Oikeusministeriö

Nitin Sood ja Mirka Mokko: Antirasismilla rakennetaan yhdenvertaista Suomea

2022-03-21T07:37:26Z

fi | sv

Suomessa on edelleen rasismia ja se vaikuttaa monen ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti. Rasismi on helposti tunnistettavaa tilanteissa, joissa joku käyttää rasistisia ja halventavia ilmaisuja kadulla tai uhkailee etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvaa. Jokainen rasistinen tapaus on liikaa.

Aina rasismi ei kuitenkaan ole niin näkyvää. Pahimmallaan rasismi kietoutuu osaksi meidän yhteiskuntamme rakenteita, toimintakulttuuria ja palveluja niin hienovaraisesti, ettemme edes huomaa sitä. Rakenteellisessa rasismissa on kyse nimenomaan rakenteisiin juurtuneista käytännöistä, jotka asettavat etniseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat eriarvoiseen asemaan.

Työelämässä rakenteellinen rasismi voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen ei saa kutsua työhaastatteluun nimensä vuoksi. Koulumaailmassa lapsi voidaan laittaa suomi toisena kielenä -opetukseen ihonvärin tai etnisen alkuperän vuoksi ilman, että lapsen suomen kielen taitoa olisi arvioitu. Asuntomarkkinoilla taas tyypillisestä suomalaisesta nimestä poikkeavana pidetty nimi voi vaikeuttaa vuokra-asunnon saantia.

Teoilla kohti antirasistista tulevaisuutta

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmisiä arvotetaan edelleen yhteiskunnassamme ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon ja kielen perusteella. Etniseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluville ihmisille rasismi ei ole yksittäistapaus. Rasismi vähentää mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Liian moni joutuu kokemaan rasismia eri elämänalueilla lapsuudesta vanhuuteen.

Rasismi rikkoo Suomea. Rasismista vapaan Suomen rakentaminen on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii aktiivista ja pitkäjänteistä toimintaa. Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu toteuttivat Olen antirasisti -kampanjan, jonka tavoitteena oli rakentaa antirasistista tulevaisuutta. Suomea, jossa opiskeltaisiin myös saamelaisten, tataarien ja romanien historiaa. Tulevaisuutta, jossa kenenkään ei tarvitsisi muuttaa nimeään saadakseen työhaastattelukutsua. Yhteiskuntaa, jossa jokainen tulee kohdatuksi ihmisarvoisesti ja yhdenvertaisesti omana itsenään.

Kampanjassa nostetaan antirasismi keskeiseksi työkaluksi rasismin vähentämiseksi. Se tarkoittaa aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan. Antirasismiin kuuluu keskeisesti, että rakenteellinen rasismi tunnistetaan ja tunnustetaan. Lisäksi on tärkeää käsitellä sen vaikutuksia omaan toimintaamme, ajatuksiimme ja vuorovaikutukseemme. Se voi tuntua epämukavalta, mutta vaikeatkin tunteet ovat osa prosessia. Monilla ei ole valinnanvapautta olla kokematta rasismia.

Kampanjassa on mukana yli 150 yhteistyökumppania yhteiskunnan eri osa-alueilta. Tämä lähettää vahvan viestin siitä, että rasismia ei hyväksytä ja sitä vastaan halutaan toimia laajasti yhteiskunnassamme.

Antirasismin keskiössä on nimenomaan se, että meissä kaikissa on voima toimia rasismia vastaan. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että Suomesta tulee rasismista vapaa. Me päätämme, että olemme osa tätä muutosta.

Kirjoittajat:
Nitin Sood työskentelee hankepäällikkönä oikeusministeriössä.

Mirka Mokko työskentelee viestintäpäällikkönä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa.

Laura Nurminen ja Niklas Wilhelmsson: Parlamentaarisen vaalityöryhmän esittämien linjausten ja selvitysten valmistelu käynnistyy

2022-03-11T10:31:01Z

Avoimuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys ovat demokratiassa tärkeitä luottamuksen ylläpitämisen näkökulmasta. Läpinäkyvyys luo myös perustan korruptoimattomuudelle. Avoin valmistelu antaa kansalaisille mahdollisuuden seurata päätöksenteon valmistelua ja osallistua valmisteluprosessiin.

Pohjoismailla ja Suomella on pitkät perinteet avoimesta hallinnosta ja laajasta julkisuusperiaatteesta. Suomi sijoittuu kansainvälisissä avoimuuteen ja korruptoimattomuuteen liittyvissä vertailuissa maailman kärkimaiden joukkoon.

Parlamentaarinen vaalityöryhmä (20.2.2020–31.12.2021) julkaisi loppuraporttinsa helmikuussa. Nyt oikeusministeriö käynnistää valmistelun työryhmän esittämien lainmuutosta koskevien linjausten ja muiden selvitystehtävien osalta. Vaali- ja puoluerahoitusta koskevaan lainmuutosten valmistelu tehdään yhteistyössä Valtiontalouden tarkastusviraston kanssa. Luonnoksen hallituksen esitykseksi on tarkoitus valmistua kevään 2022 aikana, minkä jälkeen esitysluonnos lähetetään lausuntokierrokselle.

Työryhmän tehtävänä oli hallitusohjelman mukaisesti selvittää vaalilain, puoluelain ja lain ehdokkaan vaalirahoituksesta sekä tarvittaessa muuta poliittista toimintaa koskevan lainsäädännön kehittämistarpeet ja tehdä tarpeelliset muutosehdotukset edustuksellisen demokratian kehittämiseksi. Lisäksi työryhmän tuli laatia ehdotus kansalaisaloitteen ja eurooppalaisen kansalaisaloitteen ikärajasta sekä arvioida kansalaisaloitejärjestelmän kehittämistä.

Loppuraportissaan työryhmä esitti ehdokkaan vaalirahoitusta koskevaan lakiin useita muutoksia. Näitä ovat muun muassa lain selkeyttäminen kampanjan kulut ylittävän rahoituksen osalta ja jälki-ilmoituksiin liittyvien valvontavaltuuksien vahvistaminen. Valtiontalouden tarkastusvirastolle annettaisiin vaalirahoituslaissa ja puoluelaissa oikeus saada tietoja, asiakirjoja, aineistoja ja virka-apua aiempaa laajemmin. Vaalityöryhmän ehdottamaa julkisuuslain tarkastus- ja valvontasalaisuutta koskevaa selkeyttämistä tullaan tarkastelemaan osana menossa olevaa julkisuuslain uudistamistyötä.

Muita työryhmän esittämiä lainmuutosta edellyttäviä linjauksia olivat puolueiden jäsenäänestysten pakollisuuden poistamista ehdokasasettelussa ja kannattaa valmistelun aloittamista EU-kansalaisaloitteen ikärajan laskemiseksi 16 vuoteen.

Työryhmä ei tehnyt ehdotusta vaalijärjestelmän uudistamisesta, mutta kävi työnsä aikana läpi uudistamisen vaihtoehtoja ja katsoo, että vaalijärjestelmän uudistamisen vaihtoehdoista tulee koota kattava vertailu seuraavaa hallitusohjelmaa varten. Lisäksi työryhmä ehdotti loppuraportissaan selvitettäväksi kansalaisaloitteen rinnalle uutta aloitemuotoa. Kysymystä kansalaisaloitteiden raukeamisesta on työryhmän mukaan syytä tarkastella seuraavan perustuslakiuudistuksen yhteydessä.

Työryhmä ei myöskään tehnyt toimikautensa aikana linjausta keinoista poliittisten paikallisjärjestöjen saaman vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseksi nykyisestä. Paikallisjärjestöjen vaalirahoitusta koskevan avoimuuden lisäämistä koskeva selvitystyö ei sisältynyt parlamentaarisen vaalityöryhmän toimeksiantoon, mutta kysymys on nostettu esiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalliseksi korruptionvastaiseksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi 2021–2023. Periaatepäätöksen edellyttämää selvitystä on tarkoitus edistää osana vaalityöryhmän tekemisen linjausten valmistelua. Kaikki työryhmän tekemät linjausehdotukset ovat luettavissa työryhmän loppuraportista.

Parlamentaarisen vaalityöryhmän loppuraportti
------------------

Laura Nurminen työskentelee oikeusministeriössä erityisasiantuntijana. Hän toimi parlamentaarisen vaalityöryhmän sihteerinä.

Niklas Wilhelmsson työskentelee oikeusministeriössä Demokratia ja vaalit -yksikön päällikkönä.

Milla Aaltonen, Anna Bruun ja Mia Luhtasaari: Vihapuheelle ei pidä antaa tilaa

2022-03-07T09:39:06Z

Ukrainan kriisillä on monenlaisia vaikutuksia myös Suomessa asuvien ihmisten turvallisuuden tunteeseen, asenteisiin ja eri ryhmien väliseen vuorovaikutukseen. Kunnissa ja järjestöissä voidaan varautua Ukrainasta saapuvien ihmisten vastaanoton lisäksi myös toimenpiteisiin, joiden avulla vahvistetaan hyviä väestösuhteita jännitteisessä tilanteessa.

Järjestöt ja yksityishenkilöt raportoivat nyt kasvavasta Suomen venäjänkieliseen vähemmistöön kohdistuvasta vihapuheesta. Muun muassa pääministeri Sanna Marin ja yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman ovat tuominneet tällaisen venäjänkielisiin kohdistuvan vihapuheen.

Syrjimättömän ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen edellyttävät aktiivisia toimia. Vihatekojen vastainen työ on paikallistasolla esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistämistä, turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen vahvistamista, myönteisen vuorovaikutuksen tukemista ja eri väestöryhmien osallisuutta tukevia toimia. Vihapuheen kohteeksi joutuvaa auttaa toisten ihmisten tuki, ja sitä kannattaa ilmaista aktiivisesti. Puuttumattomuus antaa vihapuheelle tilaa. Vihapuheen vastaisia toimia on koottu oikeusministeriön julkaisuun.

Kriisi voi herättää voimakasta pelkoa ja traumoja paitsi Suomessa olevissa ukrainalaisissa myös muissa sotaa ja vainoa pakenevissa ryhmissä. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tukea myös aiemmin tai muista syistä maahan tuleville. THL:n Paloma-hankkeen oppaaseen on koottu tietoa pakolaistaustaisten mielenterveyden tukemiseen.

Euroopan unionin päätös tilapäisen suojelun myöntämisestä ukrainan pakolaisille voi aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunteita niiden keskuudessa, jotka ovat Suomessa joutuneet pitkään turvapaikkaprosessiin ja sen mukanaan tuomaan epävarmuuteen. Keskustelua käydään myös siitä, onko EU-maiden vahva reaktio ja toimenpiteet osoitus siitä, että Euroopassa tapahtuviin kriiseihin vastataan voimakkaammin kuin kriiseihin Euroopan ulkopuolella. Samalla keskusteluun osallistuvat tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen ja toivottavat EU-maiden antaman tuen tervetulleeksi. Myös tämän tapaiselle keskustelulle ja tunteille on oltava tilaa.

Kuntien tulee panostaa avoimeen ja neutraaliin viestintään, monialaiseen viranomaisyhteistyöhön, ja tarvittaessa käynnistää paikallisia dialogeja ja yhteisösovittelua jännitteiden purkamiseksi ja konfliktien käsittelemiseksi. Mikäli väestösuhteet kriisiytyvät, ja polarisaatio kunnassa kasvaa tai eskaloituu konfliktiksi, yhteisösovittelun työkaluja on kehitetty tilanteiden käsittelyyn.

Paitsi akuutteja, kriisiin vastaavia toimenpiteitä, kunnissa ja järjestöissä on syytä jatkaa pitkäjänteistä yhdenvertaisuutta ja hyviä väestösuhteita edistävää työtä. Väestösuhteiden edistämisen keskeisiä muotoja ovat asenteisiin vaikuttaminen, eri väestöryhmiin kuuluvien ihmisten turvallisuuden edistäminen, ryhmien vuorovaikutusta lisäävät ja parantavat toimenpiteet sekä konfliktinratkaisu- ja sovittelumenetelmien käyttäminen. Työkaluja hyvien väestösuhteiden pitkäjänteiseen edistämiseen löytyy oikeusministeriön oppaasta.

