hyvin vähän, veden laatu on erinomainen. Näiden olosuhteiden parantaminen ei juuri paranna Tenon tilannetta lohijokena, toisin kuin joissa, jotka on padottu tai joita ihmistoiminta on muokannut rankalla kädellä. Kun katsotaan, mihin Tenolla voidaan parhaiten vaikuttaa, jäljelle jää kalastus.

Tenolla on jo toteutettu vaikeita ratkaisuja, leikattu perinnekalastuksen pyyntiaikoja ja kiintiöity matkailukalastajien luvat. Vähennykset haluttiin pitää maltillisina ja sallia lohikantojen elpymiselle pitkä aika, jotta Tenon saamelainen perinnekalastus ja loheen perustuva matkailuelinkeino olisi voinut jatkua. Leikkaus onnistui ja kalastuskuolevuus väheni noin kolmanneksen, kuten oli suunniteltu. Luonto päätti kuitenkin toisin, koska samalla tapahtui tuo meriolosuhteiden muutos, joka on laittanut lohen tiukoille ja tuonut kyttyrälohta harhailemaan uusiin jokiin.

Kalastusnappulaa oli siksi väännettävä vielä tiukemmalle ja kiellettävä lohenkalastus kokonaan. Kutulohien määrä on tuplaantunut, kun niitä ei ole kalastettu. Kun nämä suuremmat vuosiluokat vuorostaan palaavat kutemaan, lähtökohdat elpymiselle ovat hyvät. Sitä odoteltaessa katse on siirrettävä muihin lajeihin, kuten meritaimeneen ja miksei myös kyttyräloheen. Kunhan samalla pidetään mielessä, miten lohisaalista voidaan välttää. Tässä kuluneen kalastuskauden kokemuksista voi olla jatkossa paljon opittavaa.

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies luonnonvaraosaston erätalousyksikössä.

Vesiosaaminen on oleellista maailmanlaajuisissa haasteissa

2023-08-21T09:20:58Z

Ruoantuotanto on ongelmissa kuivuuden takia, padot hajoavat sodan ja luonnonkatastrofien keskellä, liian vanhat vesiputket katkeilevat jopa Helsingin keskustassa ja pelottavia vesiaiheita on uutisissa viikoittain. Veteen, sen puuttumiseen, puhtauteen tai kestävään käyttöön liittyvät aiheet ovat nousseet pikkuhiljaa myös kansalaisten ajatuksiin. Asia on tärkeä myös yhteiskunnan kilpailukyvyn näkökulmasta, sillä huonosti ennakoidut tuhot aiheuttavat suuria yhteiskunnallisia kustannuksia.

Viime vuonna julkaistussa vesitalousstrategiassamme on visiona puhdasta vettä, turvallisuutta ja hyvinvointia ihmisten, yhteiskunnan ja luonnon tarpeisiin. Sen eteen on tehtävä ihan oikeasti töitä eikä pidettävä vettä itsestäänselvyytenä edes Suomessa.

Kuinka ollakaan, meillä on Suomessa ihan valtavan hienoa osaamista asian suhteen. Kokosimme viime keväänä suomalaisen vesiosaamisen tarjoomaa ja totesimme joukolla, että sitä todellakin riittää ja voimme paukutella ylpeinä henkseleitämme.

Vesiosaamisen kasvupotentiaali on valtava, sillä ilmastonmuutoksenkin myötä tarpeet maailmalla kasvavat ja hallitukset kaikkialla haluavat tehdä asialle jotain. Jopa rahoitusta löytyy. Päätöksentekoprosessit ovat toki monessa maassa hankalia ja pitkiä, koska asiakkaana on usein julkinen sektori, mutta niidenkin ymmärtämiseen saa apua esimerkiksi Team Finland-verkostolta maailmalla.

Lisäksi meillä on nyt puolitoista vuotta pyörinyt EU:n rahoittama vesiosaamisen kasvu- ja kansainvälistymisohjelma, jolla on saatu luotua hyvää pöhinää ja konkretiaa vesiosaamisemme vientiin.

Uudessa hallitusohjelmassamme todetaan: ”Suomella on käsillä erinomaiset mahdollisuudet hyötyä globaalista puhtaan siirtymän ja uuden teknologian ennustetusta investointiaallosta. Se tarjoaa vahvat edellytykset teollisuuden uudistumiselle ja vahvistumiselle. Suomi tarvitsee kasvavia yrityksiä, investointeja, korkeaan osaamiseen perustuvaa kestävää talouskasvua ja uudistumiskykyä.” ja ”Suomella on käsillä historiallinen tilaisuus hyötyä globaalista puhtaan siirtymän investointiaallosta. Se tarjoaa teollisuuden uudistumiselle suurimman muutosvoiman vuosikymmeniin.”

