Skip to content
Media
Valtioneuvosto frontpage

Otteita ulkoministeri Väinö Tannerin rauhanpuheesta tasan 80 vuotta sitten

Government Communications Department
Julkaisuajankohta 13.3.2020 12.04
Tiedote
Ulkoministeri Pekka Haavisto lukee puhetta hallituksen ja presidentin kuunnellessa.

Maaliskuun 13. päivänä 1940 kello 12 ulkoministeri Väinö Tanner välitti radiopuheessaan Suomen kansalle tiedon talvisodan rauhasta ja sen raskaista ehdoista. Tänään perjantaina 13. maaliskuuta ulkoministeri Pekka Haavisto luki otteen puheesta tasavallan presidentin esittelyn aluksi.

”Maaliskuun 13:ntena päivänä 1940 kello kaksitoista ulkoministeri Väinö Tanner välitti radiopuheessaan Suomen kansalle tiedon talvisodan rauhasta ja rauhanehdoista.

Tanner oli valvonut yön. Puhetilanteesta otetussa valokuvassa hänen kasvoistaan kuvastuvat sodan tuska, pelko rintamien murtumisesta ja rauhanehtojen ankaruus ja raskaus.

Puheen loppuosa kuuluu näin: 

Rauhan palattua siirrytään säännöllisempään elämään, sikäli, kun paraillaan käytävä suursota sen sallii. Kannettavaksemme asetetaan tällöin runsaasti uusia ja suuria velvollisuuksia.

On ryhdyttävä parantamaan sodan iskemiä haavoja. Uusi rakennustyö on alotettava.

Luovutettavien alueiden asukkaille on hankittava uudet asuinpaikat ja turvattava heidän toimeentulonsa. Maassa tapahtuneet hävitykset on yhteisvoimin korjattava.

Tässä kaikessa tullaan vakaumukseni mukaan onnistumaan.

Suomen kansa on työteliäs ja sitkeä. Se on käynyt ilmi nyt sotaisissa töissä, mutta tämä ominaisuus ilmenee vieläkin voimakkaampana rauhantöissä.

Maamme on historiansa aikana ennenkin joutunut hävitetyksi. Onpa sen asukaslukukin hävitetty lähes puoleen. Semmoisestakin kuilusta on täällä noustu.

Suomi tulee nopeasti uudelleen nousemaan elinvoimaiseksi maaksi ja sen kansa tulee toimeen kuten ennenkin. Maata on meillä riittävästi. Työn mahdollisuuksia on rajattomasti.

Ja armeijamme on koskemattomana, se voi valvoa, ettei rauhaamme vastaisuudessa häiritä.

Olisi tosin ymmärrettävissä, jos nyt tehdyn ratkaisun suhteen tulisi vallitsemaan erimieliä.

Siksi runsaasti voi toisenkin kannan puolesta esittää näkökohtia. Tämä mielipide-eroavaisuus ei kuitenkaan saisi häiritä aikaansaatua yhtenäistä rintamaa.

Sitä tullaan varmastikin tarvitsemaan nyt alkavana rauhan aikana, yhtä paljon, kuin käydyn sodankin vallitessa.

Entisyys on unohdettava, on katsottava tulevaisuuteen. Jos sen jaksamme saavuttaa, on siinä lupaus Suomen vastaisesta noususta, kestämämme iskun jälkeen.”

 
Back to top