Kirjoittajat:
Milla Aaltonen, hankepäällikkö, erityisasiantuntija, oikeusministeriö
Anna Bruun, neuvotteleva virkamies, työ- ja elinkeinoministeriö
Mia Luhtasaari, hankepäällikkö, erityisasiantuntija, oikeusministeriö

Arto Jääskeläinen: Aluevaalit toimitettu – matka jatkuu!

2022-01-28T08:17:21Z

fi | sv

Uusien hyvinvointialueiden aluevaltuustot valittiin sunnuntaina 23.1. toimitetuissa aluevaaleissa. Vaalien tulokset vahvistettiin keskiviikkona 26.1. ja valtuustot ovat valmiit aloittamaan työnsä 1.3.

Matka kohti aluevaltuustojen valtuustokauden aloitusta on ollut pitkä ja mutkia täynnä. Matka alkoi Sipilän hallituksen aikaisen sote-uudistuksen valmistelusta syyskuussa 2015. Olin silloisen uudistuksen hallintotyöryhmän jäsen ja tehtävänäni oli laatia ehdotukset maakuntavaalien toteuttamiseksi. Kirjoittelin pykäläluonnokset joulun alla, koska uudistuksella oli kova kiire, sillä kaiken piti olla valmista jo seuraavassa tammikuussa. Otin suunnittelun lähtökohdiksi sen, että uusien vaalien säännökset olisivat mahdollisimman paljon kuntavaalien säännöksiä vastaavia ja sen, että uudet vaalit toimitettaisiin säännönmukaisesti kuntavaalien yhteydessä – uusia erillisiä vaaleja en uskonut kenenkään kaipaavan. Työryhmä siunasi nämä lähtökohdat.

Kuten tunnettua, Sipilän hallituksen sote-uudistus ajautui pian vaikeuksiin ja se näkyi myös siinä, milloin ensimmäiset maakuntavaalit tulisi pitää. Eduskuntapuolueiden puoluesihteereiden enemmistö esitti keväällä 2016, että huhtikuussa 2017 pidettäviä kuntavaaleja siirrettäisiin saman vuoden syksyyn ja maakuntavaalit yhdistettäisiin niihin. Tästä ei tullut mitään, ja seuraava ehdotus oli toimittaa maakuntavaalit vuoden 2018 tammikuussa presidentinvaalin yhteydessä. Ei onnistunut sekään ja kesällä 2017 hallitus päätti, että vaalit toimitettaisiin seuraavan vuoden lokakuussa. Aikataulu ei riittänyt siihenkään ja viimeinen kortti pöytään oli toimittaa vaalit europarlamenttivaalien yhteydessä toukokuussa 2019. Koko sote-uudistus kuitenkin ajautui lopulliseen umpikujaan maaliskuussa 2019 ja hallituksen esitykset eduskunnassa raukesivat.

Kun nykyinen hallitus aloitti oman sote-valmistelunsa, otin lähtökohdaksi edellisen hallituksen aikaisen valmistelun. Tällä kertaa matkassa oli mutkia vähemmän: vaalien ajankohta määriteltiin keväällä 2020 siten, että aikataulussa oli tarkkaan mietityt askelmerkit: lainsäädäntö voimaan 1.7.2021, vaalit noin puolen vuoden päästä siitä (23.1.2022), noin kuukausi aikaa valtuustokauden aloituksen valmisteluihin, valtuustojen aloitus 1.3.2022 ja koko sote-uudistus voimaan 1.1.2023. Hallituksen esitys eduskunnalle annettiin joulukuussa 2020 ja vain vähän ennen sitä maakunnat muutettiin nimiltään hyvinvointialueiksi ja maakuntavaalit aluevaaleiksi.
Kun kesäkuussa 2021 kävi selväksi, että uudistus todella toteutuu, aluevaalien toimeenpano käynnistyi suunnitelmien mukaisesti. Nostimme pystyyn kokonaan uudet vaaliviranomaiset, aluevaalilautakunnat, jotka huolehtivat aluevaaleissa ehdokasasettelun viranomaistehtävistä ja vaalien tuloksen vahvistamisesta.

Kunnat hoitivat perinteiset tehtävänsä, äänestyspaikat ja äänestyslippujen laskennan. Koronavirustilanne aiheutti vaaleihin ylimääräistä jännitettä, mutta siitäkin selvittiin hyvin, kiitos THL:n, jonka kanssa laadittiin hyvä koronaohjeet ja erityisesti kuntien, jotka hienosti toteuttivat ohjeiden mukaiset menettelyt. Äänestäjiä aluevaaleihin olisi toivottu enemmänkin, mutta toisaalta ne, jotka äänestivät, pääsivät todella vaikuttamaan: annetuilla äänillä oli suuri painoarvo.

Vaaliorganisaatio on nyt oman työnsä tehnyt. Toivotamme uusille aluevaltuustoille työntäyteistä valtuustokautta ja paljon onnistumisia sote- ja pelastustoimen uudistuksen parissa.

------------------

Arto Jääskeläinen työskentelee vaalijohtajana oikeusministeriössä.

Venla Roth ja Ilona Sekiguchi: Ihmiskaupan vastaista yhteistyötä Pohjoismaiden välillä halutaan syventää

2021-12-22T08:31:22Z

fi | sv

Yhteistyön tiivistämisellä on laaja tuki

Ihmiskaupan vastaisella työllä on Suomessa vahva poliittinen tuki, mikä näkyy myös Suomen aloitteellisuutena kansainvälisessä yhteistyössä. Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana yksi Suomen painopisteistä on ihmiskaupan torjunta.

Ihmiskaupan vastainen työ Pohjoismaissa oli Pohjoismaiden oikeusministeritapaamisen pääaihe kesäkuussa 2021, ja Suomen aloitteesta sovittiin yhteistyötarpeiden selvittämisestä.

Oikeusministerit antoivat kokouksessaan oikeusasioiden virkamieskomitealle tehtäväksi selvittää, millaisia tarpeita ihmiskaupan vastaiselle yhteistyölle Pohjoismaissa on ja miten ministerineuvosto voi tukea maiden yhteistyötä. Selvitysten pohjalta oikeusministerit voivat ensi vuoden kokouksessaan päättää mahdollisista toimenpiteistä.

Pohjoismaissa vuonna 2021 tehdyn kyselytutkimuksen tulokset tukevat Pohjoismaiden yhteisiä toimia rikollisuuden torjumiseksi. Kyselyn 3 400 vastaajasta 45 prosenttia piti rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa tärkeimpänä pohjoismaisen yhteistyön teema-alueena.

Seminaari parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja yhteistyötarpeiden kartoittamiseksi

Yhteistyön edistämiseksi ja yhteistyötarpeita koskevan tiedon hankkimiseksi Suomi järjestää Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana 18.11.2021 seminaarin ihmiskaupan vastaisen työn parhaista käytännöistä Pohjoismaissa. Seminaarissa ihmiskaupan vastaista työtä tekevät viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat eri Pohjoismaista kokoontuvat jakamaan osaamistaan ja ideoimaan keinoja yhteistyön vahvistamiseksi.

Seminaarissa ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntijat voivat oppia toisiltaan parhaita käytäntöjä jakamalla. Työskentelytapa on käytännönläheinen. Käsiteltävänä on monipuolisesti aiheita ihmiskaupan eri muodoista, rikosvastuun toteuttamisen eri vaiheista sekä uhrien auttamisesta, ja eri teemoja työstetään rinnakkaisissa työpajoissa.

Seminaariin osallistuu paikan päällä noin 90 asiantuntijaa eri Pohjoismaista ja kansainvälisistä järjestöistä, kuten kansainvälisestä selviytyjien neuvosto ISTAC:sta, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjistä ja Itämeren valtioiden neuvosto CBSS:stä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja sisäministeri Maria Ohisalo avaavat tilaisuuden. Seminaarin iltatilaisuutta isännöi ulkoministeri Pekka Haavisto. Puhujina on EU:n ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Diane Schmitt, kansainvälisen selviytyjien neuvosto ISTAC:n jäsen Itohan Okundaye sekä asiantuntijoita Pohjoismaista.

Seminaarin verkossa striimattavat osiot tavoittavat yli 190 etäosallistujaa Pohjoismaissa, Baltiassa ja muualla.

Tapoja parantaa pohjoismaista yhteistyötä pohditaan myös kahdessa 17.11.2021 järjestettävässä seminaarin sivutapahtumassa, joista toisen järjestää Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja toisen Helsingin poliisilaitos. Seminaarin ja sivutapahtumien johtopäätöksiä ja ehdotuksia tullaan hyödyntämään yhteistyötarpeita kartoittavassa selvityksessä Pohjoismaiden oikeusministereille.

Pohjoismaiden asiantuntijat kaipaavat pysyvämpää yhteistyötä

Yhteistyötarpeiden selvittämiseksi olemme myös haastatelleet ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntijoita eri Pohjoismaista. Haastatteluissa on käynyt ilmi selkeä tarve strukturoidummalle yhteistyölle Pohjoismaissa. Yhteistyöltä toivotaan jatkuvuuden takaavia pysyviä rakenteita sekä ihmiskaupan muuttuviin muotoihin puuttumisen mahdollistavaa joustavuutta. Asiantuntijat kiinnittävät huomiota esimerkiksi verkossa lisääntyvän hyväksikäytön torjumiseen.

Tarvetta on sekä ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorien väliselle yhteistyölle että operationaalisen tason toimijoiden välisille yhteyksille ja tiedonvaihdolle.

Pohjoismaiden ministerineuvoston tukea pidetään erittäin tärkeänä. Ministerineuvoston mukanaoloa tarvitaan, jotta ihmiskaupan vastainen työ pysyy tärkeällä sijalla maiden välisen yhteistyön asialistalla ja jotta konkreettisia toimenpiteitä mahdollistetaan taloudellisen tuen avulla.

Yhteistyön tulee täydentää maissa tällä hetkellä eri järjestöjen puitteissa jo tehtävää kansainvälistä yhteistyötä. Monilta osin samankaltaisten yhteiskuntarakenteidensa ansiosta Pohjoismailla on paljon mahdollisuuksia yhteistyön syventämiseen.

Ihmiskaupan tehokas torjuminen edellyttää vahvaa poliittista tahtotilaa ja koko yhteiskunnan sitoutumista tavoitteiden edistämiseen. Pohjoismaissa on nyt käsillä hetki, jona voidaan vahvistaa ylirajaista yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

------------------

Venla Roth, OTT, toimii valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorina oikeusministeriössä.

Ilona Sekiguchi työskentelee projektikoordinaattorina oikeusministeriön esikunnan EU- ja kansainvälisten asioiden yksikössä.

Johanna Kaunisvaara: Vaalipooli-hankkeessa keskitytään vaalivarautumiseen

2021-09-09T09:33:02Z

fi I sv

Oikeusministeriössä on käynnissä Vaalipooli-hanke, jossa edistetään viranomaisyhteistyötä vaalihäirintään puuttumisessa ja vaalivarautumisen parantamisessa. Vaalipooli-hankkeen toimikausi on 1.12.2020–30.11.2021, ja se on saanut rahoitusta Euroopan unionin REC-ohjelmasta (Rights, Equality and Citizenship). Hanke liittyy Kansalliseen demokratiaohjelmaan 2025, ja se pohjautuu oikeusministeriön vaalivaikuttamisen koulutushankkeeseen 2018-2019. Hanke on edennyt jo toimikautensa puolivälin yli.

Alkuvuonna vaalitoimijoiden kartoitusta, koulutusta ja EU-yhteistyötä

Alkuvuoden aikana Vaalipooli-hankkeessa on kartoitettu laajasti vaalien järjestämiseen ja vaalivarautumiseen liittyviä eri tason viranomaisia ja toimijoita. Huomiota on kiinnitetty muun muassa kuntien keskusvaalilautakuntien lisäksi myös esimerkiksi turvallisuusviranomaisiin. Kartoituksen jälkeen näille toimijoille on lähetetty kysely, jossa on esimerkiksi selvitetty eri toimijoiden vaalijärjestelyresursseja sekä mahdollisia tietotarpeita, joita vaalijärjestelyissä ja vaalivarautumisessa on tullut vastaan ja joihin kaivattaisiin lisätukea. Kyselyn tuloksia hyödynnetään vaaliviranomaisten työn tueksi luotavan Vaalipooli-verkkoalustan tietosisältöjen suunnittelussa. Alustan on määrä valmistua tulevan syksyn aikana.