Hallituksen tavoitteena on kasvuhakuisten, työllistävien ja vientiin tähtäävien yritysten määrän kasvu sekä teollisten työpaikkojen säilyminen Suomessa. Talouden ja viennin kivijalkaa vahvistetaan sitoutumalla toimenpiteisiin, joilla tuplataan kasvuhakuisten keskisuurten yrittäjävetoisten yritysten määrä vuoteen 2030 mennessä.

Pidetään yhdessä huoli, ettei vesi unohdu agendalta, sillä se liittyy lähes kaikkeen. Vesi liittyy sekä ihmisten että eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, se liittyy ruoantuotantoon, se liittyy teollisuuden kilpailukykyyn, se liittyy sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön. Ei ole mitään selkeää, helppoa kokonaisuutta. Mutta toisaalta, onko maailmassa mikään enää selkeä, helppo kokonaisuus? Meidän on mietittävä asioita yhä enemmän poikkisektoraalisina kokonaisuuksina.

Jos käperrymme vain vesisektorille, unohdamme oleellisen. Vesisektorin on tehtävä yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, jotta se saa osaamistaan maailmalle meidän kaikkien hyödyksi. Ja muiden sektoreiden on tajuttava, että ilman vettä juurikaan mikään ei toimi eli myös muiden sektoreiden on tultava etsimään ratkaisuja vesiosaamisesta.

Poikkisektoraalista työtä varten on muuten avustuksiakin jaossa ja haku alkaa syyskuun puolivälissä!

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.

Vahva ja välittävä Suomi - katsaus MMM:n hallitusohjelmavastuisiin

2023-08-18T05:50:57Z

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa maa- ja metsätalousministeriön vastuulle on annettu 111 päävastuuta ja 139 osavastuuta. Suurin osa päävastuista on kirjattu luonnollisesti lukuun ”Suomi elää maaseudusta ja metsistä”, mutta yhtä lailla ”Puhtaan energian Suomi” -lukuun on kirjattu MMM:n vastuulla olevia tavoitteita ja toimenpiteitä. Alkoholikaupan avaamista ja kilpailun lisäämistä Suomessa on tarkoitus lisätä hakemalla listautumista EU:n viinintuottajamaiden luetteloon. EU:ssa viini on maataloustuote, kun Suomessa se katsotaan kuuluvaksi osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Hallitusohjelma korostaa maaseudun, maatalouden ja metsien tärkeyttä muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Huoltovarmuuden merkitys koko yhteiskunnan olemassaololle toistuu läpi hallitusohjelman, korostetusti energian saatavuuden varmistamiselle.

Maatalouden kannattavuus on edellytys suomalaisen ruuantuotannon ja ruokaturvan jatkamiselle. Maatalouden ja maaseudun tulevia suuntaviivoja luodaan kotimaisen pitkän aikavälin strategiassa ja maaseutupoliittisessa selonteossa. Maatalouden kustannuksia ei saa enää lisätä. Maaseutualojen liiketoimintamahdollisuuksien esteitä puretaan. EU:n maatalouspolitiikan on keskityttävä ruokaturvan parantamiseen.

Metsäpolitiikka pidetään jatkossakin omassa kansallisessa päätöksenteossa. Maaomistajien päätösvaltaa metsien käytössä halutaan vahvistaa. Metsien käyttö ja metsien kasvu pohjautuvat aktiiviseen ja monitavoitteiseen metsäntuotantoon Kansallisen metsästrategian 2035 mukaisesti. Metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioidaan alueelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet – unohtamatta luonnon monimuotoisuutta.

Hallitus jatkaa maankäyttösektorin hiilinieluja vahvistavia toimia vähentämällä maaperäpäästöjä vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Hallitusohjelmassa korostetaan EU-vaikuttamista ja erityisesti kansallisten erityispiirteiden huomioimista EU-päätöksenteossa siten, että Suomen velvoitteiden on jatkossa oltava oikeasuhteisia.

