Skip to content
Media
Valtioneuvosto frontpage

Finanssineuvos Tuulia Hakola-Uusitalo:
Lisää rakennepolitiikkaa – mutta mitä se on?

Ministry of Finance
Julkaisuajankohta 18.8.2017 8.19
Kolumni

Lisää rakennepolitiikkaa peräänkuuluttavat kommentit jäävät usein hyvin yleiselle tasolle. Rakennepoliittisilla toimilla pyritään kohentamaan työllisyyttä tai tuottavuutta. Ollakseen vaikuttavaa rakennepolitiikka vaatii muutoksia säännöissä, laeissa tai käytänteissä sekä riittävän suuren joukon ihmisiä, kuntia tai yrityksiä, joita muutos koskee.

Silloin kun tehdään talouspoliittisia päätöksiä, kuulee usein kommentteja, joissa peräänkuulutetaan rakennemuutoksia. Harvemmin kuitenkaan määritellään, mitä talouden rakennemuutoksilla tarkoitetaan. Rakennepolitiikan keinojen kirjo jättää kommentit usein hyvin yleiselle tasolle.

Yksinkertaisen määritelmän mukaan rakennemuutokset ovat uudistuksia, joilla pyritään nostamaan työllisyyttä tai tuottavuutta tai molempia. Pitkän aikavälin talouskasvu syntyy nimittäin juuri työllisyyden ja tuottavuuden kehityksestä.

Rakennepolitiikka ja finanssipolitiikka tarkastelevat asioita eri tasoilla. Rakennepolitiikassa on kyse järjestelmien yksityiskohdista. Rakennepolitiikassa pohditaan sitä, millä ehdoilla annetaan työttömyyskorvausta, kuntien valtionosuuksia tai yritystukia, ja paljonko tukien taso vaikuttaa eri tahojen toimintaan. Finanssipolitiikassa taas mietitään esimerkiksi sitä, mikä on hyvä julkisen talouden tulojen ja menojen taso sekä velkataso.

Usein rakennemuutokset tarkoittavat laki-, asetus- tai normimuutoksia, mutta muuttaa voi toki käytänteitäkin. Lakimuutoksista tutuimpia ovat pohdinnat sosiaaliturva-, vero- ja yritystukiuudistuksista. Käytännemuutoksista esimerkkeinä käyvät vaikkapa päätös lisätä työttömien haastatteluja ja digitalisoinnin myötä lisääntyvä itsepalvelu entisten henkilökohtaisten palvelujen korvaajana.

Miksi rakennepolitiikka on vaikeaa?

Rakennepolitiikka tulee pääsääntöisesti erittäin lähelle ihmisten, kuntien tai yritysten arkea. Rakennepolitiikan keinoja ovat jonkun tai jonkin rahoituksen vähentäminen, veronkorotukset ja vähintään rahoituksen uudelleen suuntaaminen. Rahoituksen vähentämisestä voitaneen todeta, että vaikka juustohöyläkin sattuu, sillä on usein helpompi raapaista kuin poistaa kokonaan jokin kokonaisuus, josta on muodostunut monelle toimijalle toiminnan perusta.

Useassa rakennepolitiikkaan liittyvässä kysymyksessä muutosten tekemiseen liittyvä päätösvalta on joko hajautettu tai erilaisten etujärjestöjen rooli on vähintään merkittävä. Muutoksen tekemiseksi päättäjillä on vaihtoehtoinaan testata vastuu–valta-suhteiden rajoja tai hakea isoon julkisen talouden kuvaan liittyvää ymmärrystä etujärjestöiltä. Jälkimmäisen vaikeutta voidaan kuvata vertauksella lääketieteestä: Potilaan raaja voidaan joutua amputoimaan, jos hänen henkensä on siitä kiinni. Operaatioon suostutaan siis vain äärimmäisessä hädässä. Siltikään kukaan tuskin käy lääkäriä kiittämässä.

Helpointa rakennepolitiikkaa on sellainen, jossa julkisia menoja tai palveluita lisätään. Työvoiman parempi koulutus ja terveys parantavat kyllä työllisyyttä ja tuottavuutta, mutta talouden kasvun kannalta on olennaista, ovatko lisäpanostukset kyseisiin sektoreihin sellaisia, joilla saadaan merkittävässä määrin lisää henkilötyövuosia tai tuottavuutta pitkällä aikavälillä. Lisäpanostukset eivät valitettavasti automaattisesti tätä takaa.

Vaikuttavaa rakennepolitiikkaa

Jos rakennepolitiikalla halutaan jotain saavuttaa, olennaista on, että jotain merkittävää muutetaan aidosti. Rakennepolitiikan vaikutusten arviointiin tarvitaan tieto muun muassa harkinnassa olevan muutoksen sekä muutoksen kohteena olevan joukon suuruudesta. Jos tehdään muutos, joka on erittäin pieni, ja/tai jos muutos kohdistuu erittäin harvaan yksilöön, kuntaan tai yritykseen, ei kokonaisvaikutus talouteenkaan voi olla iso.

Vaikuttava rakennepolitiikka syntyy suuresta ja aidosta muutoksesta säännöissä, laeissa tai käytänteissä sekä suurehkosta joukosta ihmisiä, kuntia tai yrityksiä, joita muutos koskee. Sopeutumisaikaa muutokseen voidaan antaa, mutta tärkeintä on saada aikaan päätös, joka pitää ja joka saa muutoksen kohteena olevan joukon toimimaan työllisyyttä tai tuottavuutta lisäävällä tavalla.

Tuulia Hakola-Uusitalo

Finanssineuvos
@TuuliaHakola

 
Back to top