Hyvin toimiva viranomaisten välinen koordinaatio on keskeisessä asemassa vaalihäirinnän torjumisessa. Yhtenä Vaalipooli-hankkeen tehtävänä onkin ollut tukea oikeusministeriön koordinoimaa Vaalivarautumisen yhteistyöryhmää, joka muun muassa seuraa vaalihäirintään ja vaalien turvallisuuteen liittyvää kansainvälistä keskustelua ja kehitystä sekä tarjoaa asiantuntemusta ja koordinoi yhteistyötä vaalien kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa Suomessa. Yhteistyöryhmän jäseniä ja puolueita on koulutettu vaalihäirinnästä sekä siihen varautumisesta osana Vaalipooli-hanketta.

Lisäksi hanke on järjestänyt Vaalivarautumisen yhteistyöryhmälle suunnattuja ns. online-tapaamisia muiden EU-jäsenmaiden vaaliverkostojen ja -viranomaisten kanssa. Tapaamisten tarkoituksena on oppia ja jakaa parhaita käytäntöjä vaalivarautumistyöstä. Jäsenvaltioiden välinen keskinäinen oppiminen ja vuoropuhelu tukevat erilaisten menetelmien ja lähestymistapojen hyödyntämistä vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien edistämisessä. Alkukesään mennessä online-tapaamisia on järjestetty Ruotsin, Liettuan ja Alankomaiden kanssa.

Hankkeen loppuvaiheen työ

Kesälomakauden jälkeen hankkeessa paneudutaan vielä Vaalipooli-alustan suunnitteluun ja toteutukseen, some-alustojen kanssa käytävään vuoropuheluun sekä loppuraportointiin ja hankkeen tulosten läpikäyntiin ja arviointiin. Lisäksi syksylle on suunnitteilla vielä kaksi online-tapaamista muiden EU-jäsenmaiden vaaliviranomaisten kanssa.

Yhtenä tehtävä Vaalipooli-hankkeessa on ollut tehdä yhteistyötä sosiaalisen median alustojen kanssa vaalihäirintään puuttumisessa. Tätä työtä on koordinoitu erityisesti Vaalivarautumisen yhteistyöryhmässä. Hanke tulee myös järjestämään syksyllä keskustelutilaisuuden pienten kielialueiden EU-jäsenvaltioiden ja sosiaalisen median alustojen kanssa.

Vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ovat jokaisen toimivan demokratian kulmakivi. Suomalainen vaalijärjestelmä on turvallinen, mutta maailman muuttuessa ja mahdollisten uhkien moninaistuessa vaalivarautuminen edellyttää uusia toimia ja vanhojen kehittämistä. Viranomaisyhteistyön jatkuva kehittäminen onkin vaalivarautumisen parantamisessa keskeisessä roolissa.

---

Johanna Kaunisvaara työskentelee Vaalipooli-hankkeen hankepäällikkönä oikeusministeriössä.

Vaalipooli – Valpoolen – Election Pool -hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta (2014-2020). Tämän blogin sisältö edustaa vain kirjoittajan näkemyksiä ja on vain hänen vastuullaan. Euroopan komissio ei ota vastuuta blogin sisältämien tietojen käytöstä.

Vaalipooli-hanke
Vaalivarautumisen yhteistyöryhmä
Kansallinen demokratiaohjelma 2025
Vaalihäirintä

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta (2014-2020).

Elina Ruuskanen: Kampanja herättelee pohtimaan sivustakatsojien roolia seksuaalisen häirinnän tilanteissa

2021-08-27T07:04:04Z

Käynnistimme oikeusministeriössä elokuussa Kyllä kaikki meistä -nimisen kampanjan, jolla pyrimme rohkaisemaan sivustakatsojia puuttumaan nuoriin naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään. Sivustakatsoja voi olla kuka tahansa meistä.

Tavoitteenamme on näyttää, miten sivustakatsojat voivat puuttua arkielämän häirintätilanteisiin ja toimia uhrin tukena. Kampanjalla haluamme herätellä ihmisiä pohtimaan omaa rooliaan ja toimintaansa tilanteissa, joissa tapahtuu seksuaalista häirintää. Kampanja on osa hallituksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaa.

Kyllä kaikki meistä -kampanjan pääasiallinen kohderyhmä ovat nuoret miehet. Kampanjaan sisältyy kampanjakasvojen tähdittämiä videoita, joita näytetään sekä sosiaalisessa mediassa että YLEllä. Lisäksi kampanjaan sisältyy teksti- ja videomainontaa sosiaalisessa mediassa sekä ulkomainontaa.

Uusi näkökulma häirinnän torjumiseen

Näkökulmana sivustakatsojien rooli väkivallan ja häirinnän ehkäisemisessä on Suomessa suhteellisen uusi. Yhdysvalloissa sivustakatsojien rooliin on keskitytty mm. yliopistokampuksilla opiskelijoille suunnatuissa koulutuksissa. Niissä annetaan tietoa siitä, miten ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ennen kuin se tapahtuu, miten toimitaan väkivaltatilanteissa ja miten tuetaan seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunutta. Sivustakatsojien kouluttamisella yritetään vaikuttaa asenteisiin, kulttuuriin ja normeihin, joiden mukaisesti me ihmiset pyrimme toimimaan.

Sivustakatsojien roolista ja kampanjoiden vaikutuksista on useita tutkimuksia. Sharyn J. Potterin ja kumppaneiden tutkimus vuodelta 2009 kertoo, että sivustakatsojien aktiivista roolia korostavan julistekampanjan nähneet yliopisto-opiskelijat olivat tietoisempia seksuaalisesta väkivallasta ja valmiimpia puuttumaan väkivaltatilanteisiin kuin ne opiskelijat, jotka eivät olleet nähneet kampanjaa.

Beth Sundstrom kollegoineen (2018) havaitsi, että It’s Your Place -nimisellä mediakampanjalla oli myönteistä vaikutusta sen nähneiden opiskelijoiden asenteisiin ja halukkuuteen puuttua väkivaltaan esimerkiksi auttamalla uhria.

Tietoisuuden lisääminen ehkäisee väkivaltaa

Istanbulin sopimuksen 13 artikla edellyttää tietoisuuden lisäämistä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen vaikutuksista. Yksi mainittu keino ovat valistuskampanjat ja -ohjelmat, joita tulisi toteuttaa yhteistyössä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa seuraava GREVIO on kehottanut Suomea toteuttamaan säännöllisesti tietoisuuden lisäämiseen liittyviä kampanjoita.

Kyllä kaikki meistä -kampanjan suunnittelussa oli meidän oikeusministeriöläisten lisäksi 15–25-vuotiaista nuorista koostuva raati, Helsingin Tyttöjen talon seksuaaliväkivaltatyön asiantuntijat ja rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristö. Heidän näkemyksensä olivat korvaamattomia.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaan sisältyy myös kansalaisjärjestöjen toteuttama nuorille suunnattu somekampanja digitaalisesta väkivallasta. Kampanja toteutetaan vuonna 2022 oikeusministeriön rahoituksella.

---

Elina Ruuskanen työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastolla.

Kirjoittaja on OM:n varajäsen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnassa (NAPE). Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista.

Minna Piispa: Rikosseuraamuslaitoksessa tarvitaan tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta

2021-06-23T11:16:47Z

Naisvangeilla on usein taustallaan seksuaalisen kaltoinkohtelun ja väkivallan kokemuksia. Väkivallan kokemukset ovat alkaneet yleensä jo varhaislapsuudessa. Väkivallan tekijät ovat useimmiten naisen lähipiiristä ja väkivaltaiset tapahtumat ovat jatkuneet eri lähisuhteissa.

Matti Joukamaan ja hänen työryhmänsä vuonna 2010 julkistaman vankien terveystutkimuksen mukaan neljäsosaa naisvangeista oli pahoinpidelty, kumppanin fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi oli joutunut 70 prosenttia ja seksuaalisen kaltoinkohtelun kohteeksi noin viidesosa. Lähisukulaisen taholta seksuaalista kaltoinkohtelua oli kokenut 16 prosenttia ja muun henkilön taholta 31 prosenttia.

Myös miesvangeilla oli lapsuuden väkivaltakokemuksia (15%), mutta kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutuminen (8 %) ja seksuaalisen väkivallan kokemukset (0,3 %) olivat selvästi harvinaisempia.

Vankila ei ole vapaa väkivallasta

Rikosseuraamusasiakkaina naiset ovat selvä vähemmistö. Vähemmistöasemansa vuoksi naisvankeja ei aina pystytä pitämään täysin erillään miesvangeista, eikä heille pystytä järjestämään kaikissa vankiloissa omaa toimintaa. Tästä syystä naisvangit altistuvat vankilassa miesvankien katseille, ehdotuksille ja ei-toivotulle huomiolle.

Vankiloissa syntyy myös vankila-aikaisia suhteita mies- ja naisvankien välillä. Naisvangeista noin 60 prosenttia on parisuhteessa, ja väkivallan uhka voi olla läsnä myös perhetapaamisissa, poistumisluvilla tai silloin, kun selvitetään olosuhteita valvottuun koevapauteen. YLE uutisoi kesäkuussa, että Vanajan vankilan perheosastolta on jouduttu viemään turvaan romanilapsia, kun heidän isänsä ovat uhkailleet äitejä väkivallalla tai vankilaan tulemisella.

Tietoa tarvitaan

Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta tarvitsee tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tämä tuli selkeästi esille myös keväällä julkaistussa naisvankiselvityksessä.

Myös Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa seuraava GREVIO vaatii Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön kaikille lainvalvontavirkamiehille ja syyttäjille pakollisen sekä järjestelmällisen perus- ja jatkokoulutuksen, jossa käsitellään kaikkia Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallan muotoja.

GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia kehittämään ja levittämään laajalti ohjeita Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan eri muotojen käsittelemisestä. Huomioon on otettava kunkin väkivallan muodon ominaisuudet ja keskinäiset yhteydet, uudelleenuhriutumisen riskitekijät ja se, miten väkivalta voi vaikuttaa eritaustaisten henkilöiden kykyyn sekä halukkuuteen ilmoittaa väkivallasta poliisille tai muille viranomaisille.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma sisältää useita koulutustoimenpiteitä, joilla pyritään vastaamaan GREVIOn vaatimuksiin. Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöille järjestetään koulutusta esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja väkivaltaan puuttumisesta. Lisäksi koulutetaan naisvankien kanssa työskenteleviä henkilöitä naiserityisestä väkivaltatyöstä.

Koulutuksessa huomioidaan muun muassa se, että moni naisvanki on paitsi väkivallan tekijä myös väkivallan uhri. Naisvankien yleisin rikostyyppi onkin väkivaltarikos, mutta viime aikoina on nostettu esiin omien traumaattisen uhrikokemusten merkitys rikoskäyttäytymiseen.

Kaikissa torjuntaohjelmaan sisältyvissä koulutuksissa huomioidaan väkivallan sukupuolistuneisuus ja lähisuhdeväkivallan dynamiikkaan liittyviä asioita. Ensimmäinen Laurea ammattikorkeakoulun toteuttama Naiserityisyys rikosseuraamusalalla -koulutus toteutettiin keväällä ja se sai hyvän vastaanoton.

---

Minna Piispa työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön Kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosaston Rikoksentorjunta ja seuraamukset -yksikössä.

Kirjoittaja on OM:n jäsen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnassa (NAPE). Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista.

Tia Möller ja Marina Venäläinen: Pidetään huolta oikeusvaltiostamme

2021-05-26T10:57:42Z

Oikeusvaltioperiaate on demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen rinnalla yhteiskuntamme ydinarvoja. Oikeusvaltio tarkoittaa, että kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa, kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia sekä on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa.

Oikeusvaltioperiaatteen turvaaminen Euroopan unionissa on ollut paljon keskustelussa jo useamman vuoden ajan – ja syystäkin. Oikeusvaltioperiaate yhdessä demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien kanssa ovat EU:n yhteisiä arvoja, joiden toteutuminen vaikuttaa keskeisellä tavalla ihan jokaisen kansalaisen arkipäivään, yritysten toimintaan ja laajemmin koko EU:n toimintaan.