Edellä mainitut tavoitteet ovat vain pieni osa kaikista hallitusohjelman kirjauksista. Näin hallituskauden alussa työlista on hengästyttävä, kun samalla on huomioitava muut säädösvalmistelut ja kansainväliset tehtävät. Virkakunnalla on kuitenkin neljä vuotta aikaa tavoitteiden toimeenpanossa. Kun nyt hallitus on koossa, tarvitsemme työrauhaa ohjelman toteuttamiseksi. Ohjelma toteutetaan ja työ tehdään vähenevin resurssein.

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä johdon tukena.

Merituulivoimaa kehitettävä rinnakkain kalatalouden kanssa

2023-08-09T06:48:22Z

Vihreä siirtymä energiantuotannossa etenee. Vauhti on kova ja tuulivoiman rooli on siinä merkittävä. Vaikka siirtymän etuja ja välttämättömyyttä ei voikaan kiistää, onko vauhti sittenkin jo liian kova? Lepakot eivät räjähtele, mutta on tuulivoimalla omat ympäristövaikutuksensa. Niistä puhutaan yllättävän vähän. Nämä ympäristövaikutukset suurella todennäköisyydellä koskettavat paljonkin sellaisia luonnontieteellisiä seikkoja, joiden suhteen meillä on poliittiseen tahtotilaan perustuvia lakisääteisiä velvoitteita sekä kansallisesti että Euroopan unionin tasolla.

Otetaanpa esimerkki, vaikkapa merelliset kalakannat. Ne ovat osa huoltovarmuutta, mittava proteiinivarasto sekä hädän hetkellä että normaaliolosuhteissa. Kestävät kalakannat ovat kaupalliselle kalastukselle ja vapaa-ajankalastukselle välttämättömyys ja osaltaan välttämättömyys myös biotaloudelle, jonka varaan paljon lasketaan globaalistikin. Kalakantojen hyödyntämisen on oltava kestävää ja asiasta on säädetty Euroopan unionin tasolla. Meillä ei ole kuitenkaan käsitystä siitä, mitä merellisen tuulivoiman hallitsematon, ei tietoon perustuva rakentaminen tarkoittaisi kalojen lisääntymiselle, poikastuotantoalueille ja niin edelleen. Estyisikö lohen vaellus pohjoisiin jokiin kutemaan tai lohen vaellus eteläiselle Itämerelle syömään ja kasvamaan? Haittaisiko tai peräti estäisikö tuulivoima silakan lisääntymistä meren matalikoilla rakentamisajan ulkopuolellakin?

Entä mitä vaikuttaa vaikkapa tuleva Euroopan unionin ennallistamisasetus? Jos ennallistettavia luontotyyppejä jää tuulivoimapuistojen alle avomerellä merkittävässä määrin, ennallistamisvelvoite voi koskea entistä enemmän rannikkovesiämme eli yksityisiä vesienomistajia. Tuulivoimaa on suunnitteilla valtion hallinnoimille vesialueille. Miten varmistetaan, että lasku tuulivoiman haitoista valtion vesillä, siis veronmaksajien vesillä, ei valu heidän itsensä maksettavaksi ja hyödyt ulkomaisille yhtiöille, joilla on jo hyvin laajat suunnitelmat tuulivoiman rakentamiseksi Suomeen?

Merellisen tuulivoiman vyöryn mahdollisuuteen on selvästi herätty. Näyttääkin olevan suorastaan yllättävän laaja ja hyvin pitkälle menevä yhteisymmärrys kunnallisten toimijoiden, järjestöjen, elinkeinoharjoittajien sekä niiden kesken, jotka painottavat luonnonvarojen kestävää käyttöä, sekä toisaalta niiden, jotka painottavat enemmän luonnonsuojelua.

Miten ottaa kokonaiskuva hallintaan? Hallitusohjelmassa on kirjaukset korkean tason yhteistyöryhmästä, tuulivoiman luvituksesta ja myös merituulivoiman sijoittamisesta kalastuksen kannalta suotuisasti. Miten tämä tuulivoimanyrkki lähtee liikkeelle ja ottaa johtajuuden tukeviin kouriinsa, jää nähtäväksi. Kirjaukset ovat kuitenkin hyvät, kun muistetaan vielä huomioida koko Itämeren taso. Sähkömarkkinat ovat laajat ja toisaalta Ruotsinkin puolelle tehtyjen tuulivoimapuistojen vaikutus voi ulottua Suomeen.

Tuulivoiman ympäristövaikutuksiin on herätty Euroopassa laajemminkin, mutta tilanne on niin sanotusti päällä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Paljon on kuitenkin pitkälti Suomen omissa käsissä. Kansallisesti voidaan linjata ja tehdä paljon. Maa- ja metsätalousministeriö edistää omalta osaltaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on löytää keinoja ja käytännön tasolla toimivia ratkaisumalleja merituulivoiman ja kalatalouden tavoitteiden yhteensovittamiseksi.

Analogisesti katsottuna merellisessä tuulivoimassa on jotain samaa kuin vaelluskalajokien rakentamisessa sotien jälkeen. Energian tarve yhteiskunnan tarpeisiin oli ja on edelleen kiistaton. Aikaisemmin haitat kuitattiin rahalla. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan toisteta vanhaa virhettä rahan kaikkivoipaisuudesta ja herätä karuun arkeen vasta, kun jotain on menetetty lopullisesti, kuten on käynyt lähes kaikkien lohikantojen kohdalla.

Kirjoittaja on elinkeinokalatalousyksikön neuvotteleva virkamies.

Kasvintuhoojien runsautta ja listaamisen haasteita

2023-08-03T08:30:45Z

Satoi tai paistoi, on kesä ja kasvukausi myös kasvintuhoojien aikaa. Muuttuva ja lämpenevä ilmasto mahdollistaa uusien kasvilajien viljelyn ja tuo mukanaan myös uusia kasvintuhoojia uusille alueille, joilla niitä ei aiemmin ole esiintynyt. Kasvintuhoojia leviää myös lisääntyneen kansainvälisen kaupan mukana. Osa niistä voi levitä myös ilmavirtausten mukana maiden rajojen yli.

Maailmassa esiintyy paljon erilaisia kasvintuhoojia, joista aiheutuu haittaa viljelykasveille ja meitä ympäröivälle luonnolle. Pelkästään EU:n kasvinterveyslainsäädännössä on mainittu noin 300 haitallista kasvintuhoojaa (ns. karanteenituhoojia) ja näiden lisäksi on lukuisia kasvien laatuun vaikuttavia tuhoojia. Kasvintuhoojia listataan ja luokitellaan EU:n lainsäädäntöön mm. niiden haitallisuuden ja levinneisyyden takia. Pelkästään EU:n alueella keskustellaan tällä hetkellä noin sadan uuden kasvintuhoojan mahdollisesta listaamisesta lainsäädäntöön. Kasvintuhoojien poistaminen EU:n listoilta ei ole aina helppoa, sillä jäsenmaiden mielipiteet asiasta jakautuvat välillä huomattavasti.

Miksi on tärkeää seurata tuhoojien leviämistä uusille alueille? Kasvintuhoojien listaaminen ei ole vain numerointia ja tilastoja. Tavoitteena on ajoissa selvittää kunkin tuhoojan isäntäkasveja ja leviämisteitä, jotta parhaiten voidaan estää tuhoojan leviäminen uusille alueille jo mahdollisimman varhain. Aina uusia tuhoojia ei kuitenkaan löydetä ajoissa ja myös tuhoojien tunnistamisessa on haasteita, sillä kaikille uusille tuhoojille ei ole olemassa luotettavaa tunnistusmenetelmää. Kaikkia uusia kasvintuhoojia ei myöskään voida listata yhteisön lainsäädäntöön, sillä jäsenmailla ei ole olemassa riittäviä resursseja kartoituksiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin sekä se lisäisi myös kustannuksia toimijoille. Listattavien tuhoojien priorisointi on tärkeää ja sen vuoksi näistä käydään välillä hyvinkin kiihkeää keskustelua EU:n työryhmissä ja pysyvässä kasvinterveyskomiteassa.

Onneksi läheskään kaikki kasvintuhoojat eivät pysty meille leviämään ja asettumaan epäsuotuisan ilmaston ja sopivien isäntäkasvien puuttumisen vuoksi. Kaikkia kasvintuhoojia ei ole listattu EU:n lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi banaanin sienitaudin aiheuttajaa (Panaman tauti), mutta tuhoojan vaikutukset voivat näkyä meilläkin kaupoissa hyllyjen tyhjentyessä banaaneista. Kasvintuhoojat, jotka nyt ovat kaukana meistä saattavat kuitenkin sopivissa suotuisissa oloissa päästä leviämään myös meille ja aiheuttaa suurtakin vahinkoa.