Erilaiset teot ja ilmiöt ovat haastaneet EU:ssa arvojen mukaista toimintaa. Pidämme nykyistä oikeusvaltiokehityssuuntaa EU:ssa erityistä huomiota vaativana. Myös koronapandemia on esimerkki ilmiöstä, joka on testannut sitoutumista yhteisiin arvoihin ja edellyttänyt kaikissa jäsenvaltioissa erityistä huomiota oikeusvaltion toteutumiseen kriisin aikana.

Tutkimushanke oikeusvaltion tilasta ja kehityksestä Euroopassa aloitettu

Tieto on tärkeä päätöksenteon perusta. Osana valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimintaa (VNteas) on tämän vuoden helmikuussa aloitettu tutkimushanke ”Oikeusvaltio, Suomi ja Euroopan unioni”, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa oikeusvaltion tilasta ja kehityksestä Euroopassa erityisesti EU-oikeuden näkökulmasta.

Hankkeen toteuttaja on Helsingin yliopisto, ja hankkeelle on perustettu oikeusministeriön vetämä ohjausryhmä. Hankkeessa arvioidaan EU-oikeudellisia vaatimuksia jäsenvaltioiden rakenteellisille oikeusvaltiotakeille ja pohditaan, miten oikeusvaltio-ongelmiin voidaan EU:ssa parhaiten puuttua. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan sivustolta sekä hankkeelle perustetulta Helsinki Rule of Law Forum -sivustolta saa lisätietoa hankkeesta.

Suomi aktiivisesti mukana kehittämässä EU:n oikeusvaltiovälineitä

Oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi ja vahvistamiseksi EU:ssa tarvitaan yhteisiä EU-toimia. Suomi on tässä aktiivinen toimija ja osallistuu EU:n moninaisten oikeusvaltiovälineiden kehittämiseen. Oikeusalan yhteistyöllä, tiedonvaihdolla ja vuoropuhelulla vahvistetaan oikeusvaltiokulttuuria jäsenvaltioissa sekä rajat ylittävää oikeusturvaa.

EU:n tuomioistuimella on tärkeä rooli oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen varmistamisessa. Tuomioistuin on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään tehnyt tärkeitä linjauksia oikeusvaltioperiaatteen ulottuvuudesta ja merkityksestä EU-oikeudessa, muun muassa oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan ja siihen kytkeytyvästä tuomioistuinten riippumattomuudesta.

Osallistuminen EU:n tuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin on yksi vaikuttamisen kanava, ja Suomi onkin viimeisen vuoden aikana osallistunut kahteen oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseen liittyvään tapaukseen EU:n tuomioistuimessa esittämällä omia huomioitaan oikeusvaltioperiaatteesta. Molemmat tapaukset ovat liittyneet Puolan oikeuslaitoksen ja tuomioistuinten riippumattomuuden heikentymiseen.

Komissio julkaisee kesällä EU:n oikeusvaltiokertomuksen. Tämä on yksi uusimmista EU:n oikeusvaltiovälineistä. Kertomus julkaistaan nyt toista kertaa. Oikeusvaltiokertomus on osa laajempaa oikeusvaltiomekanismiksi kutsuttua prosessia, jolla vahvistetaan oikeusvaltiokulttuuria ja yhteistä ymmärrystä oikeusvaltiosta sekä opitaan toisiltamme ja tunnistetaan yhteisiä haasteita. Keskeisenä tavoitteena on ennaltaehkäistä oikeusvaltio-ongelmia.

Komission oikeusvaltiokertomus sisältää jokaista EU:n jäsenvaltiota koskevan maaraportin, jossa valtiota arvioidaan neljän oikeusvaltioperiaatteen osa-alueen osalta:

oikeuslaitos
korruptiontorjunnan kehys
tiedotusvälineiden moniarvoisuus
laillisuusvalvonta ja muut hallinnon valvontajärjestelyt.

Vuoden 2021 kertomuksessa selvitetään myös koronapandemian vaikutuksia ja jäsenvaltioissa toteutettuja toimia oikeusvaltion turvaamiseksi pandemian aikana.

Oikeusvaltiosta huolehdittava niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta on pidettävä huolta myös kansainvälisesti, ei ainoastaan EU-tasolla. Kansainvälisen oikeusvaltiokehityksen suunta on tällä hetkellä huolestuttava, mistä raportoi muun muassa maailman oikeusvaltiokehitystä arvioiva järjestö World Justice Project (Rule of Law Index 2020).

Suomi on tehnyt johdonmukaisesti kansainvälistä oikeusvaltiotyötä erityisesti EU:n lähinaapureissa. Olemme huomanneet, että suomalaiselle oikeusvaltio- ja oikeuskulttuuriosaamiselle on kumppanimaissa paljon kysyntää.

Oikeusvaltiosta on pidettävä huolta myös meillä Suomessa. KHO:n presidentti Kuusiniemen puheenvuoro hallintotuomioistuinpäivässä maaliskuussa 2021 on tästä tärkeä muistutus. Kansainväliset ja eurooppalaiset kehityskulut ovatkin herättäneet pohtimaan oman oikeuslaitoksemme riippumattomuuden takeita. Toisaalta eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö voi tuoda uusia kiinnostavia näkökulmia kansalliseen keskusteluun siitä, miten suomalaista oikeusvaltiota voidaan kehittää.

VNteas-tutkimushankkeessa huomiota kiinnitetään myös oikeusvaltion kyseenalaistamisen ilmiöön kansainvälisellä tasolla ja arvioidaan EU:n ja Suomen vaikuttamiskeinoja oikeusvaltiokehitykseen kolmansissa maissa. Lisäksi hankkeessa arvioidaan mahdollisia muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön. Näin ollen hankkeen toteuttamisella osallistutaan uudella tavalla oikeusvaltioperiaatteesta käytävään eurooppalaiseen ja kotimaiseen keskusteluun.

Hankkeen puitteissa on tarkoitus järjestää kaksi avointa seminaaria, lokakuussa 2021 ja tammikuussa 2022. Tutkimustulokset valmistuvat keväällä 2022.

----

Tia Möller työskentelee yksikönpäällikkönä oikeusministeriön Demokratia- ja julkisoikeusosaston EU-oikeus ja tietosuoja -yksikössä.

Marina Venäläinen työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön esikunnan EU- ja kansainvälisten asioiden yksikössä.

EU-maiden ministerien yhteinen kannanotto hlbtiq-henkilöiden oikeuksien puolesta

2021-05-17T14:55:44Z

”Se, että on oma itsensä, ei ole ideologia. Olet kotonasi Euroopan unionissa. EU on hlbtiq-vapauden alue. Hlbtiq-vapaat alueet ovat epäinhimillisiä alueita.”

Näillä sanoilla Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen muistutti 11. maaliskuuta tänä vuonna, että Euroopan unioni on hlbtiq-vapauden alue.

Miksi yhdenvertaisia oikeuksia on jälleen niin tärkeää painottaa, vaikka niitä on vahvistettu lainsäädännöllä viime vuosikymmenten aikana?

Vaikka hlbtiq-henkilöiden ihmisoikeuksia suojellaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä, hlbtiq-henkilöiden tilanne aiheuttaa tällä hetkellä suurta huolta.

Euroopan unionin hlbt-henkilöistä 43 % ilmoitti kokeneensa syrjintää vuonna 2019, kun vuonna 2012 vastaava luku oli 37 % (lähde: Euroopan unionin perusoikeusvirasto).

Väkivalta ja syrjintä vaikuttavat kanssaihmisiimme kaikilla elämänalueilla. Hlbtiq-henkilöt – etenkin nuorimmat heistä – kohtaavat suhteettoman paljon turvattomuutta ja väkivaltaa sekä työhön pääsyyn liittyvää syrjintää ja vaikeuksia terveydenhuollon saatavuudessa. Lisäksi hlbtiq-vastainen vihapuhe ja viha on lisääntynyt sosiaalisissa medioissa, ja leimaaminen menee jopa niin pitkälle kuin heidän koko identiteettinsä kieltämiseen. Näitä hyökkäyksiä hlbtiq-henkilöitä vastaan ei voi hyväksyä, ja ne loukkaavat Euroopan unionin ydinarvoja. Monella hlbtiq-henkilöllä on tavallista suurempi riski marginalisoitua ja syrjäytyä sosiaalisesti.

Me Euroopan unionin jäsenmaiden ministerit painotamme, että kaikkien on saatava elää turvassa ja voitava käyttää ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan. Kaikkialla EU:ssa on taisteltava määrätietoisesti hlbtiq-henkilöiden ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan, ja ne on tuomittava tiukasti. Emme ole mukana sosiaalisissa hankkeissa, jotka erottelevat ja sulkevat pois.

Euroopan komission julkaisema ensimmäinen hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoista kohtelua koskeva EU:n strategia on tärkeä askel kohti hlbtiq-henkilöiden tasa-arvon ja tilanteen parantamista, ja on yhteinen vastuumme toteuttaa kyseinen strategia kansallisten strategioiden mukaisesti, jotta voimme suojella hlbtiq-henkilöitä ja lisätä heidän osallisuuttaan. Vaikka jotkut Euroopan unionin jäsenmaat lietsovat vihaa hlbtiq- henkilöitä vastaan Euroopassa , me olemme tyytyväisiä, että Euroopan parlamentti on 11. maaliskuuta 2021 hyväksynyt päätöslauselman, jossa julistetaan Euroopan unioni ”vapauden alueeksi hlbtiq-henkilöille”. Meidän on kuitenkin tehtävä tätäkin enemmän.

Ensinnäkin on käytettävä kaikkia EU:n lainsäädännön mahdollistamia keinoja keskeyttää EU:n rahoitus systemaattisesti aina, kun hlbtiq-henkilöiden oikeuksia loukataan. Lisäksi kannustamme Euroopan komissiota ryhtymään tällaisissa tilanteissa oikeustoimiin Euroopan unionin tuomioistuimessa, jos lainsäädäntö sen mahdollistaa.

Hlbtiq-henkilöiden suojelua viharikosten ja vihapuheen kaikkia muotoja vastaan on vahvistettava, jotta kaikki Euroopan unionin asukkaat voidaan turvata tällaisilta rikkomuksilta ja loukkauksilta.

Lisäksi eurooppalaisten perheiden monimuotoisuus on otettava huomioon oikeudellisesta näkökulmasta, perustuen tarpeeseen perhesuhteiden vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa sekä hlbtiq-henkilöiden ja sateenkaariperheiden mahdollisuudelle käyttää liikkumisvapauttaan täysimääräisesti.

EU ei ole ainoastaan taloudellinen hanke. Se on poliittinen hanke. Sillä on tarina. Sillä on arvoja. Arvoja, jotka koskevat kansojen asteittaista emansipaatiota ja perustuvat valistuksen ideoihin ja arvoihin. Näin ollen emme voi hyväksyä, että hlbtiq-henkilöiden hyljeksintä saa Euroopassa jalansijaa.

Toukokuun 17. päivänä eli kansainvälisenä homofobian, transfobian ja bifobian vastaisena päivänä toteamme kaikille eurooppalaisille, että he voivat olla ylpeitä siitä, mitä ovat. Että EU on vapauden, tasa-arvon ja perusoikeuksien kunnioittamisen yhteisö.

Näistä periaatteista emme tingi.

Suomi
Thomas Blomqvist
Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

Belgia
Sarah Schlitz
Sukupuolten välisestä tasa-arvosta, yhdenvertaisista mahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta vastaava valtiosihteeri

Kypros
Emily Yiolitis
Kyproksen oikeusasioista ja yleisestä järjestyksestä vastaava ministeri

Tanska
Peter Hummelgaard
Työ- ja tasa-arvoministeri

Viro
Signe Riisalo
Sosiaalisen suojelun ministeri

Ranska
Elisabeth Moreno
Sukupuolten tasa-arvosta, monimuotoisuudesta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista vastaava apulaisministeri pääministerin kansliassa

Saksa
Franziska Giffey
Perhe-, vanhus-, nais- ja nuorisoasiainministeri

Irlanti
Roderic O’Gorman
Lapsi- ja vammaisasiain-, tasa-arvo- ja integraatioministeri

Italia
Elena Bonetti
Tasa-arvo- ja perheministeri

Luxemburg
Corinne Cahen
Perhe- ja integraatioministeri

Malta
Edward Zammit Lewis
Oikeus-, tasa-arvo- ja hallintoministeri

Alankomaat
Ingrid van Engelshoven
Opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeri

Espanja
Irene Montero
Tasa-arvoministeri

Ruotsi
Märta Stenevi
Tasa-arvo- ja asuntoministeri sekä kaupunkikehityksestä ja erottelun ja syrjinnän torjunnasta vastaava ministeri

Venla Roth: Ihmiskaupan vastainen työ on koko yhteiskunnan vastuulla

2021-05-07T10:41:42Z

Valtioneuvosto on eilen hyväksynyt ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman, jossa Suomi sitoutuu torjumaan ihmiskauppaa. Toimintaohjelma perustuu viidelle strategiselle tavoitteelle, ja se sisältää 55 toimenpidettä.

Toimintaohjelma on poikkihallinnollinen, kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja sen toimeenpanon seuranta on järjestetty korkealla virkamiestasolla. Viime kädessä toimintaohjelman seurannasta vastaa oikeusvaltion kehittämisen ja sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä.

Toimintaohjelman tavoitteet ovat seuraavat:

1)   ihmiskaupan uhrit tavoitetaan ja tunnistetaan sekä ihmiskaupan ilmituloa edistetään,
2)   ihmiskaupan uhrit saavat tarvitsemansa avun ja tuen,
3)   ihmiskaupparikoksissa rikosvastuu toteutuu tehokkaasti,
4)   ihmiskauppaa torjutaan poikkihallinnollisesti ja yhteistyössä myös kansalaisyhteiskunnan kanssa, sekä
5)   ihmiskaupan vastaista työtä kehitetään tietopohjaisesti.

Ihmiskaupan ilmituloon ja rikosvastuun toteutumiseen panostetaan

Ihmiskaupan ilmituloa edistetään määrätietoisesti ja konkreettisin toimenpitein. Suomi purkaa esteitä ihmiskaupan ilmitulolle kehittämällä lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöjä. Tavoitteena on, että uhrit kokevat realistisena ja itselleen turvallisena vaihtoehtona hakeutua viranomaisavun piiriin, hakea oleskelulupaa ja tehdä rikosilmoitus kokemastaan hyväksikäytöstä.

Ihmiskauppa on piilorikollisuutta, joka harvemmin tulee ilmi uhrien tekemien rikosilmoitusten kautta. Siksi Suomi kehittää viranomaistoimintaansa kohti proaktiivista ihmiskaupan uhrien tavoittamista ja tunnistamista. Tavoitteena on, että ihmiskaupan vastaisen työn kannalta keskeiset viranomaiset tuntevat ihmiskauppailmiön peruspiirteet sekä osaavat puuttua siihen ja ohjata uhrit avun piiriin.

Keskeisten viranomaisten ja muiden toimijoiden tietoisuutta ihmiskaupasta lisätään ja osaamista vahvistetaan. Nämä toimet ulotetaan nykyistä vahvemmin myös niihin toimijoihin, jotka työskentelevät erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa ja joita ihmiskaupan vastaiseen työhön ei ole vielä toistaiseksi saatu riittävästi mukaan.

Esitutkintaviranomaisten, ja erityisesti poliisin, tilannekuvaa ihmiskaupparikollisuudesta parannetaan, ja niiden toimintaa johdetaan kohti tehokkaampaa ja laadukkaampaa rikostorjuntaa ja ihmiskaupparikosten tutkintaa. Esitutkintaviranomaiset myös paljastavat ihmiskauppaa ja parantavat ihmiskaupan tunnistamista rikosprosessissa. Viranomaisten yhteistyötä ja esitutkintayhteistyötä syyttäjien kanssa kehitetään. Rikosvastuun tehokkaan toteutumisen pyrkimyksenä on viime kädessä ehkäistä ihmiskauppaa.

Kaikkia ihmiskaupan uhreja autetaan

Suomi auttaa kaikkia ihmiskaupan uhreja. Perus- ja ihmisoikeudet ohjaavat Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa. Tavoitteena on, että ihmiskaupan uhrit pääsisivät avun piiriin ja että heidän usein intensiivisiin ja moninaisiin avuntarpeisiin voitaisiin vastata nykyistä paremmin ja yhdenvertaisemmin kautta koko Suomen. Yhteistyötä kuntien kanssa tiivistetään. Samalla edistetään ihmiskaupan uhrien toipumista ja ehkäistään uudelleen uhriksi joutumista. Ihmiskaupan lapsiuhrit ovat erityisen suojelun kohteina.

Suomi kehittää ihmiskaupan uhrien auttamista koskevaa lainsäädäntöään niin, että se turvaa nykyistä paremmin ihmiskaupan uhrien yhdenvertaisuuden palveluiden saajina valtakunnallisesti. Lainsäädännön uudistamisen yhteydessä Suomi heikentää auttamisen ja rikosprosessin välistä yhteyttä niin, että uhrit saisivat apua rikosprosessin alkamisesta, etenemisestä tai sen lopputuloksesta riippumatta siten kuin kansainväliset velvoitteet Suomelta edellyttävät. Lainuudistuksen yhteydessä turvataan uhrien oikeus turvalliseen ja tuettuun asumispalveluun.

Yhteistyötä tuetaan ja tutkimusta lisätään

Suomi näkee, että ihmiskauppa on koko yhteiskuntaa koskettava ongelma. Ihmiskaupan vastainen työ on poikkihallinnollinen kokonaisuus, jota viedään eteenpäin useiden ministeriöiden ja viranomaisten yhteistoimintana. Toimien tehokas yhteensovittaminen edellyttää valtioneuvostotasoista koordinaatiota myös jatkossa.

Suomi pitää tärkeänä, että ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen, auttamiseen ja neuvontaan erikoistuneiden järjestöjen perustoiminnan ja ihmiskauppaan erikoistuneen järjestötoiminnan jatkuvuus varmistetaan. Myös yrityksiä ja työmarkkinajärjestöjä tarvitaan ihmiskaupan torjuntaan.

Selvitys- ja tutkimustoiminta sidotaan tiiviisti ihmiskaupan vastaisen työn kehittämiseen. Tutkimus- ja selvitystyön jälkeen arvioidaan tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet ihmiskaupan ilmitulon edistämiseksi, uhrien aseman parantamiseksi ja rikosvastuun toteutumisen tehostamiseksi.
Ihmiskauppa on jatkuvasti muuntuva ilmiö, joka saa uusia ilmenemismuotoja ja -tapoja. Suomi seuraa aktiivisesti ihmiskauppailmiön kehitystä ja varautuu uusien tai toistaiseksi erityisen vähän ilmi tulleiden ihmiskaupan muotojen torjumiseen.

Lopuksi

Ihmiskaupan torjuntaan ei ole oikoteitä. Tarvitaan laajaa yhteiskunnan sitoutumista, tavoitteellista työskentelyä ja jonkin verran lisäresurssejakin.

Ihmiskaupan vastainen työ edistää kaikkien turvallisuutta, hyvinvointia ja tasavertaisuutta, ehkäisee vero-tulojen kaventumista sekä turvaa laillisesti toimivien yritysten kilpailumahdollisuuksia ja oikeudenmukaisia työmarkkinoita.

Venla Roth
Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori, OTT

Susanna Siitonen ja Katja Huumo: Lainvalmistelu meillä ja muualla

2021-04-20T11:02:52Z

Viime aikojen keskustelu lainvalmistelusta on tuonut esiin sen, että oikeusministeriön rooli lainvalmistelussa ei ole kaikin puolin selvä. Yritämme nyt viran puolesta hieman selventää, mikä ministeriömme tehtäväkenttä on.

Jokainen ministeriö vastaa oman toimialansa lainsäädännön valmistelusta. Niin myös oikeusministeriö. Meidän vastuullemme kuuluu lainvalmistelu valtiosääntöoikeuden, yleisen hallinto-oikeuden, yksityisoikeuden sekä rikos- ja prosessioikeuden alalla.

Oikeusministeriö vastaa perustuslain valmistelusta. Meillä myös koordinoidaan kansallista perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Neuvomme ja tuemme mahdollisuuksiemme mukaan muita ministeriöitä perusoikeuksiin sekä yleisemmin valtiosääntöoikeuteen liittyvissä kysymyksissä. Mutta myös tässä asiassa kukin ministeriö vastaa näiden oikeuksien huomioon ottamisesta ja valmisteltavan lainsäädännön perustuslainmukaisuudesta omalla hallinnonalallaan.

Oikeusministeriö ei vastaa muiden ministeriöiden lainvalmistelusta eikä muiden ministeriöiden kirjoittamien lakien laadusta. Niistä vastaa jokainen ministeriö omalla toimialallaan.

Oikeusministeriö ei valvo muita viranomaisia. Ei siis myöskään muita ministeriöitä. Valtioneuvosto pyrkii kuitenkin toimimaan yhteistyössä lakien ja politiikkaohjelmien valmistelussa. Myös oikeusministeriön asiantuntijat osallistuvat valmistelutyöhön niin työryhmien jäseninä kuin lausunnonantajina.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo, onko ministeriöiden valmistelema lainsäädäntö perustuslain mukaista. Perustuslakivaliokunta siis valvoo myös oikeusministeriön valmistelemaa lainsäädäntöä.

Oikeuskansleri taas valvoo valtioneuvoston virkatoimien lainmukaisuutta.

Oikeusministeriöllä on myös yleisempi yhteiseen lainsäädäntöön liittyvä tehtävä: meille kuuluu valtioneuvoston lainvalmistelun kehittäminen. Tämä tarkoittaa erilaista yhteistyötä, koulutusta ja ohjeistusta. Tällä hetkellä on käynnissä hallitusohjelmahanke, joka keskittyy lainvalmistelun laadun kehittämiseen.

Lisäksi oikeusministeriön tehtäviin kuuluu laintarkastus. Laintarkastajat tarkastavat kaikkien ministeriöiden lakiehdotusten osalta, että lakitekstin kirjoittamista ja hallituksen esityksen laatimista koskevia ohjeita on noudatettu ja että suomen- ja ruotsinkielinen säädösteksti vastaavat toisiaan.

Uusien tilanteiden ja ilmiöiden sääntely haastaa aina lainvalmistelun. Näin tapahtuu erityisesti erilaisissa kriisi- ja häiriötilanteissa, jolloin aika on kortilla eikä aikaisempaa kokemusta vastaavien tilanteiden vaatimasta sääntelystä ole. Näin on ollut asian laita nyt pandemia-aikana.

Koronapandemia on tuonut julkiseen keskusteluun Suomen lakien kokonaisuuden ja lainkirjoittamisen prosessit ainutlaatuisella tavalla. Pandemia-ajan jälkeen on varmasti hyvä arvioida monelta kantilta, miten lainsäädäntömme toimii ja mitä voisimme siinä kehittää. Lait kun eivät ole koskaan valmiit, vaan elävät ja muuttuvat ajassa.

Susanna Siitonen, lainsäädäntöjohtaja
Katja Huumo, viestintäjohtaja

Kaisa Tiusanen: Miten kestävän kehityksen tavoitteet huomioidaan lakiehdotuksissa ja lainvalmistelussa?

2021-03-19T08:50:55Z

Lainsäädäntö on yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista ohjauskeinoista. Lainsäädännön avulla toteutetaan yhteiskunnallisia uudistuksia ja toimeenpannaan erilaisia tavoitteita. Kestävän kehityksen tavoitteiden tulee siten olla sisäänrakennettuna lainvalmisteluprosessissa ja sen tuotteina syntyvissä hallituksen esityksissä.

Miten varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden huomioon ottaminen lainvalmistelussa

Lainvalmistelu on ministeriöiden keskeinen tehtävä ja kukin ministeriö vastaa lainvalmistelusta oman hallinnonalansa lainsäädännön osalta. Hallituksen esityksiä syntyy suuri määrä vaalikauden aikana, ja esitykset ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. On selvää, että kaikilla lainsäädäntöhankkeilla ei ole liittymiä kestävän kehityksen tavoitteisiin. Osa hankkeista voi sen sijaan olla suoraankin edellytyksenä sille, että Suomi liikkuu oikeaan suuntaan tavoitteiden toimeenpanossa ja kestävien toimintatapojen omaksumisessa.

Hallitusohjelma on keskeinen lainvalmistelua ohjaava asiakirja. Sanna Marinin hallitusohjelma Osallistava ja osaava Suomi –sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (10.12.2019), nostaa kestävän kehityksen näkyvästi osaksi hallituksen keskeisiä tavoitteita, ellei suorastaan toiminnan perustaksi. Hallitusohjelman nimenomaisesti kestävää kehitystä edistävien toimenpiteiden lisäksi on keskeinen kysymys, miten tämä näkökulma saadaan nivottua mukaan muuta lainvalmistelua.

Vaikutusarvioinneilla kohti parempaa lainvalmistelua

Vaikutusten arviointi on lainvalmistelussa keskeinen työkalu. Sillä pyritään yhtäältä varmistamaan, että valmisteltavien esitysten vaikutukset on tunnistettu riittävän tarkasti ja päätöksenteko perustuu oikeisiin ja riittäviin tietoihin. Toisaalta vaikutusten arvioinnilla tuetaan oikean sääntelyvaihtoehdon valintaa ja varmistetaan lain tavoitteiden tehokas toimeenpano.

Kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa on keskeistä, että esityksen vaikutukset kestävän kehityksen kannalta tunnistetaan riittävän varhaisessa vaiheessa ja tuodaan esille valmistelun yhteydessä. Vaikutukset voivat olla joko suoria tai välillisiä. Joskus vaikutukset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Jotta kestävään kehitykseen liittyvillä näkökulmilla olisi vaikutusta valittaviin sääntelyvaihtoehtoihin ja valmisteltavien lakien sisältöön, tulisi nämä kytkökset tehdä näkyviksi.

Lainvalmistelun ohjeistuksella pyritään varmistamaan se, että kaikessa valmistelussa noudatetaan vakiintuneita käytäntöjä ja esimerkiksi sidosryhmien osallistuminen toteutuu asianmukaisesti. Nykyisessä vaikutusten arvioinnin ohjeessa arvioitavat vaikutukset jaetaan neljään pääryhmään: taloudelliset vaikutukset, vaikutukset viranomaisten toimintaan, ympäristövaikutukset ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset.

Kaikilla näillä vaikutuslajeilla ohjeessa mainittuine alalajeineen voi lähtökohtaisesti olla liittymäkohtia kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kestävä talous on perusta yhteiskunnan toiminnoille. Ilmastonmuutoksen hillintä puolestaan on edellytys ympäristöriskien hallinnalle. Muut yhteiskunnalliset vaikutukset sisältävät lukuisia kestävän kehityksen kannalta keskeisiä kokonaisuuksia kuten vaikutukset kansalaisyhteiskunnan toimintaan, sosiaaliset ja terveysvaikutukset, vaikutukset yhdenvertaisuuteen sekä muut perus- ja ihmisoikeusvaikutukset. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, minkälaisia lainvalmisteluun liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella kestävän kehityksen kannalta.

Seuraavat askeleet

Kestävä kehitys on noussut aiempaa näkyvämmin esille lainvalmistelussa. Kuten edellä on kuvattu, vaikutusarvioinnit ovat yksi – mutta eivät toki ainoa – väline sille, miten valmisteltavien lakien suhde kestävään kehitykseen nousee tarkastelun kohteeksi.

Kysymysten tunnistamisessa, tuomisessa julkiseen keskusteluun ja osaksi päätöksentekoa sekä sen varmistamisessa, että kestävä kehitys ohjaa myös lain toimeenpanoa, on tehtävää meistä jokaisella. Tarvitaan valmistelevien virkamiesten kykyä tunnistaa mahdolliset kytkökset, kuulemiskierroksiin ja muihin konsultaatioihin osallistuvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja muiden sidosryhmien aktiivisuutta tuoda omalta kannaltaan merkitykselliset näkökulmat esille sekä viime kädessä poliittisen päätöksentekijän kaukokatseisuutta tehdä kestävän kehityksen kannalta viisaita päätöksiä.

Täytyy myös hyväksyä se, että kestävän kehityksen kannalta ei useinkaan ole yhtä ainoaa, oikeaa tietä tavoiteltuun lopputulokseen pääsemiseksi. Siksikin on syytä esittää lainvalmistelussa tehdyt valinnat ja niiden erilaiset vaikutukset avoimesti valmistelun yhteydessä. Tämä puolestaan on välttämätöntä demokraattisen yhteiskunnan toiminnan kestävyyden turvaamiseksi.

---

Kaisa Tiusanen työskentelee lainsäädännön kehittämistehtävissä oikeusministeriön esikunnassa.

Pekka Timonen: Vaaleista ja vaalien vierestäkin

2021-03-18T14:31:34Z

Parlamentaarinen puoluesihteeriryhmä puolsi kuntavaalien siirtoa lauantaina 6.3. aamupäivällä. Ryhmä kokoontui silloin kolmannen kerran reilun vuorokauden aikana. Päivää ennen, perjantaina, oli tarkoitus kokoontua katsomaan likimain viimeisiä vaalien valmisteluasioita, mutta sen kokouksen kulku kääntyi ihan toiseen suuntaan, kun THL toi meille vakavia huolenaiheita sisältäneen tilannekuvan. Se tuli yllätyksenä puoluesihteereille, oikeusministerille ja oikeusministeriön virkamiehille. Lauantain kokoukseen tulimme kaikki ihan toisella asenteella ja mielialalla.

Tuosta siis lähdettiin. Puoluesihteerien kokouksen tuloksena syntynyt linjaus vaalien siirtämisestä ei ollut yksimielinen mutta se oli parlamentaarinen.

Muodollisen esityksen teki hallitus oikeusministerin esittelystä, ja päätöksen tekee eduskunta. Siirtoratkaisu perustui yhteen hyvin selkeään perusteeseen: äänestäjien turvallisuuteen. Se ei siis – toisin kuin käynnissä olleesta keskustelusta voisi varmaksi päätellä – perustunut siihen, että vaaleja ei olisi voitu järjestää.

Päinvastoin: siirrosta linjattaessa on nimenomaisesti todettu, että tekninen valmius vaalien järjestämiseen huhtikuussa oli olemassa. Mutta vaalien järjestäjät – enempää oikeusministeriö ohjeistusta laatiessaan ja antaessaan kuin kunnat varsinaisena järjestäjänä – eivät voi taata äänestäjien turvallisuutta äänestyspaikan teknisiä järjestelyjä pidemmälle.

Jos vaalien järjestelyjä alkuperäisellä aikataululla olisi jatkettu, valtiolla olisi ollut kansalaisille kaksi samanaikaista viestiä: (1) vallalla on vaarallinen ja tarttuva epidemia, joten kontaktit oman perheen ulkopuolisiin tulee minimoida ja oleskelua / liikkumista rajoittaa sen mukaisesti sekä (2) äänestäminen ja äänestyspaikoille kokoontuminen on kuitenkin turvallista. Näiden asioiden samanaikainen viestintä ei olisi edistänyt äänestysaktiivisuutta ja demokratian toteutumista, ja tällaisen viestinnän uskottavuuden osaa jokainen arvioida.

Vaalit siirrettiin liian myöhään. Se on valitettava ja kiistaton totuus mutta paljon viisautta on vanhassa sananlaskussa ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. Tämä johtuu kaikkein eniten siitä, että vaalit haluttiin järjestää normaalisti niin kauan kuin se suinkin näytti mahdolliselta. Puolueet olivat siihen erittäin sitoutuneita, joten tammikuun lopussa tehty oikeusministeriön virkamiesten ehdotus vaalien siirtämisestä oli mahdoton hyväksyä. Tarvittiin konkreettinen turvallisuusuhka, eikä sellaista ennen perjantaita 5.3. ollut tiedossa.

Koronan vaaleille aiheuttamaan uhkaan oli varauduttu. Jo viime vuonna todettiin, että vaalitoimituksen turvallisuutta pystytään parantamaan, ja varsin paljon sen eteen myös tehtiin. Varmasti olisi voitu ja pitänytkin tehdä vielä enemmän mutta mikään vaalitoimitukseen liittyvä ei olisi muuttanut sitä perustetta, jolla vaalit siirrettiin. Kansalaisten pitää voida vaalipäivänä lähteä kotoaan, liikkua kotikunnassaan ja käydä äänestämässä pelkäämättä terveytensä puolesta.

Tämänhetkinen asiantuntija-arvio on, että kesäkuussa äänestäminen on turvallisempaa kuin se olisi ollut huhtikuussa. Myös vaalitoimituksen turvallisuutta voidaan vielä parantaa, sekä oikeusministeriön että kuntien toimin. Sen eteen on syytä tehdä yhdessä töitä. Ennakkoäänestyksen tulevasta pidentämisestä ilmoitettiin samalla kun vaalien siirrostakin ja muitakin mahdollisuuksia yhä selvitetään.

Sitten kun vaalit on pidetty, teemme kriittisen itsearvion viime syksyn ja tämän talven vaalivalmisteluista ja otamme siitä opiksi jatkossa. Mutta vasta sitten, kun on järjestetty turvalliset ja vilkkaat vaalit.

___

Pekka Timonen toimii oikeusministeriön kansliapäällikkönä

Johanna Suurpää: Vaalit ja terveysturvallisuus – työ jatkuu

2021-03-10T10:46:41Z

Eduskuntapuolueiden puoluesihteerit linjasivat lauantaina kuntavaalien siirtämisestä. Siirron keskeinen peruste oli terveysturvallisuus. Linjaukseen johtivat heikentynyt tautitilanne ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvio siitä, että kesäkuussa äänestäminen olisi turvallisempaa.

Siirtoon tarvitaan vaalilain muutos, josta päättää eduskunta hallituksen esityksen perusteella.
Paljon on keskusteltu siitä, olisiko vaalien terveysturvallisuuden hyväksi voitu tehdä enemmän. Keskustelu on tervetullutta. Kesäkuun vaaleihin valmistauduttaessa onkin hyvä vielä kerran miettiä, mitä voitaisiin tehdä paremmin. Olen kuitenkin huomannut, että julkisessa keskustelussa esitetään melko usein sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka sisältyvät jo nyt kuntavaaleja varten annettuun ohjeistukseen.

Kunnat olivat lähteneet hyvin näitä toimia toteuttamaan. Niinpä lyhyt kertaus jo tehdystä:
Teimme oikeusministeriössä jo viime kesänä riskiarvion koronaoloissa toteutettavista vaaleista. Tätä riskiarviota on sittemmin päivitetty. Lokakuussa lähetimme kunnille ohjeistusta vaalien erityisjärjestelyistä. Sen lisäksi oikeusministeriö ja THL alkoivat jo syksyllä valmistella kunnille yksityiskohtaisia terveysturvallisuusohjeita. Ne lähetimme helmikuussa. Kuntia on myös laajasti koulutettu muun muassa erillisellä ”vaaliklinikalla”.

Olemme löytäneet yhdessä ratkaisuja hyvin moniin asioihin. OM/THL ohjeistuksen perusteella kunnissa on jo valmistelu useita uusia toimia, kuten ulkoäänestystä ja drive-in äänestyspisteitä. Karanteenissa oleva voi antaa äänensä kotiäänestyksessä ennakkoäänestyksen aikana tai vaalipaikan pihalla varsinaisena vaalipäivänä.

Kotiäänestysten käytännön toteutumista tukee hallituksen vastikään OM:n esityksestä tekemä linjaus, jonka mukaan kotiäänestyksiä vastaanottavat vaalitoimitsijat voidaan rokottaa. Hallitus myös kehottaa kuntia rokottamaan yli 70-vuotiaat ja riskiryhmiin kuuluvat vaalivirkailijat. Tämän linjauksen toteuttamiseen vaalien siirto antaa nyt lisäaikaa.