Viljayökkönen on hyvä esimerkki nopeasti leviävästä kasvintuhoojasta. Aiemmin sitä on tavattu Afrikassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta nyt sitä on jo löydetty EU:n eteläisissä osissa. Suomessa kasvinterveystilanne on vielä varsin hyvä verrattuna moniin eteläisempiin maihin. Silti, uusia tulokkaita on jo meilläkin mm. härkäpavun siemeniä vioittava härkäpapupiilokas, joka on laatua alentava kasvintuhooja. Tämä kuoriainen on lisääntynyt viljeltävän härkäpapualan kasvaessa ja sopivien kuivien kasvuolojen sekä lämpimien säiden myötä. Ollaan siis yhdessä hereillä ja tarkkaillaan ympäristöä kasvintuhoojien varalta!

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä erityisalueenaan kasvinterveys.

Jälleenrakennusta sodan keskellä

2023-07-24T11:34:05Z

Vaikka sota raivoaa parhaillaan Ukrainassa, siirtyy maa rauhanaikaan jossain vaiheessa. Suomen etu ja toive on, että Ukrainasta kehittyy vauras ja vahva demokratia, jossa oikeusvaltioperiaate toteutuu yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Sodan hinta tulee olemaan kova inhimillisesti ja taloudellisesti, kuten muistamme omasta historiastamme. Toisaalta muistamme myös, että jälleenrakennus on mahdollisuus rakentaa uutta ja kestävää hyvinvointia koko kansalle. Kun Suomi aloitti jälleenrakennuksen sodan jälkeen, olivat metsät tärkeässä roolissa. Ukrainaa kutsutaan maailman vilja-aitaksi, mutta maassa on myös metsiä.

Keväällä Ukrainan metsävaltuuskunta vieraili tutustumassa suomalaiseen metsätalouteen ja metsähallintoon. Ukrainassa valtio omistaa metsät ja metsähallintoa ollaan järjestämässä kokonaan uuteen asentoon sodan keskellä. Vastuu käytännön metsänhoidosta ollaan siirtämässä nyt perustettavaan valtion metsäyhtiöön. Neuvostoperintöä edustava pieniin itsenäisiin metsänhoitotoimistoihin perustunut metsähallinto on suosinut korruptiota ja tehotonta metsänhoitoa. Merkittävä osa hakkuista on ollut laittomia ja hakkuutulot ovat valuneet vääriin käsiin. Hakkuut on tehty pääsääntöisesti miestyönä ja puuta on sahattu paikallisilla pienillä sahoilla. Uuden metsähallinnon yhtenä tärkeimpänä tehtävänä onkin suitsia laittomia hakkuita ja luoda suotuisat edellytykset metsäelinkeinon kehittymiselle tulevaa jälleenrakennusta tukemaan.

Laittomien hakkuiden rajoittamisen ja ylipäänsä metsävarojen kestävän käytön ensimmäisenä edellytyksenä on, että tiedot metsävaroista ovat ajan tasalla ja riittävän tarkkoja. Tässä Suomella on konkreettisesti paljon annettavaa Ukrainalle. Vierailun jälkeen seuraavat konkreettiset yhteistyöaskeleet muotoutuivatkin seminaarisarjaksi, jossa kävimme laajasti läpi maa- ja metsätalousministeriön alaisen hallinnon toimintaa metsävarojen hallinnassa.

Ensimmäinen viesti, jonka halusimme välittää ukrainalaisille, oli hallinnon rajat ylittävän ja koordinoidun yhteistyön merkitys kaukokartoitusaineiston hankinnassa. Toiseksi kuvasimme, kuinka ajantasaisen metsävaratiedon hankinta voidaan organisoida ja kuinka tietoa voidaan hyödyntää metsien käytön suunnittelussa sekä valvonnassa. Kolmanneksi havainnollistimme kuinka valtion metsille asetetut tavoitteet operationalisoidaan käytännön toiminnaksi. Mukana kolmessa maa- ja metsätalousministeriön organisoimassa etäseminaarissa olivat Maanmittauslaitoksen, Suomen metsäkeskuksen, Metsähallituksen Metsätalous Oy:n, Arbonaut Oy:n, VTT:n ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat sekä ulkoministeriön edustus.

Odotamme mielenkiinnolla seuraavia yhteistyöaskeleita ja toivomme koko Ukrainan kansalle voimaa selvitä tästä vaikeasta ajanjaksosta.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana metsä- ja bioenergiayksikössä.