Etsimme THL:n kanssa aivan viime aikoihin saakka ratkaisua siihen, miten koronaan sairastumisen vuoksi eristetyt voisivat äänestää. Monia vaihtoehtoja oli esillä: esimerkiksi voisiko äänestys tapahtua ulkona tai voisivatko vaalitoimitsijat suojautua vielä vahvemmin. Valitettavasti emme löytäneet tähän terveysturvallista ratkaisua. Tartuttamisriski on heidän osaltaan eri tasolla kuin karanteenissa olevilla. Tässä ollaan tekemisissä tartuntatautilainsäädännön kanssa, ja liikkumavaraa ei THL:n näkemyksen mukaan ollut.

Täysin terveysturvallinen ratkaisu eristetylle olisi nettiäänestys. Sen toteuttaminen olisi vuosien hanke, ja nettiäänestykseen on katsottu sisältyvän useita muita riskejä vaaliturvallisuudelle.

Paljon oli siis jo tehty. Kesäkuun vaaleissa tähtäämme vieläkin parempaan. Onneksi voimme ottaa käyttöön useita jo löytyneitä ratkaisuja.

Suunnitelmissamme on pidentää ennakkoäänestysaikaa kahteen viikkoon. Tätä emme aiemmin tehneet, koska aiemmasta tiedetään, että valtaosa ennakkoon äänestävistä käyttää äänioikeuttaan vasta aivan ennakkoäänestysajan lopussa, ja karanteenissa ja eristyksessä oleville etsittiin muita ratkaisuja.

Kesäkuulle suunniteltu pidempi ennakkoäänestysaika parantaa eristykseen joutuvien mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan. Eristyksen normaalipituus on 10 päivää, joten mahdollisuus ehtiä äänestämään kasvaa. Selvitämme yhä muitakin mahdollisuuksia kaikkien äänestysmahdollisuuksien turvaamiseksi.

Eli terveysturvallisten vaalien eteen oli tehty paljon. Silti jouduttiin toteamaan, että kun ilmaantuvuus kasvaa, myös riskit vaalien terveysturvallisuudelle kasvavat.

Keskustelu vaalijärjestelmän kehittämisestä on tervetullutta: sekä lyhyemmällä aikavälillä mm. terveysturvallisuuden osalta että pidemmällä aikavälillä uusien, innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi.
Vaikka suomalainen demokratia on kansainvälisten vertailujenkin valossa vahva, tarvitsee se päivitystä ja huoltoa. Syntynyt poikkeuksellinen tilanne tarjoaa sysäyksen käydä myös tätä laajempaa keskustelua.

Lisätietoja:
OM/THL ohjeistus ja muuta tietoa varautumisesta
OM on julkaissut puoluesihteerikokoukseen valmistellun muistion sekä muun kokouksessa esillä olleen materiaalin (THL muistio, asiantuntijalausunnot). Aineistot löytyvät 6.3.2021 julkaistun tiedotteen lopusta.

---
Johanna Suurpää toimii demokratia- ja julkisoikeusosaston osastopäällikkönä.

Anna-Maja Henriksson: Rasismi ja vihapuhe koskettavat myös saamelaisia

2021-03-19T09:34:31Z

fi | sv

Kokoonnuimme viime marraskuussa Norjan ja Ruotsin kollegoiden ja kolmen maan saamelaiskäräjien puheenjohtajien kanssa keskustelemaan ajankohtaisista saamelaisia koskettavista asioista.

Hyvien väestösuhteiden edistämisestä ja vihapuheen vastustamisesta syntyi vilkas keskustelu. Meillä oli vahva yhteinen näkemys asiasta. Päätimme kokouksessa tiivistää vuoropuhelua asiassa. Sovimme, että laadimme teemasta yhteisen kirjoituksen, joka hiljattain julkaistiin.

Vihapuhe on saamelaistenkin kohdalla valitettavan ajankohtainen kysymys. Ruotsin korkeimman oikeuden 23.1.2020 julistaman Girjasin saamelaisyhteisöä koskeneen tuomion jälkeen koko Saamenmaan alueella on esiintynyt uhkailua, vihaa ja jopa väkivaltaa. Pohjois-Norjassa on ollut useita tapauksia, joissa on vakavasti kiihotettu saamelaisia vastaan. Saamelaiskäräjät on kertonut, että Suomessa vihapuhetta saamelaisia vastaan esiintyy erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Ilmiö on yleismaailmallinen. Alkuperäiskansat joutuvat eri puolilla maailmaa häirinnän ja suvaitsemattomuuden kohteeksi, erityisesti kun kyse on maahan ja luonnonvaroihin liittyvistä erimielisyyksistä.

Rasismia ja vihapuhetta ei voida hyväksyä, eikä sitä voi ohittaa olankohautuksella. Erilaiset mielipiteet ja keskustelu kuuluvat demokraattisen yhteiskuntaan. Toista kansaa halventava puhe tai uhkaukset sen sijaan eivät kuulu.

Oikeusministeriö on tehnyt vihapuheen ja viharikosten vastaista kehittämistyötä useamman vuoden ajan. Saamelaisille kohdennettu materiaali viharikoksista ja niiden tunnistamisesta on valmistumassa keväällä. Viharikoksista ilmoittaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan puuttua ja toivottavasti myös estää samanlaisia rikoksia tulevaisuudessa. Ilmoittaminen auttaa myös muodostamaan kokonaiskuvan ilmiöstä.

Jokaisen meistä pitää muistaa, että kaikilla on sama ihmisarvo. Olemme yksilöitä, joilla on tunteet. Me olemme myös haavoittuvia. Siksi on erittäin tärkeää pitää vihapuhe ja häirintä loitolla. Jokaisen panosta tarvitaan. Saamelaisilla on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi ja osallisiksi yhteiskunnassa.

Näillä sanoilla toivotan kaikille oikein hyvää saamelaisten kansallispäivää! Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide! Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid! Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!

--------------------
Kirjoittaja on oikeusministeri

Thomas Blomqvist: Samanlaisten perusteiden mukaan

2021-03-19T09:25:53Z

fi I sv

Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää, ruotsiksi svenska dagen. Svenska dagen on hyvä päivä pohtia sitä, miten kaksikielisyys toteutuu yhteiskunnassamme suurten muutosten kynnyksellä. Kielelliset oikeudet ovat edellytys ihmisten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen hoitaa asioitaan ja osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Perustuslain 17 §:ssä säädetään suomen ja ruotsin kielen asemasta kansalliskielinä sekä jokaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia. Perustuslaki edellyttää paitsi näiden kielten muodollisesti yhdenvertaista kohtelua, myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista. Säännös ei tarkoita, että yhteiskunnalliset palvelut on kaikissa tapauksissa järjestettävä samalla tavalla, vaan että ne on turvattava samanlaisten perusteiden mukaan.

Mitä samanlaisten perusteiden mukaan käytännössä tarkoittaa? Säännöksellä on merkitystä esimerkiksi yhteiskunnallisten palvelujen sekä koulu- ja muiden sivistysolojen ja omakielisen tiedonvälityksen järjestämisessä. Eduskunnan oikeusasiamies on aiemmin arvioinut, että on ollut hyväksyttävää pitää kieliryhmille kahta eri jonoa päivystykseen, mutta palvelua ei saa järjestää siten, että ruotsinkielistä palvelua olisi tarjolla vain netin välityksellä, jos samanaikaisesti suomen kielellä saisi palvelua myös puhelimitse. Tiedonsaannin osalta taas tärkeää on varmistaa, että molemmat kieliryhmät saavat oleellisen tiedon. Tällöin tiedon voi välittää toisella kielellä eri muodossa, kunhan molemmat kieliryhmät saavat oleellisen tiedon.

Sote-uudistus ja koronaepidemia merkittäviä kielellisten oikeuksien näkökulmasta

Kielelliset oikeudet on erityisen tärkeää ottaa huomioon kun hallintoa koetellaan tai kehitetään. Tänä vuonna hallintoa on koeteltu koronavirusepidemian myötä. Ajankohtaisessa sote-uudistuksessa hallintoa uudistetaan kokonaisvaltaisesti. Nämä suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat myös kielellisten oikeuksien näkökulmasta merkittäviä. On hyvä muistaa, että kielellisten oikeuksien toteutuminen on usein edellytys muiden perusoikeuksien toteutumiselle, esimerkiksi oikeudesta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämän vuoksi sote-uudistuksessa on ollut erityisen tärkeää varmistaa, että myös kielelliset oikeudet huomioidaan lainvalmistelussa, jotta niillä on hyvät edellytykset toteutua myös käytännössä.

Tiedonvälitys on turvattava molemmilla kansalliskielillä

Koronavirusepidemiassa kielellisen yhdenvertaisuuden toteutuminen tiedottamisessa on ollut keskeistä. Yksilön kannalta tiedonsaanti ajankohtaisista koronaepidemiaa koskevista ohjeista ja rajoituksista on ensiarvoisen tärkeää, ja tiedonvälitys on turvattava molemmilla kansalliskielillä. Yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellinen tieto on annettava koko maassa sekä suomen että ruotsin kielellä. Tämänkaltaista tietoa on annettava sekä suomeksi että ruotsiksi riippumatta siitä, missä muodossa ja millä tavalla tieto annetaan ja se pitää pyrkiä aina antamaan samanaikaisesti. Kansalliskielten lisäksi on ollut tarkoituksenmukaista tiedottaa myös muilla kielillä. Vuoden aikana onkin huomattu, kuinka tärkeää tiedottaminen on ja kuinka sen oikea-aikaisuus, täsmällisyys ja selkeys korostuvat monessa tilanteessa. Trevlig svenska dagen!

------------------------------------

Kirjoittaja on pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

Maria Soininen: Saamelaisten kielelliset oikeudet ja sote-uudistus

2020-10-23T13:39:33Z

Tällä viikolla, 19.–25.10.2020, vietetään saamen kielten viikkoa. Saamelaiskäräjät on kutsunut laajasti yrityksiä, järjestöjä, viranomaisia ja muita toimijoita osallistumaan saamen kielten näkyvyyden lisäämiseen koko maassa.

Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa, ja heidän asemansa on vahvistettu perustuslaissa.
Suomessa puhutut saamen kielet ovat pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamen kielilailla toteutetaan perustuslaissa säädettyä saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kielilaissa säädetään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisissa.
Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat laajemmat saamelaisten kotiseutualueella kuin sen ulkopuolella. Kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä osa Sodankylän kunnan alueesta. Saamen kielilaki koskee kaikkia kolmea Suomessa puhuttua saamen kieltä.

Saamelaisten kielelliset oikeudet ja sote-uudistus

Saamen kielilakia sovelletaan muun muassa Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kuntiin sekä sellaisiin kuntayhtymiin, joissa joku näistä kunnista on jäsenenä (esimerkiksi Lapin sairaanhoitopiiri).

Saamelaisten kielelliset oikeudet on tärkeää ottaa huomioon silloin, kun valmistellaan hallinnollisia uudistuksia, jotka vaikuttavat saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Ajankohtainen, myös saamelaisten kannalta merkittävä hanke on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli sote-uudistus.

Uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyisi saamelaisten kotiseutualueen kunnilta uudelle, perustettavalle Lapin hyvinvointialueelle (jota lausuntokierroksella kutsuttiin sote-maakunnaksi). Lisäksi Lapin hyvinvointialueen järjestämisvastuulle siirtyisivät muun muassa Lapin sairaanhoitopiirin ja Lapin erityishuoltopiirin tehtävät.

Lähtökohdaksi on otettu, että nykyiset kielelliset oikeudet turvataan myös uudistuksessa. Tästä huolehditaan saamen kielilakiin tehtävillä muutoksilla sekä uudistuksessa säädettävällä sote-järjestämislailla.

Sääntely kattaisi jatkossa oikeuksien laajuuden osalta nykytilan tarkoittamat palvelut ja maantieteellisen alueen. Saamelaisella olisi jatkossakin oikeus käyttää saamen kielilain tarkoittamalla tavalla saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sote-palveluissa. Lisäksi oikeudet laajentuisivat Lapin hyvinvointialueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolelle siltä osin, kun Lapin hyvinvointialue keskittäisi sinne tiettyjä palveluja. Tämä on tärkeää tilanteissa, joissa tehtävien siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille asiakkaita palveleva virasto tai toimipiste siirtyisi kotiseutualueen ulkopuolelle.

Oikeudet laajentuisivat myös kotiseutualueen ulkopuolelle sellaisiin sote-palveluihin, jotka hyvinvointialue osoittaisi kotiseutualueen kuntien asukkaiden käyttöön saavutettavuuden perusteella. Tämä on olennainen kysymys saamelaisten kotiseutualueella, jossa välimatkat palveluihin voivat olla huomattavan pitkiä, ja kotiseutualueen ulkopuolella sijaitsevat toimintayksiköt sijainniltaan kotiseutualueen yksiköitä paremmin saavutettavissa.

Uusi Lapin hyvinvointialueelle perustettava saamen kielen lautakunta täydentäisi ja turvaisi saamenkielisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Hyvinvointialueen rahoituksen määräytymiseen ehdotetaan saamenkielisyyslisää, joka osoitettaisiin Lapin hyvinvointialueelle korvaamaan saamelaisten kielellisten oikeuksien turvaamisen aiheuttamaa lisäkustannusta.

Sote-uudistuksen yhteydessä on käyty keskustelua myös siitä, etteivät saamelaisten kielelliset oikeudet sote-palveluissa toteudu nykytilanteessakaan kovinkaan hyvin. Myös oikeusministeriö on lausunnossaan nostanut esiin, että palveluiden kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota uudistuksen toimeenpanovaiheessa, jotta kielelliset oikeudet toteutuisivat asianmukaisesti. Myös ohjauksella ja valvonnalla on keskeinen asema kielellisten oikeuksien turvaamisessa.

Lisätietoja ja neuvoja viranomaisille

Saamelaiskäräjät seuraa saamen kielilain soveltamista. Saamelaiskäräjät voi myös antaa suosituksia kielilainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä ja tehdä aloitteita havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi.
Tänään perjantaina 23.10. saamelaiskäräjät julkaisee tiedotussivuston, jonne on koottu ohjeita viranomaisille saamen kielilain soveltamiseen.

Oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosaston tehtävänä on edistää saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa ja sovittaa yhteen saamelaisasioiden käsittelyä. Oikeusministeriö vastaakin valtioneuvoston sisällä saamelaisasioiden koordinoinnista. Tietoa saamelaisasioista ja saamelaisten kielellisistä oikeuksista on oikeusministeriön verkkosivuilla.

Viime vuonna oikeusministeriö julkaisi myös esitteen saamelaisten kielellisistä oikeuksista.

Sápmelaččaid gielalaš vuoigatvuođat ja sode-ođasmahttin - Säʹmmlai ǩiõlʼlaž vuõiggâdvuõđ da soti-oođõs - Sämmilij kielâliih vuoigâdvuođah já soti-uđâsmittem

Denna vecka firar vi veckan för samiska språken. I bloggen berättas om samernas språkliga rättigheter och förslag i vårdreformen vars syfte är att stöda förverkligandet av samernas språkliga rättigheter. Tilläggsuppgifter ger Maria Soininen.

----------

Kirjoittaja työskentelee hallitussihteerinä oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosastolla itsehallinto ja yhdenvertaisuus -yksikössä.

Anna Kiiskinen: Uuden kansalliskielistrategian valmistelu käyntiin vauhdilla

2021-03-15T16:41:42Z

fi | sv

Oikeusministeriössä on käynnissä pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan sisältyvä uuden kansalliskielistrategian valmistelu. Strategian avulla on tarkoitus turvata Suomen kansalliskielten, eli suomen ja ruotsin asema. Käytännössä turvataan esimerkiksi yhtäläiset oikeudet saada palvelua sekä suomeksi että ruotsiksi ja pyritään löytämään ratkaisuja kielellisten oikeuksien toteutumisen haasteisiin.

Uusi kansalliskielistrategia on osa hallitusohjelman kielipoliittisia uudistuksia, joihin kuuluu myös hallituksen kielipoliittinen ohjelma ja kieli-ilmapiirin parantamiseen tähtäävä hanke.

Strategiatyön ytimessä on haasteiden tunnistaminen ja tehokkaiden toimenpiteiden kehittäminen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Apuna strategiatyössä on dialoginen verkkoalusta, johon kerätään näkemyksiä haasteista, joita suomen ja ruotsin käyttöön arkielämässä liittyy. Verkkoaivoriihen kautta niin viranomaiset, asiantuntijat, sidosryhmät kuin kansalaisetkin ovat voineet pohtia, miltä suomen ja ruotsin kielten tulevaisuus Suomessa näyttää. Verkkoaivoriihessä esiin tulleet aiheet otetaan mukaan strategian jatkovalmisteluun.

Verkkoaivoriihen antia tähän mennessä

Verkkoaivoriihi avattiin 25.5. ja siihen on 24.6. mennessä osallistunut noin 1200 henkilöä. Tähänastisista vastauksista nousee esiin kolme pääasiallista teemaa.

Ensimmäinen teema koskee palveluiden saatavuutta omalla kielellä. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus omalla kielellä koetaan tärkeäksi, mutta myös muu asiointi viranomaisen kanssa tulisi olla mahdollista omalla kielellä. Digitalisaatio voi tukea kielellistä saavutettavuutta, mutta siihen liittyy myös haasteita, jos digipalveluilla pyritään liikaa korvaamaan henkilökohtaista kontaktia.

Toinen verkkoaivoriihessä esiin noussut teema koskee kunnioitusta, asenteita ja yhteistyötä kieliryhmien välillä. Verkkoaivoriihen selkeä viesti on, että tarvitaan lisää yhteistyötä ja vähemmän kielirajoja. Keskustelussa peräänkuulutetaan positiivista asennetta, jotta kaikki uskaltaisivat puhua myös toista kansalliskieltä

Kolmas teema liittyy huoleen kansalliskielten käyttöalan kaventumisesta. Erityisesti koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän kielenä molempien kansalliskielten asema herättää huolta englannin kielen vahvistuneen aseman johdosta.

Verkkoaivoriihestä on saatu myös monia positiivisia ehdotuksia uuteen kansalliskielistrategiaan. Moni kokee tärkeäksi asenteiden ja kulttuurin muutoksen: molempien kansalliskielten käyttö yhdessä ja erikseen tulisi olla luontevaa, eikä valintaa käyttää jompaakumpaa eri tilanteissa tulisi katsoa pahalla. Uudessa strategiassa tulisi kannustaa kieliryhmien väliseen vuorovaikutukseen nuoresta iästä lähtien ja raja-aitoja tulisi purkaa kotikielenään ruotsia ja suomea puhuvien väliltä.

Vielä mahdollisuus osallistua verkkoaivoriiheen

Verkkoaivoriihi on auki kesäkuun loppuun saakka ja siihen voi osallistua täällä.

Seminaaritilaisuus verkossa

Oikeusministeriö järjesti 16.6. seminaaritilaisuuden, jossa pohdittiin uuden kansalliskielistrategian sisältöä mm. verkkoaivoriihessä esiin tulleiden mielipiteiden ja ideoiden perusteella. Seminaarin avasi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, joka puheenvuorossaan korosti, että voimme olla ylpeitä suomalaisesta kulttuurista ja identiteetistä ja Suomessa puhutuista kielistä. Ministeri Henriksson piti tärkeänä, että kansalliskieliämme ei aseteta strategiaprosessissa vastakkain, vaan että uuden kansalliskielistrategian laatimisessa hyödynnetään Suomen pitkää historiaa ja kokemusta kielten rinnakkaiselosta.

Seminaarin pienryhmätyöskentelyn tuloksena saatiin yli 100 uutta ehdotusta strategian jatkovalmisteluun.

Työ jatkuu syksyllä

Koronaepidemiasta johtuen strategiaprosessin suunnitelmat ja aikataulut ovat muuttuneet alkuperäisestä. Koska fyysisiä tapaamisia ei voitu järjestää, verkkoaivoriihestä tuli yhä tärkeämpi väline ajatusten ja mielipiteiden keräämiseksi. Koronasta johtuen myös seminaari 16.6. järjestettiin verkkotilaisuutena.

Syksyllä on tarkoitus jatkaa strategian valmistelua järjestämällä alueellisia tai temaattisia tilaisuuksia sekä strategisia dialogeja sidosryhmien kanssa. Myös näissä tilaisuuksissa hyödynnetään verkkoaivoriihestä saatuja vastauksia ja ideoita. Koronatilanteesta riippuen ministeriöllä on valmius siirtää nämä tilaisuudet verkkoon.

---

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosastolla itsehallinto ja yhdenvertaisuus –yksikössä.

Elina Ruuskanen: Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman valmistelu on hyvässä vauhdissa

2021-03-15T16:48:05Z

Elina Ruuskanen: Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman valmistelu on hyvässä vauhdissa

Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan sisältyvän naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen ohjelman valmistelu käynnistyi tammikuussa oikeusministeriön johdolla. Valmistelu aloitettiin järjestämällä neljä temaattista työpajaa, joihin osallistui yhteensä lähes 70 naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn asiantuntijaa mm. järjestöistä, tutkimuslaitoksista ja viranomaisista.

Teemoina oli kunniaan liittyvä väkivalta, digitaalinen väkivalta, väkivallan ennaltaehkäisy, toistuvaan väkivaltaan puuttuminen ja väkivallan tekijät. Keskustelu ja ideointi työpajoissa oli vilkasta, ja torjuntaohjelmaa valmisteleva työryhmä sai työpajoista hyvät eväät ohjelman jatkovalmisteluun.

Työryhmä työskentelee poikkeusoloissa

Viimeinen työpaja järjestettiin 12. maaliskuuta, eli samana päivänä, jolloin hallitus ilmoitti ensimmäisistä koronaepidemiaan liittyvistä rajoitustoimista. Oli siis onni onnettomuudessa, että kaikki työpajat ehdittiin pitää ennen poikkeusolojen alkamista.

Korona on kuitenkin vaikuttanut valmisteluun: Työryhmän kokouksia on pidetty Skypen välityksellä ja asiakirjoja kommentoitu sähköisessä työtilassa. Vaikka uudet toimintatavat tuntuivat aluksi hieman kankeilta, on valmistelu edennyt hyvin.

Korona on paitsi vaikuttanut valmisteluun myös osoittanut sen tärkeyden. Sekä maailmalta että Suomesta on kuultu huolestuttavia tietoja siitä, miten koronaepidemia vaikuttaa etenkin naisiin ja lisää riskiä joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi.

Toimenpiteitä pohditaan

Tällä hetkellä työryhmä käy läpi työpajoissa esiin nousseita kehittämiskohteita ja toimenpide-ehdotuksia. Työryhmä pohjaa työnsä paitsi työpajojen antiin, myös mm. Suomen kansainvälisiltä toimielimiltä saamiin suosituksiin, tutkimuksiin ja selvityksiin, käynnissä oleviin aihetta käsitteleviin muihin hankkeisiin ja lainvalmisteluun, aiempien työryhmien ja toimintaohjelmien työhön ja tuloksiin sekä muiden maiden kokemuksiin ja ratkaisuihin.

Ehdotuksia toimenpiteiksi on enemmän kuin ohjelmaan voidaan mahduttaa, joten karsintaa joudutaan tekemään. Ohjelman toimeenpanoon on varattu vuosittainen 400 000 euron määräraha. Toimenpiteet täytyy suunnitella ja aikatauluttaa eri vuosille siten, että ohjelmasta saadaan muodostettua toimiva kokonaisuus.

Syksyllä valmista

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen ohjelman on määrä olla valmis syksyllä 2020. Ohjelmaluonnoksesta järjestetään kuulemistilaisuus tai kommentointimahdollisuus kaikille, jotka osallistuivat tai saivat kutsun työpajoihin.

Lopullisesti ohjelma hyväksytään oikeusvaltion kehittämisen ja sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmässä. Tämän jälkeen ohjelma julkaistaan ja alkaa sen toimeenpano. Toimeenpanon edistymistä seurataan ohjelmaa valmistelleessa työryhmässä ja siitä raportoidaan ministeriryhmälle.

----

Kirjoittaja Elina Ruuskanen työskentelee neuvottelevana virkamiehenä oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastolla ja toimii naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaa valmistelevan työryhmän puheenjohtajana.