Aspartaami taas valokeilassa

2023-07-17T09:01:07Z

Riskianalyysin kolmas ja viimeinen vaihe, riskiviestintä, on tunnetusti vaikeaa. Olen juuri palaamassa Genevestä, jossa Codex Alimentariuksen toimeenpanokokouksen liepeillä olemme juhlistaneet Codexin 60-vuotista taivalta sekä maailman terveysjärjestön WHO:n 75-vuotispäiviä. Juhlaseminaarissa useampi pääjohtaja ja ministeri yhtyivät toteamukseen, että asiantuntijoiden ote tieteeseen sekä havaittujen riskien hallintaan on vahva, mutta viestinnässä kansalaisten suuntaan olisi aina vaan parantamisen varaa. Ristiriita on ikivanha: tutkijat ovat huonoja selittämään asioita kansantajuisesti, samalla kun kansalaiset uskovat kritiikittömästi sitä, jolla on paras tarina.

Viikon aikana olemme ruokastandardien lomassa keskustelleet myös aspartaamista, keinomakeuttajasta, jota käytetään lisäaineena useimmissa sokerittomissa virvoitusjuomissa. Aine on hyvin ajankohtainen, sillä sen mahdollista syöpävaarallisuutta on viime kuussa arvioitu uudelleen, ja jopa kahden arvostetun tahon toimesta. Ensimmäisen arvion teki WHO:n alainen syöväntutkimuslaitos IARC, joka vaara-arvioinnissaan totesi aspartaamin todellakin olevan mahdollisesti syöpää aiheuttava aine – eli näyttö ei ollut kovin vahva, mutta lisätutkimuksiin on aihetta. Viikko sitten sai WHO:n ja FAO:n yhteinen lisäaineiden riskinarviointielin JECFA oman analyysinsä valmiiksi, todeten että mitään tarvetta aspartaamin käytön tiukentamiselle ei ole, sillä kemikaali hajoaa suolistossa vaarattomiksi yhdisteiksi sekunneissa.

Näistä löydöksistä viestiminen kuluttajille olisi ollut vaikeaa muutenkin, mutta tässä tapauksessa asiaa vaikeutti IARC:n päätelmien vuotaminen julkisuuteen viikkoja ennen kuin JECFA sai oman arviointinsa valmiiksi. Myös suomalainen media on kesäkuussa raportoinut aspartaamin mahdollisesta syöpävaarallisuudesta, mikä on aiheuttanut ymmärrettävää huolta niiden kuluttajien keskuudessa, jotka nauttivat sokerittomia limuja. Epäilyksen siemen on siis kylvetty ja veikkaan, että kuluttajien vakuuttaminen samaisten limujen vaarattomuudesta tulee olemaan astetta vaikeampaa riskiviestintää. Narratiiviin kuin sopisi niin hyvin, että elintarviketeollisuus olisi jotenkin vaikuttanut JECFA:aan sen varmistamiseksi, että aspartaamin käyttö voi jatkua.

Kuultuani WHO:n ja FAO:n asiantuntijoita tällä viikolla olen varma, että mistään tällaisesta ei ole kyse. Enemmänkin on niin, että monimutkaisia asioita halutaan mediassa oikoa yksinkertaisiksi, kun niistä kerrotaan kansalaisille. Totuus on, että 1) aspartaami saattaa aineena hyvinkin aiheuttaa maksasyöpää, mutta vaarassa eivät ole limsojen kuluttajat vaan enemmänkin lisäainetta annostelevat elintarviketyöntekijät, ja 2) nautittuna aspartaami hajoaa heti kahdeksi aminohapoksi ja metanoliksi, mitkä ovat täysin vaarattomia yhdisteitä joita syntyy muutenkin suolistossamme syömisen yhteydessä.

Meillä EU:ssa kohu aspartaamista laantuu varmasti melko pian, mutta toisin on muualla. USA:n erikoisen oikeusjärjestelmän vuoksi heidän virkamiehensä olivat ristiriitaisesta viestinnästä kauhuissaan, sillä tie saattaa nyt olla auki erilaisille joukkokanteille, missä syöpään sairastuneet ja sokerittomia limuja juoneet hakevat aspartaamin syöpäluokitukseen vedoten miljoonakorvauksia niin panimoilta kuin viranomaisiltakin. Täytyy olla onnellinen, että saa tehdä työnsä maassa, jossa oikeuslaitoksen suhtautuminen kiihkoiluun on kiitettävän kiihkotonta. Uskallan siis jatkossakin sanoa, että liiallisen energiasaannin ja lihavuuden välttämiseksi sokerittomat limut ovat ihan hyvä vaihtoehto. Terveyden kannalta paras juoma on kuitenkin vesi, niin rannalla kuin saunassa, mutta senhän me kaikki tiedämme.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja

Hyppää Suomen suveen

2023-07-10T10:48:09Z

Tiesitkö, että vapaa-ajan asukkaita on Suomessa jopa 2,9 miljoonaa? Vuonna 2021 julkaistun Mökkibarometrin tulokset kertovat, että vapaa-ajan asuminen on ilmiönä voimistunut ja kehitys näyttää samansuuntaiselta myös lähitulevaisuudessa. Mökkeilyllä on tunnetusti monia hyviä vaikutuksia ihmisten mieleen ja terveyteen sekä luonnon monimuotoisuuteen.

Noin 450 000 vapaa-ajanasukkaista viettää vapaa-aikaansa saaristossa (Suomen saaristoalueet tilastojen kertomana, 2022). Kausiasukkaiden myötä saaristossa ei ole koskaan ollut niin paljon ihmisiä kuin siellä on nyt. Saaristo- ja vesistöalueet houkuttelevatkin niin monipaikkaisia asukkaita kuin matkailijoita.

Jos innostuit, sukella sinäkin tänä kesänä saariston ja sisävesien syleilyyn, ja nappaa saariston helmet omalle ”bucket listillesi” 100 syytä –sivustolta! Suomen saaristo- ja vesistöalueilta löytyy maukkaita makuja niin kulinaristeille kuin kulttuurinnälkäisillekin, ainutlaatuista luontoa ja historiaa unohtamatta. Kotimaisiin saaristokohteisiin voit tutustua esimerkiksi 100 syytä matkailla Suomessa –kampanjan artikkeleista, jotka on toteutettu yhteistyössä saaristoasiain neuvottelukunnan kanssa.

Suomen harvaan asutuilla alueilla liikkuva voi tänä kesänä törmätä monenlaisiin taidetapahtumiin. Harvaan asuttujen alueiden (HAMA) parlamentaarinen työryhmä rahoitti toimikautensa aikana kulttuurin kehittämishankkeita 5,55 miljoonalla eurolla. Tapahtumissa syvennytään esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhteeseen, yhteisöllisyyteen ja aineettomaan kulttuuriperintöön. Miltä kuulostaisi esimerkiksi taidevaellus Lieksan Jongunjoella, tai tikkuröijy-neuleeseen tutustuminen Hailuodossa?

EU:n maaseuturahoituksesta on vuosina 2014-2020 myönnetty 81 miljoonan euron rahoitus matkailuun. Matkailuyrityksissä käytetty raha on saanut liikkeelle myös yksityistä rahaa - 47 miljoonan euron tuella on saatu aikaan 180 miljoonan euron investoinnit. Lisäksi suorien matkailuun kohdistuvien rahoituksien lisäksi on rahoitettu tuhansia erilaisia kaikkien käytössä olevia investointeja kuten laavuja, reitistöjä, uimarantoja ja leikkipaikkoja.

EU:n maaseuturahoituksen Tee se Suomessa –sivustolle on koottu yli 400 kohdetta, jotka kaikki ovat saaneet rahoitusta. Bongaa siis EU-kylttejä ja innostu ja ihastu! Pysähdy hetkeen, ota turvehoito ja rentoudu luonnon äärellä Kalevala Experiencessä Kainuussa tai käy koko perheen voimin Mustilan Arboretumissa Elimäellä, vuoden 2018 retkipaikassa!

Lisää linkkejä tärppeihin:

Kesätapahtumia harvaan asutun maaseudun rahoituksella (Taiteen edistämiskeskus)
Suuntaa saaristoon ja sisävesille (100 syytä matkailla Suomessa)
Laiva on lastattu elämyksillä (100 syytä matkailla Suomessa)
Tee se Suomessa (Instagram)

Kirjoittajat työskentelevät maaseudun kehittämisyksikössä.

Kuinka sorsat pelastetaan?

2023-07-03T14:48:12Z

Minulla on keskimäärin yksi kivoimmista hommista MMM:n erätalousyksikössä. Edellinen hallituskausi startattiin ennenkuulumattomalla panostuksella luonnonmonimuotoisuuden edistämiseen, ja osa rahasta tuli myös meille kosteikkohankkeeseen. Kalevalassa maailma syntyi sotkan munasta, joten mikäs sen luontevampi nimi sorsalintujen tilan kohentamisen hankkeelle kuin SOTKA, ja minut nimitettiin sen projektipäälliköksi.

Mutta kuinka pelastetaan sorsat? Viime vuosina jopa monet riistasorsakannat ovat taantuneet. Onneksi meillä oli jo resepti tiedossa, osin tieteellisestikin tehokkaaksi todettu. Tarvitaan lisää hyviä kosteikoita poikasten kasvatukseen, pitää torjua vieraspienpetoja jotka häiritsevät pesintää, sekä perustaa vapaaehtoisia rauhoitusalueita, ettei metsästämällä hätistetä lintuja ennenaikaiselle muutolle.

Sorsien elinympäristöjen kunnostaminen on siitä mukava laji, että se saa metsästäjät ja luontoväen puhaltamaan yhteen hiileen. Tuota pikaa saimme koottua yhdessä ydintoimijoiden kanssa hankkeet, joissa valtion raha yhdistyy vapaaehtoistoimintaan yksityisillä mailla. Omarahoitus ja paikallisten osallistaminen takaavat, että hankkeista tulee omia. Kun kosteikon teossa on käsi lapion varressa, niin siitä pidetään huolta myös valtion rahapussin sulkeuduttua.

Yhteistyö naapuriministeriön kanssa oli alkanut jo 2019 keväällä hallituksen myöntämän ylimääräisen rahoituksen turvin saman aiheen äärellä. Isomman rahapotin turvin alettiin pian rakentaa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön laajempaa yhteistä heikentyneiden elinympäristöjen parantamisen ohjelmaa, Helmiä.

Yhtenä Helmin teemana on lintuvedet ja -kosteikot, ja iloksemme Sotka-hankkeessa käynnistetyt toimet voitiin omaksua osaksi Helmi-ohjelmaa valtioneuvoston vuoden 2021 periaatepäätöksessä, joka ulottuu vuoteen 2030 asti. Tähän mennessä Helmin puitteissa on tehty reilu 40 kosteikkoa ja 21 levähdysaluesopimusta sekä käynnistetty vieraspienpetojen torjunta 73:lla Natura-lintuvedellä. Helmiin sisältyy myös vaikuttavuuden seuranta, ja SOTKAssa heti alkuun käynnistetyt tutkimushankkeet ovat jo tuottaneet useita tieteellisiä julkaisuja, niin kosteikoista kuin vieraspedoista.

Helmi-toimien ohella SOTKAn puitteissa rahoitettiin yhdessä kalastonhoitomaksuvarojen kanssa valuma-aluekunnostuspilotti, niin sanottu Riekko-hanke, jossa Metsähallitus ennallisti valtion mailla kahdeksalla kohteella 1 000 hehtaaria soita ja 8 kilometriä puroja. Lisäksi SOTKAssa on torjuttu vieraspetoja mökkirannoilla ja saaristossa, yksityisten mailla, jotka eivät yleensä kuulu metsästysseurojen toimintakenttään.

Vapaaehtoisuus, maanomistajien ja paikallisten osallistaminen sekä yksityisen rahoituksen kehittäminen ovat kulmakiviä riistasektorin elinympäristöhankkeissa, etenkin kun valtion rahahanoja kiristetään.

Suureksi riemuksemme tuore Orpon hallitusohjelma jatkaa Helmiohjelman toteuttamista ja käynnistää myös oman ohjelman saaristoon. SOTKA-hankkeen osalta näyttää siis hyvältä muuallakin kuin luonnossa. Saaristolintulaskijat ovat jo kertoneet ilahtuneina kasvaneista pilkkasiipipoikueista, samoin rakennettujen kosteikoiden monimuotoisuutta lisäävä vaikutus on nyt tieteellisesti todettu. Tästä on hyvä jatkaa!

Hanki Sorsa-bonuskortti – jokaisella kortilla aari kosteikkoa!
MMM:n SOTKA-hanke ja Helmi-ohjelma
Suomen riistakeskus SOTKA-kosteikko ja Helmi-vieraspedot
Suomen metsästäjäliitto SOTKA-levähdysalueet ja Mökkiläiset vieraspetopyyntiin

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikössä.